Hei vaan kaikille!
Olen miettinyt, että onkohan minulla paljonkaan kohtalotovereita. Olen lukenut paljon lapsettomuus juttuja, mutta yhtään ei vielä ole tullut vastaan, jolla olisi sama tarina kuin minulla. Olen nuori nainen,alle kolmenkymmenen, seurustelen ihanan miehen kanssa jo kuudetta vuotta. Lapsi on ollut haaveissa jo monta vuotta, mutta haikaraa ei meillä näy. Syystä että olen nuoruuden tyhmyyksissäni hankkinut itselleni klamydian, jota ehdin sairastaa tarpeeksi kauan tuhotakseni munatorvet. 4 vuotta sitten koin elämäni onnellisimman hetken, kun tein plussatestin. Olimme innoissamme, meille tulee vauva. Mutta kauaa ei sitä onnea kestänyt, aloin vuotaa verta ja lääkärikäynnit sen sitten selvittivät, raskaus oli kohdunulkopuolinen. Toinen munatorveni repesi ja jouduttiin poistamaan kokonaan, jäljelle jäi yksi tukkiutunut munatorvi ja yksi rikkinäinen nuori nainen. Nyt olemme olleet 3,5 vuotta ilman minkäänlaista ehkäisyä, ilman tulosta. Tiedän että tämä on kaikki omaa syytäni, mutta onko tämä elinikäinen rangaistus nuoruuden hölmöilystä? En ole missään tutkimuksissa käynyt, mitä luulette, millaiset mahdollisuudet meillä on lapseen? Se olisi minulle tärkein asia koko maailmassa.. Kertokaa kohtalotoverit,onko teitä?
Olen miettinyt, että onkohan minulla paljonkaan kohtalotovereita. Olen lukenut paljon lapsettomuus juttuja, mutta yhtään ei vielä ole tullut vastaan, jolla olisi sama tarina kuin minulla. Olen nuori nainen,alle kolmenkymmenen, seurustelen ihanan miehen kanssa jo kuudetta vuotta. Lapsi on ollut haaveissa jo monta vuotta, mutta haikaraa ei meillä näy. Syystä että olen nuoruuden tyhmyyksissäni hankkinut itselleni klamydian, jota ehdin sairastaa tarpeeksi kauan tuhotakseni munatorvet. 4 vuotta sitten koin elämäni onnellisimman hetken, kun tein plussatestin. Olimme innoissamme, meille tulee vauva. Mutta kauaa ei sitä onnea kestänyt, aloin vuotaa verta ja lääkärikäynnit sen sitten selvittivät, raskaus oli kohdunulkopuolinen. Toinen munatorveni repesi ja jouduttiin poistamaan kokonaan, jäljelle jäi yksi tukkiutunut munatorvi ja yksi rikkinäinen nuori nainen. Nyt olemme olleet 3,5 vuotta ilman minkäänlaista ehkäisyä, ilman tulosta. Tiedän että tämä on kaikki omaa syytäni, mutta onko tämä elinikäinen rangaistus nuoruuden hölmöilystä? En ole missään tutkimuksissa käynyt, mitä luulette, millaiset mahdollisuudet meillä on lapseen? Se olisi minulle tärkein asia koko maailmassa.. Kertokaa kohtalotoverit,onko teitä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
joilla olis kaikki mahdollisuudet tarjota lapselle hyvä lapsuus mutta eivät itsekkyyttään halua lapsia. Sitten on niitä jotka eivät mitään muuta haluakaan kuin lapsen, mutta eivät kykene äitiyteen.
Just. Tästä vastauksesta oli kysyjälle varmasti paljon apua. Kiitos siitä. Omituista, millaisia „vastaajia“ täällä on tänään liikkeellä…
miksi sinusta jotkut "eivät itsekkyyttään halua lapsia." Miten tämä itsekkyys ilmenee? Ovatko kaikki lapsen saaneet epäitsekkäitä?
Hei kohtalotoveri. Mun tarina ei ihan vastaa sun, mutta yhtä rikkinäinen olen kuin sinäkin. Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä 4v ja ehkäisyä emme ole käyttäneet koskaan. Lasta olemme tosissaan yrittäneet hieman reilu 2v. Tutkimuksissa olemme käyneet, mutta lääkärin mukaan syytä ei löydy..kummastakaan. Aikaisempi suhteeni kariutui henkiseen väkivaltaan ja siihen ettei silloinen miesystäväni halunnut lapsia. Silloin tapahtui pari kertaa vahinko(ehkäsystä huolimatta)ja mitäs siitä seurasi kuin abortti, koska miesystäväni vastusti lasten hankintaa ja olisi tehnyt elämästäni helvetin, jollen olisi suostunut. No, oma syyni miksi annoin periksi ja miksi annoin lyödä itseni henkisesti maan rakoon! Nyt elämäni on hyvällä mallilla, hyvä ja lapsirakas mies, mutta yhteistä lasta ei vain kuulu, hoidosta huolimatta. Meillä on laaja ja tiivis ystäväpiiri, johon lapsia tulee koko ajan, nytkin kaksi pariskuntaa odottavat. Tällä hetkellä elämä on helvettiä! Tämä lapsettomuus tekee olon kurjaksi, yksinäiseksi, voimattomaksi ja ennen kaikkea kateelliseksi ja katkeraksi! Kaikki yrittävät aina tsempata, mutta joskus tuntuu että luovuttaminen on lähellä, koska omat henkiset voimat eivät tunnu riittävän. Elämä on epäreilua, mutta ei auta kuin yrittää vaan ja koittaa katsoa positiivisesti elämää eteenpäin...vaikkakin se on välillä tosi vaikeaa.
Tältä palstalta olen lukenut monenlaisia tarinoita ja onpa niitäkin joille aurinko on sittenkin paistanut risukasaan. Siis täytyy vain jatkaa yrittämistä ja katsoa positiivisesti eteenpäin.
siitä ei hyödy kukaan. Kuulut ikäsi puolesta siihen sukupolveen, jolloin kouluissa säästettiin mm. seksivalistuksesta. Oli niin tai näin, niin kaatunutta maitoa on turha surra, nyt elät tätä päivää.
Yhdellä munatorvellahan tekee vaikka kuinka monta lasta, jos se on terve. Kun sinulla nyt kuitenkin on tukkeuma, niin ehkä ihan tavallinen raskaus ei ole mahdollinen. Entäpä koeputkihedelmöitys? Se olisi ainakin yksi mahdollisuus. Mutta ennen sitä kävisin sinuna vielä gynellä kysymässä, voiko munatorvellesi tehdä jotain, jotta voisit tulla normaalisti raskaaksi.
Jos miehesi on terve ja olet valmis kokeilemaan ei-niin-traditionaalisia keinoja, niin uskon että saatte kyllä sen toivommanne lapsen.
Valitettavasti tapauksesi on muuten hyvin tyypillinen ikäluokallesi. Vihaksi pistää ne poliitikot, jotka antoivat tämän tapahtua!
Tosihan se on, ettei itsensä syyttely auta yhtään! Tämä vain on niin raskasta, kun on niin monta kertaa pettynyt. Meille ei kummallekkaan ole väliä millä keinolla lapsi saa alkunsa, kunhan se vain tulisi! Luulen ettei miehessä ole mitään vikaa, koska silloin edellisellä kerralla tärppäsi heti kun jätin pillerit pois (se oli se kohdunulkoinen). Pelottaa vain se tutkimuksiin meno, sekin on varmasti pitkä ja raskas prosessi. Luin tuolta alempaa jonkin keskustelun jossa kirjoittaja oli menossa aukiolotutkimuksiin. Hän oli myös sairastanut klamydian nuoruudessaan. En ole edes kuullut sellaisesta, ei minulle sairaalassa silloin mainostettu sitä vaikka minulta oli juuri poistettu munanjohdin..
Ehkäpä nyt uskaltaisin pikkuhiljaa alkaa ottaa yhteyttä lääkärille, koska joskushan sekin on läpi käytävä!
ja mene niihin tutkimuksiin! Olen ymmärtänyt että miehesi on tukenasi? Se on hyvä se.
Tutkimusten jälkeen tiedät sitten missä mennään ja miten toimia. Olet onneksi nuori, joten ehditte kokeilla montakin keinoa, jos ei heti tärppää.
Toisaalta, voihan olla, että munatorvesi saadaan auki ja normaali raskaus on mahdollinen. Hyvältä ystävältäni jouduttiin aikoinaan poistamaan toinen munatorvi, ja hän neljän ihanan muksun äiti! :)
Älä kuitenkaan jää hidastelemaan, sillä aika kuluu...
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi - ja tulevalle perheellenne. :)
Ihana kuulla onnellisiakin tarinoita, kuten ystäväsi!
Nyt sain jotenkin lisää toivoa ja rohkeutta! Ei muutakuin rattaat pyörimään, tiedä jos kaikki kääntyis vielä parhain päin. Todellakaan vitkuttelu ei näissä asioissa auta, mitä aiemmin niin sen parempi. Johan tässä on odoteltu!
Kyllä se siitä. Kerrothan sitten mullekin kun saatte esikoisenne? :)
Jos niin käy niin mä kerron siitä koko maailmalle! :)
äkkiä sinne lääkäriin ja lisää kyselemään. Tänä päivänä voidaan tehdä lapsen saamiseksi aika paljon, varsinkin kun syy lapsettomuuteen on jo tiedossa. Tilanne on usein aivan toisenlainen, kun joskus lapsettomuuden syytäkin joudutaan etsimään vaikka kuinka kauan. Rohkeasti vain. Juu, olen myöskin sitä mieltä, ettei kannata syytellä itseään. Nuorena on tullut tehtyä kaikkea tyhmää itsekin, tosin vähän erityyppisin seurauksin.
Teillä on todella hyvät mahdollisuudet saada vauva IVF_hoidolla jossa EI tarvita munajohtimia.Joten hopihopi lääkäriin juttelemaan:)
T. Ensimmäinen IVF_menossa:)
JVäestöliiton lapsettumuusklinikalle pääsette kyllä, mutta pian, pian, ettei ikä ehdi tulla vastaan!!!
Munatorvia ei nykytekniikoilla tarvita, kunhan sarjat ovat tallella. Munasolu ei vaan voi löytää itsekseen kohtuun jos se hedelmöityykin, ilman niitä torvia. Mutta kun se siirretään sinne, ei pitäisi esteitä olla (ainakaan noista syistä)
Älä sure, meitä muitakin on, ja paljon. Ja samoista syistä kuin sinäkin. Rohkeasti vaan lääkäriin!
(Itsellä myös ollut k.u.raskaus, munatorvi tukossa ja nyt 3 lasta.)
Meillä vähän samanmoinen tarina.Ehkäisyttä vuosia ja vauvaa ei kuulu. Itselläni on monirakkulaiset munasarjat ja nyt menos munanjohtimien aukiolotutkimukseen. Tehdään nukutuksessa koska nuorena sairastin klamydian. Varma tunne että johtimet tukossa. menkat kuitenkin tulee säännöllisesti.Jos niin käy että ovat tukossa niin sitten vaan koeputkihedelmöitykseen. Ei voi sitten mitään mutta perheen haluan ja jos muuten ei onnistu niin tehdään niin kun onnistuu!
Neuvon että otat härkää sarvista siinni ja menet lääkärin juttusille. Kerrot tilanteen niin saat lähetteen lapsettomuuspolille jossa tekevät hoitosuunnitelman
-Ninnuli-
Varasin yksityiselle lääkärille ajan jonka sain tälle päivälle! Pyydän lähetettä sinne munanjohtimien aukiolotutkimuksiin minne sinäkin olet menossa. Eikös ne siellä pysty samalla aukomaan niitä kiinnikkeitä jos ja kun niitä on?? Oliko sinne tutkimuksiin pitkät jonot? Minun pitäisi sitten mennä oys:iin, ajattelin vain että joutuukohan kauankin odottamaan.
Jos tutkimus tehdään nukutuksessa niin kuin minulle niin kiinneikkeitä pystytään napsemaan pois. Jos tutkimus tehdään niin että varjoainetta ruiskutetaan johtimiin ja katsotaan meneekö läpi niin siinä tutkimuksessa ei näy mahdollisia kiinnikkeitä. Jälkimmäistä tapaa yleensä käytetään tässä tutkimuksessa.
Kävit vissiin jo yksityisellä? Saitko aukiolotutkimukseen lähetteen?
koeputkihedelmöityksellä. Mene keskustelemaan lääkärin kanssa. Minun nähdäkseni se on ainoa mahdollisuutenne.