Tämä Sims-tarina kertoo Aurorasta ja hänen elämästään. Kaikkea ei voi tapahtua Simsissä!
Hyviä lukuhetkiä tarinani parissa!
Alkaa...
Istuin koulupöytäni ääressä läksyjen pakertamassa.
-Ei tästä tule yhtään mitään! puuskahdin pähkäillessäni matematiika ylivaikeita laskuja.
-Lopetan läksyjen tekemisen tältä erää ja menen vaikka valmistamaan itselleni lounasta, ajattelin itsekseni.
Kävelin keittiöön ja avasin jääkaapin.
"Kurniiko massu?" ilmoitti jääkaapin automaattinen
puhejärjestelmä.
-No kurniihan se! huudahdin ja potkaisin jääkappia.
Sulkeuduin ullakolle väärennysmasiinan pariin, koska rahaa ei ollut ruokaan, ei sitten ainuttakaan simoleonia.
-Toivottavasti en jää kiinni, ajattelin aloittaessani pyörittää vipua.
Rahaa alkoi tulvia pussiin.
-Hahah hahhah! nauroin innoissani, kun raha alkoi täytää pussin pohjaa kovaa vauhtia.
Hetken aikaa väärennettyäni kuulin pillien soivan ja auton kaahaavan pihaamme. Ryntäsi täusillä ikkunaan.
-Nalkissa! huudahdin kauhuissani.
Kuulin ulko-oven aukeavan ja juoksevia askelia kohti ullakon ovea.
Syöksyin ruuren arkun taakse ja yritin olla hipihiljaa, vaikka sydän löi kurkkuun.
Poliisi ryntäsikin pian sisään ja katseli ihmeissään ympärilleen. "Onko täällä ketään?!" poliisivirkailija Rami luode kysyi uhkaavalla äänellä.
-Hik! suustani pääsi. Olin mennyttä.
Poliisi veti minut esiin arkun takaa ja alkoi luennoida, samalla, kun minä hikkasin säännöllisin väliajoin.
-Saat tuhannen simoleonin sakot! poliisi sanoi hyvin moittivalla äänellä. "E-ei mulla ole rahaa.." sanoin hiljaa ja minua pelotti ihan kauheasti.
-Vanhempasi ovat...?
-Töissä. vastasin nopeasti ja ennen kuin poliisi ehti tehdä mitään juoksin nopeasti ovesta ulos suoraan poliisiautolle.
Olin vain kerran elämässäni kokeillut autolla ajamista ja siitäkin oli ikuisuus aikaa.
-Nyt ei ole vaihtoehtoja! ajttelin sydän jyskyttäen rinnassa. Käynnistin auton ja huristelin matkoihini poliisi vihaisena nyrkkejään heilutellen perässä, mutta sain poliisin kannoiltani painamalla vain hiukan kaasua.
Hurjastelin täyttä vauhtia poliiasutolla kaupungin läpi ja pysähdyin erään yökerhon eteen. Työnsin auton puskaan ja astuin sisään yökerhoon.
Kaikkialla oli hyvin pimeää. Yksi discovalo paloi keskellä huonetta, joka oli täynnä kalpeaihoisia, punasilmäisiä "Vampyyreitä..." ajttelin kauhuissani. Olin saapunut vampyyrikerhoon.
Yritin kääntyä takaisin, mutta eräs ikäiseni vampyyrityttö tuli luokseni ja kysyi töykeästi:
-Mitä ihmettä sinä täällä teet?
-Eksyin... vastasin arasti ja tärisin hillittömästi.
-Pääset mukaan, mutta vain yhdellä ehdolla, tyttö jatkoi.
-Mi-millä? kysyin peloissani.
-Tällä! tyttö sanoi ja vilautti hampaitaan. Tyttö syksyi kaulaani ja iski terävät kulmahampaansa ihooni.
-Aiii! huusin kivusta ja kaaduin maahan kaikkia paikkoja jomottaen.
Miten Auroralle käykään?
Jatkanko?
Hyviä lukuhetkiä tarinani parissa!
Alkaa...
Istuin koulupöytäni ääressä läksyjen pakertamassa.
-Ei tästä tule yhtään mitään! puuskahdin pähkäillessäni matematiika ylivaikeita laskuja.
-Lopetan läksyjen tekemisen tältä erää ja menen vaikka valmistamaan itselleni lounasta, ajattelin itsekseni.
Kävelin keittiöön ja avasin jääkaapin.
"Kurniiko massu?" ilmoitti jääkaapin automaattinen
puhejärjestelmä.
-No kurniihan se! huudahdin ja potkaisin jääkappia.
Sulkeuduin ullakolle väärennysmasiinan pariin, koska rahaa ei ollut ruokaan, ei sitten ainuttakaan simoleonia.
-Toivottavasti en jää kiinni, ajattelin aloittaessani pyörittää vipua.
Rahaa alkoi tulvia pussiin.
-Hahah hahhah! nauroin innoissani, kun raha alkoi täytää pussin pohjaa kovaa vauhtia.
Hetken aikaa väärennettyäni kuulin pillien soivan ja auton kaahaavan pihaamme. Ryntäsi täusillä ikkunaan.
-Nalkissa! huudahdin kauhuissani.
Kuulin ulko-oven aukeavan ja juoksevia askelia kohti ullakon ovea.
Syöksyin ruuren arkun taakse ja yritin olla hipihiljaa, vaikka sydän löi kurkkuun.
Poliisi ryntäsikin pian sisään ja katseli ihmeissään ympärilleen. "Onko täällä ketään?!" poliisivirkailija Rami luode kysyi uhkaavalla äänellä.
-Hik! suustani pääsi. Olin mennyttä.
Poliisi veti minut esiin arkun takaa ja alkoi luennoida, samalla, kun minä hikkasin säännöllisin väliajoin.
-Saat tuhannen simoleonin sakot! poliisi sanoi hyvin moittivalla äänellä. "E-ei mulla ole rahaa.." sanoin hiljaa ja minua pelotti ihan kauheasti.
-Vanhempasi ovat...?
-Töissä. vastasin nopeasti ja ennen kuin poliisi ehti tehdä mitään juoksin nopeasti ovesta ulos suoraan poliisiautolle.
Olin vain kerran elämässäni kokeillut autolla ajamista ja siitäkin oli ikuisuus aikaa.
-Nyt ei ole vaihtoehtoja! ajttelin sydän jyskyttäen rinnassa. Käynnistin auton ja huristelin matkoihini poliisi vihaisena nyrkkejään heilutellen perässä, mutta sain poliisin kannoiltani painamalla vain hiukan kaasua.
Hurjastelin täyttä vauhtia poliiasutolla kaupungin läpi ja pysähdyin erään yökerhon eteen. Työnsin auton puskaan ja astuin sisään yökerhoon.
Kaikkialla oli hyvin pimeää. Yksi discovalo paloi keskellä huonetta, joka oli täynnä kalpeaihoisia, punasilmäisiä "Vampyyreitä..." ajttelin kauhuissani. Olin saapunut vampyyrikerhoon.
Yritin kääntyä takaisin, mutta eräs ikäiseni vampyyrityttö tuli luokseni ja kysyi töykeästi:
-Mitä ihmettä sinä täällä teet?
-Eksyin... vastasin arasti ja tärisin hillittömästi.
-Pääset mukaan, mutta vain yhdellä ehdolla, tyttö jatkoi.
-Mi-millä? kysyin peloissani.
-Tällä! tyttö sanoi ja vilautti hampaitaan. Tyttö syksyi kaulaani ja iski terävät kulmahampaansa ihooni.
-Aiii! huusin kivusta ja kaaduin maahan kaikkia paikkoja jomottaen.
Miten Auroralle käykään?
Jatkanko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatka vain, mutta vähän pitempiä saisi olla! :)
Ton tyyppisistä tarinoista... ne on jänskii... Jatka vaan, mutta tee seuraavasta osasta vähän pitempi.
Joo,Jatka!Ai,miten ni pitäis olla pidempi?Tääh' oli just sopivan kokonen!
Hyvä tarina.
*otsikko*