Olen huono ihminen, sisäisesti ruma

Magica DeSpell

Elämässäni on ihminen joka haukkuu minua jatkuvasti hulluksi, huonoksi, arvottoamksi, mielipuoliseksi, rumaksi, tyhmäksi ja noloksi. Tämä ihminen sekoittaa kaikki ajatukseni ja pilaa elämäni.

Kyseinen ihminen on erittäin itsepäinen ja itsekäs. Muiden mielipiteet eivät kelpaa ja hän väittää vastan kunnes muut luovuttavat. Hän on erittäin pahantuulinen ja ärtyisä. Hän suuttuu pikkuasiosta ja saattaa tiuskia muille pelkkien omien huonojen mielialjoensa takia.

Hän ei välitä muista tarpeeksi eikä koskaan edes ajattele muista eikä itsestään mitään hyvää. Hän on ujo ja epävarma ja myös etäinen ja kylmä. Hän on myös ruma, eikä osaa tehdä mitään oikein. Hän haukkuu itseään koko ajan, kerjää sääliä ja säälii itseään.

TÄMÄ IHMINEN OLEN MINÄ! Mitä teen?

Ystäviä mulla ei oo enkä hanki niitä, koska en ansaitse sellaisia (olen kyllä myös liian epävarma ja epäsosiaalinen hankkimaan kavereita). En halua, että musta välitetään, koska en ansaitse sitä. En osaisi kuitenkaan välittää takaisin tarpeeksi hyvin.

En ole masentunut. En ole surullinen. Joskus olen liiankin ylikiihtynyt, vaikka en saakaan mitään tehtyä, enkä pysty keskittymään mihinkään. Vihaan itseäni muuten vain.

Tietenkin tiedän, että muissa on hyviä puolia, en vain koskaan sano niitä tai edes ajattele. Se ei tunnu luonnolliselta. Ja jos joku kehuu mua, väitän vastaan, tai en vain keksi sanottavaa.

Vihaan itseäni. Miten muutan koko persoonallisuuteni? Tiedän olevani huono ja kamala ihminen. En oikein voi teeskennelläkään hyvää ihmistä, koska sehän olisi tekopyhää. En vain kauheasti iloitse muiden neuvomisesta ja auttamisesta. Voinko minä muuttaa itseni mukavaksi ja välittäväksi, kun en sitä ole.

Jos en muutu, en ikinä ansaitse ihmissuhteita, koska pilaisin vain muiden elämät ja masentaisin ne. Sitten vihaisin itseäni vielä enemmän.

Tää ahdistaa mua oikeesti. Olen epätoivoinen ja tuntuu, etten voi tehdä mitään.

Muutenkaan mulla ei oo tulevaisutta eikä elämää. En edes ansaitse sellaisia.

Olen 16, joten eikö mun pitäis voida vielä muuttua? Äitinikin sanoi, että se toivoo ja uskoo, että mä muutun.

Kysymys kuuluukin, että MITEN muutan itseni. En pidä itsestäni tällaisena.

19

2086

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Samanlainen..

      Tuskinpa tästä on apua mutta ehkä auttaa tietää että on muitakin luusereita.
      Minä:
      Kieriskelen itsesäälissä, mikä johtuu siitä että olen älykkyydeltäni aivan oikeasti _tyhmä_ en ymmärrä asioita ja teen useimmiten asiat päin persettä, keskittymiskykyni on ADHD-tasoa.

      Ystäviä minulla on muutama ja heidät näen.. noin kerran vuodessa tai kahdessa, viimeiset 8 vuotta olen viettänyt elämästäni tietokoneella.
      Yritin tässä lähiaikoina lähestyä erästä vastakkaisen sukupuolen henkilöä mutta keskustelu ei päässyt edes alkuun, eikä ihme sillä naamani on epämuodostunut möykky jossa todellakin on eräs paha kauneusvirhe, ja vielä melko uniikki sellainen.

      Luonne? Täysi kusipää, haukun tuttujani seläntakana ja valitan heidän luonteestaan/tavoistaan/tekemisistään muille, ilmeisesti tällä yritän purkaa vääristyneen minä-kuvan aiheuttamaa agressiota toisten päälle.

      Loistavaa minä.

      • elina..

        Kukapa meistä ei olisi edes joskus itsekäs tai kärttyisä tai mustasukkainen tai, tai, tai... Omistan keskustelun aloittajan kaltaisen ystävän, joka saa minut tuntemaan itseni täydeksi nollaksi ja jos hän tuntee olonsa nollaksi, hänkin vetää minut samaan p*skaan. Heitä erottava asia on että keskustelun aloittaja tietää (tai ainakin olettaa) olevansa kärttyinen ym ym., mutta ystäväni ei sitä huomaa, tai ei ainakaan välitä siitä. Hän ei halua tehdä asialle mitään koska luulee (kenties?) olevansa "täydellinen".
        Minusta, jos todella haluat muuttua, sä kyllä pystyt siihen. Mikään ei varmasti ole vaikeampaa kuin itsensä muuttaminen, mutta kun se onnistuu, eron huomaa heti, jos vähän viitsii antaa aikaa itselleen. Tuen sinua täydestä sydämestäni ja olen varma että sinun ei tarvitse alkaa teeskenellä ketään muuta kuin olet. (Ps. kaikki alkaa ajattelutavasta! ;) )


    • typykkä

      Aluksi,kun luin viestiäs,enkä vielä tienny että puhut itsestäs,niin ajattelin että se sun kuvailema ihminen on psykopaatti,eli tunneköyhä persoonallisuus.Kun huomasin,että kyse on susta,tajusin ettei kyseessä voi olla psykopatia - psykopaatti kun ei varsinkaan omin avuin kykene tunnistamaan omia sairaita piirteitään.

      Et saa apua täältä,ei maallikoiden neuvot sua "muuta".On myöskin varsin epätodennäköstä,että omin avuin löytäsit ulospääsyn.Ehdotankin,että ryhdyt ettimään itelles sopivaa terapeuttia.

    • suorittamisena?

      Niin omituista kuin se onkin, ihmisellä ei ole oikeasti itsellä MITÄÄN VALTAA siihen, jos hän ei välitä jostakin asiasta.

      Esim. jos en välittäisi jostain henkilöstä, en voisi vain sanoa itselleni: "Ryhdypäs nyt välittämään hänestä", sillä AITO välittäminen tulee jostakin ihan muualta kuin ihmisen omasta päätöksestä. Ihan oikeasti, jos ei ihminen pysty jostakin asiasta välittämään (vaikka kuinka yrittäisi), hän ei mahda silloin tilanteelle yksinkertaisesti mitään. Joten ihan turha on pitää välittämistä minkäänlaisena pakkosuorituksena, koska välittäminen on niinsanottu "automaatio". Toisin sanoen, joko ihminen välittää tai sitten ei. Se ei ole hänen päätettävissään, kummin käy.

      Jos tunnet itsesi ihmisenä sellaiseksi, ettet välitä mistään, niin tuskinpa se siitä ollenkaan paranee, jos painostat itseäsi väkinäisesti välittämään. Usko jo, ettet voi itse päättää sitä, välitätkö muista vai et!! Et ole yhtään sen huonompi ihminen, vaikka välittäisitkin oikeasti tavallista vähemmän. Ei sellaisesta asiasta voi ihmistä syyttää, josta hän ei ole itse lainkaan vastuussa. Joten anna asian olla. Sillä ei ole väliä, kuinka paljon ihminen välittää, sillä jokainen välittää "oman määränsä verran". Ota huomioon, että mehän olemme yksilöllisiä, eikä meidän pitäisi (juuri siksi) verrata itseämme kehenkään toiseen.

      Mutta minulle tulee mieleen ajatus, että entä jos sittenkin välittäisit? Mutta jos olenkin tuossa väärässä, niin ei siinä mitään. Sinulla on nimittäin täysi oikeus olla myös välittämättä, koska ethän sinä sille mitään mahtaisi.
      Mutta se, millainen mielikuva tekstistäsi puolestaan tulee, on että välittäisit ihan kamalasti! Ja tuntisit itsesi ainoaksi siinä asiassa ("muut eivät välitä läheskään yhtä paljoa"), jolloinka pyrkisit asennoitumaan myös samanlaisella "ei väliä" -tyylillä, jotta sinua ei loukkaisi tuo tilanne niin paljoa (tilannehan oli se, että tunnet itsesi paljon muita tunteellisemmaksi, ja ajattelet että välität itse ihmisistä paljon enemmän kuin he sinusta). Tuo ajattelutapa "en välitä mistään p*skaakaan" on pelkkä selviämiskeino. Selviämiskeino sitä vastaan, kun olettaa muilta samaa ("kukaan ei välitä, miksi minäkään enää välittäisin?"). Mutta koska tuollainen asenne sinua itseäsi vaivaa, se tarkoittaa ilmiselvästi sitä, ettet ole vielä omaksunut tuollaista ajattelutapaa täysin. Jos olisit, et näkisi siinä mitään hankaluutta, koska "ei mitään väliä" -ajattelutyyli olisi osa sinua ja sillä selvä. Mutta koska se ei ole, et kestä enempää. Et kestä enempää sitä, että joudut toimimaan eri tavalla kuin oikeasti haluaisit. Haluaisit välittää, mutta et pysty välittämistäsi suoraan itsellesi myöntämään, koska ajattelet ettei sinusta välitettäisi samanlailla takaisin. Nämä ovat ihan vain arvailuja... Arvailen, että olet melko melko herkkä etkä hyväksy sitä asiaa itsessäsi, koska olet tähän mennessä huomannut ettei herkyydestä saa mitään muuta kuin kärsiä. Taistelet sitä vastaan, ettet olisi herkkä-oma-itsesi, vaan sen sijaan paatunut kaikesta selviäjä. Et hyväksy tunteitasi, koska pelkäät että ne ovat liian voimakkaita muiden ihmisten tunteisiin nähden. Olet huolestunut ja käännät asian sen sijaan ihan kokonaan toistepäin: "entäpä JOS MINÄ en välittäisikään ihmisistä yhtä paljoa?". Tuo on ihanne-sinusi, ei oikea-sinusi. Sillä jos et oikeasti välittäisi ihmisistä pätkääkään, et varmaan murehtisi sitä, mitä mieltä he ovat sinusta. Nyt murehdit, koska haluat miellyttää muita (se kuuluu osana herkkyyteesi).

    • REBELDA93__^^LOLLI!

      hei kamoon ? jos joku haukkuis mua nii mä Lataisin sitä jannua naama kerran muuan noob tuli pätee ja minähän vein sitä lättyy nii eipä tullu enää XDDDD `__^
      Eli vedä ittees turpaa nii hyvä tulloo ?

      • Magica DeSpell

        Puhuin itsestäni.

        Tiedän, että se kuulosti alussa siltä kun kyse ois jostain psykopaatista, mutta muista että haukun vain itseäni enkä muita.


      • Magica DeSpell
        Magica DeSpell kirjoitti:

        Puhuin itsestäni.

        Tiedän, että se kuulosti alussa siltä kun kyse ois jostain psykopaatista, mutta muista että haukun vain itseäni enkä muita.

        luitkin. Mä en lukenu kunnolla sun viestii...

        Mutta siis haukun itseäni vain, muille huudan ja tiuskin ja kiljun kauheesti, mutta silloinkin se on sellaista "mutta kun mä en osaa", "mutta kun mä en pysty" ja "mutta kun mulla ei oo tahdonvoimaa", eli silloin kun esim. Vanhemmat vaatii että heräisin aamuisin ajoissa tai tekisin koulutyöni kunnolla.


    • Magica DeSpell

      Mua kiusattiin itse asiassa yläasteella ja sitten piti aina koulussa yrittää olla itkemättä. Siellä toivoinkin että oisin kylmä ja välinpitämätön siinäkin asiassa.

      Muiden mielipiteistä välitän kyllä, mutta semmoinen rakastaminen ja toisten laittaminen itsensä edelle ei jotenkin kuulosta multa.

      Pienenä olin ihan normaali. Halusin istua äidin sylissä ja menin halaamaan kun se tuli kotiin.

      Mutta sitten se muuttui kun menin päiväkotiin. Eristäydyin ja joskus oonkin syyttäny päiväkotia mun kierouttamisesta koska silloin musta tuli yhtäkkiä hirvee itserakas hienosteleva ipana.

      Ala-asteella en enää ollut sellainen, yläasteen alussa oli kauheet suorituspaineet saada hyvät numerot että oisin edes jossain hyvä.

      Nyt oon lukiossa, ja oon edelleenkin täysin erillään muista, koska olen huono, ne vihais mua kuitenkin ja pilaisin niiden elämät.

      Meillä ei oo kotona tapana halia tai viljellä mitään Iloveu'ta, eikä sitä meillä tee kukaan.

      Tuo, että sen sijaan välittäisinkin enemmän, ei ainakaan voi pitää paikkaansa, koska en esim. itse jos joku ihminen kuolee. Siis ihmisen menettäminen ei oo musta ollenkaan kamalaa. Kaikki kuolee. ja toivon myös, että kukaan ei turhaan iteke sitten kuin minä kuolen.

      Muita en siis hauku hulluksi, huonoksi, arvottoamksi, mielipuoliseksi, rumaksi, tyhmäksi ja noloksi, vaan haukun nimenomaan itseäni.

      En missään nimessä halua tuhotaakaan ketään tai murtaa kenenkään itsetuntoa. Viahisin itseäni jso tekisin niin.

      Inttäminen ja itsepäisyys tulee vaan niin luonnostaan, etten edes huomaa kun teen niin.

    • Magica DeSpell

      Jos en kerran voi muuttua välittäväksi, se tarkoittaa varmaan, etten voi koskaan ollakaan ihmisten kanssa, ja seurustelemisen voin varmaan myös unohtaa.

      En kyllä alkaiskaan seurustella kenen vaan kanssa, jonka asiat ei edes kiinnosta. Ihastunut oon kyllä ollut, mutta en usko, että voisin olla sillä tavalla "uhrautuvaisesti" rakastava.

      Koska jos oon välinpitämätön, satutan muita vain. Enkä välitä tarpeeksi vaikka yrittäisinkin kuunnella muita ja heidän mielipiteitään.

      • typykkä

        Olen edelleen sitä mieltä,ettet apua voi löytää muualta kuin psykologin tai psykiatrin huomasta.Kelalta siihen saa tukea,jos meet yksityiselle,julkine on ilmaista.Rahaa paljon tärkempää on kuitenkin löytää sellanen terapeutti,jonka kanssa sulla kemiat sopii yhteen,jolle haluat kertoa asioistas,joka ymmärtää,joka on lämmin ja joka ennen kaikkea osaa auttaa sua eteenpäin.Etsi rauhassa mieleistäs terapeuttia,kokeile eri henkilöitä,niin se sopivin löytyy.Siitä se sitten lähtee:)


      • Magica DeSpell
        typykkä kirjoitti:

        Olen edelleen sitä mieltä,ettet apua voi löytää muualta kuin psykologin tai psykiatrin huomasta.Kelalta siihen saa tukea,jos meet yksityiselle,julkine on ilmaista.Rahaa paljon tärkempää on kuitenkin löytää sellanen terapeutti,jonka kanssa sulla kemiat sopii yhteen,jolle haluat kertoa asioistas,joka ymmärtää,joka on lämmin ja joka ennen kaikkea osaa auttaa sua eteenpäin.Etsi rauhassa mieleistäs terapeuttia,kokeile eri henkilöitä,niin se sopivin löytyy.Siitä se sitten lähtee:)

        En oikein kehtaa mennä mihinkään auttajalle. Vanhempanikin sanovat mua kuitenkin ihan normaaliksi, mutta nehän ei tiedäkään, että olen sisältä mätä. Vaikka oonkin valittanu kotona itsetäni aika paljon. Ei meillä muut kerro niin paljon omista asioistaan.

        Eikös oo mitään millä voisin jotenkin itse muuttaa asioita?

        Ja jos menisinkin vaikka psykologille, minkä sanoisin olevan ongelma?

        Tää on myös mun keskustelu:
        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000001288&posting=22000000015909577


      • Magica DeSpell
        Magica DeSpell kirjoitti:

        En oikein kehtaa mennä mihinkään auttajalle. Vanhempanikin sanovat mua kuitenkin ihan normaaliksi, mutta nehän ei tiedäkään, että olen sisältä mätä. Vaikka oonkin valittanu kotona itsetäni aika paljon. Ei meillä muut kerro niin paljon omista asioistaan.

        Eikös oo mitään millä voisin jotenkin itse muuttaa asioita?

        Ja jos menisinkin vaikka psykologille, minkä sanoisin olevan ongelma?

        Tää on myös mun keskustelu:
        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=4500000000001288&posting=22000000015909577

        Mulla ei oo varaa mennä psykologille. Eikä oo vanhemmillakaan. Kerran isä sanoi epäili mua masentuneeks kun en saa mitään tehtyä ja äiti snaoi, että myydäänkö sitten talo vai.

        Oon kyllä ollu psykiatrilla yhen perinnöllisen sairauden takia joskus pari vuotta sitten ja silloin mä en puhunu tällaisia, kun ei ollu vielä tullu mieleen. Se piti mua ihan normaalina silloin.


      • Magica DeSpell
        Magica DeSpell kirjoitti:

        Mulla ei oo varaa mennä psykologille. Eikä oo vanhemmillakaan. Kerran isä sanoi epäili mua masentuneeks kun en saa mitään tehtyä ja äiti snaoi, että myydäänkö sitten talo vai.

        Oon kyllä ollu psykiatrilla yhen perinnöllisen sairauden takia joskus pari vuotta sitten ja silloin mä en puhunu tällaisia, kun ei ollu vielä tullu mieleen. Se piti mua ihan normaalina silloin.

        nyt se sanoikin, että voin mä mennä psykiatrille jos ajattelen tarvitsevani sellaista.

        Mutta sen mielestä mä oon ihan tavallinen murrosikäinen, joka liioittelee kaikkea.

        Kyllä mä ainakin koirastani oikeesti tykkään. Ja eläinkokeet ja eläinrääkkäys on kauhee asia ja se saa mut vihaiseksi, että ihmisten takia tehdään sellaista.

        Ihmiset on eri asia. Ihmisistä on mun mielestä jotenkin noloo tai häpeällistä välittää.
        Sääliä ym. tunnen kyllä, mutta RAKKAUDESTA en puhuisi.

        Sanoin muuten, etten välitä tarpeeksi enkä etten välitä ollenkaan.


      • unikko
        Magica DeSpell kirjoitti:

        nyt se sanoikin, että voin mä mennä psykiatrille jos ajattelen tarvitsevani sellaista.

        Mutta sen mielestä mä oon ihan tavallinen murrosikäinen, joka liioittelee kaikkea.

        Kyllä mä ainakin koirastani oikeesti tykkään. Ja eläinkokeet ja eläinrääkkäys on kauhee asia ja se saa mut vihaiseksi, että ihmisten takia tehdään sellaista.

        Ihmiset on eri asia. Ihmisistä on mun mielestä jotenkin noloo tai häpeällistä välittää.
        Sääliä ym. tunnen kyllä, mutta RAKKAUDESTA en puhuisi.

        Sanoin muuten, etten välitä tarpeeksi enkä etten välitä ollenkaan.

        Voithan näin aluksi mennä juttelemaan vaikka terveydenhoitajalle, opolle tai koulukuraattorille tms. He ovat ammatti-ihmisiä ja osaavat ohjata sua eteenpäin jos katsovat tarpeelliseksi. Luultavasti katsovat.
        Paljon halauksia sulle ja onnea matkaan. Mä välitän susta jo nyt enkä ole edes nähnyt sua, ja sun ei tarvitse tehdä mitään sen eteen. toivon sulle kaikkea hyvää.


      • typykkä
        Magica DeSpell kirjoitti:

        nyt se sanoikin, että voin mä mennä psykiatrille jos ajattelen tarvitsevani sellaista.

        Mutta sen mielestä mä oon ihan tavallinen murrosikäinen, joka liioittelee kaikkea.

        Kyllä mä ainakin koirastani oikeesti tykkään. Ja eläinkokeet ja eläinrääkkäys on kauhee asia ja se saa mut vihaiseksi, että ihmisten takia tehdään sellaista.

        Ihmiset on eri asia. Ihmisistä on mun mielestä jotenkin noloo tai häpeällistä välittää.
        Sääliä ym. tunnen kyllä, mutta RAKKAUDESTA en puhuisi.

        Sanoin muuten, etten välitä tarpeeksi enkä etten välitä ollenkaan.

        Siis julkinen hoito on ilmaista.Katso vaikka keskussairaalan sivuilta tai jostain.Ehkä sun kotikaupungin sivuilta vois myös löytyä,tai sitten googletat.Tai kuten joku toinen täällä sanoi,juttele vaikka terkalle ensin.Mikä susta itestäs luontevimmalta tuntuu.

        Ja mitä sanoisit ongelmaksesi?Kuvailet vain tuntemuksiasi.Sähän et ole se diagnoosin antaja,joten sun ei tarvi tietää mikä ongelmasi on nimeltään.Sun tarttee tietää vain se,miltä susta tuntuu ja kertoa se jollekulle.

        Mun mielestä sun ongelmat ei kuulosta miltään teini-ikäsen normaalilta liiottelulta.Tietenkin murrosiässä tulee helposti ongelmia ja niihin saattaa itse suhtautua dramaattisemmin,kun ne on niin uusia juttuja.Sun kohdalla tilanne näyttäisi kuitenkin olevan toinen,vähän vakavampi.


      • Magica DeSpell
        typykkä kirjoitti:

        Siis julkinen hoito on ilmaista.Katso vaikka keskussairaalan sivuilta tai jostain.Ehkä sun kotikaupungin sivuilta vois myös löytyä,tai sitten googletat.Tai kuten joku toinen täällä sanoi,juttele vaikka terkalle ensin.Mikä susta itestäs luontevimmalta tuntuu.

        Ja mitä sanoisit ongelmaksesi?Kuvailet vain tuntemuksiasi.Sähän et ole se diagnoosin antaja,joten sun ei tarvi tietää mikä ongelmasi on nimeltään.Sun tarttee tietää vain se,miltä susta tuntuu ja kertoa se jollekulle.

        Mun mielestä sun ongelmat ei kuulosta miltään teini-ikäsen normaalilta liiottelulta.Tietenkin murrosiässä tulee helposti ongelmia ja niihin saattaa itse suhtautua dramaattisemmin,kun ne on niin uusia juttuja.Sun kohdalla tilanne näyttäisi kuitenkin olevan toinen,vähän vakavampi.

        mielialasta ja siitä olenko väsynyt. Välillä on ihan kauhee olo, välillä tuntuu ihan normaalilta.

        Tänne tuli tuo kirjoitettua sellaisena pahana päivänä, koska niinä stressaan eniten.

        Oisko mulla sitten joku persoonallisuushäiriö vai mikä?

        No ehkä pitäis sitten jonnekin mennä, mutta en oikein uskalla millekään vieraille ihmisille mennä kertomaan ja sitten vanhemmillekin pitäis kertoo...

        Terkalle ei uskalla, kun se sitten näkis "sen sairaan tytön" aina koulussa.

        Ja sitten kun olisi eri mieliala, katuisin kuitenkin ja olisin varma, että se kaikki on pelkkää itselle kerrottua valetta. Joskus on järki päässä ja joskus kaikki ajatukset ihan sekaisin.

        No meen syksyllä jos ei oo helpottanu. Kesällä ei ollu tällaista. Kaikki tällaiset ajatukset ja seokset ja hullut mielialanvaihtelut alkoi syksyllä, eikä ne oo mun mielestä enää edes niin pahat kun aiemmin.

        Niin ajattelin, että jos se ois joku murrosikäisen hullu vuosi.


      • ...
        Magica DeSpell kirjoitti:

        mielialasta ja siitä olenko väsynyt. Välillä on ihan kauhee olo, välillä tuntuu ihan normaalilta.

        Tänne tuli tuo kirjoitettua sellaisena pahana päivänä, koska niinä stressaan eniten.

        Oisko mulla sitten joku persoonallisuushäiriö vai mikä?

        No ehkä pitäis sitten jonnekin mennä, mutta en oikein uskalla millekään vieraille ihmisille mennä kertomaan ja sitten vanhemmillekin pitäis kertoo...

        Terkalle ei uskalla, kun se sitten näkis "sen sairaan tytön" aina koulussa.

        Ja sitten kun olisi eri mieliala, katuisin kuitenkin ja olisin varma, että se kaikki on pelkkää itselle kerrottua valetta. Joskus on järki päässä ja joskus kaikki ajatukset ihan sekaisin.

        No meen syksyllä jos ei oo helpottanu. Kesällä ei ollu tällaista. Kaikki tällaiset ajatukset ja seokset ja hullut mielialanvaihtelut alkoi syksyllä, eikä ne oo mun mielestä enää edes niin pahat kun aiemmin.

        Niin ajattelin, että jos se ois joku murrosikäisen hullu vuosi.

        Vanhemmille ei tarvitse kertoa mitään jos on yli 16 vuotias niin lääkäreillä,psykiatreilla jne... on vaitiolo velvollisuus. Jos sinä itse et halua heille kertoa niin ei kukaan muukaan mene heille mitään sanomaan


      • typykkä
        Magica DeSpell kirjoitti:

        mielialasta ja siitä olenko väsynyt. Välillä on ihan kauhee olo, välillä tuntuu ihan normaalilta.

        Tänne tuli tuo kirjoitettua sellaisena pahana päivänä, koska niinä stressaan eniten.

        Oisko mulla sitten joku persoonallisuushäiriö vai mikä?

        No ehkä pitäis sitten jonnekin mennä, mutta en oikein uskalla millekään vieraille ihmisille mennä kertomaan ja sitten vanhemmillekin pitäis kertoo...

        Terkalle ei uskalla, kun se sitten näkis "sen sairaan tytön" aina koulussa.

        Ja sitten kun olisi eri mieliala, katuisin kuitenkin ja olisin varma, että se kaikki on pelkkää itselle kerrottua valetta. Joskus on järki päässä ja joskus kaikki ajatukset ihan sekaisin.

        No meen syksyllä jos ei oo helpottanu. Kesällä ei ollu tällaista. Kaikki tällaiset ajatukset ja seokset ja hullut mielialanvaihtelut alkoi syksyllä, eikä ne oo mun mielestä enää edes niin pahat kun aiemmin.

        Niin ajattelin, että jos se ois joku murrosikäisen hullu vuosi.

        Ehkä sun kannattas vielä yrittää jutella vanhemmilles,painottaa kuinka paha olla sulla oikeesti toisinaan on.Jos se ei toimi,niin ei niille sitten tarvitse mitään sanoa.

        Sä et menis terapeutille saadaksesi ystävän.Sun ei siis tartte pelätä sille juttelemista.Ei ole väliä mitä se henkilökohtasesti ajattelee.Tuskin terapeutti toisaalta edes kovin henkilökohtasesti,"omana itsenään",ystävänä,suhun suhtautuu.Vastaanotolla terapeutilla on ihan eri rooli kun kotona tai ystävien kanssa.Vastaanotolla se suhtautuu suhun potilaana ja keskittyy vain auttamaan sua.Sitä vois verrata vaikka gynekologilla käyntiin,jota tavallisesti myös jännitetään.Ei gynekologi,miespuolinenkaan,katso sun jalkoväliä ja ajttele,että "kas,siinähän on pillu,jee".Työtään ne ihmiset vaan tekee,siksi ei kannata arastella näyttää niille niitä paikkoja itsestään,jota niiden pitää tutkia,oli se sitten fyysinen tai psyykkinen paikka.Sama koskee myös sitä terkkaa.Mitä sen on väliä mitä se susta ajattelee tai tietää.Eihän terkkoihin sitä paitsi pahemmin törmäillä missään koulun käytävillä tms..?Ja voit uskoo,että teidänkin kouluun mahtuu aika monta muutakin "sairasta" tapausta

        Vaikken ammattilainen olekaan,niin sen voin sanoa,että persoonallisuushäiriötä sulla ei ole.Sen sijaan sä voisit olla ainakin masentunu ja ahdistunu.Myös sun tavassa suhtautua itsees ja muihin on ehkä ongelmaa,joka juurikin aiheuttanee ahdistusta ja masennusta.

        Osaisitkohan löytää vaikka googlettamalla jonkun,jonka luo haluaisit mennä keskustelemaan?Ainiin,myös apteekeista saa/voi ostaa semmosen vihkosen,jossa on lista kaiksta alan ammattilaisista.Mulla on itelläni nyt menossa etsintävaihe.Yritän löytää siitä listasta jonkun mulle sopivan psykoterapeutin,vaikka kokeilemalla sen kai parhaiten löytää.Oon käyny muutaman viime vuoden aikana yhteensä neljällä eri psykiatrilla,ja 1 tai kaks niistä on ollu sopivia.Tämä viimesin antoi mulle ton listan,koska ei itse voi mulle sitä psykoterapiaa antaa työtilanteensa vuoksi.Harmi,koska hän on ensimmäinen,jonka kanssa mulla oikein todella synkkas :/


    • itsesääli-Elina

      Kuulostaa erittäin paljon siltä, miltä minusta tuntuu usein, ja ajattelenpa myös että samalta tuntuu monesta muustakin. "En pysty" muodostamaan ihmissuhteita. Olen jotenkin"sairas" ja vajaa. No entä jos kysymys onkin vain omasta vääristyneenseen suuntaan kehittyneestä itsesuojeluvaistotsta?? Ja yleisesti ottaen kukaan ei ole täydelllinen, täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa, ei edes "ne muut ihmiset" ole kaikin puolin hyviä eikä kukaan voikaan olla!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16720
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5387
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2548
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2019
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1751
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      978
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      944
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      850
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      848
    Aihe