Nimittäin, kun aika usea hehkuttaa nimenomaan naisia: naiset ovat kauniimpia ja muutenkin ihanampia kuin miehet, vaikka molemmista silti tykätään.
Onko kukaan samaa mieltä kanssani siitä, että naiset eivät ole sen ihanampia kuin miehetkään? Tai muutenkaan "parempia". Itse olen sitä mieltä, että naiset ja miehet ovat lähinnä _erilaisia_. Naiselta olen kokenut saavani juttuja, joita en ole saanut yhdeltäkään mieheltä ja sitten taas miehillä on tiettyjä avuja, joita naisilla ei ole.
Mitä te muut ajattelette asiasta?
Onko kukaan samaa mieltä kanssani siitä, että naiset eivät ole sen ihanampia kuin miehetkään? Tai muutenkaan "parempia". Itse olen sitä mieltä, että naiset ja miehet ovat lähinnä _erilaisia_. Naiselta olen kokenut saavani juttuja, joita en ole saanut yhdeltäkään mieheltä ja sitten taas miehillä on tiettyjä avuja, joita naisilla ei ole.
Mitä te muut ajattelette asiasta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eipä kai naiset sen parempia ole kuin miehet mutta varmaan syy siihen miksi naiset ajattelevat toisista naisista niin on se että naiset kuitenkin ymmärtävät toisiaan ehkä hieman paremmin sillä ovat samaa sukupuolta.Valitettavasti sukupuolten välillä on aikalailla eroja.Niikuin sanoit niin naiset ja miehet ovat lähinnä erinlaisia.Itselläni ei ole naisista niinkään kokemusta paitsi tällä hetkellä elämässäni on eräs mielitietty nainen..Mutta sen olen huomannut että välillä jotain puuttuu (siis miehistä) jonka sitten taas naiset näyttävät täyttävän.Ja joskus sitä vaan kaipaa miehistä seuraa,joskus taas naisen hellää kosketusta (ei sillä etteikö miehet osaisi olla helliä):)
ymmärtävät toisiaan paremmin, mutta minun kokemukseni mukaan naisen kanssa saa myös aikaiseksi komeampia konflikteja juuri siksi, että molemmat ajattelevat "kuin nainen" :-D.
Itse olen tuntenut syvimmät tunteeni toista naista kohtaan - ja saanut myös takkiini pahimmin juuri toiselta naiselta. Miesten kanssa on simppelimpää.
Niin no se on kyllä totta että kun molemmat on naisia niin aikalailla voi olla konflikteja juuri siksi kun naisia ollaan:D Toisaalta joo miesten kanssa on simppelimpää,ehkä välillä liiankin..Mutta mutta..Onneksi maailma on täynnä erilaisia immeisiä!:)
... hmmm. Missä mielessä nyt puhuisin miehistä? Ihmisistä voi puhua niin monelta kantilta.
Minulla on huomattavasti enemmän ollut läheisiä ihmissuhteita (ystäviä) naisissa. Oikeastaan vasta nyt vanhempana olen pystynyt lähestymään miehiä ystävänä.
Nuorena jouduin usein miesten ahdistelemaksi. Tämä varmaan on muokannut asennettani miehiä kohtaan epäluuloiseksi. Epäluulon muurin ovat päässeet ylittämään muutamat miehet, joita pidänkin sitten "hyvinä miehinä". Oman pojan syntymä ja hänen kasvunsa seuraaminen on myös lisännyt positiivista asennettani miehiin.
Oma puoliso on mies. Jotenkin en voi luokitella häntä muiden miesten joukkoon, koska hän on niin erityislaatuinen. Varmaankin hänessä on hyvin tyypillisiä miesten ominaisuuksia, mutta myös erittäin kehittynyt kyky ymmärtää minua. Sitä en tiedä, ymmärtääkö hän muita naisia. Ehkä.
Vai oliko tarkoitus keskustella miehistä seksuaalisessa mielessä?
Minä pidän miehistä ihan ehdottomasti, mutta vastaan ei valitettavasti ole tullut miestä, jonka kanssa voisi samalla tavalla jakaa tunneasioita kuin toisen naisen kanssa voi. Minä ainakin kaipaan syvemmissä ihmissuhteissa sitä, että toisen kanssaan voi puhua sellaisista asioista, mistä ei kaikille puhuta. Saahan sitä ihmisestä kuin ihmisestä "irti" aina jotakin ja kaikilla on paikkansa, mutta todellista sielujen sympatiaa olen tuntenut vain toisen naisen kanssa. Naisen kanssa on niin helppo jakaa asioita ja puhua kaikkea, kun tietää, että toinen tajuaa paljon myös omakohtaisen kokemuksen kautta, mitä minä hänelle puhun. Miesten kokemusmaailma on vähän toinen...
No, tuosta sielujen sympatiasta taas johtuu, että tuo sielujen sympatia saattaa kääntyä joissakin tilanteissa itseään vastaankin. Kaksi naista setvimässä suhdeongelmia...:). Se se on joskus herkkua kuunneltavaa ja katseltavaa.
Kuten itse tuossa aikaisemmassa kommentissani totesin, en yleisesti ottaen hirveästi pidä miehistä - no kyllä yksilöistä. Ja silti koen suurta sielujen sympatiaa erityisesti oman mieheni kanssa - voin puhua hänen kanssaan kaikesta.
Ja sinä siis pidät miehistä, mutta et koe sitä syvintä jakamista?
Siis ihan vaan mielenkiintoinen seikka, joka osui silmääni :)
Minun mieheni on kivannäköinen, komea katsella. Hän on kiva kaveri ja luotettava kumppani, hyvä isä. Siis tosi kiva ihminen. Hänen kanssaan en kuitenkaan ole koskaan tuntenut sellaista syvällistä, tunnetasolla olevaa sielujen sympatiaa (miten sen paremmin sanoisi), mitä olen tuntenut jonkun naisen kanssa. Uskon, että tämä liittyy jotenkin siihen, että nainen kokee asioita toisella tapaa kuin mies ja toisen naisen kanssa pystyy jakamaan asioita jopa ihan ilman sanoja. Toki en ole ihan hirveän monen miehen kanssa edes yrittänyt päästä tunnetasolla kovin syvälle - mistähän moinen johtuu- ja voihan olla, että olisikin olemassa miehiä, jotka yltävät samalle tasolle kuin naiset :)
Minusta on hyvin kuvattu miehen ja naisen eroa, kun kuvataan sitä niin, että mies alkaa rakentaa syvempää suhdetta naisen (rakentaisiko myös toisen miehen kanssa?) kanssa sängyn kautta, kun taas nainen rakentaa suhteen ensin (yleensä ainakin) tunnetasolla ja sitten menee sinne sänkyyn...
... miehiä, jotka kykenevät syvään tunnesuhteeseen. Samoin kuin on pinnallisia naisia vaikka kuinka paljon.
On varmaan kyse siitäkin, kenet löytää. Ja kenet haluaa löytää = keneen tuntee vetoa.
Jos nyt ajattelen asiaa lähinnä seksuaaliselta kannalta, voisin allekirjoittaa tuon lauseen: "Naiselta olen kokenut saavani juttuja, joita en ole saanut yhdeltäkään mieheltä ja sitten taas miehillä on tiettyjä avuja, joita naisilla ei ole."
Ja elämässä on erilaisia kausia, jolloin eri "jutut" kiinnostavat enemmän...
Mulla on naiskausi meneillään. Eli on se saman sukupuolen kauneus niin hurmaavaa =D. Olen kiinnostunut vain hyvin harvoista miehistä. Pohjimmiltani bi siis, mutta tällä hetkellä käytännössä lesbo. Elämä on hassua. Pääasia, että on sinut itsensä kanssa ja pystyy olemaan oma itsensä myös läheisten kanssa. Ja minun miesmaku on kuulemma niin surkea, että on kuulemma parempi että keskityn naisiin! ha ha ;D
tää vertailu naisten ja miesten välillä..erilaisia yleistettynä tietenkin, mutta omasta mielestä vertailu jo sinänsä aika turhanpäiväistä, mutta ennen kaikkea se on vaikeaa minulle. Itsellä tykkääminen,mielenkiinto jne. on kiinni ihmisestä, se ei merkitse kumpaa sukupuolta on..ja näin ollen en jaottele ihmisiä kategorioihin ollenkaan.
Eli itse en voisi kuvitellakaan, että minulla olisi "naiskausi" menossa, tai et "nyt kaipaisin jo naisen/miehen kosketusta"..mulle ne on vaan ihmisiä kaikki..
Eli siinä mielessä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, ettei ne naiset ole ihanampia tai parempia kuin miehetkään..omalla kohdalla on vaan kyse siitä että joku ihminen vaan sytyttää jostain syystä.
>omalla kohdalla on vaan kyse siitä että joku ihminen vaan sytyttää jostain syystä.
minäkin allekirjoitan tämän.
on muuten hyvin harvassa ne ihmiset, jotka oikeasti sytyttää.
ystävänä ja hauskana tyyppinä voi sytytellä ja ihastua vaikka joka päivä... mutta ei sellaisia todellisia syttyjä ole esim. mun kohdalle sattunut tämän elämän aikana kuin kahdesti.
uskon kyllä, että niitä "oikeita" on enemmänkin... mutta vähintään yhtä paljon kuin kemialla, on niiden oikeiden löytymisessä tekemistä myös ajalla ja paikalla ja sopivalla elämäntilanteella.
ja sillä että on valmis. että se on ikäänkuin sekunnin murto-osista kiinni, ja aina pelkkää sattumaa.
lohdullista? :-D
musta olis tosi outoa lähteä etsimään jotain tietynlaista ihmistä. mulla on tosi vahva mutu että etsivä ei löydä... mutta eksyvä löytää :-)
Olen myöskin sen verran romantikko että haluan uskoa tuohon "oikean" olemassaoloon, ja siihen että niitä on varattuna matkan varrelle useampi..
haluaisin ainakin aatella (ja aattelenki vaikka jotkut sitä sanovat itsensä huijaamiseksi ja toiveissa elämiseksi..who cares?!) että juuri omat valinnat,mutkat sun muut reissut määrittää sen kenen "oikean" kanssa ne polut kohtaa..
En usko siihen että etsimällä tulisi hullua hurskaammaksi..ehkä pettyneemmäksi, kuka tietää..mutta mitäpä sitä turhia, tulee mikä on tullakseen, kyllä "sen hetken" sitten varmasti huomaa kun löytää jotain, tai tulee löydetyksi. Varmaan aika naivia..mut oli tai ei, näin se asia kuitenki minun päässä ja ajatuksissa on. :)
Minulla on hyvin erilaisia suhteita naisten kanssa ja vain harvan miehen kanssa. Vääjäämättä on niin, että henkisesti, tunnetasolla olen saanut enemmän naisilta kuin miehiltä -liekö huonoa tuuria, mutta en minä sitä valita. Samantekevää, keneltä sitä tuntee vastakaikua saavansa, minä olen vaan todennut, että olen saanut sitä toisilta naisilta (no en kovin monelta kylläkään heiltäkään, mutta on sentään jokunen...). En minä tiedä, miten syvällisiä ihmissuhteita teillä on ja mitä te odotatte ihmissuhteiltanne, mutta minä tarvitsen ihmisiä, joiden kanssa uidaan syvissä vesissä tunnetasolla.
Eihän naisia ja miehiä voi oikeasti verrata millään tavalla toisiinsa, naiset on aina naisia ja miehet miehiä. Jokin vaan niissä molemmissa sytyttää silloin tällöin. Kukaan ei ymmärrä naista niin hyvin kun toinen nainen, sitä aina välillä tarvitsee ja haluaa, ja mikäs siinä jos on sellainen nainen vierellä joka sitä antaa. Mutta taasen miestä ei voi korvata toinen nainen. Mieskin on aina mies. Mies on erilainen, eikä sen aina tarvitsekkaan ymmärtää, kunhan vaan on vieressä turvana ja tuntuu mieheltä.
Mutta jos joku tykkää vaan toisesta niin tykätköön, mä pidän molemmista jos toinen tuntuu tykättävältä.
ääh, ei tosta mun tekstistä tajuu mitään. Mutta sanoinpa ainakin sanani. heh.
Lucius: Yritäppä kirjoittaa mulle vielä uudestaan. Josko se tulis nyt läpi.