Olen tyttömäinen 21-vuotias, joka odottaa unelmiensa prinssiä. Ihastun koko ajan samaa sukupuolta oleviin, mutta en tavallaan myönnä sitä itselleni, saati sitten kenellekkään muille. Ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön jo 8-vuotiaana, minkä tosin "hoksasin" vasta myöhemmällä iällä.
Nyt olen erittäin ihastunut erääseen naiseen, josta tiedän/jota tunnen hyvin vähän. Olen huomannut ajattelevani häntä usein,, näen unia hänestä jne jne. Tätä on jatkunut vähän pitempäänkin, mutta kaikki on tapahtunut vain täällä omassa pääkopassa enkä ole edes aikonut tehdä asialle mitään.
Nyt kuitenkin aika vasta kuulin, että tämä nainen on tullut kaapista ulos, eli hän on siis lesbo. MUTTA, hän on minua ehkä vajaat kymmenen vuotta vanhempi, ja äitini jonkulainen tuttu.
Pelottavaa. Nyt ajattelen häntä entistä enemmän, kun tavallaan voisi olla jokseenkin realistista että jotain voisi tapahtua meidän välillä. Mutta mua kylläkin pelottaa se enemmän, ku haluaisin edelleen uskoa siihen unelmieni prinssin kohtaamiseen. Ja haluaisin äitini saavan järjestää minulle häät -miehen kanssa. En toki elä äitiäni varten, mutta olen liian heikko ihminen tullakseni ulos kaapista.
Olen ollut vähän tekemisissä tämän naisen kanssa, mutta mielestäni ilmassa on saattanut olla pientä flirttiä kun ollaan nähty..
perus tilitystä
5
1290
Vastaukset
- no sanotaan
sitten että sun tarvii ottaa rennosti ja kyllä se siitä ja aika näyttää mitä haluat. Jos flirtti tuntuu luonnolliselle ja hyvälle se ei ole siis hassumpaa lainkaan. Jos pelottaa niin älä tee mitään sellaista mikä pelottaa.
Riskejä joutuu elämässä ottamaan jokatapauksessa että olisi hyvä hiukan sitä rohkeutta kasvattaa.
Ja toivotaan että saat unelmahääsi oli se sitten miehen tai naisen kanssa. Onnellisuus on se pääasia, kaikki muu on sitä sokeria sokerin päällä.
Ja jos et ole aikoinut tehdä asialle eli elämän tälle osiolle mitään, se sopii, ei se ole keltään pois, sulta kyllä, mutta siitäkään ei ole varmuutta.
Eli hyvää elämää ja kyllä asiat järjestyy, hitaammin jos ei itse tee mitään mutta joskus jotain aina tapahtuu itsestään huolimatta. - MaGfi
Ymmärrän sinua, mutten osaa sanoa paljoakaan, muuta kuin että ole avoin kaikelle, mutta tarpeeksi kärsivällinen myös odottamaan, miltä elämä alkaa näyttää. Murrosiässä tiesin jo tunteeni, mutta pidin ne tavallaan erillään siitä ajatuksesta, että "miehen kanssahan sitä lopulta kuitenkin eletään." Ja odotin aina että joku mies alkaa kiinnostaa tarpeeksi, että ihastuisin kunnolla. Seurusteluyritykset jokaisen mukavan pojan kanssa alkoi kuitenkin aina lopulta ahdistaa, enkä tiennyt miksi olen onneton. En tiennyt, miksi haluan odottaa vielä seuraavaa prinssiä ja vielä suurempaa ihastusta. Enkä osannut niille pojillekaan selittää, miksi olen onneton ja teen heidätkin onnettomaksi.
Lopulta poukkoilin tapailuista toiseen, mutta kehenkään mieheen en ollut oikeasti ihastunut. Yritin vain, koska sitä oletettiin ympäristöltä ja suvulta, jne, eikä minullakaan ollut voimaa muuttaa elämääni. Vasta yli 30-vuotiaana tiedostin, miksi tunsin ja miksi en tuntenut mitä tunsin. Miksi en aiemmin ollut ymmärtänyt syitä käytökselleni. Niin, ja odotan vielä nyt keski-ikäisenäkin että ne prinssit alkaisivat kiinnostaa. Eivät ole alkaneet... :) Tosin saattaahan sinun toki käydä toisinkin.- sukupuoleton
...tilanne. On pakko kirjoittaa omasta elämästä, vaikka meneekin vähän ohi alkuperäisen aiheen.
Mulla on ollut melkein sama tilanne kuin MaGfilla. Olen aina vain odottanut, että pojat alkaisivat kiinnostaa. Sitä vaan ei ole tapahtunut ekan 29 vuoden aikana =). Olen muutaman kerran kuitenkin yrittänyt seurustella mukavien poikien kanssa, sillä sen asian hyväksyminen, että poikien kanssa seurustelu ei kiinnosta riittävästi, on ollut yllättävän vaikeaa. Seurusteluni ovat kuitenkin aina aiheuttanut valtavaa ahdistusta.
En ole koskaan elänyt lesbosuhteessa, vaikka ajatus onkin erittäin kiehtova ja olen muutaman kerran ollut todella ihastunut tyttöön. En kuitenkaan ole varma, että haluanko edes seurustella, sillä se vaatisi riskinottoa ja elämänmuutoksia. Ehkäpä olen vain niin epäseksuaalinen ja rakastumiskyvytön yksilö, jolle helpoin elämäntapa on yksineläminen...
Onneksi olen tähän ikään mennessä oppinut elämään yksin ja itsenäisesti, nauttien ystävien seurasta ja harrastuksistani. Niinpä suurimman osan aikaa olen erittäin tyytyväinen elämääni. En kuitenkaan taida koskaan päästä koknaan eroon tunteesta, että ehkä minun sittenkin pitäisi ottaa riski ja yrittää löytää itselleni elämänkumppani. No, aika näyttää mitä tapahtuu... - tutulta..
sukupuoleton kirjoitti:
...tilanne. On pakko kirjoittaa omasta elämästä, vaikka meneekin vähän ohi alkuperäisen aiheen.
Mulla on ollut melkein sama tilanne kuin MaGfilla. Olen aina vain odottanut, että pojat alkaisivat kiinnostaa. Sitä vaan ei ole tapahtunut ekan 29 vuoden aikana =). Olen muutaman kerran kuitenkin yrittänyt seurustella mukavien poikien kanssa, sillä sen asian hyväksyminen, että poikien kanssa seurustelu ei kiinnosta riittävästi, on ollut yllättävän vaikeaa. Seurusteluni ovat kuitenkin aina aiheuttanut valtavaa ahdistusta.
En ole koskaan elänyt lesbosuhteessa, vaikka ajatus onkin erittäin kiehtova ja olen muutaman kerran ollut todella ihastunut tyttöön. En kuitenkaan ole varma, että haluanko edes seurustella, sillä se vaatisi riskinottoa ja elämänmuutoksia. Ehkäpä olen vain niin epäseksuaalinen ja rakastumiskyvytön yksilö, jolle helpoin elämäntapa on yksineläminen...
Onneksi olen tähän ikään mennessä oppinut elämään yksin ja itsenäisesti, nauttien ystävien seurasta ja harrastuksistani. Niinpä suurimman osan aikaa olen erittäin tyytyväinen elämääni. En kuitenkaan taida koskaan päästä koknaan eroon tunteesta, että ehkä minun sittenkin pitäisi ottaa riski ja yrittää löytää itselleni elämänkumppani. No, aika näyttää mitä tapahtuu...Mullakin on vähän samantyyppinen tilanne. Koko ikäni (olen 24) oon ajatellu, et kyllä se mies vielä mullekin löytyy. Miehiä oon jonkinverran tapaillu vuosien mittaan, mutta se ahistus iskee aina...Ja tyttöihin/naisiin oon tuntenu vetoa ekan kerran noin 14-vuotiaana (mikä tietty ihan normalia), mut voin sanoa, et ihastusta olen tuntenut ainoastaan samaa sukupuolta kohtaan. Oon vielä suurimmaks osaks kaapissa, muutamille ystäville oon ovea raottanu.
Ja nyt, ihan yllättäen tapasin yhden naisen...joka on aivan ihana, mutta jostain syystä meinaa iskee pelko...Ja ajatukset on ihan sekasin, eikä tiedä mitä pitäis ajatella. Pidän kyllä tästä naisesta ja tunne ilmeisesti molemmin puolinen, mutta silti tilanne on jotenkin hankala ja nyt on otettu hieman takapakkia. Tuntuu, että molemmat tarvitaan mietintä aikaa. Kumpikaan ei haluais särkee omaa sydäntään, eikä toisen. Ehkä parempi perääntyä kun se vielä on mahdollista.
Olen myöskin tottunut elämään yksin ja toisaalta on vaikeeta päästää ketää lähelle, se riskin otto tässä pelottaa...Jotta näin täällä. Aikahan sen näyttää.
- tavistar
Minä olen aina tajunnut olleeni ihastunut milloin vuoroin poikiin, milloin tyttöihin, lapsesta asti. Poikiin aina vahvemmin, tyttöihin kohdistunut ihastus on aina ollut erilaista, yleensä vanhempiin tyttöihin, ja ihastusta "esikuvaan" -tyyppistä. Pojat taas ovat kiinnostaneet selkeästi seksuaalisesti.
Pitkän parisuhteen jälkeen olen kuitenkin rakastunut yllätyksekseni naiseen, mikä minua suuresti ihmetyttää aina vain, ja mitä minun on jotenkin vaikea hyväksyä.
En tiedä odotanko edelleen sitä "prinssiä" tulevaksi, mutta tuntuu kuitenkin siltä että parempaa kumppania en varmasti ikinä kohtaa kuin mitä tämä naisystäväni on. Kaikki toimii ja "matchaa" ilman sen suurempia selkkauksia. Ymmmärrys on aivan eri luokkaa kuin miesten kanssa. Ihmeellistä. Jatko näyttää miten asiat oikeasti sujuvat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h292854Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062651Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv282365Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491904Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141493- 321463
- 1771183
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1021173En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711015Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81958