häävieras
Kirkonkellot soivat kepeässä suvituulessa. Markku ja Tuula Kiuru, tuore aviopari, kiiruhtavat portaita alas riisisateessa onnentoivotusten saattelemana limusiiniin. Auto karauttaa matkaan vetäen perässään säilyketölkkejä ja yhtä vanhaa korkokenkä paria. Tien toisella puolella juhla-asuun pukeutunut mies talloo tupakantumppia ja lukee limun perästä "Karkumatkalla onneen".
Vastaanottatilaisuus on saatu alulleen, jossa Kiurut kättelevät iloisina vieraita.
Tuula katsoo vanhan setänsä perään niin, ettei ehdi katsoa seuraavaa kättelijää kasvoihin. Jämerä koura pitää kädestä tiukasti kiinni. Tuulan hymy kuolee, kun joutuu katsomaan pitäjää silmiin.
"Olettekos morsiammen sukua?", Markku kysyy mieheltä. Tämä päästää Tuulan kädestä ja hymyilee aviomiehelle.
"En varsinaisesti. Olen ..."
"Eksä. Jukka, tässä on Markku. Markku, Jukka" Tuula keskeyttää Jukan.
"Ai entinen. En tiennykään" Markku hieman hämmentyi tilanteesta.
"En minä morsiota sinulta vie. Näytät sen verran hyvältä mieheltä, että tuskin Tuula päästää sinua kynsistään", Jukka nauraa päälle reippaasti ja kättee tuttavallisesti Markkua. Siirryttyään jonossa Jukka katsoo Tuulaa sivusilmälle kysyvästi.
Ensimmäisten tanssien jälkeen Tuula kävelee juhlateltan ulkopuolelle. Huussin nurkilla Jukka seisoi polttomassa, minne Tuula meni suoraan. Tuula näytti onnelliselta.
"Hei", hän tokaisi, johon Jukka vastasi nyökkäyksellä. Tämä ojensi askia hänelle.
"Otatko röökin?" Jukka kysyi.
"Markku ei tykkää, jos poltan"
"En minä Markulta kysykkään", Tuula nappaa yhden tupakan. Jukka on valmiina sytyttämässä sitä.
"Kiitti. Pistäs kyllä lopetella"
"Mitä suotta tapojaan muuttamaan"
Morsian vetää syvään tervaa keukoihinsa ja puhaltaa savua helpottuneena. Molemmat polttovat hetken kaikessa hiljaisuudessa.
"Mitä helvettiä sinä täällä teet?", Tuula karjaisee, vaikkei kuulosta yhtään vihaiselta.
"Tulin katsomaan, miten onnellinen olet nykyään"
"No, miltä näyttää?" Tuula nostaa hääpukunsa helmoja ja heiluttaa niitä kuin prinsessaa leikkivä pikkutyttö.
"En tiedä. Kerro, jos olet"
"Mitä tuokin oikein tarkotti?..." Tuula katsoo Jukkaa suoraan silmiin. "Minä rakastan Markkua"
"Niin kuin rakastit minua. Vai?" Jukka tuijottaa kylmästi takaisin.
Tuula läimäyttää kämmenellään kovasti Jukkaa poskeen.
"Vittu sinun kanssa"
"Se mitä teit voi joistain miehistä olla anteeksiantamatonta, mutta minä tunnet sinut"
"Turpa kiinni" Tuula painautuu seinää vasten ja käpertyy vetämään röökiä.
"Hävitä nyt sillä lailla. Sanomatta mitään. Soittamatta, ilmoittamatta"
"Pidä se saatanan turpa kiinni" Tuulan ääni meinasi sortua
"Kyllä sinut tiedetään. Ei sinusta ole kotia leikkimään. Et halua kahleita tai kaltereita ympärillesi missään muodossa. Sinä haluat olla vapaa taivaan lintu", Jukka painosti ilkeästi päälle.
"Lopeta"
"Sinä et kestä kyyhöttää kotiäitinä. Lapsista ihan turha haaveilla. Se ei tunnu sinulta", Tuulan silmät kostuvat niin, että meikki pilaantuu.
"Voi vittu. Myönnetään. Olin tosi kusipää sinulle, kun luulin ettet ymmärrä... Ootko nyt tyytyväinen? Sai pilattua häät!" Tuula itki ja huusi. Jukasta tuntui, että hänkin rupeaisi kohta puraamaan.
"En minä mitään ole vielä pilannut", Jukka nostaa Tuulaa päätä etusormellaan.
"Mitä?", Tuula ihmetteli. "Etkö sinä tullukaan hakemaan minua takaisin?"
"Olisitko halunnut?", Jukka katsoo morsiota, joka empi epäilyttävän kauan.
"En varmaankaan"
"En minä sinua takaisin halua. Markku vaikuttaa hyvälle jätkälle, sinun pitäisi olla sen kanssa. Sinä olet tosi upea nainen. Maailmassa ei saisi olla toista minunlaista sydämensä särkenyttä reppanaa. Lupaa ettet jätä sitä yksin"
"Jukka, mitä sinä oikein hait?"
"Rakastako sinä sitä?"
"Rakastan", Tuula sanoi sen kuin itsestään selvyytenä.
"Hyvä", Jukka antoi pienen suukon Tuulan poskelle. "Haluan sinun olevan vain onnellinen, vaikket itse sitä vielä tiedä."
Jukka heittää tumpin maahan ja pyöräyttää kenkään sen päällä. Hän jättää morsiammen huussin nurkalle, mutta kääntyy ympäri nähdäkseen hänet viimeisen kerran. Tuula aikoo huutaa jotain Jukalle. Tosi se oli turhaa, koska tämä ymmärsi, miltä hänestä tuntui.
Kirkonkellot soivat kepeässä suvituulessa. Markku ja Tuula Kiuru, tuore aviopari, kiiruhtavat portaita alas riisisateessa onnentoivotusten saattelemana limusiiniin. Auto karauttaa matkaan vetäen perässään säilyketölkkejä ja yhtä vanhaa korkokenkä paria. Tien toisella puolella juhla-asuun pukeutunut mies talloo tupakantumppia ja lukee limun perästä "Karkumatkalla onneen".
Vastaanottatilaisuus on saatu alulleen, jossa Kiurut kättelevät iloisina vieraita.
Tuula katsoo vanhan setänsä perään niin, ettei ehdi katsoa seuraavaa kättelijää kasvoihin. Jämerä koura pitää kädestä tiukasti kiinni. Tuulan hymy kuolee, kun joutuu katsomaan pitäjää silmiin.
"Olettekos morsiammen sukua?", Markku kysyy mieheltä. Tämä päästää Tuulan kädestä ja hymyilee aviomiehelle.
"En varsinaisesti. Olen ..."
"Eksä. Jukka, tässä on Markku. Markku, Jukka" Tuula keskeyttää Jukan.
"Ai entinen. En tiennykään" Markku hieman hämmentyi tilanteesta.
"En minä morsiota sinulta vie. Näytät sen verran hyvältä mieheltä, että tuskin Tuula päästää sinua kynsistään", Jukka nauraa päälle reippaasti ja kättee tuttavallisesti Markkua. Siirryttyään jonossa Jukka katsoo Tuulaa sivusilmälle kysyvästi.
Ensimmäisten tanssien jälkeen Tuula kävelee juhlateltan ulkopuolelle. Huussin nurkilla Jukka seisoi polttomassa, minne Tuula meni suoraan. Tuula näytti onnelliselta.
"Hei", hän tokaisi, johon Jukka vastasi nyökkäyksellä. Tämä ojensi askia hänelle.
"Otatko röökin?" Jukka kysyi.
"Markku ei tykkää, jos poltan"
"En minä Markulta kysykkään", Tuula nappaa yhden tupakan. Jukka on valmiina sytyttämässä sitä.
"Kiitti. Pistäs kyllä lopetella"
"Mitä suotta tapojaan muuttamaan"
Morsian vetää syvään tervaa keukoihinsa ja puhaltaa savua helpottuneena. Molemmat polttovat hetken kaikessa hiljaisuudessa.
"Mitä helvettiä sinä täällä teet?", Tuula karjaisee, vaikkei kuulosta yhtään vihaiselta.
"Tulin katsomaan, miten onnellinen olet nykyään"
"No, miltä näyttää?" Tuula nostaa hääpukunsa helmoja ja heiluttaa niitä kuin prinsessaa leikkivä pikkutyttö.
"En tiedä. Kerro, jos olet"
"Mitä tuokin oikein tarkotti?..." Tuula katsoo Jukkaa suoraan silmiin. "Minä rakastan Markkua"
"Niin kuin rakastit minua. Vai?" Jukka tuijottaa kylmästi takaisin.
Tuula läimäyttää kämmenellään kovasti Jukkaa poskeen.
"Vittu sinun kanssa"
"Se mitä teit voi joistain miehistä olla anteeksiantamatonta, mutta minä tunnet sinut"
"Turpa kiinni" Tuula painautuu seinää vasten ja käpertyy vetämään röökiä.
"Hävitä nyt sillä lailla. Sanomatta mitään. Soittamatta, ilmoittamatta"
"Pidä se saatanan turpa kiinni" Tuulan ääni meinasi sortua
"Kyllä sinut tiedetään. Ei sinusta ole kotia leikkimään. Et halua kahleita tai kaltereita ympärillesi missään muodossa. Sinä haluat olla vapaa taivaan lintu", Jukka painosti ilkeästi päälle.
"Lopeta"
"Sinä et kestä kyyhöttää kotiäitinä. Lapsista ihan turha haaveilla. Se ei tunnu sinulta", Tuulan silmät kostuvat niin, että meikki pilaantuu.
"Voi vittu. Myönnetään. Olin tosi kusipää sinulle, kun luulin ettet ymmärrä... Ootko nyt tyytyväinen? Sai pilattua häät!" Tuula itki ja huusi. Jukasta tuntui, että hänkin rupeaisi kohta puraamaan.
"En minä mitään ole vielä pilannut", Jukka nostaa Tuulaa päätä etusormellaan.
"Mitä?", Tuula ihmetteli. "Etkö sinä tullukaan hakemaan minua takaisin?"
"Olisitko halunnut?", Jukka katsoo morsiota, joka empi epäilyttävän kauan.
"En varmaankaan"
"En minä sinua takaisin halua. Markku vaikuttaa hyvälle jätkälle, sinun pitäisi olla sen kanssa. Sinä olet tosi upea nainen. Maailmassa ei saisi olla toista minunlaista sydämensä särkenyttä reppanaa. Lupaa ettet jätä sitä yksin"
"Jukka, mitä sinä oikein hait?"
"Rakastako sinä sitä?"
"Rakastan", Tuula sanoi sen kuin itsestään selvyytenä.
"Hyvä", Jukka antoi pienen suukon Tuulan poskelle. "Haluan sinun olevan vain onnellinen, vaikket itse sitä vielä tiedä."
Jukka heittää tumpin maahan ja pyöräyttää kenkään sen päällä. Hän jättää morsiammen huussin nurkalle, mutta kääntyy ympäri nähdäkseen hänet viimeisen kerran. Tuula aikoo huutaa jotain Jukalle. Tosi se oli turhaa, koska tämä ymmärsi, miltä hänestä tuntui.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiiruhtivat, karauttaa?! Kliseitä.
Toisen kappaleen alku ei toimi, kannattaa lukea ääneen ja miettiä mitä kirjoittaa.
Ei kukaan sano "vittu sinun kanssa"
- Vittu sun kanssas,
- Vitut sua,
- vitut..
Nostaa Tuulan päätä etusormella??? Eikö mielummin leukaa?
tuollaista pientä.
Kiitokset rehellisestä palautteesta.
Kiiruhtaen tämä taisi tulla tehtyä. Inspiraation kourissa kirjotin yhdeltä istumalta, enkä sen pahemmin sitä korjaillut. Saatoin alitajuisesti oikoa mutkia.
Niin. Noita kliseitä vilisevät ja pientä viilailua tarvitsevat luultavasti kaikki maailman kirjotukset, että ei ne minusta niin ylitsepääsemättömiä syntejä ole, vaikka joitain ne saattavat raivostuttaa.
Mikäs toisessa kappaleessa ei toimi? Alussa ei ole niinkään vikaa, mutta kolmikon keskustelu kyllä tuntui jotenkin väkinäiseltä. Itse havaitsin näin jälkeen, että pahin kompastuskivi on lopussa, missä tunnelma läsähtää kliseiseksi ja siirappiseksi.
Kirjoittakaa muutkin ihmeessä mielipiteitä.