Narsismi hirveästi yleistynyt

Kautta aikainhan naisissa on on ollut narsistisia piirteitä. Nyt niistä vain puhutaan enemmän ja siksi se vaikuttaa lisääntyneeltä.

lapsista...Kasvatusmalli on nykyisin narsisteja enemmässä määrin suosiva.


"Näin teet lapsestasi narsistin

Lähes jokainen tunnistanee narsistin, joka tarvitsee jatkuvaa ihailua ja muuttuu hetkessä jääkylmäksi, jos häntä kritisoidaan. Kumma kyllä, yleensä narsistiset piirteet tunnistaa paremmin lähipiiristä kuin itsestään. Narsisti on hyvin tietoinen omista oikeuksistaan ja olettaa, että ne ovat oikeastaan vähän paremmat kuin muilla. Väitetään, että narsistinen ote elämään on länsimaissa yhä yleisempää.

Missä näitä narsisteja sitten kasvatetaan? Amerikkalainen psykoterapeutti Sandy Hotchkiss väittää, että narsisteja kasvattavat vanhemmat, jotka tyydyttävät vanhemmuudellaan tosiasiassa enemmän omiaan kuin lastensa tarpeita. Valinnat tehdään ”ikään kuin” lapsen parhaaksi, mutta ne tukevat vanhempien kateutta, perfektionismia tai kaikkivoipaisuuden kuvitelmia.

Kirjassaan Miksi aina sinä? Hotchkiss listaa seitsemän erilaista kasvatusasennetta, jotka ovat omiaan muovaamaan jälkikasvusta narsisteja. Tässä ne tarjolle, jos haluat niitä vaikka välttää.

1. Lapseni on aivan erityinen ja ansaitsee saada kaiken.
Väärin. Jokainen lapsi on toki erityinen vanhemmilleen tai ainakin saisi olla, mutta ei ole mitään syytä, miksi toistenkin tulisi pitää sinun lastasi ”erityisenä”. Erityiskohtelua odottava on tuomittu elinikäisiin pettymyksiin ja ihmissuhdeongelmiin.

2. Lapseni ei pidä koskaan joutua kärsimään.
Väärin. Vanhempana haluaisi suojella lastaan kaikelta kärsimykseltä, mutta kärsiminen kuuluu ihmisen osaan. Lapsia voi kuitenkin auttaa kohtaamaan eteen tulevia suruja ja kriisejä.

3. Mikä on hyväksi minulle, on hyväksi myös lapselleni.
Ei aina. Vanhempien ja lasten tarpeet ovat usein hyvin erilaisia, jopa toisensa poissulkevia. Jos ei suostu näkemään lapsen toisenlaisuutta, rajojen ja suojan tarvetta, pakottaa lapsen turvautumaan hänen omiin, kehittymättömiin voimavaroihinsa.

4. Lasten on saatava ilmaista itseään vapaasti.
Ei kokonaan. Kuvitelma kaiken rajoittamisen vääryydestä on vain tapa laistaa velvollisuudesta kasvattaa lasta ihmiseksi, joka pystyy elämään elämäänsä toisten kanssa. Lapsi tarvitsee korjaavaa palautetta siitä, mitä vanhemmat pitävät oikeana ja mitä vääränä.

5. Suhtaudun lapseeni ystävänä, jaan hänen kanssaan kaikki tunteeni ja kerron hänelle kaikki ajatukseni.
Väärin. Älä tee niin, sillä lapsi ei kykene käsittelemään kaikkea, mitä itse kykenet. Lapsesta välittäminen on myös omien rajojen pitämistä: Lapsen ei kuulu tulla vanhempiensa ystäväksi, uskotuksi tai rippi-isäksi.

6. Seksi on luonnollista. Aikuisten ei pidä olla estoisia ja saattaa lasta häpeilemään seksuaalisuuttaan.
Väärin. Rakkauden ja hellyyden näyttäminen on arvokasta, mutta aikuisen omien seksuaalisten virikkeiden tarve voi rapauttaa lapsen terveen kasvuympäristön. Suojaa lasta sellaiselta, mitä hän ei vielä ole kehittynyt käsittelemään. Suhtaudu kuitenkin luonnollisesti lapsen seksuaalisuuteen.

7. Lapsilta ei saa vaatia mitään eikä heitä pidä altistaa kilpailuihin.
Kyllä saa ja voi. Kun lasta kannustetaan yrittämään, hän voi onnistua tai epäonnistua. Parhaimmillaan hän löytää omat kykynsä ja tuntee osaavansa jotain, mikä muodostuu osaksi hänen minäkuvaansa. Epäonnistuminenkin on oppimiskokemus, sillä kukaan ei voi olla hyvä kaikessa. Vanhemmat voivat myös arvostaa yrittämistä ja opettaa esimerkillään pettymyksistä selviytymistä.

Arja Kuittinen
arja.kuittinen (a) kotimaa.fi

Lähde: Sandy Hotchkiss: Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä. Basam Books 2005."