Siis mä oon huomannu koko lyhyen elämäni aikana jotaa tän suuntaista, kuitenkaan ajttelematta asiaa sen kummemmin. Kun mä oon lapsista se keskimmäinen, tosin ainut tyttö. Tuntuu vähän väliä että broidejä (okei, oon 14, isoveli pian 17 ja pikkuveli 11) suositaan kokoajan. (Mutsi on yksinhuoltaja, mutta nähdään faijaa suunnilleen kerran viikossa, joskus joka päivä. Faijalla ei koskaan oo mitään viikonloppui, et me oltais sen luona, koska sillä ei oo omaa kämppää, se asuu asuntovaunussa (älkää naurako!!!) vaikka se ei oo mikään köyhä, sillä on mökkiyritys. Tosin se rakentaa omaa kämppää, joka on pian valmis. Mutta faija on se joka vie meitä risteilyille ja ulkomaille) Siis mun isoveli on muuttanut jo himasta veke, mutta tulee aian viikonlopuiksi kotiin.
Niin aina jotaa suosimisen merkkei ilmassa... Kun mun isoveli oli mun ikänen, se sai mennä periaattees minne vaa, mutta mut mutsi haluu pitää aina vaan himas, eikä päästää minnee. Ja jos te nyt sanotte, että just tolla tavalla mun mutsi haluaa pitää musta huolta, ettei mulle tapahdu mitään, niin ootte väärässä. Vaikka mä oisin menossa frendin luo vaan yöksi, niin se ei käy. Mä itken ja kiljun etät miksi, miksi mä oon syntynyt tähän perheeseen!!!!????
Mutta näinhän se on. Kuopus ja esikoinen on vanhemmille ne "tärkeimmät". Siis en tarkoita että meitä keskimmäisii sorsittais, mutta me ei saada yhtä paljon rakkautta ja huolenpitoo kuin nää "sivulliset". Tajuutteko mitä yritän selittää?
Ja just vähän aika sit mun frendi sanoi, että mulla on vähän paska paikka kun oon keskimmäinen joten en oo porukoille mitenkään "tärkee".
Ja faijakin on tommonen saatananmoinen, VILLE sitä, VILLE tätä, onks sulla VILLE rahaa, yms... :( (Ville on se mun isoveli)
Kaiken tän paskan lisäksi asutaan täällä korvessa, joten en pääse koskaan minnee tuulettumaan, kun mutsi valittaa että ei se jaksa kuskaa meitä minnee. Sitten parin päivän päästä kysyn että miks me asutaan täällä kun koskaan ei pääse minnee. Sitten se sanoo, että sanokaa vaan, niin kyllä mä teidät heitän!! Ja paskanmarjat.
Ja ihan lopuksi. Pahinta tässä on se, kun tiiän että se mun frendi on oikees... Miksi mun porukoitten piti hankkii kolme kakaraa kun rakkautta ei riitä????
Ei sillä, mua paskat kiinnostaa rakastaaks ne mua vai ei, sillä lähen täältä vetää heti, katkaisen välit heti, kun mun talous on jotenkin kunnossa ja uskon pärjääväni.
Luulette että mulla on suuret luulot tulevaisuudesta (ehkä mulla onkin, mutta who cares??!!)....... ehkä on, ehkä ei... mä kyl kehitän jotaa.
Mutta vastatkaa nyt kysymykseen:
Sorsitaanko keskimmäistä/keskimmäisii enemmän kuin "sivullisii"...??
Kokemuksii...???
Niin aina jotaa suosimisen merkkei ilmassa... Kun mun isoveli oli mun ikänen, se sai mennä periaattees minne vaa, mutta mut mutsi haluu pitää aina vaan himas, eikä päästää minnee. Ja jos te nyt sanotte, että just tolla tavalla mun mutsi haluaa pitää musta huolta, ettei mulle tapahdu mitään, niin ootte väärässä. Vaikka mä oisin menossa frendin luo vaan yöksi, niin se ei käy. Mä itken ja kiljun etät miksi, miksi mä oon syntynyt tähän perheeseen!!!!????
Mutta näinhän se on. Kuopus ja esikoinen on vanhemmille ne "tärkeimmät". Siis en tarkoita että meitä keskimmäisii sorsittais, mutta me ei saada yhtä paljon rakkautta ja huolenpitoo kuin nää "sivulliset". Tajuutteko mitä yritän selittää?
Ja just vähän aika sit mun frendi sanoi, että mulla on vähän paska paikka kun oon keskimmäinen joten en oo porukoille mitenkään "tärkee".
Ja faijakin on tommonen saatananmoinen, VILLE sitä, VILLE tätä, onks sulla VILLE rahaa, yms... :( (Ville on se mun isoveli)
Kaiken tän paskan lisäksi asutaan täällä korvessa, joten en pääse koskaan minnee tuulettumaan, kun mutsi valittaa että ei se jaksa kuskaa meitä minnee. Sitten parin päivän päästä kysyn että miks me asutaan täällä kun koskaan ei pääse minnee. Sitten se sanoo, että sanokaa vaan, niin kyllä mä teidät heitän!! Ja paskanmarjat.
Ja ihan lopuksi. Pahinta tässä on se, kun tiiän että se mun frendi on oikees... Miksi mun porukoitten piti hankkii kolme kakaraa kun rakkautta ei riitä????
Ei sillä, mua paskat kiinnostaa rakastaaks ne mua vai ei, sillä lähen täältä vetää heti, katkaisen välit heti, kun mun talous on jotenkin kunnossa ja uskon pärjääväni.
Luulette että mulla on suuret luulot tulevaisuudesta (ehkä mulla onkin, mutta who cares??!!)....... ehkä on, ehkä ei... mä kyl kehitän jotaa.
Mutta vastatkaa nyt kysymykseen:
Sorsitaanko keskimmäistä/keskimmäisii enemmän kuin "sivullisii"...??
Kokemuksii...???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon keskimmäinen. Oon poika ja mulla on 2 vuotta vanhempi sisko ja 2 vuotta nuorempi sisko. En ole huomannu, että mua sorsittaisiin jotenki. Oon oikeestaan huomannu, että vanhemmat huomaamattaan tyrkyttää mulle eniten rahaa. Aina kysyy tarviitko rahaa jne. Se voi kyllä johtuu siitäkin etten koskaan pyydä niiltä rahaa. Enkä ehkä käytä niin paljon rahaa kun mun siskot. Kotiin tulo ajoista ja menoista sen verran, että ehkä nekin on ollu mulla vapaammat. Ehkä vanhemmat ajattelee, että ulkona tytöillä on jotenkin turvattomampaa. En tiiä. Ei mun siskotkaan kyllä oo mitään valittanu, että niitä sorsittaisiin.
sorretaan! grrr... ärsyttää vaa kattoo vieres....grrr... just samaa ku siul, mut se on se prkl pikkusisko...:) ärh...muuten ei mitää mut k vituttaa esim. se kun itse olin siten vaikka 6luokalla niin kotiin tulo aikahan oli 8 minulla no kun systeri sit oli 6 oli hänellä 9! ja kun olin seiskalla se oli 9 minulla, viikonloppuisin joskus sain 10...mut eiköhän se ollu pikkusiskol sit seiskal 10! mistä johtuu? tulee vaa mielee, mitä mie oon tehny? ja arvaatka kenellä oli kotiintuloaika viel 8 luokalla klo9, minulla mutta siskol? eih puoleen 11!!! no minkäs teen... grrr! isosiskoi sorretaan! mutta se siitä! LIFE GOES ON! ehkä... niin ja itsekkinhän olen naispuolinen :)
mä oon meijän perheen ainut tyttö(17wee) ja mulla on kolme veljee... (isoveli 19, pikkuveljet 16 ja 13) mäki oon sillon tällön ajatellu et porukat suosii veljiä ku ne saa mennä minne lystää mut mua ne pitää melkee aina kotona... esim. viime kevään koulun päättäjäisiin ne ei ois millään halunnu päästää mua ku äiti oli nii huolissaan et mulle sattuu jotain... isoveli on koittanu kaverinsa kanssa saada mun päähän mahtumaan et porukat pitää mun tekemisistä sen takia niin tarkkaa listaa koska mä oon ainut tyttö... pikkuhiljaa mä oon oppinu vaa hyväksymää sen... ainaki mä tiiän et meijän porukat tosissaan välittää musta...
tässä viime viikonloppuna meijän kämpillä oli semmonen pikku välikohtaus jossa mun ja mun bestiksen jätkäkamut sai turpaansa... ku soitin siitä kotia, meijän isäntä meinas et jos ei semmonen meininki lopu nii se tulee pesismailan kanssa seisomaan meijän kämppien oven eteen... =) mä luulin et ne suuttuu ku ne saa kuulla et me oltiin juotu vähän ja niin edelleen, mut ne vaa kysy et miten mun oli käyny eikä sanonu oikeestaa mittää siitä juomisesta... kai ne sitte luottaa muhun sen verran paljon... =)
koita vaa jaksaa vanhempias... kyllä se elämä vielä hymyilee...
Heips!!
Minä olen kuopus(16 vee), nuorin, iltatähti ja olen kyllä huomannut, että olen saanut hyvin paljon, mitä olen halunnutkin... Mutta. Minulla on ollut myös aika ajoittain, lähinnä nuorempana, juuri noin 14 vuoden ikäisenä samanlainen fiilis monesti ja olen huutanut kotona, miksi kahdeksan vuotta vanhempaa isoveljeäni suositaan ja hän sai tehdä kaikkea kivaa minun ikäisenäni ((minulla on myös toinen, vielä vanhempi isoveli)). En myöskään päässyt paljoo minnekään, ellei syy ollut erittäin hyvä ja pätevä ja paikka turvallinen. Myöhemmin olen huomannut, että mitä "paremmin" ja asiallisemmin on pyytönsä esittänyt ja perustellut, sitä enemmän vanhemmat luotti ja sain tahtoani läpi. Pääsin enemmän menemään, kiljuminen ja huutaminen ei auta... ystävällisyys auttaa; olethan itsekin mielummin ystävälliselle ihmiselle kiva, kuin raivoissaan karjuvalle?
Olen myös nyttemmin tajunnut, että äitini todella teki sen rakkaudesta. Hän huomasi kaikki virheensä ja väärät menettelytavat vanhempien veljieni kohdalla ja yrittää nyt korjata niitä, kun minä olen nuori. Hän vain haluaa olla parempi äiti, eikä todellakaan halua minkään pahan käyvän minulle. Tiedän, että tämä tuntuu kliseiseltä ja tuntui erittäin ärsyttävältä minulle, mutta pääasia on löytää se "kultainen keskitie".
Minäkin huusin ja kirosin ja ihmettelin, että miksi isoveljeni sai 15 vuotiaana lähteä koulujen loputtua kaupunkiin ja tulla fillarilla kotiin milloin tahtoi ((matkaa n.9 km)) ja minut viedään ja tuodaan ja aika on tarkka, eikä siitä luisteta. Äitini vielä soittaa minulle 4-5 kertaa illassa, että kaikki on kunnossa. Kuulostaa ärsyttävältä, sillä kaikki on aina tähän asti ollut kunnossa, mutta mitä jos ei olisikaan ollut? Hän siis todella välittää.
Ja onhan isoveljeni kuitenkin poika, ja kyllähän se niin on, että pojat paremmin pystyvät pitämään puoliaan, ihan noin fyysisesti, kuin tytöt... Ja tiedätkö muuten, miten isoveljelleni sen fillarin kanssa silloin kävi? Hän ajoi jossain vaiheessa yötä kotia kohti, liekö sitten juovuspäissään vai ei, sitä tarina ei kerro. Luultavasti kuitenkin, sillä hän ei yöllä kotiin saavuttuaan uskaltanut herättää vanhempiamme. No enivei, aamulla herätessämme, huomasimme isoveljeni naaman olevan yltäpäältä veressä. Hän oli kaatunu jalkakäytävän reunaan pyörällään ((ilman kypärää, jota minun sitten pakotettiin nuorempana käyttämään. Koska he välittivät. Sitäkin kirosin.)) ja häneltä oli katkennut pari hammasta, toinen mennyt huulesta läpi, toinen tais lähtee kokonaan irti...lisäksi oli aivan silmän alapuolelle tullut syvä haava, sekä muita haavoja ja naarmuja, lähinnä kasvoissa; kamalan näköistä...
Tarinan opetus oli siis se, että minä en saa lähteä fillarilla yöllä kaupungille seikkailee ilman kypärääni, sillä he eivät tahtoneet, että minulle käy, kuten veljelleni; he oppivat läksynsä. Veljeni olisi voinut kuolla.
Myöhemmin aikuistuttuani ja lopetettuani typerän huutamisen ja kiroilemisen olen päässyt aika moneen paikkaan: nytkin vietän onnellisesti vaihto-oppilasvuotta Saksassa.
Tulevaisuutesi ei näytä kauhea loistavalta. Josset kokoa itseäsi ja ala nauttia elämästä nideen rajojen sisäpuolella, jotka sinulle on asetettu. Sinä olet onnekas, sinulla on rakastava isä ja rakastava äiti. Kaikilla asiat eivät ole yhtä valoisasti.