Minulla alkaa työt kohtapuoliiin ja 8kk vanha tyttö tarttis hoitajan. Päiväkodeista olen kuullu niin paljon kamalia juttuja että aloin miettimään perhepäivähoitajaa. Kuinka monta minkäkin ikäistä lasta heillä on hoidettavanaan ja mikä on aikataulu. Ongelmani on, että pääsen iltaisin töistä vasta klo 20. Niin myöhään eivät varmasti katso, vaikka veisinkin vasta myöhemmin? Muutenkin olen näissä asioissa täysin ummikko. Itse en koskaan ole ollut vieraan hoidossa joten en senkään vuoksi tiedä hoitokäytännöistä päiväkodeissa tai muuallakaan mitään. Kertokaa perusasioita, jookos?
8kk ja hoitoon
25
3086
Vastaukset
- ...............
Mutta valitsimme hoitomuodoksi yksityisen perhepäivähoitajan. Hänellä ei ollut muita vieraita lapsia kuin meidän lapsemme, joka aloitti juuri tuossa iässä. aikatauluja rukattiin lapsen päivärytmin mukaan, jos minulla meni myöhään, eikä mieheni voinut hakea, tulivat mummot apuun. Hoitopäivät saatiin usein hyvinkin lyhyiksi. Hoitopaikkaan ei lapsi mennyt koskaan itkun kanssa, ja vielä kotihoidossa ollessaankin käy välillä kyläilemässä hoitajan luona. Tarkoitus olisi, että samassa paikassa jatkavat, jos joudun töihin palaamaan nuorimmaisen ollessa puolitoistavuotias.
Kunnallisessa hoidossa olisi ollut vaikeampaa asiat järjestää, lapsi olisi joutunut välillä varahoitopaikkaan vaihtamaan jopa kesken päivän. Kustannukset olivat hiukan korkeammat yksityisessä hoidossa, mutta eroa oli vain 20 euroa kuukautta kohti. - :kotona
Onks sun ihan pakko lähtee töihin???
Ei hoitokaan mitään ilmaista ole!- iiiik
No tämäpä lohduttaa, sillä haluaisin todella olla vauvan kanssa kotona vaikka täysi-ikäiseksi asti. Vaan laina päällä ja laskut putoavat niskaan, enkä pärjää 300€:lla kuussa. Hirvittää hulluna laittaa mihinkään hoitoon, kun on rakas, eikä hennoisi kenellekkään jättää. Olen yrittänyt hakea osa-aikatyötä jotta päivät olisivat lyhempiä mutta ei. Hyvä jos mihinkään pääsee ja nyt tarjolla oli ainoastaan kokopäiväistä.. Onko muilla kokemusta pienen jättämisestä vieraan hoitoon?
- ..............
iiiik kirjoitti:
No tämäpä lohduttaa, sillä haluaisin todella olla vauvan kanssa kotona vaikka täysi-ikäiseksi asti. Vaan laina päällä ja laskut putoavat niskaan, enkä pärjää 300€:lla kuussa. Hirvittää hulluna laittaa mihinkään hoitoon, kun on rakas, eikä hennoisi kenellekkään jättää. Olen yrittänyt hakea osa-aikatyötä jotta päivät olisivat lyhempiä mutta ei. Hyvä jos mihinkään pääsee ja nyt tarjolla oli ainoastaan kokopäiväistä.. Onko muilla kokemusta pienen jättämisestä vieraan hoitoon?
Kun se vanhempainvapaa loppui. Tavallaan oli pakkoratkaisu meilläkin, mutta onneksi pystyimme valitsemaan hyvän hoitopaikan. Hoitoonlähtö sujui hienosti, oli paljon helpompaa kuin esikoisella, joka lähti vasta isompana. Tosiaan lapsi meni hoitoon aina iloisena, ja oli hyväntuulinen kun hänet haettiin. Itkun kanssa ei koskaan tarvinnut viedä. Tähän kyllä vaikuttaa varmasti myös lasten luonne-erot, ja se, että esikoinen joutui päiväkotiin. Minä tietysti ensimmäisillä kerroilla olin aivan paniikissa, ja nurkan takana lähtiessä itkukin pääsi.
Hoitopaikasta tuli lapselle varmaan jonkinlainen toinen koti, en usko hänen mitään traumoja saaneen.
Ja ainahan voit jäädä uudestaan kotiin, jos ei homma millään onnistu. - enää tätä
ns. täydellisten äitien juttuja. kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuuksia tai välttämättä halujakaan jäädä kotihoidontuella kotiin. ja se ei todellakaan ole hyvän äidin mittari. jos olisi suomessa olisi kymmeniätuhansia huonoja äitejä. itse henk.koht en tajua naisia jotka jäävät kotiin ja pyöräyttelevät lapsia 3 vuoden välein ja vieraannuttavat itsensä täysin työelämästä. mutta tämä on vain minun mielipiteeni,itse en siihen pystyisi enkä HALUAISI
- tehdä lapsia
enää tätä kirjoitti:
ns. täydellisten äitien juttuja. kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuuksia tai välttämättä halujakaan jäädä kotihoidontuella kotiin. ja se ei todellakaan ole hyvän äidin mittari. jos olisi suomessa olisi kymmeniätuhansia huonoja äitejä. itse henk.koht en tajua naisia jotka jäävät kotiin ja pyöräyttelevät lapsia 3 vuoden välein ja vieraannuttavat itsensä täysin työelämästä. mutta tämä on vain minun mielipiteeni,itse en siihen pystyisi enkä HALUAISI
Miksi sitten tekee lapsia, jos kokee ettei itse jaksa/halua/viitsi hoitaa heitä kotona tiettyyn ikään asti. Eihän niitä lapsia pakko ole kenenkään tehdä. Kyllä aivan pieni lapsi tarvitsee turvallisen ja tutun ympäristö, jossa hän saa tarvitsemaansa huomiota. Päiväkoti tai perhepäivähoito ei mitenkään pysty niitä tarjoamaan. Se on vaan raaka totuus.
Kyse ei ole mistään kenenkään täydellisyydestä vaan siitä, että jos hankkii lapsia on se vastuu vaan jaksettava kantaa. Silloin ykkössijalla pitää olla lapsen tarpeet ja vasta sen jälkee tulee muu. Ihmiset on nykyään vaan niin jumalattoman itsekeskeisiä, laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Kaikki, mukaanlukien lasten kasvatus, pitää olla niin helvetin helppoa ja mutkatonta. Itseään ei laiteta likoon edes oman lapsen vuoksi.
On aivan eri asia, jos taloudellinen tilanne ei kerta kaikkiaan jätä mitään muuta vaihtoehtoa, mutta jos vauvaikäinen viedään hoitoon sen takia, ettei äiti "jaksa" olla kotona niin homma kusee ja pahasti. Semmosen ei pitäisi tehdä lapsia vaan katsella "sinkkuelämään" telkkarista ja miettiä "omia" tarpeitaan. Lapsen syntymän jälkeen äidin elämä muuttuu peruuttamattomasti niin hyvässä kuin pahassakin ja se tulisi sisäistää ennenkuin edes harkitsee lapsien tekoa. 1-2 vuotta lapsen syntymästä äiti tavallaan on pakotettu (saa) elää vaan lapselleen ja itse en veisi alle kolme vuotiasta lasta hoitoon, kuin korkeintaan esim. jollekkin tutulle ihmiselle (mummolle/sukulaiselle) joka hoitaa vain sitä pientä lasta ja antaa lapselle huomiota. Lapsi tarvitsee se huomion aikuiselta kehittyäkseen henkisesti normaalisti.
Nää on asioita jotka jokainen äiti ja isä tietää sydämmessään aivan varmasti, itselleen voi toki yrittää uskotella muuta, mutta ei ne faktat siitä mihinkään muutu. Kyllä etenkin nuorten äitien paineet suorittaa, pysyä työelämässä ja opiskella ovat ihan hirveät, mutta jokaisen pitäisi vaan pystyä kuuntelemaan itseään ja sydäntää ja unohtaa kaikkien muiden mielipiteet niin voi tehdä valinnat joita ei itse kadu jälkikäteen. Lapset on pieniä niin pienen hetken, että siinä ajassa ei muusta elämästä ehdi missata mitään minkä muistaisi kuolinvuoteellaan, mutta se että ei näe kunnolla oman lapsensa kasvua ja kehitystä pieneksi ihmiseksi kyllä kaivaa omaa mieltä aina.
Uskaltakaa naiset olla Äitejä. Ei se meitä alenna vaan opettaa todellakin tuntemaan itsensä ja kasvattaa enemmän kuin mikään muu. Vaikka ei elämässään mitään muuta merkittävää saavuttaisikaan niin aina voi olla ylpeä siitä, että on saanut mahdollisuuden olla Äiti lapsilleen. - anika
tehdä lapsia kirjoitti:
Miksi sitten tekee lapsia, jos kokee ettei itse jaksa/halua/viitsi hoitaa heitä kotona tiettyyn ikään asti. Eihän niitä lapsia pakko ole kenenkään tehdä. Kyllä aivan pieni lapsi tarvitsee turvallisen ja tutun ympäristö, jossa hän saa tarvitsemaansa huomiota. Päiväkoti tai perhepäivähoito ei mitenkään pysty niitä tarjoamaan. Se on vaan raaka totuus.
Kyse ei ole mistään kenenkään täydellisyydestä vaan siitä, että jos hankkii lapsia on se vastuu vaan jaksettava kantaa. Silloin ykkössijalla pitää olla lapsen tarpeet ja vasta sen jälkee tulee muu. Ihmiset on nykyään vaan niin jumalattoman itsekeskeisiä, laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Kaikki, mukaanlukien lasten kasvatus, pitää olla niin helvetin helppoa ja mutkatonta. Itseään ei laiteta likoon edes oman lapsen vuoksi.
On aivan eri asia, jos taloudellinen tilanne ei kerta kaikkiaan jätä mitään muuta vaihtoehtoa, mutta jos vauvaikäinen viedään hoitoon sen takia, ettei äiti "jaksa" olla kotona niin homma kusee ja pahasti. Semmosen ei pitäisi tehdä lapsia vaan katsella "sinkkuelämään" telkkarista ja miettiä "omia" tarpeitaan. Lapsen syntymän jälkeen äidin elämä muuttuu peruuttamattomasti niin hyvässä kuin pahassakin ja se tulisi sisäistää ennenkuin edes harkitsee lapsien tekoa. 1-2 vuotta lapsen syntymästä äiti tavallaan on pakotettu (saa) elää vaan lapselleen ja itse en veisi alle kolme vuotiasta lasta hoitoon, kuin korkeintaan esim. jollekkin tutulle ihmiselle (mummolle/sukulaiselle) joka hoitaa vain sitä pientä lasta ja antaa lapselle huomiota. Lapsi tarvitsee se huomion aikuiselta kehittyäkseen henkisesti normaalisti.
Nää on asioita jotka jokainen äiti ja isä tietää sydämmessään aivan varmasti, itselleen voi toki yrittää uskotella muuta, mutta ei ne faktat siitä mihinkään muutu. Kyllä etenkin nuorten äitien paineet suorittaa, pysyä työelämässä ja opiskella ovat ihan hirveät, mutta jokaisen pitäisi vaan pystyä kuuntelemaan itseään ja sydäntää ja unohtaa kaikkien muiden mielipiteet niin voi tehdä valinnat joita ei itse kadu jälkikäteen. Lapset on pieniä niin pienen hetken, että siinä ajassa ei muusta elämästä ehdi missata mitään minkä muistaisi kuolinvuoteellaan, mutta se että ei näe kunnolla oman lapsensa kasvua ja kehitystä pieneksi ihmiseksi kyllä kaivaa omaa mieltä aina.
Uskaltakaa naiset olla Äitejä. Ei se meitä alenna vaan opettaa todellakin tuntemaan itsensä ja kasvattaa enemmän kuin mikään muu. Vaikka ei elämässään mitään muuta merkittävää saavuttaisikaan niin aina voi olla ylpeä siitä, että on saanut mahdollisuuden olla Äiti lapsilleen....kommentti nykyihmisten itsekeskeisyydestä, laiskuudesta ja mukavuudenhalusta.
Nykyinen kotiäitiystrendi on tosi uusi. Nykyisten vanhempien äideillä ei ollut mahdollisuutta viettää kolmea vuotta lastensa kanssa kotona. Heidän äitinsä ja etenkin äidinäitinsä puolestaan olivat kotona, mutta eivät silloinkaan lapsen kanssa vaan työssä kotona. Pienokaisia hoitivat sisarukset, isovanhemmat yms.
Tätä taustaa vasten kotiäitiys se vasta onkin seurausta "nykyihmisten mukavuudenhalusta, laiskuudesta ja itsekkyydestä". Ei viitsitä mennä töihin vaan maataan kotona yhteiskunnan elätettävinä ja puolustellaan sitä "lapsen edulla".
Jos päiväkoti ja muu kodin ulkopuolinen hoito on niin pahasta, niin miten meistä 70-luvun lapsista edes puolet säilyi jotakuinkin täysjärkisinä?
En vakavissani pidä kotiäitejä loisina ja yhteiskunnan elätteinä. Heidän ratkaisunsa on heille sopivin ja varmasti lapsetkin siitä nauttivat. Mutta en myöskään suostu enää kantamaan syyllisyyttä omista valinnoistani ja mielipiteistäni.
Hoidin esikoiseni eskaikään asti kotona, toisen kolmivuotiaaksi. Työt aloitin kuitenkin molemmilla kerroilla jo äitiysloman aikana osa-aikaisena, isän kanssa vuorotellen. Tällä hetkellä teen kokoaikatyötä, jossa moinen ei olisi mahdollista. Jos vielä saan lapsia, en tiedä, jäänkö enää hoitovapaalle.
Olen lapsilleni parempi äiti, jos saan aikuiskontakteja. En usko silti tuhonneeni lasteni elämää. Kotona tunnen itseni hyödyttömäksi ja menetän kiinnostukseni jopa normaaleihin askareisiin. Hoidan ne velvollisuudentunnosta. Nautin ajasta lasteni kanssa ja rakastan heitä, mutta en suostu uhraamaan omaa hyvinvointiani ja elämääni.
Jos tämä tekee minusta huonon äidin jonkun silmissä, se vain on niin. Mutta surullinen osa on ihmisellä, jonka itsetunto lujittuu toisia moittimalla.
Jotain löysin, josta olla samaa mieltä: meidän tulee uskaltaa olla Äitejä. Se ei tarkoita kotiäitiyttä eikä uraäitiyttä, ei uhrautumista eikä itsekkyyttä. Pidetään itsestämme huolta, ja ollaan sellaisia Äitejä, joillaisena oleminen tuntuu hyvältä. Eikä niitä, joiksi ympäristö pakottaa. - iiiik
anika kirjoitti:
...kommentti nykyihmisten itsekeskeisyydestä, laiskuudesta ja mukavuudenhalusta.
Nykyinen kotiäitiystrendi on tosi uusi. Nykyisten vanhempien äideillä ei ollut mahdollisuutta viettää kolmea vuotta lastensa kanssa kotona. Heidän äitinsä ja etenkin äidinäitinsä puolestaan olivat kotona, mutta eivät silloinkaan lapsen kanssa vaan työssä kotona. Pienokaisia hoitivat sisarukset, isovanhemmat yms.
Tätä taustaa vasten kotiäitiys se vasta onkin seurausta "nykyihmisten mukavuudenhalusta, laiskuudesta ja itsekkyydestä". Ei viitsitä mennä töihin vaan maataan kotona yhteiskunnan elätettävinä ja puolustellaan sitä "lapsen edulla".
Jos päiväkoti ja muu kodin ulkopuolinen hoito on niin pahasta, niin miten meistä 70-luvun lapsista edes puolet säilyi jotakuinkin täysjärkisinä?
En vakavissani pidä kotiäitejä loisina ja yhteiskunnan elätteinä. Heidän ratkaisunsa on heille sopivin ja varmasti lapsetkin siitä nauttivat. Mutta en myöskään suostu enää kantamaan syyllisyyttä omista valinnoistani ja mielipiteistäni.
Hoidin esikoiseni eskaikään asti kotona, toisen kolmivuotiaaksi. Työt aloitin kuitenkin molemmilla kerroilla jo äitiysloman aikana osa-aikaisena, isän kanssa vuorotellen. Tällä hetkellä teen kokoaikatyötä, jossa moinen ei olisi mahdollista. Jos vielä saan lapsia, en tiedä, jäänkö enää hoitovapaalle.
Olen lapsilleni parempi äiti, jos saan aikuiskontakteja. En usko silti tuhonneeni lasteni elämää. Kotona tunnen itseni hyödyttömäksi ja menetän kiinnostukseni jopa normaaleihin askareisiin. Hoidan ne velvollisuudentunnosta. Nautin ajasta lasteni kanssa ja rakastan heitä, mutta en suostu uhraamaan omaa hyvinvointiani ja elämääni.
Jos tämä tekee minusta huonon äidin jonkun silmissä, se vain on niin. Mutta surullinen osa on ihmisellä, jonka itsetunto lujittuu toisia moittimalla.
Jotain löysin, josta olla samaa mieltä: meidän tulee uskaltaa olla Äitejä. Se ei tarkoita kotiäitiyttä eikä uraäitiyttä, ei uhrautumista eikä itsekkyyttä. Pidetään itsestämme huolta, ja ollaan sellaisia Äitejä, joillaisena oleminen tuntuu hyvältä. Eikä niitä, joiksi ympäristö pakottaa.Voi hitto että oli hienosti sanottu! Ja edelliseen halusin kommentoida: Lapsia saadaan, ei tehdä.
- viet
lapsesi hoitoon vauvana, on vaikea arvioida kumpi hoito on parempi, päiväkoti vai perhepäivähoito
jos valitset perhepäivähoitajan, suosittelen
tutustumaan häneen hyvin ennen lapsen hoitoon viemistä (käy useammin kuin kerran) sun täytyy olla ihan varma että lapsesi on hyvässä hoidossa (hoitajia on erilaisia) ammatti-koulutus perhepäivähoitajaksi ei kerro vielä mitään ihmisestä.
Jos taas valitset päiväkodin, tee samat tarkkailu käynnit päiväkodissa, päiväkodissa on hyviäkin asioita, lapsille tehdään ammatti-ihmisten suunnitteleman ruokalistan mukaan ruuat ja hoitajia on useampi (voi tarkkailla) huonoja puolia tietysti on isot ryhmät ja päiväkoti on laitosmaista hoitoa. - eräs vaan
Jokaisenb kunnan täytyy järjestää lapsille hoitoa vanhempien työaikojen mukaan, mutta välttämättä et saa itse valita sopivinta hoitomuotoa. Pahimmillaan hoito toteutetaan tosiaakin niinkuin eräs jo kertoi eli lapsi esim. klo.17 asti päivähoidossa ja sitten hoitotäti vie illaksi päiväkotiin. Kysy oman kuntasi mahdollisuudet ja mieti sitten niistä mikä olisi lapsellesi sopivin
Joissakin kunnissa ilta- ja yö-hoito on keskitetty yhteen tai muutamaan päiväkotiin tai ryhmikseen. Jolloin joudut viemään lapsesi sinne, vaikka ko päiväkoti ei olisikaan lähin tai vaikka haluaisit perhepäivähoitoa.
Joissakin kunnissa taas osa päivähoitajista toimii vuorotyölasten päivähoitajana. Tuolloin lapsesi saattaa olla ainut hoitolapsi suurimman osan päivää (jos tuot lapsesi iltavuoroon ja muut lapset ovat aamuvuorossa tai toisin päin).- päiväkotilainen
Olen lähihoitaja ja olen ollut vuosiloma/sairaslomasijaisena samassa päiväkodissa 4 vuotta. Eniten olen ollut alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Nyt vuoden sisällä on pk:ssa aloittanut useampikin 8-9kk ikäinen nappula. Hienosti on lapsilla mennyt hoidon aloittaminen. Vaikeinta aloittaminen on ollut vanhemmille, mutta sitäkin on yritetty helopottaa. Vanhempia on kehotettu soittamaan kun haluaa tietää miten pikkuisella menee. Hoitopäivästä kerrotaan tarkasti ja kuunnellaan vanhempia. Ihan tasapainoisia lapsia ovat kaikki. Myös vanhemmat ovat olleet tosi tyytyväisiä. Helpointa on ollut tietysti, kun vain yksi alle vuoden ikäinen aloittaa kerrallaan, mutta viime syksynä oli samaan aikaan aloittamassa 3 alle vuoden ikäistä. Meillä ainakin lapsi on saanut hyvän perushoidon syleineen kaikkineen. Pienimmillä on myös ollut omat ruoka ja nukkuma-ajat tarpeiden mukaan. Rankkaahan se on sekä lapselle ja perheelle, mutta myös hoitajille. Mutta hyvin motivoitunut ja asennoitunut henkilöstö saa lapset ja perheet tuntemaan turvallisuutta hoitopäivän aikana. Myös johtaja, joka palkkaa sijaista ahkerasti on auttanut hoitajien jaksamista raskaassa työssä.
- ((on
päiväkotilainen kirjoitti:
Olen lähihoitaja ja olen ollut vuosiloma/sairaslomasijaisena samassa päiväkodissa 4 vuotta. Eniten olen ollut alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Nyt vuoden sisällä on pk:ssa aloittanut useampikin 8-9kk ikäinen nappula. Hienosti on lapsilla mennyt hoidon aloittaminen. Vaikeinta aloittaminen on ollut vanhemmille, mutta sitäkin on yritetty helopottaa. Vanhempia on kehotettu soittamaan kun haluaa tietää miten pikkuisella menee. Hoitopäivästä kerrotaan tarkasti ja kuunnellaan vanhempia. Ihan tasapainoisia lapsia ovat kaikki. Myös vanhemmat ovat olleet tosi tyytyväisiä. Helpointa on ollut tietysti, kun vain yksi alle vuoden ikäinen aloittaa kerrallaan, mutta viime syksynä oli samaan aikaan aloittamassa 3 alle vuoden ikäistä. Meillä ainakin lapsi on saanut hyvän perushoidon syleineen kaikkineen. Pienimmillä on myös ollut omat ruoka ja nukkuma-ajat tarpeiden mukaan. Rankkaahan se on sekä lapselle ja perheelle, mutta myös hoitajille. Mutta hyvin motivoitunut ja asennoitunut henkilöstö saa lapset ja perheet tuntemaan turvallisuutta hoitopäivän aikana. Myös johtaja, joka palkkaa sijaista ahkerasti on auttanut hoitajien jaksamista raskaassa työssä.
noin hyvin asiat, kuulosti todella hyvältä.
Ikävä kyllä kaikki päiväkodit ja henkilökunta eivät ole yhtä motivoituja.
Oma lapseni on ollut päiväkodissa ja siellä henkilökunta on todella hermostuneita ja töykeää, tuttuni on myös ollut päiväkodissa töissä ja kertoi paikan olevan niin tressaavaa että hän vaihtoi työpaikkaa. - päiväkotilainen
((on kirjoitti:
noin hyvin asiat, kuulosti todella hyvältä.
Ikävä kyllä kaikki päiväkodit ja henkilökunta eivät ole yhtä motivoituja.
Oma lapseni on ollut päiväkodissa ja siellä henkilökunta on todella hermostuneita ja töykeää, tuttuni on myös ollut päiväkodissa töissä ja kertoi paikan olevan niin tressaavaa että hän vaihtoi työpaikkaa.Olen töissä järvenpääläisessä päiväkodissa, mutta en viitsi nimeä mainostaa. Joo kyllä niitä stressaantuneita työntekijöitä meilläkin on, mutta kyllä meillä ainakin osa henkilökunnasta on tosi rentoa porukkaa, joka osaa tehdä työnteosta jopa hauskaa. Paljon on varmaan siis auttanut se, että sijainen (minä) on palkattu melko helposti, joten työntekijät uskaltaa sairastaa rauhassa ja olla lomalla hyvin mielin.
Ja tässä rennossa ilmapiirissä myös lapset ovat viihtyneet.
- kaiken kokenut
Meidän neiti on nyt 11 kk ja on kulkenut 3 kk perhepäivähoitajalla. Meidän kaupungissa päivähoitotoimistossa sanottiin suoraan, että alle yksivuotiasta ei edes oteta päiväkotiin. Meillä on varahoitopaikkana ryhmäpäiväkoti, jossa nuorin on nyt vajaa 2-vuotias, siihenkin jouduttiin kerran 4h ajaksi turvautumaan kun pph sairastui.
Ryhmis oli erikoinen kokemus, siellä kaikki joivat ja söivät itse puurot, maitona tavallista sinistä maitoa (jota ne p..keleet antoivat myös meidän lapselle, vaikka sanoimme että antkaa vettä, sitä se juo ruuan kanssa kotonakin), lapsemme oli aina se viimeinen ja joutui isompien tönimäksi, se kun ei osaa vielä kävellä. Ryhmisessä syödään normaalia laitosruokaa, jos juo nannia tai muuta erikoista, ne pitää itse tuoda (pph:lle pitää meillä viedä vain vaipat).
Eli Ehdottomasti perhepäivähoitaja. Meillä on vielä niin hyvä tilanne, että hänellä on 2 n vuoden ikäistä ja kaksi komivuotiasta. Ryhmä on pysynyt koko ajan lähes samana, ei uusiä pöpöjä jotka sairastuttavat lapsen. Hoitaja on ollut pari kertaa sairaana mutta se on hyväksyttävä. Hoitotäti on itse jo aikuiseksi lapset kasvattanut tervejärkinen aikuinen, jolle uskaltaa kyllä lapsen viedä. Eilen aamullakin lapsen kun sai siellä riisuttua, otti hoitotäti sen syliin ja sieltä lapsi vilkutti ihan itse ja tuntui sanovat että "mene jo, että pääsemme leikkimään".
Enemmän tuo hoitoonmeno rassasi kyllä vanhempia kuin itse lasta. Kunhan pidätte alusta asti selkeän rytmin päivissä, eli samat rutiinit aamuisin ja hoitoon vienti suurin piirtein samaan aikaan, niin olikohan meillä 6. kerta kun tyttö jo itse kiipesi hoitajan jalkaan kiinni.
Eli ainakin me olemme tyytyväisiä tämän pikkukaupungin järjestämään kunnalliseen perhepäivähoitoon, sukulaisia ei asu kuin 200 km päässä, mutta kun itse selvittelee ja keskustelee virkanaisten kanssa, asiat selviävät. Aikamoista soppaa ja palapeliä tuntuu lasten hoitojen järjestäminen olevan.- ryhmistäti
"Ryhmis oli erikoinen kokemus, siellä kaikki joivat ja söivät itse puurot, maitona tavallista sinistä maitoa (jota ne p..keleet antoivat myös meidän lapselle, vaikka sanoimme että antkaa vettä, sitä se juo ruuan kanssa kotonakin), lapsemme oli aina se viimeinen ja joutui isompien tönimäksi, se kun ei osaa vielä kävellä. Ryhmisessä syödään normaalia laitosruokaa, jos juo nannia tai muuta erikoista, ne pitää itse tuoda (pph:lle pitää meillä viedä vain vaipat)."
Äläs turhaan moiti, meillä ainakin saa just sen, mitä vanhemmat toivoo. Jokapaikassa tönitään, oli se sitten mikä hoitomuoto tahansa. Meillä varotetaan koko ajan, varo vauvaa!
Ja tietenkin syödään laitosruokaa, ei siellä joudeta ruokaa tekemään,siellä hoidetaan lapsia!
Ja kaikki erikoisruokajutut pitää todellakin tuoda itse, ei niitä päiväkoti tilaa. Alle 1v saa tuttelia, sitten siirrytään maitoon/veteen tms. Eikä meillä alle 1v joudu syömään itse, eihän se edes osaa, tottakai se syötetään, niinpitkään kunnes kieltäytyy ja haluaa syödä itse.
Meillä on 0-6v ja kaikki menee hyvin pääosin, joskus päivät takkuilee, lapset riitelee, mutta niin ne tekevät jokapaikassa.
Ryhmiksessä ennätetään touhuamaan paremmin lasten kanssa kuin isossa pk-ryhmässä, mutta alle3v osastolla ei yleensä isoja ryhmiä edes ole. - päiväkotilainen
ryhmistäti kirjoitti:
"Ryhmis oli erikoinen kokemus, siellä kaikki joivat ja söivät itse puurot, maitona tavallista sinistä maitoa (jota ne p..keleet antoivat myös meidän lapselle, vaikka sanoimme että antkaa vettä, sitä se juo ruuan kanssa kotonakin), lapsemme oli aina se viimeinen ja joutui isompien tönimäksi, se kun ei osaa vielä kävellä. Ryhmisessä syödään normaalia laitosruokaa, jos juo nannia tai muuta erikoista, ne pitää itse tuoda (pph:lle pitää meillä viedä vain vaipat)."
Äläs turhaan moiti, meillä ainakin saa just sen, mitä vanhemmat toivoo. Jokapaikassa tönitään, oli se sitten mikä hoitomuoto tahansa. Meillä varotetaan koko ajan, varo vauvaa!
Ja tietenkin syödään laitosruokaa, ei siellä joudeta ruokaa tekemään,siellä hoidetaan lapsia!
Ja kaikki erikoisruokajutut pitää todellakin tuoda itse, ei niitä päiväkoti tilaa. Alle 1v saa tuttelia, sitten siirrytään maitoon/veteen tms. Eikä meillä alle 1v joudu syömään itse, eihän se edes osaa, tottakai se syötetään, niinpitkään kunnes kieltäytyy ja haluaa syödä itse.
Meillä on 0-6v ja kaikki menee hyvin pääosin, joskus päivät takkuilee, lapset riitelee, mutta niin ne tekevät jokapaikassa.
Ryhmiksessä ennätetään touhuamaan paremmin lasten kanssa kuin isossa pk-ryhmässä, mutta alle3v osastolla ei yleensä isoja ryhmiä edes ole.Kyllä meillä ainakin vuoden ikään asti saa tuttelia tai nannia. Muutenkin saa erikoismaidot kaupungilta, jos tuote on normaali ruokakauppatuote. Myös kaikki erikoisruoat vauvan suolattomasta aina erilaisiin allergiaruokiin tulee ilman mutinoita.
Ja kyllä todellakin jokaisessa paikassa tönitään ja kinataan, mutta sen olen huomannut ettei meillä näitä ihan pienimpiä kukaan töni tai kiusaa. Pikemminkin kaikki haluavat halia ja hoitaa vauvaa. Ja usein ne on ne saman ikäiset kun tappelevat keskenään eikä niin että isot kiusaa pieniä. En tiiä, mutta näin olen meillä huomannut olevan.
- ajatusta kammoava
Oletko AIVAN varma, että tilanteeseen ainut ratkaisu on 8kk lapsen hoitoonvienti. Ehkä saisit rahatilanteen järjestettyä niin, että voisit olla vielä kotona.
Noin pienen lapsen viemiseen hoitoon pitää aina olla todella painavat perusteet ja sen pitää olla se viimeinen ratkaisu, kun muuta järjestelyjä ei voida enää tehdä. Oletko mahdollisesti yksinhuoltaja vai voisiko miehesi vuorostaan jäädä kotiin lapsen kanssa joksikin aikaa? - huonosti
asiat, jos noin pieni vaavi viedään vieraalle hoitoon. Mieti vielä mistä kaikesta voisit tinkiä, lapsi ei tule koskaan saamaan hoidossa sitä mitä omat vanhemmat voi lapselle antaa.
- iiiik!
No en nyt ihan noin huonona tilannetta näe kuitenkaan. Kyllähän minä voisin tinkiä, mutta samalla tingin lapseni eduista.. Mies on muttei mahdollisuutta jäädä kotiin kun opiskelee.. Rupee oleen aika tiukka tilanne täällä tämän rahan kanssa. Alan saamaan kodinhoidontukea joka on n. 300€ Mies taas hikistä opintotukea.. Eli todella pienellä rahalla tarttis pyörittää taloutta, maksaa lainaa, vuokraa (iso vastike) ym ym ym.. Työ on ainoa keino selvitä jatkossa. Tämä oli suunnitelma alunperinkin ennen lasta, mutta todellisuudessa tilanne olikin teoriaa ikävämpi =(
- perheissä erilaisia
iiiik! kirjoitti:
No en nyt ihan noin huonona tilannetta näe kuitenkaan. Kyllähän minä voisin tinkiä, mutta samalla tingin lapseni eduista.. Mies on muttei mahdollisuutta jäädä kotiin kun opiskelee.. Rupee oleen aika tiukka tilanne täällä tämän rahan kanssa. Alan saamaan kodinhoidontukea joka on n. 300€ Mies taas hikistä opintotukea.. Eli todella pienellä rahalla tarttis pyörittää taloutta, maksaa lainaa, vuokraa (iso vastike) ym ym ym.. Työ on ainoa keino selvitä jatkossa. Tämä oli suunnitelma alunperinkin ennen lasta, mutta todellisuudessa tilanne olikin teoriaa ikävämpi =(
...jos sinun täytyy töihin mennä maksaaksesi perheenne elantoa ym. maksuja, mene ihmeessä! On ne lapset kautta aikojen pärjänneet ilman traumoja vieraittenkin hoidossa. Toisten näyttää olevan vaikea tajuta sitä, että on koko perheen etu saada raha-asiat luistamaan ja laskut maksettua norm.palkalla. Eipä sitä tuilla lainoja makseta! Ja normaalia lapsia tulee siltikin, vaikkei äiti joka heti ole paikalla. Siiss, velkojenhoito on myös lasten etu, uskokaa superäidit tämä!
- kauris
perheissä erilaisia kirjoitti:
...jos sinun täytyy töihin mennä maksaaksesi perheenne elantoa ym. maksuja, mene ihmeessä! On ne lapset kautta aikojen pärjänneet ilman traumoja vieraittenkin hoidossa. Toisten näyttää olevan vaikea tajuta sitä, että on koko perheen etu saada raha-asiat luistamaan ja laskut maksettua norm.palkalla. Eipä sitä tuilla lainoja makseta! Ja normaalia lapsia tulee siltikin, vaikkei äiti joka heti ole paikalla. Siiss, velkojenhoito on myös lasten etu, uskokaa superäidit tämä!
samaa sanon kuin edellinen. Jos tilanne todella vaatii, niin vie hoitoon. En minäkään ymmärrä tuota superäitien riekkumista alle vuoden ikäisten lasten viemistä hoitoon.
Ei me voida näille yhteiskunnallisille asioille kaikille mitään, ei sillekään, että äitiysloma on vain 9kk pitkä.
Ja 300 eurolla ei todellakaan makseta lainoja ym.
pitäähän se perhe elättääkin!
Meillä on ihan sama juttu, lapsi menee sitten samanikäisenä hoitoon. Kirpaisee, mutta pakko mikä pakko. Yleensäkin ihmiset voisi yrittää katsoa näitä hoitojuttua KOKO PERHEEN näkökulmasta eikä vain omasta. Koska siitähän tästä on kyse, superäidit eivät osaa katsoa kuin vain itsekkäästi omasta näkökulmastaan.
Ilmeisesti heillä ei ole elämässään muuta tekemistä.Jos alle vuoden ikäiselle hoito olisi noin kamalaa kuin miksi se tehdään, niin eikö se pitäisi sitten lailla kieltää??? - on kotona
iiiik! kirjoitti:
No en nyt ihan noin huonona tilannetta näe kuitenkaan. Kyllähän minä voisin tinkiä, mutta samalla tingin lapseni eduista.. Mies on muttei mahdollisuutta jäädä kotiin kun opiskelee.. Rupee oleen aika tiukka tilanne täällä tämän rahan kanssa. Alan saamaan kodinhoidontukea joka on n. 300€ Mies taas hikistä opintotukea.. Eli todella pienellä rahalla tarttis pyörittää taloutta, maksaa lainaa, vuokraa (iso vastike) ym ym ym.. Työ on ainoa keino selvitä jatkossa. Tämä oli suunnitelma alunperinkin ennen lasta, mutta todellisuudessa tilanne olikin teoriaa ikävämpi =(
eikö miehesi voisi jättää opintojaan pariksi vuodeksi? edes vuodeksi!? tai opiskella etäopintoina: kun sinä olisit kotona, mies voisi lukea? ainakin yliopistoissa ja amkeissa yllä olevat ratkaisut ovat mahdollisia ja tavallisia.
tai jos mies ei suostu jäämään kotiin edes vuodeksi, niin voisitte molemmat tehdä puolipäivätöitä, toinen aamulla, toinen illalla.
jos nuo keinot eivät tunnu mahdollisilta, ettekö voisi myydä asuntoa ja asua vuokralla (ja saada ehkä jopa asumistukea kelalta - ymmärsin että teillä on asuntolaina) siihen saakka kun lapsi on noin 3v ja valmis menemään hoitoon.
muutes, opintotuen kanssa voi samaan aikaan saada kotihoidontukea, tiesithän. jos se vaikka auttaisi jotenkin?
lapsi vaatii uhrauksia. lasta ei tulisi uhrata talouden vuoksi. mutta jos mielestänne oikeasti on täysin ok panna lapsi muualle hoitoon suurimmaksi osaksi hereilläolo ajastaan, niin siitä vaan.
lapsenne ei sitä haluaisi... - iiiiiik!
on kotona kirjoitti:
eikö miehesi voisi jättää opintojaan pariksi vuodeksi? edes vuodeksi!? tai opiskella etäopintoina: kun sinä olisit kotona, mies voisi lukea? ainakin yliopistoissa ja amkeissa yllä olevat ratkaisut ovat mahdollisia ja tavallisia.
tai jos mies ei suostu jäämään kotiin edes vuodeksi, niin voisitte molemmat tehdä puolipäivätöitä, toinen aamulla, toinen illalla.
jos nuo keinot eivät tunnu mahdollisilta, ettekö voisi myydä asuntoa ja asua vuokralla (ja saada ehkä jopa asumistukea kelalta - ymmärsin että teillä on asuntolaina) siihen saakka kun lapsi on noin 3v ja valmis menemään hoitoon.
muutes, opintotuen kanssa voi samaan aikaan saada kotihoidontukea, tiesithän. jos se vaikka auttaisi jotenkin?
lapsi vaatii uhrauksia. lasta ei tulisi uhrata talouden vuoksi. mutta jos mielestänne oikeasti on täysin ok panna lapsi muualle hoitoon suurimmaksi osaksi hereilläolo ajastaan, niin siitä vaan.
lapsenne ei sitä haluaisi...Kyllä näitä kaikkia mahdollisuuksia on mietitty ja pohdittu niin paljon että pää uhkaa haljeta. Kun se olisikin niin helppoa tuosta vain valita kuinka pitkää päivää sitä tekee ja milloin niin varmasti sitä mahdollisuutta hyödyntäisin. Mieheni koulua on jäljellä 1,5v eikä sitä kannata nyt keskeyttää kun töitä on tarjolla heti valmistumisen jälkeen. Homma meni taas ohi aiheen niinkuin täällä aina, joten kiitän kaikkia kannustaneita tuesta ja muitakin ajan käytöstänne ongelmani setvimiseen. Kyllä meillä löytyy sydäntä vielä muillekin, kiitos siitä.
- päiväkotilainen
iiiiiik! kirjoitti:
Kyllä näitä kaikkia mahdollisuuksia on mietitty ja pohdittu niin paljon että pää uhkaa haljeta. Kun se olisikin niin helppoa tuosta vain valita kuinka pitkää päivää sitä tekee ja milloin niin varmasti sitä mahdollisuutta hyödyntäisin. Mieheni koulua on jäljellä 1,5v eikä sitä kannata nyt keskeyttää kun töitä on tarjolla heti valmistumisen jälkeen. Homma meni taas ohi aiheen niinkuin täällä aina, joten kiitän kaikkia kannustaneita tuesta ja muitakin ajan käytöstänne ongelmani setvimiseen. Kyllä meillä löytyy sydäntä vielä muillekin, kiitos siitä.
Vie lapsesi päiväkotiin hyvin mielin, jos/kun se on ainoa vaihtoehto. Ei ne lapset siellä piloille mene ja varmasti saa hyvän hoidon kodin ulkopuolellakin. Eikä hoitoon vieminen tee sinusta yhtään huonompaa äitiä kuin kotiäideistä. Ja varmasti pienokaisesi tottuu ja sopeutuu päiväkodin arkeen hyvinkin pian. Nautitte sitten niistä hetkistä joita teillä on hoitopäivän ulkopuolella.
- syyt
iiiiiik! kirjoitti:
Kyllä näitä kaikkia mahdollisuuksia on mietitty ja pohdittu niin paljon että pää uhkaa haljeta. Kun se olisikin niin helppoa tuosta vain valita kuinka pitkää päivää sitä tekee ja milloin niin varmasti sitä mahdollisuutta hyödyntäisin. Mieheni koulua on jäljellä 1,5v eikä sitä kannata nyt keskeyttää kun töitä on tarjolla heti valmistumisen jälkeen. Homma meni taas ohi aiheen niinkuin täällä aina, joten kiitän kaikkia kannustaneita tuesta ja muitakin ajan käytöstänne ongelmani setvimiseen. Kyllä meillä löytyy sydäntä vielä muillekin, kiitos siitä.
Juuri siihen päivähoito on kehitetty, että siellä lasta hoidetaan kun vanhemmat ovat työssä. Varmasti kotihoito olisi parempi vaihtoehto, mutta sinä kuitenkin viet lapsen oikeista syistä hoitoon eli menet itse työhön. Eri asia olisi, jos veisit lapsen hoitoon itsekkyyttäsi eli olisit itse kotona ja lapsi hoidossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26316822Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235414- 1152560
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152036Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361755Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111986- 59948
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto30861Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43856