ACIM :in salatut taustavoimat.

...Tällä samalla palstalla, missä tuo on huomattu jo aiemmin. Tässäpä keskustelua aiheesta vuosi sitten:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001304&posting=22000000008295878

Tässäpä vanha vastaukseni toiseen avaukseen, jossa ihmeteltiin tätä samaa aihetta. Sisältää lähinnä pari löytämääni lisälinkkiä aiheesta:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001304&posting=22000000010196498

Rauha teille!

Aivopesu...mitä on oppiminen ylipäätään? Kuka minut on opettanut määrittelemään vaikkapa kokemukseni punaisesta väristä sanalla "punainen"? Vanhemmatko? Hyvä niin. Olen sen siis heiltä täysin kritiikittä hyväksynyt. Onko tämä jonkinlaista aivopesua? Eikö näin ajatellen koko kulturisaatioprosessi ihmisellä olisi yhtä aivopesua, ja jokainen olisi yhtä aivopesty? Mitä olisi olla ilman tällaista opittua ohjelmointia?

Ehkä se on se tila, jossa ollaan jossakin ajatus- ja tunne-elementtien tuolla puolella. Kuka tai mikä sitten olisi tämä tuolla puolella olija, jos kognitio-motivaatio-emootio -virta eli ajatukset, tunteet, muistot, käsitykset, asenteet, uskomukset, havainnot etc. ovat kaikki pääasiassa ohjelmoinnin tulosta? Näihin asioihinhan olen aivan pienestä pitäen käsitykseni itseydestäni rakentanut. Olen siis identifioitunut monenlaisiin mielenmuunteluihin. Silti minulla on kokemus, että jokin tiedostava 'minä' on alati se sama, vaikka ruumis on muuttunut moneen kertaan (vaihdanhan ruumista monesti jo tämän yhdenkin elämän aikana...onko se yksi vai luulenko vain niin? Tiedänkö se todella, tiedänkö?), kuten ovat ajatukset, tunteet ja käsityksetkin. Muistojen kanssakin on vähän niin sun näin; muistan vähän siten kuin haluan ja sitä mitä haluan. Voisiko ajatella, että henki, sielu ja ruumis -kolminaisuudessa henki on se minä ja sielu-ruumis on se itse? Minä itse...itse olisi näin ajatellen se ego, johon minä olen koko ikäni samaistunut luullen olevani se-ja-se-sieltä-ja-tuolta-sen-ja-sen-lapsi-ja-sellainen-ja-tällainen. Sielu sana näin ajatellen tarkoittaisi oikeastaan psyykeä, ja toisin sanoin kolmijako voidaan esittääkin, että henki-sielu, psyyke ja ruumis. Yhtä kaikki, näkijä olisi näin ajatellen määrittelemätön ja näetty (psykofyysinen kokonaisuus) olisi kulttuurin ja perimän tuotetta. Toki tässä näin koettaessani määritellä tuota näkijä-minää teen sille heti väkivaltaa vetäessäni sen alas järjen ja teorian tasolle. Kenties sitä ei kannata perimmältään lähestyä teoreettisesti vaan kokemuksellisesti, vaikkapa meditaatiolla ja ehkä vielä kehomeditaatiolla, jossa ajatuksia ja tunteita edeltävät voimat (energiat tai miksi niitä nyt halutaan kutsuakaan) ovat tunnettavissa kehon tasolla. Matka sisään Isään käy myös ahtaan portin kautta, meditaatio.

Mutta tuo punaisen kokemus itsessään...sitä eivät vanhemmat kai olisi voineet minuun - tarkoitan tietenkin siis minun itseeni enkä minuun - istuttaa? Voidaan toki puhua geeneistä ja meemeistä, mutta eivätkö ne loppujen lopuksi ole kuitenkin itse kokemusta seuraavia myöhempiä teoria- ja selitysvaiheita, joilla tuota kokemusta koetetaan kuvata ja määritellä? Onko sinulla samanlainen punaisuuden kokemus, kuin minulla? Entä kaikki muut sisäisessä kokemisen tilassa havaittavat ilmiöt?

Mitä ovat aistit? Eikö empiirinen tiede rakennu niiden olettamisen varaan? Aistit oletetaan oleviksi ja niillä sitten perustellaan aistihavaintojen pätevyyteen liittyvät psykologiset prosessit. Tämä kehäpäättely lienee nykyisen länsimaisen tieteemme perustalla oleva tietoteoreettinen perusaksiooma. Mitä on havaintomaailmani? Voinko aivan satakymppi todella ja varmasti sen tietää minun aistihavainnostani erillään; siis että mitä voin tietää siitä muuta kuin joidenkin ihmevempainten, joita nimitän aisteikseni, kautta?

Mitä tästä kaikesta sanoo jokin sellainen, mitä kutsun syystä tai toisesta Ihmeiden oppikurssiksi, ja mikä näyttää havaintomaailmakseni kutsumassani jossakin ihmeellisessä ja kauniissa (tragi-)komediassa eli elämäntapahtumisessa kirjalta. Se sanoo, että: "Olen antanut kaikelle havaitsemalleni sen merkityksen, joka sillä minulle on" ja että sen tähden "Näen ulkona vain sitä, mitä on sisälläni." Herran tähden kuinka yksinkertaista ja niin totta. Eihän oikein muutoin voisi ollakaan. Tämän voi jokainen löytää ihan itsestään pienen miettimisen jälkeen. Ja joka tapauksessa se itsestä löytää aina, sillä missä muualla on lähin näkemäni tähti, paitsi minun mielessäni? Jos katson sitä vaikka Esko Valtaojan kiikareilla näen sen silti aina vain minun mielessäni, vaikka kuinka lukisin Stephen Hawkingin kirjoja, jotka nekin näen aina vain mielessäni. Yhtä suurta teatteria tämä on, mutta niin hassua ja ihmeellistä.

Minulle on annettu käsitys, että "Jumalassa 'me' liikumme, elämme ja olemme." Ja että "Jumala elää 'meissä' 'meinä'." Hän on tehnyt kaiken valmiiksi ja Hänen tahtonsa tapahtuu jo aina; minä voin joko valita oman näennäisen tahtoni ja ottaa vastaan sen sauraukset tai tahtoa Jumalan tahtoa, jolloin yhä syvenevästi ikuisen nyt-hetken jatkuvasyötteinen synkronisiteetti paljastaa itsensä vähitellen tai yhtäkkisesti. Siksi kirkkoisät, pyhimykset ja mystikot korkeilla ymmärrystasoilla tekivät Jumalan tahtoa jo aina, koko ajan, näin ajasta sitä katsottuna.

IOK on oivallinen opas mielen uudelleen ohjelmointiin. Sitä vartenhan se on omien sanojensakin mukaan annettu. Jos mieltä ajattelee vain yhtenä "valonsoturin" käyttövälineenä ruumiin kanssa, resistanssi saattaa vähetä. Ei ego tahdo kuolla, mutta juuri sen on meistä kuoltava loppujen lopuksi; tai ehkä paremminkin me voimme tahtoa luovuttaa sen aivan täysin Jumalan käyttöön ja opetella nöyryyttä.

Ja silloin, kun Tahdon tehdä vain Sinun tahtosi, rakas Jumala -asennetta ilmenee tarpeeksi Jumala voi näyttää meille, että :"Rakas lapseni, Minun tahtoni tapahtuu jo aina ja kaikkialla. Ei ole mitään, mikä ei olisi Minun tahtoni mukaista. Sinä vain et vielä kunnolla ymmärrä sitä ja luokittelet asioita hyviksi ja pahoiksi, rakastat ja vihaat, iloitset ja suret, mutta kaikki tämä tulee aikanaan väistymään seesteisen Rakkauden virran tieltä, joka sinun ja aivan jokaisen elävän olennon kautta on tarkoitus tulla ilmentymään. Tiedä, että kaikki elävät olennot ovat osa Minua. Kaikissa teissä Minä olen, kuten aurinko on läsnä jokaisessa säteessään. Auringon säteellä on auringon ominaisuudet, mutta aurinko on alkulähde ja säde on sen heijastus. Niin olette tekin Minun heijastuksiani. Rauha sinulle, lapseni. Soittele minulle usein rukouksen puhelimella; kuten kaikki vanhemmat, minäkin pidän siitä."

Perimmältään ilmentynyneet maailmankaikkeudet ovat yhtä suurta yksinpuhelua, jota Kaikkeuden Minuus käy Itsensä kanssa.

Eräs vanha kirkkoisä sai oppilaaltaan luostarin illallisella keittolautasen. Hän haistoi keitossa pellavaöljyn tuoksua, mutta söi sen silti. Hän tuli mielettömän kipeäksi, lähes kuolemansairaaksi. Sairasvuoteella muut vanhukset kysyivät häneltä, miksi hän oli syönyt keittoa, vaikka tiesi sen syömäkelvottomaksi. Hän vastasi, että jos Jumala olisi tahtonut sen olevan muuta kuin mitä se oli, Hän olisi muuttanut sen muuksi.

Abba Alonios, eräs toinen vanha kirkkoisä on todennut, että :"Ellei ihminen sano sydämessään, että vain minä ja Jumala olemme olemassa, ei hän saa rauhaa."

Kuinka kaukana noista suurista sieluista minä olenkaan. Kompastelen ja kompuroin tielläni kohti tikapuita; en ole vielä edes ensimmäistä askelmaa saavuttanut ja koko ajan olen pöyhkeänä kukkoilemassa ja siksi kaatuilemassa, sillä lankeemus seuraa ylpeyttä. Mutta silti, kaiken pitää tapahtua niin. Miksi tulin tekemään tämän kirjoituksen teille? Keitä te edes olette? Luottamus Jumalaan, Hän ohjaa alati. HÄn ohjaa suuressa ystävällisyydessään Hänen luokseen tai, jos niin haluamme, Hän auttaa myös unohtamaan ja kieltämään Hänet. Jumalta tulee muisti, tieto, unohdus, älykkyys, jne. Mitä on sellaista, mitä Hän ei tietäisi? Ei niin mitään.

Menkää rauhaan.

yst. t., JUmalan palvelija