Suuren kuusen alle,
suojaan istun miettimään.
Jotain kuiskii oksat sen,
en pysty ymmärtämään.
Peippo sulo punarinta,
lennähti aivan vierestäni -
riemua suven suloisen,
se lauleli oksalla puun.
En laula, en sanakaan
ääneen lausu.
En edes kyyneltä pudota
rinnuksillein,
möyriköön sydän suruaan,
huutakoon tuskaansa -
ei sitä kukaan kuule.
Kun osaisin itseni kovettaa,
sua katsomatta,
kuulematta olla -
tuntoni kylmettää,
painaa noiden hirsien
väliin, nitistää irti
itsestäni,
väkivalloin.
Monelta säästyisin,
ajatuksilta harhailevilta,
öiltä unettomilta -
kyyneliltä jotka turhaan
sinulle vuodatin.
suojaan istun miettimään.
Jotain kuiskii oksat sen,
en pysty ymmärtämään.
Peippo sulo punarinta,
lennähti aivan vierestäni -
riemua suven suloisen,
se lauleli oksalla puun.
En laula, en sanakaan
ääneen lausu.
En edes kyyneltä pudota
rinnuksillein,
möyriköön sydän suruaan,
huutakoon tuskaansa -
ei sitä kukaan kuule.
Kun osaisin itseni kovettaa,
sua katsomatta,
kuulematta olla -
tuntoni kylmettää,
painaa noiden hirsien
väliin, nitistää irti
itsestäni,
väkivalloin.
Monelta säästyisin,
ajatuksilta harhailevilta,
öiltä unettomilta -
kyyneliltä jotka turhaan
sinulle vuodatin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eivät tyhjiltä kuulostaneet ajatuksesi runossa.
syvällä, sisällä.
Kiitos kommentistasi.