Ehkä ongelmani ei ole yhtään niin paha kuin tunnen sen olevan, mutta.. Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo kohta vuoden. Lopetin e-pillerit n. kaksi vuotta sitten ja en ole vieläkään saanut hormonitasapainoani normaaliksi. Lääkitystä on ollut, juuri loppui viimeinen kuuri. Eli menkat kateissa.. Vauvakuume on tosi kova!! Tuntuu kuin joku repisi rintaani, ahdistaa kun ei vain tärppää. Nyt tilanne paheni kun kuulin että eräs kaverini odottaa lasta. Tottakai sitä on innoissaan, mutta minulta särkyi maailma kun hän "tuuletti" asiaa minulle. Olin aikaisemmin kyllä maininnut hänelle tästä hormonihäiriö-ongelmastani ja kertonut vauvakuumeestani. Silti tuntuu pahalta kun hän ilouutisensa kertoi minulle. Olen nyt viikon ajan murehtinut omaa tilannettani, miltei joka päivä hiljaa yksinäni itkenyt, ja silti esittänyt iloista kun ei kukaan kuitenkaan ymmärrä. Niinhän se on, minun ongelma on pieni, ei sellaisia saa murehtia.. Jos ongelmani on pieni, miksi se tuntuu näin raskaalta? Miten voin hyväksyä kaverini raskauden ja pitää häntä taas ystävänäni enkä petturina, jolta hän nyt tuntuu? Kertokaa kohtalotoverit, miten tästä tunteesta pääsee??
Masennusta ilmassa..
vauvakuumetta83
6697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se aina on isoin ja kipein. Mutta se täytyy vain yrittää muistaa jos haluaa täysjärkisenä pysyä ettei se sinun ongelmasi kenenkään vika ole eikä toisten saamat vauvat ole sinulta pois!
Tsemppiä!
Lopetin e-pillerit 3 vuotta sitten. sen jälkeen kuukautiskierto heitti perseelleen. kierto oli parhaimmillaan jopa 3kk. Nyt se on tasaantunut 35 päivään, mutta ongelma on siinä että en ovuloi. vauvaa olemme yrittäneet vasta alkuvuodesta. Lääkäriin menen ensiviikolla saadakseni keltarauhas-hormonikuurin. Kauanko olet itse sitä käyttänyt, ja minkä nimistä? Terolut vai joku muu?
Hyvää jatkoa sinulle!
Sain ekan kuurini viime vuonna syksyllä, tosin söin vain yhden erän. (!tabu/10pv:n ajan) Ja seuraavat kolmet menkat tuli luomusti, mutta sama toistui ja kk:t jäi taas pois.. Nyt alkuvuodesta sain uuden tero-kuurin (Eli siis terolut) kolmeksi kuukaudeksi ja vika kuuri on syöty. Tässä sitten jännitän että lähteekö hormonit toimiin normaalisti ja että milloin ovulaatiot alkaisivat.. Terolutithan eivät edistä ovulaatiota, vaan käynnistävät ns. kuukautiskierron. Ovulaatioonhan on omat lääkityksensä, että otahan puheeksi lääkärin kanssa. Itse nyt odottelen kuinka käy ja sitten TAAS kerran lääkäriin.. Masentaa, raivostuttaa, kiukuttaa.. Tsemppiä kanssa sullekkin!!
varma, että kärsit vain hormonihäiriöistä? Minulle nimittäin kävi niin, että lopetin pillerit ja kierto heitti häränpyllyä vuoden päivät. Nooh, kuvittelin sen myös olevan jotain häikkää ja että pillerit vaikuttavat vielä. Pari vuotta kului, eikä lasta kuulunut. Kierto oli tosi epäsäännöllinen,välillä pitkiä aikoja ilman, välillä kesti vuoto 3:tta viikkoa parin viikon välein.. Marssin sitten gynelle, joka kylmän rauhallisesti totesi tutkimusten jälkeen, että sairastan pco:ta.
En tietenkään halua maalailla piruja seinille, mutta kannattaa käydä lääkärillä tutkimuksissa ennen kuin on liian myöhäistä. Olemme mieheni kanssa torstaina menossa ensimmäiseen inseminaatioon ja katsotaan sitä jatkoa sitten sen jälkeen, jos siis ei tärppää..
Hei!
Täällä sinulle kohtalotoveri... ollaan miehen kanssa yritetty lasta reilu vuosi ja tutkimukset käynnissä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että syy miehessä ja "kotikonstein" lasta ei meille tule. Hyvä ystäväni, joka menee kesällä naimisiin, odottaa onnellisena lasta. Laskettu aika tällä viikolla. Ristiriitaisia tunteita ilmassa... toki iloitsen hänen puolestaan, mutta samalla suren omaa lapsettomuuttani, enkä jaksa olla kiinnostunut hänen odotuksen ilostaan. Pienellä "kauhulla" odotan pyydetäänkö meidät kummeiksi ja kuinka voin kieltäytyä siitä. Sillä en oikeasti jaksa iloita kenenkään muun lapsionnesta tällä hetkellä. Oma juttu vielä niin kipeä. Meillä asia vielä aika tuore, joten siitä ei useat ihmiset lähipiirissä vielä tiedä. Ei myöskään tämä ystävä. Ehkä täytynee kertoa, jos kummin tehtävää tarjotaan ja siitä päätämme kieltäytyä. Muttä tällä hetkellä oikeasti ärsyttää/suututtaa/surettaa kaikki raskaana olevat tai pienen lapsen saaneet! Millä oikeudella he voivat asiasta iloita ja puhua, kun minä en voi??? Typerää, mutta omille tunteilleen ei voi mitään. Miksi se toisille on niin helppoa ja meidän täytyy turvautua lääketieteen apuun jos sittenkään onnistuu.... sekavat fiilikset tällä hetkellä. Suren myös sitä, että minä joka olen aina ollut lapsirakas, niin yhtäkkiä en jaksakaan pieniä lapsia tai olla innostunut kenenkään raskaudesta, koska se ei ole oma. Niin surullista on tämä tällä hetkellä... :( En tiedä oliko tästä sulle mitään apua/hyötyä, mutta et ole yksin...
Voimia eteenpäin täältä surun keskeltä!
T:M
Kiitos, kyllä tuo lohdutti vähäsen ja toivottavasti sullakin onni potkaisee. Itse olen yhden kaverini lapsen kummi, hassua ettei tätä katkeruuden/kateellisuuden tunnetta silloin vielä tuntenut. Kummipoikani on nyt reilu vuoden ja näen häntä aika harvoin koska asumme nykyään eri paikkakunnilla. Pojasta on ollut iloa ja pojan äiti tietää tilanteeni joten siksi kai niiden seurassa on helppoa.
Joskus kun joku kysyy että: "koskas teille niitä lapsia tulee?" tekisi mieli vastata rumasti, mutta eihän he voi tietää. Tuo kysyminen tuntuu vain solvaukselta. On totta, ettei kenenkään raskaus ole meiltä pois, mutta meidän ei tarvitse iloita toisen puolesta, tarvitsemme voimia tähän oman tilanteemme selvittämiseen. Eikö niin??
Tsemppiä sullekkin, ja voimia.