ootte pystyneet pääsemään irti ihmisestä johon ootte rakastunut? Esim. mun tapauksessa kun toinen on hetero, enkä kuitenkaan saa tunteitani kuriin vaan väkisinkin annan itseni haaveille kaikesta mahdottomasta... Meneekö tämä ajan kanssa ohi?? Hän tuntuu vaan niin sielunkumppanilta...
kuinka
te...
71056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jo yli kaksi vuotta. Yksipuolisesti. En ole vielä päässyt yli enkä tiedä, pääsenkö koskaan...
Tunteet on vain tunnettava ja jos on ongelmaa, voihan niitä yrittää analysoida, jolloin olo voi helpottua. Parasta olisi tietenkin päästä puhumaan tunteiden kohteen kanssa, jolloin voisi selvitä, ovatko tunteesi ikäänkuin turhia - kannattaisiko ne pyrkiä suuntaamaan aktiivisesti muualle. Jos kaksi vuotta on rakastanut - se ei ole enää rakastumista varmaankaan - lienee tunteillenne jotakin vastakaikuakin tullut. Muutoin ei rakkasu ehkä pitkään kuki - ja rakstuminen viilenee ainakin puolessa ajassa (jos nääs puhutaan kahdesta vuodesta).
... että vuosien kuluessa yksipuolinen(?)rakkaus haalistuu taka-alalle - voi se silti olla olemassa eräänlaisena tunnemuistona. Tai muuten kyse voi olla jo jonkunlaisesta pakkomielteestä.
Toisaalta: ihmisiä on niin monenlaisia, samoin tunteita.
... Ensin ei raaskita ohjailla tunteita, sitten se ei enää onnistukaan. Varsinkin, kun on törmännyt ihmiseen, jonka tuntee siksi ainoaksi ja oikeaksi. Joka on kuitenkin valitettavasti varattu. Jos kyseessä on nääs rakastuminen (eikä ihastuminen), se kyllä kestää nälkävuodet, vaikkei sitä aina muistaiskaan ruokkia.
...itsellänikin on kokemusta rakkaudesta.
Joskus olen rakastanut vuosia ilman vastarakkautta. Mutta kyllä se on sitten haalistunut, kun ei ole ollut toiveita rakkauden toteutumisesta käytännössä. Ei se tarkoita, että se rakkaus olisi kokonaan haihtunut, mutta ei ole enää ykkösasiana mielessä. Olen kuitenkin jatkanut elämää uuteen suuntaan.
Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin: me ihmiset olemme erilaisia. Kuten tuonkin asian suhteen, että kokee toisen ainoaksi ja oikeaksi. Itse ajattelen, että on tosiaan olemassa niitä oikeita, mutta niitä voi olla useampikin.
Ymmärrän toki, että joku kokee asian niin, että on vain yksi ainoa oikea. Mutta onko se totta, on eri asia.
Yleensä ihmiset, joilla on kokemusta rakkaudesta, ei mene sanomaan sitä pakkomielteeksi tai kieltämään sen olemassaoloa. Ja aiotko sinä sanella minulle, kuka on se oikea? Tai moneenko minun pitäisi rakastua elämäni aikana? Vai mitä tarkoitti väite ”Ymmärrän toki, että joku kokee asian niin, että on vain yksi ainoa oikea. Mutta onko se totta, on eri asia.” ?
sinun rakkautesi olemassaoloa. Eikä kukaan voi määrittää toisen puolesta sitä, ketä hän rakastaa tai kuinka monta hän rakastaa elämässään.
Tuolla "onko se totta" viittasin siihen, ettei itsekään voi tietää, miten lopulta käy. Vaikka ensin ajattelisi, ettei ole kuin yksi olemassa, voi elämä tuoda mukanaan jotain odottamatonta, kuten uuden rakkauden.