Oletko nähnyt hengen/aaveen?

..mutta koin vahvan tunteen jonkun tai jonkin läsnäolosta.
Olin riparin alkujaksolla ja olin mennyt jo maate,mutta en ollut vielä nukahtanut.Kaverini oli viereisessä sängyssä ja kaksi muuta kämppistä olivat vielä valveilla.
Yhtäkkiä tunsin kun joku istui jalkojeni viereen sängyn reunalle.Säpsähdin ja raotin hieman silmiäni nähdäkseni oliko jompikumpi valveilla olevista kämppiksistä tullut siihen,mutta molemmat olivat omissa sängyissään.
Kaverini se ei voinut olla,koska nukuin selkä häneen (ja seinään) päin.Minua rupesi pelottamaan,enkä uskaltanut katsoa minkä sortin "mörkö" siinä oli vaan olin ihan hiljaa paikoillani korvat höröllä josko kuulisin jotain.Tunsin kuinka joku liikkui jalkaani pitkin edestakaisin ikäänkuin silittäen.Rauhotuin ja nukahdin lopulta.Tämä toistui vielä seuraavana yönä ja kerran kotona.
Kai se oli jonkin sortin suojelusenkeli.Itse ainakin ajattelisin näin. =)

Oon kerran kokenut! Olin meidän talon parvekkeella, ja sitten edestäni meni auto. Katsoin sisälle, ja siellä oli vaaleansinisen värinen ihmishahmo, joka haihtui ilmaan melkein heti kun näin sen. Auto vaan jatkoi matkaa tietä pitkin..

Tämä tapahtui kun olin rappusilla, menossa sisälle. Katsoin sivulle ja viereistä loivaa mäkeä alas, suoraan minua kohti liisi kovaa vauhtia musta, n. puolen metrin pituinen hahmo. En erottanut tarkasti yksityiskohtia. Sitten kun katsoin hetkeksi muualle, hahmo oli kadonnut.

Mie nään ja kuulen ne kukaan ei usko, mutta montakertaa esim. ulko ovi oli auki ja se ei ollu lukossa. Kukaan ei ollu kotona muutakun minä. Käväsin ulkona ottamassa raitista ilmaa ja jätin oven auki. Se ovi meni kii ja samalla lukkoon ihan itestään . Ja toinen on tää oot nukkumassa esim. alakerrassa sit kuulet et joku juoksee rappuset alas ja sytyttää valot mutkun käyt kattoo missään ei pala valoja ja kukaan muu ei oo alakerrassa :( mua alkaa jo oikeesti pelottaa nää :(

Kerran nähnyt. Ks. alempana ketju "Kummitustarinoita?" nimim. "mummon näkijä"

Onhan noita kokemuksia.Olin kerran tulossa iltalenkiltä.Silloisen asuntoni ulkoovella seisoi jokin hahmo,joka hävisi silmien edestä, kun lähestyin rappusia.Lapsena maalla olen kuullut selittämätöntä puhetta katonrajasta ja nähnyt niinikään tumman hahmon liikkuvan ulkona hetken ajan. Itse asiassa noita tummia hahmoja on näkynyt sillä seuduin ennenkin jo usean sukupolven ajan.Liittyy johonkin ikivanhaan sotaan satoja vuosia sitten.

Tässä vähän aluksi..

minä toissakesänä jouduin olemaan jalka paketissa ja nukkua olohuoneessa kun en yläkertaan päässyt. illalla luin sarjakuvia sohvalla, kun ei töllöstäkää mitään tullu. sit liikutin varovasti jalkaani, ja se osui kipesti siihen sohvan reunalle. sanoin ääneen "au" samalla hetkellä kuulin selkeän kuiskauksen korvan juuresta "eio hätää". Käänsin päätä ja näin ovensuussa tumman pelottavan punasilmäisen hahmon joka liukeni kaapin taa.

Sillä kertaa pelotti iha sikana

Tänä iltana ja jokainen muukin ilta niin tunnen jonkun läsnäolon ja olen sitten mennyt alakertaan

Olin kuudennella luokalla koulusssa, kun kävimme esittämässä näytöksen näytelmäkilpailussa Kokkolan kaupungin teatterissa. Teatterissa kuulemma kummittelee, mutta en ollut tietoinen siitä silloin. Ennen näytelmää kävin teatterin lavalla, jossa oli jonkin verran valoja ja pimeitä kohtia. Kävelin lavalla ja yllättäen lavalla tuli kylmä olo ja lavalla kuului askelten ääniä, kuin ne olisivat menneet ihan vierestä ja sama toistui. Katselin lavalta ympäriinsä, mistä askeleet olivat peräisin, mutta en nähnyt ketäään. Lavalta poistututtuani menin teatterin lämpiöön kyselemään muilta luokkatovereiltani, ovatko he käyneet lavalla, kaikki kiistivät käyneensä. Parikymmentä vuotta myöhemmin olen kuullut, että teatterissa kummittelee.

Olen haistanut pyhän hengen :-)

En ole itse henkeä haistamaan päässyt. Pari kertaa olen kuitenkin aika ovelan kokemuksen käynyt.

Eli olin sellainen 11-13 vuotias, kun ne kokemukset koin. Ensimmäinen oli sellainen, että heräsin yöllä janoon. Käännyin vuoteessa ja se hahmo oli siinä vieressä. Istua napotti siinä sängynlaidalla. Ei katsonut minuun vaan ulos ikkunasta. Hätäännyin ja huusin ja vanhemmat hätiin.

Toinen tuli koettua samassa punkassa. Tuli herättyä outoon tunteeseen ja ovella seisoi harvinaisen iso hahmo. Meni varmaan minuutin verran, kun se poistui/ häipyi.

Molemmat kokemukseni oli vaaleita pilvimäisiä. Saattaa olla, että ne oli jotain lapsuuteen liittyviä unikuvia... mutta voimakkaasti ne on päässä vieläkin. Lapsena/ nuorena ne vaivasi niin paljon, että kärsin pari vuotta mainittujen takia myös pimeänpelosta.

Nykyään olen kuoleman/ kärsimysten suhteen niin sinut ja kyllästetty työni puolesta, että tuntuu kaikki kummitukset ja kauhut melko toisarvoisille vapaalla. Kotona olen minä ja nukun hyvin ilman kummituksia.