sukupolvenvaihdos !

* tyhjä näppi * ?

kertokaahan miten teillä on tehty? ja onko muut sisarukset saanu mitään ,muutakun jatkaja kaikki metät ja pellot ym. :/ ja onko jotain mettä/pelto määrää mikä tulevalla jatkajalla pitää olla että pääsee /kannattaa jatkaa?

65

6889

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tämä........

      Jos tila on niin pieni, että ei "kannata" muuten jatkaa kuin syytinkisopimuksella. Harkitse tarkkaan onko sellainen tila jatkossa elinkelpoinen. Turha semmoisia on tekohengittää, myy maat naapureille.

    • * tyhjänäppi- kö ? *

      niin mites saadaanko me muut sisarukset sitten yhtään mitään vai meneekö jatkajalle automaattisesti kaikki ? :(

    • * tyhjänäppi-kö ? *

      kertokaa miten teillä muilla... saiko sisarukset mitään vai jäikö tyhjin näpein.. ? ja onko kenenkään vanhemmat pitäny hallinta oikeutta tilaan.. ?

      • guZ

        Kolmannen korvapuusti, vai miten sitä nyt sanotaankaan. Mutta mitään sisarosuuksia ei ole enään olemassakaan. Jos vanhemmat haluavat myydä yrityksensä sen tuottoa vastaavaan hintaan sopivimmaksi katsomalleen lapselle, ei tälle ole mitään estettä.


      • * tyhjänäppi-kö *
        guZ kirjoitti:

        Kolmannen korvapuusti, vai miten sitä nyt sanotaankaan. Mutta mitään sisarosuuksia ei ole enään olemassakaan. Jos vanhemmat haluavat myydä yrityksensä sen tuottoa vastaavaan hintaan sopivimmaksi katsomalleen lapselle, ei tälle ole mitään estettä.

        no oho. kertoilkaas nytte miten teillä muilla.. minkänlaiset paperit on tehty jne ... =) olisin niiin kiitollinen :)


      • Alappa
        * tyhjänäppi-kö * kirjoitti:

        no oho. kertoilkaas nytte miten teillä muilla.. minkänlaiset paperit on tehty jne ... =) olisin niiin kiitollinen :)

        Itte siihen sitten viljelijäksi kun noin kiinnostaa!


      • * tyhjänäppi- kö ? *
        Alappa kirjoitti:

        Itte siihen sitten viljelijäksi kun noin kiinnostaa!

        mites se noi kihahti ?? kyselin vaan tässä miten muilla on tehty... ajattelin lähinnä vanhempienki tilannetta ! kai sitä saa vinkkejä kysellä.. ja muutenki .


      • Paalinpyörittäjä

        Minä ostin tilan vanhemmiltani rahalla ja maksoin yli puolet markkina-arvosta ja lisäksi kustannan heille asunnon sähköineen lämpöineen eliniäksi ja lisäksi otin vastattavakseni isovanhempien pöytäsyytingin( toinen enää elossa). Vanhempani ostivat siskolleni jo ennen tilakauppaa reilunkokoisen tontin tilan läheltä.
        Minä ja siskoni perimme tasan vanhempieni raha- ja sijoitusvarat aikanaan, jos niitä heiltä jää.


      • menee
        * tyhjänäppi-kö * kirjoitti:

        no oho. kertoilkaas nytte miten teillä muilla.. minkänlaiset paperit on tehty jne ... =) olisin niiin kiitollinen :)

        Joo, tyhjänäppi vai mikä tämä onkin on nyt aika ahneella ajatuksella kyselemässä osaansa maatilasta :) Kyllähän se totuus on nykyisin niin ettei sisarosuuksia ole olemassakaan ja se on ihan oikein. Eihän ole mitään järkeä jakaa ja levitellä rahaa sisaruksille, jotka saisivat sen siitä syystä, että ovat vanhempiensa taloudessa penskasta asti asuneet. Ainakin meillä oli ja on se tilanne, ettei maksettu "sisarosuuksia" penniäkään, maksoin vanhemmilleni puhdasta rahaa ja otin vanhempieni velat nimilleni, sekä olin rakentamassa vanhemmilleni uutta taloa niin paljon kuin töiltäni ehdin. Ja ikuinen huoltohan siinä jää minulle lähinaapurille kun vanheneminen alkaa ja liikkuminen ja toimintakyky heikkenee. Tilamme ei ole nykymittapuun mukaan enää oikein elinkelpoinen, mutta olen nyt viisi vuotta tätä toimintaa pyörittänyt ja käynyt palkkatyössä metsässä yhdeksän tuntia päivässä. Voin kyllä sanoa ettei kukaan sisaruksistani olisi tätä hommaa tehnyt ja silloin alkuaikaan joku erehtyi sitä mutisemaan että miten se noin halpa oli tuo tila- niin sanoin suoraan, että vaihdetaan osia, minä luovutan kaikki velat ja vastuut itseltäni ja saan paljon helpomman elämän kun pidän itseni hengissä työssä käymällä ja katselen lomalla kiireisten peltomiesten touhuilua. Ei ollut vapaaehtoista talon nimiinsä ottajaa silloin kun ennen vanhempieni eläkkeelle jäämistä asiasta keskusteltiin. Veljeni olisi tilan ottanut, mutta ei olisi siitä mitään maksanut, joten otin vas´tuun niskoilleni ja en todellakaan vasten tahtoani- ikäni olen tykännyt tehdä maa- ja metsätöitä ja siksi tämän kestää, vaikka välillä ollaan todella tiukilla, enää kymmenen vuotta kun jaksaisi niin alkaisi olla jo parempi tilanne. Elikkä tyhjänakille sen verran, että mieti ennen kuin auot suutasi kuin karvaton räkättirastaan poikanen pesän reunalla!!!! On varmasti huutava perinnön tarve sinulla, mutta mieti itsesi siihen jatkajan housuihin, niin osaisit vähän ajatella laajemmin. Minusta on aivan oikein, että sisarosuudet ovat historiaa, elävät ihmiset voivat myydä omansa ilman lastensa etulyöntiasemaa.


      • ajankohtainen-
        menee kirjoitti:

        Joo, tyhjänäppi vai mikä tämä onkin on nyt aika ahneella ajatuksella kyselemässä osaansa maatilasta :) Kyllähän se totuus on nykyisin niin ettei sisarosuuksia ole olemassakaan ja se on ihan oikein. Eihän ole mitään järkeä jakaa ja levitellä rahaa sisaruksille, jotka saisivat sen siitä syystä, että ovat vanhempiensa taloudessa penskasta asti asuneet. Ainakin meillä oli ja on se tilanne, ettei maksettu "sisarosuuksia" penniäkään, maksoin vanhemmilleni puhdasta rahaa ja otin vanhempieni velat nimilleni, sekä olin rakentamassa vanhemmilleni uutta taloa niin paljon kuin töiltäni ehdin. Ja ikuinen huoltohan siinä jää minulle lähinaapurille kun vanheneminen alkaa ja liikkuminen ja toimintakyky heikkenee. Tilamme ei ole nykymittapuun mukaan enää oikein elinkelpoinen, mutta olen nyt viisi vuotta tätä toimintaa pyörittänyt ja käynyt palkkatyössä metsässä yhdeksän tuntia päivässä. Voin kyllä sanoa ettei kukaan sisaruksistani olisi tätä hommaa tehnyt ja silloin alkuaikaan joku erehtyi sitä mutisemaan että miten se noin halpa oli tuo tila- niin sanoin suoraan, että vaihdetaan osia, minä luovutan kaikki velat ja vastuut itseltäni ja saan paljon helpomman elämän kun pidän itseni hengissä työssä käymällä ja katselen lomalla kiireisten peltomiesten touhuilua. Ei ollut vapaaehtoista talon nimiinsä ottajaa silloin kun ennen vanhempieni eläkkeelle jäämistä asiasta keskusteltiin. Veljeni olisi tilan ottanut, mutta ei olisi siitä mitään maksanut, joten otin vas´tuun niskoilleni ja en todellakaan vasten tahtoani- ikäni olen tykännyt tehdä maa- ja metsätöitä ja siksi tämän kestää, vaikka välillä ollaan todella tiukilla, enää kymmenen vuotta kun jaksaisi niin alkaisi olla jo parempi tilanne. Elikkä tyhjänakille sen verran, että mieti ennen kuin auot suutasi kuin karvaton räkättirastaan poikanen pesän reunalla!!!! On varmasti huutava perinnön tarve sinulla, mutta mieti itsesi siihen jatkajan housuihin, niin osaisit vähän ajatella laajemmin. Minusta on aivan oikein, että sisarosuudet ovat historiaa, elävät ihmiset voivat myydä omansa ilman lastensa etulyöntiasemaa.

        jos ottaisin tilan itselleni, olisi se aina palkkatyön lisänä, niin hyvässä kuin pahassa. sen verran yli 10v. kokemusta että se kuka jää tilaa pitämään saa tilan ja velat niskaansa. Eikä ole joutilaan paikka.
        Olen kuullut ja omaakin kokemusta kuulllut, vanhemmille kustannetaan asunto on sitten todellisuudessa rahaa tai ei. mutta paperilla ainakin niin, ja sitten niin halutessaan sisarosuudet vanhemmilta, olen kyllä sitä mieltä että vähän sisarille olisi hyvä antaa, mutta nykyaikana se ei vaan ole mahdollista aina.

        se kuka tilan ottaa ei varmasti ota sitä pelkästään rahasta, sitä ei ole palkoilla se tila pidetään yllä.
        Vanha totuus "maajussi/-maija elää köyhänä kuolee rikkaana" pitää paikkansa.
        ei takuulla kannata kadehtia niitä ketkä tilan ottavat samalla tulee vapaa-ajan ongelmat hoidettua, ja monasti maatilat ovat kahden sukupolven (kolmenkin) kytkös, joten pidetään huolta muista sukupolvistakin.


      • yksi sivullinen
        menee kirjoitti:

        Joo, tyhjänäppi vai mikä tämä onkin on nyt aika ahneella ajatuksella kyselemässä osaansa maatilasta :) Kyllähän se totuus on nykyisin niin ettei sisarosuuksia ole olemassakaan ja se on ihan oikein. Eihän ole mitään järkeä jakaa ja levitellä rahaa sisaruksille, jotka saisivat sen siitä syystä, että ovat vanhempiensa taloudessa penskasta asti asuneet. Ainakin meillä oli ja on se tilanne, ettei maksettu "sisarosuuksia" penniäkään, maksoin vanhemmilleni puhdasta rahaa ja otin vanhempieni velat nimilleni, sekä olin rakentamassa vanhemmilleni uutta taloa niin paljon kuin töiltäni ehdin. Ja ikuinen huoltohan siinä jää minulle lähinaapurille kun vanheneminen alkaa ja liikkuminen ja toimintakyky heikkenee. Tilamme ei ole nykymittapuun mukaan enää oikein elinkelpoinen, mutta olen nyt viisi vuotta tätä toimintaa pyörittänyt ja käynyt palkkatyössä metsässä yhdeksän tuntia päivässä. Voin kyllä sanoa ettei kukaan sisaruksistani olisi tätä hommaa tehnyt ja silloin alkuaikaan joku erehtyi sitä mutisemaan että miten se noin halpa oli tuo tila- niin sanoin suoraan, että vaihdetaan osia, minä luovutan kaikki velat ja vastuut itseltäni ja saan paljon helpomman elämän kun pidän itseni hengissä työssä käymällä ja katselen lomalla kiireisten peltomiesten touhuilua. Ei ollut vapaaehtoista talon nimiinsä ottajaa silloin kun ennen vanhempieni eläkkeelle jäämistä asiasta keskusteltiin. Veljeni olisi tilan ottanut, mutta ei olisi siitä mitään maksanut, joten otin vas´tuun niskoilleni ja en todellakaan vasten tahtoani- ikäni olen tykännyt tehdä maa- ja metsätöitä ja siksi tämän kestää, vaikka välillä ollaan todella tiukilla, enää kymmenen vuotta kun jaksaisi niin alkaisi olla jo parempi tilanne. Elikkä tyhjänakille sen verran, että mieti ennen kuin auot suutasi kuin karvaton räkättirastaan poikanen pesän reunalla!!!! On varmasti huutava perinnön tarve sinulla, mutta mieti itsesi siihen jatkajan housuihin, niin osaisit vähän ajatella laajemmin. Minusta on aivan oikein, että sisarosuudet ovat historiaa, elävät ihmiset voivat myydä omansa ilman lastensa etulyöntiasemaa.

        Olen tässä ihan uteliaisuudesta lueskellut myös näitä maatalousaiheisia keskusteluja, ja tullut seuraavaan johtopäätökseen: Millään muulla alalla ei (Suomessa) ole niin omahyväisiä, omakehuisia ja herkkähipiäisiä ihmisiä kuin maataloudessa. Kertokaa mistä tämä johtuu ! Itse asun maaseudulla, pidän maaseudusta ja maataloutta harjoittavat naapuritkin tuntuvat mukavilta, mutta täällä netissä kaikki viljelijät on kuin perseeseen ammuttuja karhuja: Kellään muulla ei työ ole mitään verrattuna heidän työhönsä, kukaan muu ei siinä pärjäisi päivääkään, kaikki muut on ahneita laiskoja paskoja, kellään ei ole mitään sanomista heidän elämäntavastaan, muuten on herneet heti nenässä.
        Ihan näin ystävällisenä vinkkinä, että jos haluatte saada yleistä sympatiaa ammattikunnallenne, niin ottakaa vähän kohteliaampi asenne muihin ihmisiin. Kiitos.


      • kuitenkin hyvä alku
        yksi sivullinen kirjoitti:

        Olen tässä ihan uteliaisuudesta lueskellut myös näitä maatalousaiheisia keskusteluja, ja tullut seuraavaan johtopäätökseen: Millään muulla alalla ei (Suomessa) ole niin omahyväisiä, omakehuisia ja herkkähipiäisiä ihmisiä kuin maataloudessa. Kertokaa mistä tämä johtuu ! Itse asun maaseudulla, pidän maaseudusta ja maataloutta harjoittavat naapuritkin tuntuvat mukavilta, mutta täällä netissä kaikki viljelijät on kuin perseeseen ammuttuja karhuja: Kellään muulla ei työ ole mitään verrattuna heidän työhönsä, kukaan muu ei siinä pärjäisi päivääkään, kaikki muut on ahneita laiskoja paskoja, kellään ei ole mitään sanomista heidän elämäntavastaan, muuten on herneet heti nenässä.
        Ihan näin ystävällisenä vinkkinä, että jos haluatte saada yleistä sympatiaa ammattikunnallenne, niin ottakaa vähän kohteliaampi asenne muihin ihmisiin. Kiitos.

        "Ihan näin ystävällisenä vinkkinä, että jos haluatte saada yleistä sympatiaa ammattikunnallenne, niin ottakaa vähän kohteliaampi asenne muihin ihmisiin. Kiitos."

        Samat sanat sinulle!
        Vinkiksi vain jos katsot yksipuolisesti sitä soopaa ja haukkumista mikä maajussin päälle kaadetaan, niin turha kenenkään odottaa ystävällistä suhtautumista sellaisen kylvämiseen.
        Pankaapas tulemaan asiallista kirjoittelua, katsotaan sitten minkälainen vastaanotto sillä on!


      • yksi sivullinen
        kuitenkin hyvä alku kirjoitti:

        "Ihan näin ystävällisenä vinkkinä, että jos haluatte saada yleistä sympatiaa ammattikunnallenne, niin ottakaa vähän kohteliaampi asenne muihin ihmisiin. Kiitos."

        Samat sanat sinulle!
        Vinkiksi vain jos katsot yksipuolisesti sitä soopaa ja haukkumista mikä maajussin päälle kaadetaan, niin turha kenenkään odottaa ystävällistä suhtautumista sellaisen kylvämiseen.
        Pankaapas tulemaan asiallista kirjoittelua, katsotaan sitten minkälainen vastaanotto sillä on!

        No vaikkapa tämän viestiketjun aloitus oli mielestäni hyvinkin asiallinen, mutta esimerkiksi tuo pitkä vuodatus tuossa yllä johon edellisen vastineeni kirjoitin ja joka kiihtyy loppua kohti huipentuen räkättirastaan poikasiin on kaikkea muuta kuin asiallinen. Minusta tuosta aloituksesta ei paista vähääkään ahneus vaan kysymys on esitetty täysin neutraalisti.
        On kokonaan toinen juttu, ovatko sisarosuudet maatalouden jatkamisen kannalta kohtuuttomia vai ei. Pointtinani on nyt vain tuo ihme kiihko ja katkeruus minkä täyttämiä nämä viljelijöiden vastaukset ovat.


      • maajussi vuodattaa
        yksi sivullinen kirjoitti:

        No vaikkapa tämän viestiketjun aloitus oli mielestäni hyvinkin asiallinen, mutta esimerkiksi tuo pitkä vuodatus tuossa yllä johon edellisen vastineeni kirjoitin ja joka kiihtyy loppua kohti huipentuen räkättirastaan poikasiin on kaikkea muuta kuin asiallinen. Minusta tuosta aloituksesta ei paista vähääkään ahneus vaan kysymys on esitetty täysin neutraalisti.
        On kokonaan toinen juttu, ovatko sisarosuudet maatalouden jatkamisen kannalta kohtuuttomia vai ei. Pointtinani on nyt vain tuo ihme kiihko ja katkeruus minkä täyttämiä nämä viljelijöiden vastaukset ovat.

        Vuodattaja on täysin oikeassa, ensinnäkään mitään sisarosuusjärjestelmää ei ole olemassakaan vaan kaupat tehdään vapaaehtoisella kaupalla, jos joku sisaruksista haluaa ostaa tilan, niin se on sillä selvä, eli kahden välinen suora kauppa.

        Tilanne on hyvin yleinen kun ruvetaan jatkajaa etsimään, eli kuka ottaa vastuun tilanpidosta.
        Siinä vaiheessa jo yhtä lukuun ottamatta muut ovat yleensä jo omissa ammateissaan ja kiinnostusta ei ole mutta auta armias jälkikäteen mikä hippalo syntyy kun omistaja vaihtuu, kaikki olisivat sitten halukkaita tilan pitäjiksi.

        Tosiaan näitä räksän poikia on sitten räkättämässä jatkuvalla syötöllä ja arvostelemalla kauppaa ja sen tekijöitä lopun ikää kuitenkaan huomioimatta sitä seikkaa, että jatkaja huolehtiessaan tilasta, huolehtii monta kertaa myös niistä vanhemmista, jotka vanhan syytinkijärjestelmän mukana tuli jatkajan harteille ja muilta sisaruksilta huolehtiminen yleensä jää pelkkään äitienpäivä vierailuun.
        Itse huolehdin myös vanhemmasta täysylöspidolla mutta huolehditko sinä?
        Et huolehdi vaan huudat yhteiskunnan rahaa vanhusten hoitoon!
        Vuosikymmenten saatossa se merkitsee yhden omakotitalon hintaa ja sekin on kauppahintaa tilasta ja menetettyä omaa perhe-elämää, jota rahalla ei voi mitata.
        Olisitko itse valmis elämään yhteistaloutta oman perheesi ja siinä samassa ruokakunnassa vanhempasi kanssa, varmaan et olisi, ethän sinä sentään niin sopeutuvainen ole.

        Kaiken kaikkiaan sisarosuusjärjestelmän romuuttaminen on ollut erittäin hyvä ratkaisu, miksi maatilasta tehdä raato jota kaikki käyvät nokkimassa, rehellinen kauppa ja asia sillä siisti.
        Ostaja on suvereeni omistaja ja tilan kehittäjä olosuhteiden mukaisesti ja nykyään valveutuneet viljelijäperheet huolehtii asioista jo ennakkoon sisarusten koulutuksen myötä, että kukaan ei joudu taivaskannen alle.

        Kaiken kokeneena viljelijänä tiedän tarkalleen tilanpidon haasteet, maatila on pääomavaltainen toimintakenttä, johon moni helpompaan tottunut ei halua sitoutua mutta ulkoa päin katsottuna mielettömän kateuden kohde, siinä syy kaikkien arvosteluun ja viljelijöiden haukkumiseen.

        Huomaan sinunkin kärsivän katkeruudesta maataloutta kohtaan, ethän sinä muuten viitsisi edes puuttua maajussien asioihin.
        Toisten asioita on helppo arvostella, toisten omaisuutta helppo sosialisoida mutta miten on omat asiat, ovatko ne reilassaan?


      • Paalinpyörittäjä
        yksi sivullinen kirjoitti:

        Olen tässä ihan uteliaisuudesta lueskellut myös näitä maatalousaiheisia keskusteluja, ja tullut seuraavaan johtopäätökseen: Millään muulla alalla ei (Suomessa) ole niin omahyväisiä, omakehuisia ja herkkähipiäisiä ihmisiä kuin maataloudessa. Kertokaa mistä tämä johtuu ! Itse asun maaseudulla, pidän maaseudusta ja maataloutta harjoittavat naapuritkin tuntuvat mukavilta, mutta täällä netissä kaikki viljelijät on kuin perseeseen ammuttuja karhuja: Kellään muulla ei työ ole mitään verrattuna heidän työhönsä, kukaan muu ei siinä pärjäisi päivääkään, kaikki muut on ahneita laiskoja paskoja, kellään ei ole mitään sanomista heidän elämäntavastaan, muuten on herneet heti nenässä.
        Ihan näin ystävällisenä vinkkinä, että jos haluatte saada yleistä sympatiaa ammattikunnallenne, niin ottakaa vähän kohteliaampi asenne muihin ihmisiin. Kiitos.

        Yksinkertainen selitys: Tälle maatalouspalstalle eksyy lähinnä ehkä ammattikunnan vähemmän sivistyneet henkilöt puolin ja toisin!
        Ei kannata yleistää, eikä tehdä maanviljelijöistä, eikä kuluttajistakaan mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä näiden humpuukipalstojen varjolla!


      • näinkö on
        Paalinpyörittäjä kirjoitti:

        Yksinkertainen selitys: Tälle maatalouspalstalle eksyy lähinnä ehkä ammattikunnan vähemmän sivistyneet henkilöt puolin ja toisin!
        Ei kannata yleistää, eikä tehdä maanviljelijöistä, eikä kuluttajistakaan mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä näiden humpuukipalstojen varjolla!

        "Tälle maatalouspalstalle eksyy lähinnä ehkä ammattikunnan vähemmän sivistyneet henkilöt puolin ja toisin!"

        Lukeudutko paalinpyörittäjä itsekin näihin vähemmän sivistyneihin eksyjiin?
        Vai halusitko muuten vaan ottaa tuomarin roolin!


      • Paalinpyörittäjä
        näinkö on kirjoitti:

        "Tälle maatalouspalstalle eksyy lähinnä ehkä ammattikunnan vähemmän sivistyneet henkilöt puolin ja toisin!"

        Lukeudutko paalinpyörittäjä itsekin näihin vähemmän sivistyneihin eksyjiin?
        Vai halusitko muuten vaan ottaa tuomarin roolin!

        No juu pidän itseäni ihan normaalina sivistyneenä ihmisenä. Koulutukseltani olen pitkän matikan ylioppilas ja rakennusmestari, lisäksi olen maatalouskoulut ja kurssit käynyt ja lähes kymmenkunta vuotta ollut palkansaajana ja suuren osan ajasta työnjohtotehtävissä.
        Minäkin kuitenkin toisinaan sorrun loanheittoon, kun oikein vituttaa ihmisten putkinäköisyys ja todellinen ajattelukyvyn puute, eli sekä että...


      • jussi vaan
        Paalinpyörittäjä kirjoitti:

        No juu pidän itseäni ihan normaalina sivistyneenä ihmisenä. Koulutukseltani olen pitkän matikan ylioppilas ja rakennusmestari, lisäksi olen maatalouskoulut ja kurssit käynyt ja lähes kymmenkunta vuotta ollut palkansaajana ja suuren osan ajasta työnjohtotehtävissä.
        Minäkin kuitenkin toisinaan sorrun loanheittoon, kun oikein vituttaa ihmisten putkinäköisyys ja todellinen ajattelukyvyn puute, eli sekä että...

        Kiitos rehellisestä tunnustuksesta, ei me kukaan olla täydellisiä mutta itsehillintä olisi kyllä hyvä piirre meille kaikille tallaajille.
        Kuten mainitsit, niin muuten sosiaalinenkin henkilö joskus ärtyy tahallisesti heitetystä herjauksesta edellä mainituin suerauksin.


      • yksi sivullinen
        maajussi vuodattaa kirjoitti:

        Vuodattaja on täysin oikeassa, ensinnäkään mitään sisarosuusjärjestelmää ei ole olemassakaan vaan kaupat tehdään vapaaehtoisella kaupalla, jos joku sisaruksista haluaa ostaa tilan, niin se on sillä selvä, eli kahden välinen suora kauppa.

        Tilanne on hyvin yleinen kun ruvetaan jatkajaa etsimään, eli kuka ottaa vastuun tilanpidosta.
        Siinä vaiheessa jo yhtä lukuun ottamatta muut ovat yleensä jo omissa ammateissaan ja kiinnostusta ei ole mutta auta armias jälkikäteen mikä hippalo syntyy kun omistaja vaihtuu, kaikki olisivat sitten halukkaita tilan pitäjiksi.

        Tosiaan näitä räksän poikia on sitten räkättämässä jatkuvalla syötöllä ja arvostelemalla kauppaa ja sen tekijöitä lopun ikää kuitenkaan huomioimatta sitä seikkaa, että jatkaja huolehtiessaan tilasta, huolehtii monta kertaa myös niistä vanhemmista, jotka vanhan syytinkijärjestelmän mukana tuli jatkajan harteille ja muilta sisaruksilta huolehtiminen yleensä jää pelkkään äitienpäivä vierailuun.
        Itse huolehdin myös vanhemmasta täysylöspidolla mutta huolehditko sinä?
        Et huolehdi vaan huudat yhteiskunnan rahaa vanhusten hoitoon!
        Vuosikymmenten saatossa se merkitsee yhden omakotitalon hintaa ja sekin on kauppahintaa tilasta ja menetettyä omaa perhe-elämää, jota rahalla ei voi mitata.
        Olisitko itse valmis elämään yhteistaloutta oman perheesi ja siinä samassa ruokakunnassa vanhempasi kanssa, varmaan et olisi, ethän sinä sentään niin sopeutuvainen ole.

        Kaiken kaikkiaan sisarosuusjärjestelmän romuuttaminen on ollut erittäin hyvä ratkaisu, miksi maatilasta tehdä raato jota kaikki käyvät nokkimassa, rehellinen kauppa ja asia sillä siisti.
        Ostaja on suvereeni omistaja ja tilan kehittäjä olosuhteiden mukaisesti ja nykyään valveutuneet viljelijäperheet huolehtii asioista jo ennakkoon sisarusten koulutuksen myötä, että kukaan ei joudu taivaskannen alle.

        Kaiken kokeneena viljelijänä tiedän tarkalleen tilanpidon haasteet, maatila on pääomavaltainen toimintakenttä, johon moni helpompaan tottunut ei halua sitoutua mutta ulkoa päin katsottuna mielettömän kateuden kohde, siinä syy kaikkien arvosteluun ja viljelijöiden haukkumiseen.

        Huomaan sinunkin kärsivän katkeruudesta maataloutta kohtaan, ethän sinä muuten viitsisi edes puuttua maajussien asioihin.
        Toisten asioita on helppo arvostella, toisten omaisuutta helppo sosialisoida mutta miten on omat asiat, ovatko ne reilassaan?

        No nyt sinä hyökkäät minun kimppuuni kuin se perseeseen ammuttu karhu. En tiedä enkä ole väittänytkään tietäväni itse sukupolvenvaihdossysteemeistä mitään. Ikävää jos maatalouden harjoittajalla on tuollainen kuvaamasi räksälauma heti alusta alkaen taakkanaan. Otan osaa.

        On sinänsä kunnioitettavaa, että omista vanhemmista huolehditaan. Minä en haluaisi ottaa omia vanhempia kontolleni, niin sopeutuvainen en tosiaan ole. Mutta jos se vetää mielen noin katkeraksi, kannattaa miettiä, onko se viisasta sinunkaan tapauksessa.

        Kirjoitat että "Kaiken kokeneena viljelijänä tiedän tarkalleen tilanpidon haasteet..." Enpä uskaltaisi vielä ainakaan parinkymmenen vuoden työhistorian perusteella sanoa itsestäni ja omasta alastani noin. Enhän toki tiedä vaikka olet ollut pitempäänkin alalla.

        En kadehdi vähimmässäkään määrin viljelijöitä. Näen heitä kylälläni päivittäin, olemme hyvissä väleissä ja arvostan heidän työtään.

        Kirjoitat myös, että "Huomaan sinunkin kärsivän katkeruudesta maataloutta kohtaan, ethän sinä muuten viitsisi edes puuttua maajussien asioihin.
        Toisten asioita on helppo arvostella, toisten omaisuutta helppo sosialisoida mutta miten on omat asiat, ovatko ne reilassaan?"

        Ikävä jos kirjoituksistani saa tuollaisen kuvan. Olen yrittänyt kaikkialla ajaa maaseudun asiaa, olen jopa äänestänyt kaupunkilaisena kepua ja suunnittelen itsekin ryhtyväni viljelemään muutamalla hehtaarillani jotain, kunhan ehdin asiaan paneutua.
        Totta on että toisten asioita on helppo arvostella, jopa siinäkin tapauksessa, että omat asiat ovat erittäin hyvällä mallilla joka suhteessa.

        Edelleen minua hämmästyttää tuo herkkänahkaisuus, mikä vuodatuksestasi paistaa. Voihan toki olla, että on väärin yleistää tätä asennettasi, jos vaikka olet sama henkilö koko ajan, joka täällä kirjoittelee. Lienetkö edes alalla ollenkaan ? Itseasiassa oikeilla viljelijöillähän ei taida olla tähän aikaan vuodesta juurikaan aikaa roikkua netissä.


      • maajussin puolikas
        yksi sivullinen kirjoitti:

        No nyt sinä hyökkäät minun kimppuuni kuin se perseeseen ammuttu karhu. En tiedä enkä ole väittänytkään tietäväni itse sukupolvenvaihdossysteemeistä mitään. Ikävää jos maatalouden harjoittajalla on tuollainen kuvaamasi räksälauma heti alusta alkaen taakkanaan. Otan osaa.

        On sinänsä kunnioitettavaa, että omista vanhemmista huolehditaan. Minä en haluaisi ottaa omia vanhempia kontolleni, niin sopeutuvainen en tosiaan ole. Mutta jos se vetää mielen noin katkeraksi, kannattaa miettiä, onko se viisasta sinunkaan tapauksessa.

        Kirjoitat että "Kaiken kokeneena viljelijänä tiedän tarkalleen tilanpidon haasteet..." Enpä uskaltaisi vielä ainakaan parinkymmenen vuoden työhistorian perusteella sanoa itsestäni ja omasta alastani noin. Enhän toki tiedä vaikka olet ollut pitempäänkin alalla.

        En kadehdi vähimmässäkään määrin viljelijöitä. Näen heitä kylälläni päivittäin, olemme hyvissä väleissä ja arvostan heidän työtään.

        Kirjoitat myös, että "Huomaan sinunkin kärsivän katkeruudesta maataloutta kohtaan, ethän sinä muuten viitsisi edes puuttua maajussien asioihin.
        Toisten asioita on helppo arvostella, toisten omaisuutta helppo sosialisoida mutta miten on omat asiat, ovatko ne reilassaan?"

        Ikävä jos kirjoituksistani saa tuollaisen kuvan. Olen yrittänyt kaikkialla ajaa maaseudun asiaa, olen jopa äänestänyt kaupunkilaisena kepua ja suunnittelen itsekin ryhtyväni viljelemään muutamalla hehtaarillani jotain, kunhan ehdin asiaan paneutua.
        Totta on että toisten asioita on helppo arvostella, jopa siinäkin tapauksessa, että omat asiat ovat erittäin hyvällä mallilla joka suhteessa.

        Edelleen minua hämmästyttää tuo herkkänahkaisuus, mikä vuodatuksestasi paistaa. Voihan toki olla, että on väärin yleistää tätä asennettasi, jos vaikka olet sama henkilö koko ajan, joka täällä kirjoittelee. Lienetkö edes alalla ollenkaan ? Itseasiassa oikeilla viljelijöillähän ei taida olla tähän aikaan vuodesta juurikaan aikaa roikkua netissä.

        "Lienetkö edes alalla ollenkaan ? Itseasiassa oikeilla viljelijöillähän ei taida olla tähän aikaan vuodesta juurikaan aikaa roikkua netissä."

        Taisin mainita olevani pitkän linjan viljelijä!
        Suotuisten kevätilmojen vallitessa tämän kevään kylvöt tehtiin poikkeuksellisen varhain ja nyt odotellaan seuraavaa työvaihetta, eli kasvinsuojelutöitä, tulevan talven polttopuut kuivumassa hyvin ladotuissa pinoissa, pihat kunnostettu, puutarhakasvit istutettu, puuntaimet istutettu, että kyllä tässä jää aikaa roikkua vaikka aidan seipäässä.
        Sivu mennen kysyttynä kuinka on omat työsi, taitaa olla helpot hommat kun joudat roikkumaan netissä yhtenään?

        Taisin tulla mukaan tähän keskusteluun sinun kommenttisi innoittamana, siis en sen aiempana.

        Mainitsit olevasi kaupunkilainen ja naapurina asuu maajussia?????

        "On sinänsä kunnioitettavaa, että omista vanhemmista huolehditaan. Minä en haluaisi ottaa omia vanhempia kontolleni, niin sopeutuvainen en tosiaan ole. Mutta jos se vetää mielen noin katkeraksi, kannattaa miettiä, onko se viisasta sinunkaan tapauksessa."

        Suoraan sanottuna se ei ole viisasta missään tapauksessa ja siksi tulinkin puolustamaan sitä kirjoittajaa, joka tuomitsi sukupolvenvaihdokset sisarosuusjärjestelmällä ja puolusti suoraa kauppaa vanhempien kanssa.

        Mitä herkkänahkaisuuteen tulee, niin taisit itsekin vetää herneen nenään kun arvostelin sinun puuttumista asioihin, joista et tiedä juuri mitään.
        Puuttumisella tarkoitan sitä, että räväkämmin asian esiin tuominen on mielestäsi maajussin katkeruutta ja sopeutumattomuutta elää muiden ihmisten kanssa, eihän se niin mene.
        Enkä tunne asenteissani olevan mitään vikaa jos kerron omista kokemuksista niille piireille, jotka itse eivät ole niitä kokeneet ja kärsineet niiden seurauksista, viisaampi voi ottaa niistä jopa onkeensa.
        Hurskastelijana voit aivan hyvin kuitata asian sanomalla, että tuollaisia mielipiteitä ei tarvitse yleistää, en ole sitä vaillakaan, koska en ole laumaihminen!


      • yksi sivullinen
        maajussin puolikas kirjoitti:

        "Lienetkö edes alalla ollenkaan ? Itseasiassa oikeilla viljelijöillähän ei taida olla tähän aikaan vuodesta juurikaan aikaa roikkua netissä."

        Taisin mainita olevani pitkän linjan viljelijä!
        Suotuisten kevätilmojen vallitessa tämän kevään kylvöt tehtiin poikkeuksellisen varhain ja nyt odotellaan seuraavaa työvaihetta, eli kasvinsuojelutöitä, tulevan talven polttopuut kuivumassa hyvin ladotuissa pinoissa, pihat kunnostettu, puutarhakasvit istutettu, puuntaimet istutettu, että kyllä tässä jää aikaa roikkua vaikka aidan seipäässä.
        Sivu mennen kysyttynä kuinka on omat työsi, taitaa olla helpot hommat kun joudat roikkumaan netissä yhtenään?

        Taisin tulla mukaan tähän keskusteluun sinun kommenttisi innoittamana, siis en sen aiempana.

        Mainitsit olevasi kaupunkilainen ja naapurina asuu maajussia?????

        "On sinänsä kunnioitettavaa, että omista vanhemmista huolehditaan. Minä en haluaisi ottaa omia vanhempia kontolleni, niin sopeutuvainen en tosiaan ole. Mutta jos se vetää mielen noin katkeraksi, kannattaa miettiä, onko se viisasta sinunkaan tapauksessa."

        Suoraan sanottuna se ei ole viisasta missään tapauksessa ja siksi tulinkin puolustamaan sitä kirjoittajaa, joka tuomitsi sukupolvenvaihdokset sisarosuusjärjestelmällä ja puolusti suoraa kauppaa vanhempien kanssa.

        Mitä herkkänahkaisuuteen tulee, niin taisit itsekin vetää herneen nenään kun arvostelin sinun puuttumista asioihin, joista et tiedä juuri mitään.
        Puuttumisella tarkoitan sitä, että räväkämmin asian esiin tuominen on mielestäsi maajussin katkeruutta ja sopeutumattomuutta elää muiden ihmisten kanssa, eihän se niin mene.
        Enkä tunne asenteissani olevan mitään vikaa jos kerron omista kokemuksista niille piireille, jotka itse eivät ole niitä kokeneet ja kärsineet niiden seurauksista, viisaampi voi ottaa niistä jopa onkeensa.
        Hurskastelijana voit aivan hyvin kuitata asian sanomalla, että tuollaisia mielipiteitä ei tarvitse yleistää, en ole sitä vaillakaan, koska en ole laumaihminen!

        Juu minulla on helpot hommat, joudan vaikka välillä roikkumaan netissäkin. Mm. siksi en kadehdi viljelijöitä ollenkaan, että pääsen nykyisissä hommissani nähtävästi paljon vähemmällä.

        Kirjoitin että kaupunkilaisena äänestin kepua ja nyt asuu maajusseja naapurissa. Tämä selittyy sillä että en enää ole kaupunkilainen koska olen muuttanut maalle.

        Herneitä ei ole nenässä, kasvimaalla kuitenkin.

        Minulla ei ole mitään sitä vastaan että esitetään omia mielipiteitä tai puolustetaan toista. Sehän on pelkästään hyvä. Ja arvostan suuresti sitä ettet ole laumaihminen, en minäkään mielestäni ole.

        Jos tuo esim. räksänpoikavuodatus, mikä tämän threadin sai aikaan, on vain asian räväkkää esille tuomista niin olkoon sitten. Sama 'räväkkyys' on vaan varsin silmiinpistävä piirre näillä viljelijäpalstoilla muuallakin. Olen kohtuullisen paljon ollut oikeassa elämässä ihmisten kanssa tekemisissä ja yleensä tuollaista 'räväkkyyttä' on pidetty sopimattomana käytöksenä ihmisten välisessä kanssakäymisessä muidenkin kuin minun mielestäni.


      • sellaista elämä on
        yksi sivullinen kirjoitti:

        Juu minulla on helpot hommat, joudan vaikka välillä roikkumaan netissäkin. Mm. siksi en kadehdi viljelijöitä ollenkaan, että pääsen nykyisissä hommissani nähtävästi paljon vähemmällä.

        Kirjoitin että kaupunkilaisena äänestin kepua ja nyt asuu maajusseja naapurissa. Tämä selittyy sillä että en enää ole kaupunkilainen koska olen muuttanut maalle.

        Herneitä ei ole nenässä, kasvimaalla kuitenkin.

        Minulla ei ole mitään sitä vastaan että esitetään omia mielipiteitä tai puolustetaan toista. Sehän on pelkästään hyvä. Ja arvostan suuresti sitä ettet ole laumaihminen, en minäkään mielestäni ole.

        Jos tuo esim. räksänpoikavuodatus, mikä tämän threadin sai aikaan, on vain asian räväkkää esille tuomista niin olkoon sitten. Sama 'räväkkyys' on vaan varsin silmiinpistävä piirre näillä viljelijäpalstoilla muuallakin. Olen kohtuullisen paljon ollut oikeassa elämässä ihmisten kanssa tekemisissä ja yleensä tuollaista 'räväkkyyttä' on pidetty sopimattomana käytöksenä ihmisten välisessä kanssakäymisessä muidenkin kuin minun mielestäni.

        "Olen kohtuullisen paljon ollut oikeassa elämässä ihmisten kanssa tekemisissä ja yleensä tuollaista 'räväkkyyttä' on pidetty sopimattomana käytöksenä ihmisten välisessä kanssakäymisessä muidenkin kuin minun mielestäni."

        Samoin ja tulen varsin hyvin toimeen oikkeitten ihmisten kanssa.
        Pistämällä vain maanviljelijät häiriköiksi olet paljastanut itsesi niihin samoihin maanviljelijöiden vihaajaksi, joita täällä suorastaan vilisee, no seepra ei pääse raidoistaan.


      • urrrrrpo
        yksi sivullinen kirjoitti:

        Olen tässä ihan uteliaisuudesta lueskellut myös näitä maatalousaiheisia keskusteluja, ja tullut seuraavaan johtopäätökseen: Millään muulla alalla ei (Suomessa) ole niin omahyväisiä, omakehuisia ja herkkähipiäisiä ihmisiä kuin maataloudessa. Kertokaa mistä tämä johtuu ! Itse asun maaseudulla, pidän maaseudusta ja maataloutta harjoittavat naapuritkin tuntuvat mukavilta, mutta täällä netissä kaikki viljelijät on kuin perseeseen ammuttuja karhuja: Kellään muulla ei työ ole mitään verrattuna heidän työhönsä, kukaan muu ei siinä pärjäisi päivääkään, kaikki muut on ahneita laiskoja paskoja, kellään ei ole mitään sanomista heidän elämäntavastaan, muuten on herneet heti nenässä.
        Ihan näin ystävällisenä vinkkinä, että jos haluatte saada yleistä sympatiaa ammattikunnallenne, niin ottakaa vähän kohteliaampi asenne muihin ihmisiin. Kiitos.

        paras ystäväni(ollut jo kauan)alkoi pitää vanhempiensa kotitilaa (sukupolven vaihdos) muuttui maajussiksi tultuaan niin itsetietoiseksi ja kaiken osaavaksi => tavalliset paskahommien tekijät lääkärit, inssit, rakennusmiehet sun muut metallimiehet ei oo mistään kotosin, laiskoja paskoja, eivät jaksais päivääkään maajussin hommia ym. en kiistä etteikö maajussin hommat oo raskaita hommia, mutta on siinä omat hyvätkin puolet saa tehä hommat sillon kun ite parhaalta tuntuu, eikä talvella liiaks hommat paina, syksyllä ja keväällä 2kk on kullä hullun hommaa. Ko. ystävä on edelleen paras ystäväni enkä pois vaihtais, mutta kyllä on välillä tehny mieli lukee vähän madonlukuja....


    • Vanhemmille

      jotka sitten jakoivat muille sisaruksille osan enakkoperintönä ja jättivät tietysti itsellenkin ostaen katon päänsä päälle. Maatilasta lohkaistiin sisaruksille rantatontit, jotka saivat valita mieliseltään paikalta. Olisi parampi ollut, että rahaa olisi enemmän annettu ja sitten olisivaat ostaneet sen tontin muualta kuin maatilasta lohkoen.

      Jälkeenpäin ajatellen maksut olivat liian suuria. Maatilan (pelto metsä) tuottokyky oli/on huonontunut ja lainan maksussa oli välillä suuria vaikeuksia monien vuosien ajan. Nyt jo velattomana helpompaa. Mutta ei enää penniäkään velkaan, sen olen oppinut.

      • mukavaa

        velattomana ja on niin helppo hengittää huhti-ja lokakuun 30 päiväkin.


      • tyhjänäppi-kö ?

        samaa on meillä suunniteltu että tontit jokaiselle..tosin yhelle tulee mettäplänttiki. mutta enemmästä ei oo puhetta ollut. Vanhemmat ei sais mitään.. paitti asumisoikeuden. saanko udella. paljonko saivat tontin lisäksi rahaa. ?


      • sisaruksille
        tyhjänäppi-kö ? kirjoitti:

        samaa on meillä suunniteltu että tontit jokaiselle..tosin yhelle tulee mettäplänttiki. mutta enemmästä ei oo puhetta ollut. Vanhemmat ei sais mitään.. paitti asumisoikeuden. saanko udella. paljonko saivat tontin lisäksi rahaa. ?

        Vanhemmat jakoivat sisaruksilleni rahaa tonttien lisäksi noin 60 % siitä summasta, jonka minulta saivat (siis ennakkoperintöä). Loput pitivät itse. Sitten isäni kuoleman jälkeen perunkirjoittaja kyseli saatuja perintöjä ja lahjarahoja. Sisaruksilla oli tietysti saatuna tontit ja rahaa. Minulla ei ollutkaan saatuna ennakkoperintöä,kuten muilla, vain velkaa. Isäni omaisuudesta (jota oli alunperin noin 40% kauppahinnasta)sain oman osuuteni, kuten muutkin sisarukset.

        Nykyään on varmaan aika vaikea tehdä sukupolvenvaihdos (spv) maatila kokonaan rahalla ostaen, kun tila tuottaa vähemmän kuin ennenaikaan ja tulevaisuus ei taida luvata yhtään sen parempaa. Siten spv:n takia otettavat lainamäärät eivät saisi olla liian isoja, koska se laina on maksettava siitä viivan alle jäävästä summasta, josta sitä ennen vielä vähennetään verot ja pitäähän sitä jäädä elämiseenkin.

        Asia ei minulle kuulu, mutta kyllä mielestäni vanhemmille kuuluisi rahaa saada. Tontin antaminen sisaruksille on hyvä ajatus, tarvitaan vähemmän käteistä. Tontin arvo voi vuosien varrella kohota yllättävän paljon, näin oli ainakin meidän tapauksessa. Meidän tapauksessa yksi olisi halunnut tontin ja metsäpalstan, mutta mielestäni se olisi heikentänyt liiaksi maatilan elinkelpoisuutta. Ehdotinkin hänelle, että ostaisi saadulla rahalla metsää, ei ostanut, mutta nai varakkaan naisen maatiloineen.

        Näitä spv-asioita kannattaa miettiä ja harkita rauhassa. Ajat muuttuu, samoin odotukset ja olosuhteet. Vanhempien asumista maatilalla kannattaa myös harkita. Kuitenkin spv pitää tehdä vanhempien eläessä. Kuolinpesä se vasta pirullinen jaettava on ja tuskin spv enää silloin onnistuukaan.


    • E-ehdokas

      Kertokaahan: onko asumisoikeudella ja hallintaoikeudella jotakin eroa?

    • tilalle jäänyt

      kuten varmaan käytännössä kaikilla tiloilla tänä päivänä: Kauppa on myyjän ja ostajan välinen. Muutoin tilaa ei mitenkään jaettu.

      Suosittelisin, että yrittäisit ajatella asiaa tilan kannalta eikä sen mukaan kuin että se olisi jokin "lottopotti" jota sitten kaikille tarvitseville jaetaan. Maatila on yritys, joka käytännössä useinkin pystyy jatkamaan toimintaansa vain jakamattomana. Tilalla jatkajaksi jääminen on valtava etuoikeus mutta se on myös samalla valtava vastuu/taakka ja jopa rasite. Käytännössä sisaresi/veljesi joka tilalle jää, sitoutuu hoitamaan sitä koko ikänsä, ja siirtämään tilan sen jälkeen seuraavalle sukupolvelle. Juridisestihan velvoitehan on vain viisi vuotta, mutta käytännössä jokainen spv:n tehnyt tietää että homman ryssiminen ( eli tuotannon loppuminen/tilan myyminen osittainkin tms.) on viljelijälle suurin mahdollinen epäonnistuminen. Jos koet, että olisit itse valmis sitoutumaan koko elämäksesi tilakauppaan liittyviin lainoihin, työmääriin ja vastuunkantoon niin siinä tapauksessa ymmärrän että voit olla katkera.

      • *tyhjänäppi-kö * ?

        ei tässä kukaan sisaruksista katkera ole. Ilomielin jatkakoot vaan tilaa. mutta mites onko kenenkään vanhemmat pitäny hallinta oikeutta tilaan ?


      • Guz
        *tyhjänäppi-kö * ? kirjoitti:

        ei tässä kukaan sisaruksista katkera ole. Ilomielin jatkakoot vaan tilaa. mutta mites onko kenenkään vanhemmat pitäny hallinta oikeutta tilaan ?

        Hallinta oikeus käsittääkseni tarkoittaisi ettei jatkaja saisi tehdä päätöksiä joista kuitenkin joutuu ottamaan taloudellien vastuun, ei kuullosta kovinkaan fiksulta.

        Jatkaja ei olisi tilan palkattu työntekijä mutta ei varsinaisesti yrittäjäkään. Olisi tavallaan holhouksen alla, onko tarpeen?


      • landlord
        Guz kirjoitti:

        Hallinta oikeus käsittääkseni tarkoittaisi ettei jatkaja saisi tehdä päätöksiä joista kuitenkin joutuu ottamaan taloudellien vastuun, ei kuullosta kovinkaan fiksulta.

        Jatkaja ei olisi tilan palkattu työntekijä mutta ei varsinaisesti yrittäjäkään. Olisi tavallaan holhouksen alla, onko tarpeen?

        kakspiippusia asioitahan nämä aina on.Itellä sellanen että pitäs ottaa metsä-tila hirmuveloilla vastaan.Sitten joutus pieksämään kaikki vähänkin järeemmät metät nurin ja käymään tietenkin päivätöissä että suunnilleen pärjäilee.vähän kyllä arveluttaa.


      • E-ehdokas
        Guz kirjoitti:

        Hallinta oikeus käsittääkseni tarkoittaisi ettei jatkaja saisi tehdä päätöksiä joista kuitenkin joutuu ottamaan taloudellien vastuun, ei kuullosta kovinkaan fiksulta.

        Jatkaja ei olisi tilan palkattu työntekijä mutta ei varsinaisesti yrittäjäkään. Olisi tavallaan holhouksen alla, onko tarpeen?

        Siis oikeastiko hallintaoikeus tarkoittaa tuota? Voi apua!


    • keskustelu
    • väärä sukupuoli

      Kotitilalla tekivät vanhempani selkäni takana sukupolvenvaihdoksen veljelleni.Hänelle meni kaikki rakennukset yhtä yli 30v vanhaa kesämökkiä lukuunottamatta ja osaa metsistä, jotka jäivät vanhemmilleni.Vanhemmillani on syytinkioikeus ja oikeus kaataa metsästä (joka meni lahjana veljelleni) puita tietyn arvon mukaisesti.Sukupolvenvaihdos meni lahjana.Minä en saanut mitään.ehkä sitten joskus perinnönjaossa lopusta omaisuudesta, jos sitä enään sitten on jaettavaa ja siitäkinhän veljeni saa ainakin lakiosuuden.Olen ajatellut asiata paljon ja tullut lopputulokseen, ettemme saa hautaan maallista mammonaa, joten ihan sama kenellä se omaisuus on kunhan vain nauttii tästä ainutkertaisesta elämästä täysillä.

      • sukutilan isäntä

        Ihan oikein sulle! Luulis sunkin tietävän sen, että sukutila kuuluu aina pojalle.
        Naisen puolelta ei suku jatku kuin juutalaisuudessa - eli nainen siis ei voi jatkaa sukua koska kuuluu miehelleen.

        Minä en ainakaan mistään hinnasta tule koskaan antamaan sukutilaani tyttärelleni, vaan ilmanmuuta vanhimmalle pojalleni. Kyllä sekin pitäisi lakiin kirjata.


      • Maanilveilijä
        sukutilan isäntä kirjoitti:

        Ihan oikein sulle! Luulis sunkin tietävän sen, että sukutila kuuluu aina pojalle.
        Naisen puolelta ei suku jatku kuin juutalaisuudessa - eli nainen siis ei voi jatkaa sukua koska kuuluu miehelleen.

        Minä en ainakaan mistään hinnasta tule koskaan antamaan sukutilaani tyttärelleni, vaan ilmanmuuta vanhimmalle pojalleni. Kyllä sekin pitäisi lakiin kirjata.

        Ja kukas sen takaa,että sun poikas elää edes siihen asti jotta saa sukutilan haltuun. Taikka ettei satu kuolla isännyyden alkuvaiheissa ilman urospuolista perillistä.Tai juopottele sukutilaa vasaran alle. Nämä asiat on aika pienestä kiinni eikä suinkaan ennalta päätettävissä.Voisi sanoa:"Elämä on".


      • * tyh........
        Maanilveilijä kirjoitti:

        Ja kukas sen takaa,että sun poikas elää edes siihen asti jotta saa sukutilan haltuun. Taikka ettei satu kuolla isännyyden alkuvaiheissa ilman urospuolista perillistä.Tai juopottele sukutilaa vasaran alle. Nämä asiat on aika pienestä kiinni eikä suinkaan ennalta päätettävissä.Voisi sanoa:"Elämä on".

        no ohhoh.. jotain tasa arvoo sentää.. eikös se ole ihan sama kumpa sitä tilaa jatkaa poika/tytär kohan jatkaja on. nyt en puhu itsestäni.. tietenki mun puolesta veljeni voi jatkaa tilaa jos haluu( niinkuin aikookin ),kun kukaan meistä tytöistäkää ei haluu.. mutta meillä ois voinu olla toisteki päin jos vaa kiinnostusta ois löytyny meiltä tytöiltä..
        mutta kukin tavallaan.. !


      • ...
        * tyh........ kirjoitti:

        no ohhoh.. jotain tasa arvoo sentää.. eikös se ole ihan sama kumpa sitä tilaa jatkaa poika/tytär kohan jatkaja on. nyt en puhu itsestäni.. tietenki mun puolesta veljeni voi jatkaa tilaa jos haluu( niinkuin aikookin ),kun kukaan meistä tytöistäkää ei haluu.. mutta meillä ois voinu olla toisteki päin jos vaa kiinnostusta ois löytyny meiltä tytöiltä..
        mutta kukin tavallaan.. !

        ...


      • Isäntä

        Sun tarttis saada jotain jos sun vanhempasi myyvät omaa omaisuuttaan veljellesi?

        Olisit itse alkanut viljelijäksi etkä nalkuttajaksi niin asiat olisi toisin.


      • sukutila
        Maanilveilijä kirjoitti:

        Ja kukas sen takaa,että sun poikas elää edes siihen asti jotta saa sukutilan haltuun. Taikka ettei satu kuolla isännyyden alkuvaiheissa ilman urospuolista perillistä.Tai juopottele sukutilaa vasaran alle. Nämä asiat on aika pienestä kiinni eikä suinkaan ennalta päätettävissä.Voisi sanoa:"Elämä on".

        Poikani on 28v ja pojan poikia on kaksi 7v ja 4v, joten uskoakseni jatkaja sieltäkin löytyy.

        Mutta kuten sanoit - ainahan voi tapahtua mitä vaan, mutta kaikki riskit yritetään mahdollisuuksien mukaan minimoida.

        Esim. poikani naimisiin mennessä vaadin, että hän tekee avioehdon ja testamentin - joka pois sulkee hänen vaimonsa sukumme omaisuuksista. Näin varmistetaan se, ettei suvun ulkopuolinen (ehkä lesken uusi puoliso) pääse omaisuuksiin käsiksi.


      • ...
        Isäntä kirjoitti:

        Sun tarttis saada jotain jos sun vanhempasi myyvät omaa omaisuuttaan veljellesi?

        Olisit itse alkanut viljelijäksi etkä nalkuttajaksi niin asiat olisi toisin.

        ei tässä kukaa nalkuttamassa ole ! siis ku aikasemmin sanoin että veljeni jatkaa tilaa enkä mä,mutta mäkin/muut siskokset voisi JOS VAAN LÖYTYS KIINNOSTUSTA.. ei mulla eikä muilla mitään sitä vastaan ole. Hyvä vaan että jatkaa ! Lahjotuksena hää saa tilan,eikä joudu ostamaa mitään !! et taida mikään ruudin keksijä olla. .huh huh..


      • avioehtoemäntä
        sukutila kirjoitti:

        Poikani on 28v ja pojan poikia on kaksi 7v ja 4v, joten uskoakseni jatkaja sieltäkin löytyy.

        Mutta kuten sanoit - ainahan voi tapahtua mitä vaan, mutta kaikki riskit yritetään mahdollisuuksien mukaan minimoida.

        Esim. poikani naimisiin mennessä vaadin, että hän tekee avioehdon ja testamentin - joka pois sulkee hänen vaimonsa sukumme omaisuuksista. Näin varmistetaan se, ettei suvun ulkopuolinen (ehkä lesken uusi puoliso) pääse omaisuuksiin käsiksi.

        meillä on avioehto, siis mieheni omistaa koko tilan ja jos ero tulee, niin mä en saa mitään, ellen sitte oikein rupee vaatimaan palkkaa vuosien työstä, mutta TODELLAKAAN mieheni vanhemmat eivät pakottaneet tai edes esittäneet toivetta meidän avioehdosta!!! ja jos olisivat niin tehneet, olis ehkä vähän välit kiristyny!!! eikä sellaista paapomista ja "sinun parastahan minä vain ajattelen" mutisemista olisi kestänyt aikuinen miehenikään! avioehdossa ja testamentissa ei ole mitään pahaa, ne on oikein hyvä "turva" tulevaisuuden varalta. Mutta me olemme avioehdon yhdessä mieheni kanssa sopineet, ei kukaan muu meidän puolesta. testamenttia meillä ei ole, mutta jos kävisi niin ikävästi, että mieheni kuolisi, hän toivoisi todella, että löytäisin uuden miehen rinnalleni ja mikäli meille ei olisi tullut jälkikasvua, hän toivoisi minun saavan sitä uuden mieheni kanssa. pääasia että tilanpitoa jatketaan! (ja p.s tämä tila on ollut jo yli 400 vuotta saman suvun hallussa ja suoraan alenevassa polvessa, silti mieheni ja appivanhempani ajattelevat tilan parasta, ei niinkään kenen siittiöistä seuraava jatkaja tulee!) mun mielestä meidän omaahyvääsukua/meidän lapset ja muiden äpärät tyylinen ajattelutapa osoittaa vaan ilmaisijansa pienuuden!


      • velvoittavat
        avioehtoemäntä kirjoitti:

        meillä on avioehto, siis mieheni omistaa koko tilan ja jos ero tulee, niin mä en saa mitään, ellen sitte oikein rupee vaatimaan palkkaa vuosien työstä, mutta TODELLAKAAN mieheni vanhemmat eivät pakottaneet tai edes esittäneet toivetta meidän avioehdosta!!! ja jos olisivat niin tehneet, olis ehkä vähän välit kiristyny!!! eikä sellaista paapomista ja "sinun parastahan minä vain ajattelen" mutisemista olisi kestänyt aikuinen miehenikään! avioehdossa ja testamentissa ei ole mitään pahaa, ne on oikein hyvä "turva" tulevaisuuden varalta. Mutta me olemme avioehdon yhdessä mieheni kanssa sopineet, ei kukaan muu meidän puolesta. testamenttia meillä ei ole, mutta jos kävisi niin ikävästi, että mieheni kuolisi, hän toivoisi todella, että löytäisin uuden miehen rinnalleni ja mikäli meille ei olisi tullut jälkikasvua, hän toivoisi minun saavan sitä uuden mieheni kanssa. pääasia että tilanpitoa jatketaan! (ja p.s tämä tila on ollut jo yli 400 vuotta saman suvun hallussa ja suoraan alenevassa polvessa, silti mieheni ja appivanhempani ajattelevat tilan parasta, ei niinkään kenen siittiöistä seuraava jatkaja tulee!) mun mielestä meidän omaahyvääsukua/meidän lapset ja muiden äpärät tyylinen ajattelutapa osoittaa vaan ilmaisijansa pienuuden!

        Keskustelin lapsieni kanssa paljon tästä avioehto sekä testamenttiasiasta ennenkuin he menivät naimisiin, ja he ovat samaa mieltä kanssani näistä asioista. Eli että mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että tilaa jatkava on miespuolinen ja samaa verta suoraan alenevassa polvessa mieslinjaisesti. (samaa mieltä on myös nuorempi poikani josta ei isäntää tule)
        Ja sovimme silloin, että jos ei kummallekaan pojalleni miespuolista jälkipolvea elinaikanani siunaannu, niin sitten säätiöin tilan.
        Näihin asioihin on saanut miniä sopeutua, ja hyvin on sopeutuneet ja ymmärtää asian merkityksen. Mielestäni jos puoliso kieltäytyy avioehdosta, niin tuskinpa siinä silloin on kyse rakkaudesta, vaan rahanperässä olemisessa.

        Testamentin edun saajana ovat tietysti lapset, mutta vaimonsakin elämä on turvattu testamentti teitse - hänellä on asumisoikeus, sekä nautintaoikeus kolmasosaan metsistä siihen asti kunnes vanhinpoika on täysi-ikäinen ottaakseen tilan haltuunsa. Tosin siinä on ehtona, että jos hän ottaa uuden miehen, niin oikeudet hänen osaltaan omaisuuden nautintaan raukeavat.

        ps. tilamme on ollut sukumme hallussa virallisesti vuodesta 1412, mutta todennäköisesti kuitenkin jo kauan ennen sitäkin. Ja tila on tähän päivään asti mennyt aina isältä pojalle suoraan alenevassa polvessa, ja näin toivottavasti tulee menemäänkin aina ihmiskunnan loppuunasti.

        Mitä tulee tuohon sanomaasi ajattelutapaan, niin vaimoa valitessani vuonna -76 vanhempani eivät todellakaan hyväksyneet miniäkseen ketä tahansa, vaan puolison tuli olla samasta yhteiskuntaluokasta, eli torppari sukujen jälkeläinen ei tullut kyseeseenkään vaikka olisi ollut huomattavan varakaskin.
        Mutta yhtäkaikki, jos taloon tuleen vaimoksi nainen, jolta ei löydy omaisuutta eikä rahaa omasta takaa, niin kyllä mielestäni jo lainkin pitäisi velvoittaa avioehdon tekemiseen.


      • mieltä ...
        velvoittavat kirjoitti:

        Keskustelin lapsieni kanssa paljon tästä avioehto sekä testamenttiasiasta ennenkuin he menivät naimisiin, ja he ovat samaa mieltä kanssani näistä asioista. Eli että mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että tilaa jatkava on miespuolinen ja samaa verta suoraan alenevassa polvessa mieslinjaisesti. (samaa mieltä on myös nuorempi poikani josta ei isäntää tule)
        Ja sovimme silloin, että jos ei kummallekaan pojalleni miespuolista jälkipolvea elinaikanani siunaannu, niin sitten säätiöin tilan.
        Näihin asioihin on saanut miniä sopeutua, ja hyvin on sopeutuneet ja ymmärtää asian merkityksen. Mielestäni jos puoliso kieltäytyy avioehdosta, niin tuskinpa siinä silloin on kyse rakkaudesta, vaan rahanperässä olemisessa.

        Testamentin edun saajana ovat tietysti lapset, mutta vaimonsakin elämä on turvattu testamentti teitse - hänellä on asumisoikeus, sekä nautintaoikeus kolmasosaan metsistä siihen asti kunnes vanhinpoika on täysi-ikäinen ottaakseen tilan haltuunsa. Tosin siinä on ehtona, että jos hän ottaa uuden miehen, niin oikeudet hänen osaltaan omaisuuden nautintaan raukeavat.

        ps. tilamme on ollut sukumme hallussa virallisesti vuodesta 1412, mutta todennäköisesti kuitenkin jo kauan ennen sitäkin. Ja tila on tähän päivään asti mennyt aina isältä pojalle suoraan alenevassa polvessa, ja näin toivottavasti tulee menemäänkin aina ihmiskunnan loppuunasti.

        Mitä tulee tuohon sanomaasi ajattelutapaan, niin vaimoa valitessani vuonna -76 vanhempani eivät todellakaan hyväksyneet miniäkseen ketä tahansa, vaan puolison tuli olla samasta yhteiskuntaluokasta, eli torppari sukujen jälkeläinen ei tullut kyseeseenkään vaikka olisi ollut huomattavan varakaskin.
        Mutta yhtäkaikki, jos taloon tuleen vaimoksi nainen, jolta ei löydy omaisuutta eikä rahaa omasta takaa, niin kyllä mielestäni jo lainkin pitäisi velvoittaa avioehdon tekemiseen.

        Samaa mieltä, miksi linjaa pitäisi muuttaa joka on toiminut jo satoja vuosia näin.


      • sama emäntä kuin edellä
        velvoittavat kirjoitti:

        Keskustelin lapsieni kanssa paljon tästä avioehto sekä testamenttiasiasta ennenkuin he menivät naimisiin, ja he ovat samaa mieltä kanssani näistä asioista. Eli että mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että tilaa jatkava on miespuolinen ja samaa verta suoraan alenevassa polvessa mieslinjaisesti. (samaa mieltä on myös nuorempi poikani josta ei isäntää tule)
        Ja sovimme silloin, että jos ei kummallekaan pojalleni miespuolista jälkipolvea elinaikanani siunaannu, niin sitten säätiöin tilan.
        Näihin asioihin on saanut miniä sopeutua, ja hyvin on sopeutuneet ja ymmärtää asian merkityksen. Mielestäni jos puoliso kieltäytyy avioehdosta, niin tuskinpa siinä silloin on kyse rakkaudesta, vaan rahanperässä olemisessa.

        Testamentin edun saajana ovat tietysti lapset, mutta vaimonsakin elämä on turvattu testamentti teitse - hänellä on asumisoikeus, sekä nautintaoikeus kolmasosaan metsistä siihen asti kunnes vanhinpoika on täysi-ikäinen ottaakseen tilan haltuunsa. Tosin siinä on ehtona, että jos hän ottaa uuden miehen, niin oikeudet hänen osaltaan omaisuuden nautintaan raukeavat.

        ps. tilamme on ollut sukumme hallussa virallisesti vuodesta 1412, mutta todennäköisesti kuitenkin jo kauan ennen sitäkin. Ja tila on tähän päivään asti mennyt aina isältä pojalle suoraan alenevassa polvessa, ja näin toivottavasti tulee menemäänkin aina ihmiskunnan loppuunasti.

        Mitä tulee tuohon sanomaasi ajattelutapaan, niin vaimoa valitessani vuonna -76 vanhempani eivät todellakaan hyväksyneet miniäkseen ketä tahansa, vaan puolison tuli olla samasta yhteiskuntaluokasta, eli torppari sukujen jälkeläinen ei tullut kyseeseenkään vaikka olisi ollut huomattavan varakaskin.
        Mutta yhtäkaikki, jos taloon tuleen vaimoksi nainen, jolta ei löydy omaisuutta eikä rahaa omasta takaa, niin kyllä mielestäni jo lainkin pitäisi velvoittaa avioehdon tekemiseen.

        Mielenkiintoisia ajatuksia sinulla. Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi seuraaviin asioihin, oletkohan koskaan avoimin mielin niitä miettinyt? Ihan hyvässä ja kehittävässä hengessä yritän tässä jutustella, joten ei kannata hermostua.

        1. Entäpä jos et olisi koskaan saanut poikaa, mutta erittäin innokkaan tyttären, joka kovin mieluusti jatkaisi tilaa. Olisitko valmis tekemään poikkeuksen vanhoista perinteistä, jotta tila kuitenkin pysyisi suvun hallussa? Miten selität tyttärelle, että hän ei ole tasa-arvoinen pojan kanssa tässä suhteessa?

        2. Entäpä jos poikasi osoittautuisi tuhkamunaksi eikä voisi saada omia jälkeläisiä, mutta haluaisi niin kovasti lasta, että päättäisi adoptoida pienen pojan (pojan, jotta edes jossakin määrin miellyttäisi vanhaa isäänsä). Adoptio on peruuttamanton juttu, ja adoptiolapsi perii vanhempansa kuten biologinenkin lapsi. Adoptiolapsi on siin OMA lapsi. Mitenkäs tilan kohtalon kävisi? Vaimon ollessa maho, se varmaan joutuis vaihtoon ? (ok, toi viimenen kommentti olsi vähän porvoosta, sitä ei ole pakko kommentoida, mutta tiedän isäntiä, jotka eivät ole osanneet pitää turpaansa kiinni emännän kelpoisuudesta, kun ei ole lapsi pystynyt taloon tuomaan...)

        3. Oletteko tehneet jo sukupolvenvaihdoksen? Vaihtuiko isännyys todella, kun kerran voit vielä vaikuttaa tilan kohtaloon elinaikanasi? Onko sinulla kenties joitakin syytinkejä, asumisoikeus tilalla? hallintaoikeus metsiin? Tuntuu hassulta, että jos poikasi ei sinun elinaikanasi saa miespuolista jälkeläistä, voit vielä tilakaupan jälkeen tehdä omia päätöksiä tilaa koskien. Mihin muuten tähtäät tällä säätiöittämisellä? Mikä siinä on ideana? Mulle vähän uusi asia. Melko varhain alkoi poikasi lapsia tekemään. Pelkäsiköhän se, ettei voi jatkaa tilaa jos ei saa sitä poikalasta?

        4. Sanoitko muuten, että jos poikasi vaimo jää leskeksi, niin sitten kun poika on 18 v. hän ottaa tilan hallintaansa? Kuinka moni poika tänä päivänä on valmis isännäksi 18 vuotiaana? Mikäli yhteiskuntaluokkanne oikein tulkitsin, tämä ko. poika varmaankin käy lukion ja armeijan, ja todennäköisesti vielä jonkin ammattikorkeakoulun/yliopistotutkinnon niiden päälle. Voiko siis 18 vuotiasta vaatia ottamaan vastuuta tilasta? Kyllä jokaisen täytyy saada elää edes jonkinlainen nuoruus, vaikka se lyhyeksi jäisikin, mutta mielestäni alle 20 (mielellään vielä pari vuotta päälle) nuorta ei kannattaisi "rasittaa" liikaa tällaisilla asioilla. Kun on vähän nähnyt maailmaa, on kypsempi vastaanottamaan tilanhoidon mukanaan tuoman vastuun.

        Kerronpa yhden ainakin minun mieltä järkyttävän vanhan isännän tölväyksen: Poikansa oli saanut juuri lapsen, tyttö oli terve ja kaikki oli mennyt hyvin. Kahvipöydässä sitten emännän ja lapsen kotiuduttua vanha isäntä sanoi: Minäpä nyt kiteytän tässä kaikkien ajatukset : Voi paska!

        Voit varmaan kuvitella miltä miniästä tuntui! Valitettavasti tämä nuori isäntä oli opetettu kunnioittamaan vanhempiaan ehkä liikaakin. Hän kun ei oikein sanonut asiaan mitään. Tänä päivänä olisi varmasti vanha ukko lentänyt talosta pihalle, eikä takaisin olisi ollut tulemista ennen nöyrää anteeksipyyntöä. Mutta sitähän nämä tämänpäivän luopujatkaan (yli 50v.) eivät yleensä osaa.

        Mutta takaisin aiheeseen, halusin vain sanoa, että vaikka perinteet ovat hyvä asia ja niitä on hyvä pitää yllä, rajansa kaikella kuitenkin. Aina ei kaikki mene niinkuin suunnitellaan ja vanhempana, kun on osansa tehnyt, on helppo arvostella, tehdä vaatimuksia (kyllä minäkin ennen...) ja neuvoa nuorempia. Maailma muuttuu ukkoseni, ja (onneksi) ihmiset sen mukana. Annetaan nuorten elää rauhassa ja tehdä omat päätöksensä. He kyllä yrittävät hoitaa tilaa parhaan kykynsä mukaan ja ajatella jatkuvuutta.

        Eikä se maailma siihenkään kaadu, vaikka vanhat sukutilat joskus häviäisivätksin, vaikka surullistahan se tietenkin on.


      • Maanilveilijä
        velvoittavat kirjoitti:

        Keskustelin lapsieni kanssa paljon tästä avioehto sekä testamenttiasiasta ennenkuin he menivät naimisiin, ja he ovat samaa mieltä kanssani näistä asioista. Eli että mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että tilaa jatkava on miespuolinen ja samaa verta suoraan alenevassa polvessa mieslinjaisesti. (samaa mieltä on myös nuorempi poikani josta ei isäntää tule)
        Ja sovimme silloin, että jos ei kummallekaan pojalleni miespuolista jälkipolvea elinaikanani siunaannu, niin sitten säätiöin tilan.
        Näihin asioihin on saanut miniä sopeutua, ja hyvin on sopeutuneet ja ymmärtää asian merkityksen. Mielestäni jos puoliso kieltäytyy avioehdosta, niin tuskinpa siinä silloin on kyse rakkaudesta, vaan rahanperässä olemisessa.

        Testamentin edun saajana ovat tietysti lapset, mutta vaimonsakin elämä on turvattu testamentti teitse - hänellä on asumisoikeus, sekä nautintaoikeus kolmasosaan metsistä siihen asti kunnes vanhinpoika on täysi-ikäinen ottaakseen tilan haltuunsa. Tosin siinä on ehtona, että jos hän ottaa uuden miehen, niin oikeudet hänen osaltaan omaisuuden nautintaan raukeavat.

        ps. tilamme on ollut sukumme hallussa virallisesti vuodesta 1412, mutta todennäköisesti kuitenkin jo kauan ennen sitäkin. Ja tila on tähän päivään asti mennyt aina isältä pojalle suoraan alenevassa polvessa, ja näin toivottavasti tulee menemäänkin aina ihmiskunnan loppuunasti.

        Mitä tulee tuohon sanomaasi ajattelutapaan, niin vaimoa valitessani vuonna -76 vanhempani eivät todellakaan hyväksyneet miniäkseen ketä tahansa, vaan puolison tuli olla samasta yhteiskuntaluokasta, eli torppari sukujen jälkeläinen ei tullut kyseeseenkään vaikka olisi ollut huomattavan varakaskin.
        Mutta yhtäkaikki, jos taloon tuleen vaimoksi nainen, jolta ei löydy omaisuutta eikä rahaa omasta takaa, niin kyllä mielestäni jo lainkin pitäisi velvoittaa avioehdon tekemiseen.

        Et sitten kyllä yhtään vieläkään tehnyt selväksi, että onko tila ollut 1412 eKr. vai jKr. ,sekin olisi hyvä tietää.Ja sitten onko sukunimi suojattu vai onko se näitä tusinanimiä, kuten Virtanen/Lahtinen/Suomalainen ? Vai tuleeko sukunimen eteen peräti sana:"von". Niin ja kummanko vyöhykkeellä sitä asuttiin ennenkuin sisällissota Suomessa syttyi? Minua kiinnostaa tietää sekin että vieläkö olette katolilaisia vai saiko Luther (synt.v1483)ja uskonpuhdistus perinteistä luopumista ja käännettiinkö takkia siinä jo nurinpäin? No miten on jos talon emäntä kääntyy vaikka helluntailaiseksi, niin monoako perseeseen samantien? Jos oikein perinteistä puhutaan,niin noihinkin asioihin joutuu ottamaan kantaa. Edellä oleva on kiinnostunut ja minäkin olen kiinnostunut edesottamuksistasi, niin kerrohan nyt sitten. Maailmassa on vielä muitakin asioita joihin joutuu ottamaan kantaa ja ehkä perinteiden vastaisesti.


      • yllättävää kiinnostusta
        sama emäntä kuin edellä kirjoitti:

        Mielenkiintoisia ajatuksia sinulla. Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi seuraaviin asioihin, oletkohan koskaan avoimin mielin niitä miettinyt? Ihan hyvässä ja kehittävässä hengessä yritän tässä jutustella, joten ei kannata hermostua.

        1. Entäpä jos et olisi koskaan saanut poikaa, mutta erittäin innokkaan tyttären, joka kovin mieluusti jatkaisi tilaa. Olisitko valmis tekemään poikkeuksen vanhoista perinteistä, jotta tila kuitenkin pysyisi suvun hallussa? Miten selität tyttärelle, että hän ei ole tasa-arvoinen pojan kanssa tässä suhteessa?

        2. Entäpä jos poikasi osoittautuisi tuhkamunaksi eikä voisi saada omia jälkeläisiä, mutta haluaisi niin kovasti lasta, että päättäisi adoptoida pienen pojan (pojan, jotta edes jossakin määrin miellyttäisi vanhaa isäänsä). Adoptio on peruuttamanton juttu, ja adoptiolapsi perii vanhempansa kuten biologinenkin lapsi. Adoptiolapsi on siin OMA lapsi. Mitenkäs tilan kohtalon kävisi? Vaimon ollessa maho, se varmaan joutuis vaihtoon ? (ok, toi viimenen kommentti olsi vähän porvoosta, sitä ei ole pakko kommentoida, mutta tiedän isäntiä, jotka eivät ole osanneet pitää turpaansa kiinni emännän kelpoisuudesta, kun ei ole lapsi pystynyt taloon tuomaan...)

        3. Oletteko tehneet jo sukupolvenvaihdoksen? Vaihtuiko isännyys todella, kun kerran voit vielä vaikuttaa tilan kohtaloon elinaikanasi? Onko sinulla kenties joitakin syytinkejä, asumisoikeus tilalla? hallintaoikeus metsiin? Tuntuu hassulta, että jos poikasi ei sinun elinaikanasi saa miespuolista jälkeläistä, voit vielä tilakaupan jälkeen tehdä omia päätöksiä tilaa koskien. Mihin muuten tähtäät tällä säätiöittämisellä? Mikä siinä on ideana? Mulle vähän uusi asia. Melko varhain alkoi poikasi lapsia tekemään. Pelkäsiköhän se, ettei voi jatkaa tilaa jos ei saa sitä poikalasta?

        4. Sanoitko muuten, että jos poikasi vaimo jää leskeksi, niin sitten kun poika on 18 v. hän ottaa tilan hallintaansa? Kuinka moni poika tänä päivänä on valmis isännäksi 18 vuotiaana? Mikäli yhteiskuntaluokkanne oikein tulkitsin, tämä ko. poika varmaankin käy lukion ja armeijan, ja todennäköisesti vielä jonkin ammattikorkeakoulun/yliopistotutkinnon niiden päälle. Voiko siis 18 vuotiasta vaatia ottamaan vastuuta tilasta? Kyllä jokaisen täytyy saada elää edes jonkinlainen nuoruus, vaikka se lyhyeksi jäisikin, mutta mielestäni alle 20 (mielellään vielä pari vuotta päälle) nuorta ei kannattaisi "rasittaa" liikaa tällaisilla asioilla. Kun on vähän nähnyt maailmaa, on kypsempi vastaanottamaan tilanhoidon mukanaan tuoman vastuun.

        Kerronpa yhden ainakin minun mieltä järkyttävän vanhan isännän tölväyksen: Poikansa oli saanut juuri lapsen, tyttö oli terve ja kaikki oli mennyt hyvin. Kahvipöydässä sitten emännän ja lapsen kotiuduttua vanha isäntä sanoi: Minäpä nyt kiteytän tässä kaikkien ajatukset : Voi paska!

        Voit varmaan kuvitella miltä miniästä tuntui! Valitettavasti tämä nuori isäntä oli opetettu kunnioittamaan vanhempiaan ehkä liikaakin. Hän kun ei oikein sanonut asiaan mitään. Tänä päivänä olisi varmasti vanha ukko lentänyt talosta pihalle, eikä takaisin olisi ollut tulemista ennen nöyrää anteeksipyyntöä. Mutta sitähän nämä tämänpäivän luopujatkaan (yli 50v.) eivät yleensä osaa.

        Mutta takaisin aiheeseen, halusin vain sanoa, että vaikka perinteet ovat hyvä asia ja niitä on hyvä pitää yllä, rajansa kaikella kuitenkin. Aina ei kaikki mene niinkuin suunnitellaan ja vanhempana, kun on osansa tehnyt, on helppo arvostella, tehdä vaatimuksia (kyllä minäkin ennen...) ja neuvoa nuorempia. Maailma muuttuu ukkoseni, ja (onneksi) ihmiset sen mukana. Annetaan nuorten elää rauhassa ja tehdä omat päätöksensä. He kyllä yrittävät hoitaa tilaa parhaan kykynsä mukaan ja ajatella jatkuvuutta.

        Eikä se maailma siihenkään kaadu, vaikka vanhat sukutilat joskus häviäisivätksin, vaikka surullistahan se tietenkin on.

        Ehkäpä tosiaan olen vähän vanhoollinen näiden asioiden suhteen, mutta näin minut on aikoinaan kasvatettu, ja samaan ajattelu tapaan olen myös lapseni kasvattanut. Lapsia minulla on kolme, mainittu 28v poika, 26v poika, sekä 24v tytär.

        1. Mielestäni nainen ja mies eivät ikinä voi olla tasa-arvoisia. Miehen tehtävä on turvata talous, sekä suojella ja huolehtia vaimosta. Vaimon tehtävä taas on hoitaa kotia sekä kasvattaa lapset perinteitä kunnioittaen.

        Olisi äärimmäisen vaikeaa antaa tila tyttärelle, todennäköisesti ennemmin muodostaisin edellämainitun säätiön. Mutta onneksi tätä asiaa ei ole sen kummemmin tarvinnut ajatella.

        Aikoinaanhan jos omia poikia ei yrityksistä huolimatta syntynyt, niin tilahan annettiin usein jollekin muulle miespuoliselle sukulaiselle.

        Tyttäreni on kasvatettu siihen, että maa on isänmaata - eli maa kuuluu aina miehelle niin kuin nainenkin. Entisinä aikoina kun tämäkin tila oli sääntöperintötila, niin silloin ainoastaan vanhinpoika peri tilan ja jos muita poikia oli, niin he saivat yleensä rahaa sekä jotain muuta omaisuutta jonkun sivutila tai ehkä residenssin kaupungista. Tyttäret eivät perineet mitään muuta kuin syntyperänsä ja kunniallisuutensa, jotka olivat vanhoina hyvinä aikoina hyvän avioliiton edellytyksiä. Ja jos tytär ei naimisiin mennyt/päässyt, niin sai hän elinikäisen asumis oikeuden, sekä vuosittaisen määrärahan - näistä eduista oli tilan perineen pojan huolehdittava, joka joskus oli taloudellisesti erittäinkin raskasta. Tämän vuoksihan entisaikoina avioliittojen järjestämiseksi tehtiin välillä kovaakin työtä.

        Mutta mitä tulee tyttäreni suhtautumiseen asiaan, niin hän sen hyväksyy koska on siihen kasvatettu, sekä ymmärtää kuinka tärkeää se on perinteitten jatkumiselle.

        2. Kyllä lapsen joka perii pitää olla omaa verta, eli siis adoptiota en hyväksy, mutta kasvattilapsen kylläkin. Isovanhemmillani oli sota aikana otettu orvoksi jääneet sisarukset kasvattilapsina. Näistä kasvateistahan pidetään huolta kuin omista, mutta perintöoikeutta heillä ei ole, eikä se mielestäni heille kuulukaan.

        Jos poikani olisi päätynyt adoptioon niin sehän tietenkin olisi ollut hänen asiansa, mutta silloin tila kyllä menisi nuoremmalle pojalleni.

        Ja kyllä varmastikin vaimo menisi vaihtoon. Ihmiselämän perimmäinen tarkoitushan on suvunlisäys, siis nimenomaan oman suvun lisäys. Jos pariskunta ei saa lapsia, niin kyllä se on luonnon tapa ilmoittaa että heidän perimänsä ei sovi yhteen. Esimerkkejä löytyy useampia sekä tuttavien että sukulaisten piiristä. Pariskunnat ovat eronneet kun lapsia ei ole tullut, mutta kuitenkin uudenpuolison kanssa molemmat ovat lapsia saaneet. Kyllä jo senkin pitäisi jotain kertoa.

        3. Emme ole tehneet sukupolvenvaihdosta vielä. Olen 52v ja aion jatkaa vielä viitisen vuotta.

        Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vaihdamme vanhimman poikani kanssa asuinpaikkaa - hän muuttaa perheineen päärakennukseen ja minä vaimoni kanssa muutan pehtoorin taloon noin kolmensadan metrinpäähän päärakennuksesta.
        Nuorempi poikani asuu perheineen vanhassa pakarissa joka sijaitsee päärakennusta vastapäätä tilan toisellapuolella.

        Tavallaan syytinki tulee syntymään koska pehtoorin talo kuuluu tilaan ja näin ollen poikani omistukseen. Ja koska talo kuuluu poikani omistukseen, näin ollen kuuluu kaikki siitä aiheutuvat kulutkin. Näin meidän suvussa on aina menetelty ja näin menetellään vastakin. Minulla ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia. Talokin on riittävän kaukana päärakennuksesta eikä näköyhteyttä ole. Käyttö oikeus yhteen rantasaunaan tulee jäämään, mutta hallinta oikeuksia ei mihinkään jää. Metsässäkin saan olla tulevaisuudessakin töissä ihan tarpeeksi, sillä olen ennakoinut tätä sukupolvenvaihdosta jo jonkin aikaa, ja olen ostanut tuolta vähän pohjoisempaa muutamansadan hehtaarin metsäpalstan eläkepäivien harrastukseksi.

        Säätiöiminen estäisi tilaa joutumasta sukumme ulkopuoliseen omistukseen, sekä estäisi sen pilkkomisen. Mutta toimisi silti kuin tavallinen maatila, eli yhtälailla viljeltäisiin ja tehtäisiin metsäkauppoja, mutta rahaa ulos maksettaisiin apurahoina. Säätiötä tietenkin hallinnoisin ensin minä, ja jälkeeni valitsemani lapseni. Ja perustamiskirjaan kirjattaisiin tietenkin myös ehdot joilla säätiön voi purkaa. Ja tästä asiasta tosiaankin lasten sekä perheeni lakimiehen kanssa paljon keskusteltiin.

        Minä olin 23v kun ensimmäinen poikani syntyi(olen juuri täyttänyt 52) ja vaimoni oli juuri täyttänyt 19. Isäni oli myöskin 23v kun minä synnyin ja äitini oli 18v.
        Isoäitini taas oli 20v kun isäni on syntynyt ja isoisäni oli tuolloin 21v. Joten en ymmärrä alkuunkaan mitä tarkoitat. Perinteisesti lapset on hankittu nuorina, joten minkätakia nykyään lapset pitäisi hankkia vasta kun alkaa parta harmaantua? Poikani oli 21v saadessaan ensimmäisen poikansa, eli siis täysi-ikäinen jo aikaisempien lakienkin mukaan.

        4. Jos poikani kuolee, niin täysi-ikäisyyden saavutettuaan hänen vanhin poikansa saa tilan omistukseensa. Häntä on kokoikänsä jo nytkin kasvatettu isännäksi ja vastuu kasvattaa.
        Ja ei hän jäisi yksin vastuunsa kanssa. Tässä lähellä sijaitsee serkkuni kartano, ja sukumme on aina pitänyt toisistaan huolta.
        Hän tulee todennäköisesti kouluttautumaan joko agrologiksi tai agronoomiksi kuten isänsä ja isoisänsä. Eikä kouluttautuminen mielestäni estä viljelijänä toimimista ainakaan viljely kiireiden vuoksi. Meillä on yksi vakituinen työntekijä, joka pääasiassa tekee metsätöitä ja keväällä on kylvötöissä parin kesäapulaisen kanssa auttamassa. Ja tottakai hän käy myös armeijan. Elämänhän pitää perustua kolmeen asiaan - koti, uskonto ja isänmaa.

        En oiekein ole koskaan ymmärtänyt tuota maailman näkemisen tarvetta. Minulla ei ainakaan koskaan ole ollut minkäänlaista halua lähteä kotoa pois. Ulkomailla olen käynyt vain töitten pakottamana. Jos minä saisin päättää, niin Suomi eroaisi EU:sta ja laitettaisiin rajat kiinni. Kyllä tuo maailman näkemisen tarve on mielestäni ainoastaan ihmisillä joilla ei ole rakkautta pyhää isänmaata kohtaan.

        Mielestäni yhteiskuntaluokalla ei ole merkitystä nykyisin. Minulta löytyy hyviä ystäviä erityisen varakkaista sekä vähemmän elämässään onnistuneista ihmisistä, enkä tosiaan millääntavoin lokeroi heitä. Ja sama sukunimi on tällähetkellä kahdellakymmenlläkolmella muulla ihmisellä itseni lisäksi, ja sukunimeämme ei tarvitse suojata, koska tällaisia liitteellisiä nimiä ei enää kellekään anneta.

        Muutoshan se pilaa paljon asioita. Kaihoten vain haaveilen niistä ajoista mistä isoisäni ja isoäitini kertoivat. He itse eivät koko elämänsä aikana tehneet muuta työtä kuin omistivat tilan. Varsinaiset työt tekivät rengit, piiat ja torpparit.
        Vielä isänikin isännyyden aikana renkejä ja piikoja oli muutamia siten että viimeiset lähtivät 1963.

        Mutta erityisesti tuota ihmettele, kun sanot että lapsi kunnioitti vanhempiaan liikaa. Vanhempiaan ei voi ikinä kunnioittaa liikaa. Esimerkiksi pieniä ollessamme emme koskaan saaneet leikkiä isovanhempiemme lähellä, emmekä saaneet puhua heidän aikanaan jos he eivät jotain kysyneet. Ja sama koski puheen suhteen omaa isääni aikuisikääni asti.
        Ja mielestäni olen saanut sivistyneen ja kurinalaisen kasvatuksen. Myöskin omat lapseni olen kasvattanut sivistyneiksi ja kurinalaisiksi. Tätä kasvatusta nykyvanhemmat eivät enää näytä osaavan ollenkaan, vaan jopa sellaisetkin äidit jotka ovat päivisin kotona vievät lapsiaan hoitoon. Käsittämätöntä!
        Hyvin pitkälti juuri kasvatus on se joka määrittelee ihmisen ja hänen menestyksensä.

        Tavallisissa suvuissahan näyttää olevan se menttaliteetti, että jälkeläiset huutelevat mitä sattuu ja välit ovat tulehtuneet ja monesti jopa poikki - eikä sukua arvosteta ollenkaan.
        Kun taas meidänlaisien ihmisten suvuissa suku ja perhe ja kaikkien välinen kunnioitus on kaikkein tärkein asia maailmassa, kaikki muu on vähemmän merkityksellistä.

        Työ huoneeni seinällä on Mannerheimin kuva suojeluskunta univormussa, joten varmaan arvaatkin asian siitä.

        Mitä taas uskontoon tulee, niin se on perinteisesti tärkeä osa elämäämme.

        Käsittääkseni täällä pohjolassa ei ennen kristuksen syntymää olevia tiloja ole jäljellä, eikä niitä ilmeisesti silloinkaan ole suuremmassa määrin ollut ylipäätänsäkään;)


      • edelleen sama emäntä
        yllättävää kiinnostusta kirjoitti:

        Ehkäpä tosiaan olen vähän vanhoollinen näiden asioiden suhteen, mutta näin minut on aikoinaan kasvatettu, ja samaan ajattelu tapaan olen myös lapseni kasvattanut. Lapsia minulla on kolme, mainittu 28v poika, 26v poika, sekä 24v tytär.

        1. Mielestäni nainen ja mies eivät ikinä voi olla tasa-arvoisia. Miehen tehtävä on turvata talous, sekä suojella ja huolehtia vaimosta. Vaimon tehtävä taas on hoitaa kotia sekä kasvattaa lapset perinteitä kunnioittaen.

        Olisi äärimmäisen vaikeaa antaa tila tyttärelle, todennäköisesti ennemmin muodostaisin edellämainitun säätiön. Mutta onneksi tätä asiaa ei ole sen kummemmin tarvinnut ajatella.

        Aikoinaanhan jos omia poikia ei yrityksistä huolimatta syntynyt, niin tilahan annettiin usein jollekin muulle miespuoliselle sukulaiselle.

        Tyttäreni on kasvatettu siihen, että maa on isänmaata - eli maa kuuluu aina miehelle niin kuin nainenkin. Entisinä aikoina kun tämäkin tila oli sääntöperintötila, niin silloin ainoastaan vanhinpoika peri tilan ja jos muita poikia oli, niin he saivat yleensä rahaa sekä jotain muuta omaisuutta jonkun sivutila tai ehkä residenssin kaupungista. Tyttäret eivät perineet mitään muuta kuin syntyperänsä ja kunniallisuutensa, jotka olivat vanhoina hyvinä aikoina hyvän avioliiton edellytyksiä. Ja jos tytär ei naimisiin mennyt/päässyt, niin sai hän elinikäisen asumis oikeuden, sekä vuosittaisen määrärahan - näistä eduista oli tilan perineen pojan huolehdittava, joka joskus oli taloudellisesti erittäinkin raskasta. Tämän vuoksihan entisaikoina avioliittojen järjestämiseksi tehtiin välillä kovaakin työtä.

        Mutta mitä tulee tyttäreni suhtautumiseen asiaan, niin hän sen hyväksyy koska on siihen kasvatettu, sekä ymmärtää kuinka tärkeää se on perinteitten jatkumiselle.

        2. Kyllä lapsen joka perii pitää olla omaa verta, eli siis adoptiota en hyväksy, mutta kasvattilapsen kylläkin. Isovanhemmillani oli sota aikana otettu orvoksi jääneet sisarukset kasvattilapsina. Näistä kasvateistahan pidetään huolta kuin omista, mutta perintöoikeutta heillä ei ole, eikä se mielestäni heille kuulukaan.

        Jos poikani olisi päätynyt adoptioon niin sehän tietenkin olisi ollut hänen asiansa, mutta silloin tila kyllä menisi nuoremmalle pojalleni.

        Ja kyllä varmastikin vaimo menisi vaihtoon. Ihmiselämän perimmäinen tarkoitushan on suvunlisäys, siis nimenomaan oman suvun lisäys. Jos pariskunta ei saa lapsia, niin kyllä se on luonnon tapa ilmoittaa että heidän perimänsä ei sovi yhteen. Esimerkkejä löytyy useampia sekä tuttavien että sukulaisten piiristä. Pariskunnat ovat eronneet kun lapsia ei ole tullut, mutta kuitenkin uudenpuolison kanssa molemmat ovat lapsia saaneet. Kyllä jo senkin pitäisi jotain kertoa.

        3. Emme ole tehneet sukupolvenvaihdosta vielä. Olen 52v ja aion jatkaa vielä viitisen vuotta.

        Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vaihdamme vanhimman poikani kanssa asuinpaikkaa - hän muuttaa perheineen päärakennukseen ja minä vaimoni kanssa muutan pehtoorin taloon noin kolmensadan metrinpäähän päärakennuksesta.
        Nuorempi poikani asuu perheineen vanhassa pakarissa joka sijaitsee päärakennusta vastapäätä tilan toisellapuolella.

        Tavallaan syytinki tulee syntymään koska pehtoorin talo kuuluu tilaan ja näin ollen poikani omistukseen. Ja koska talo kuuluu poikani omistukseen, näin ollen kuuluu kaikki siitä aiheutuvat kulutkin. Näin meidän suvussa on aina menetelty ja näin menetellään vastakin. Minulla ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia. Talokin on riittävän kaukana päärakennuksesta eikä näköyhteyttä ole. Käyttö oikeus yhteen rantasaunaan tulee jäämään, mutta hallinta oikeuksia ei mihinkään jää. Metsässäkin saan olla tulevaisuudessakin töissä ihan tarpeeksi, sillä olen ennakoinut tätä sukupolvenvaihdosta jo jonkin aikaa, ja olen ostanut tuolta vähän pohjoisempaa muutamansadan hehtaarin metsäpalstan eläkepäivien harrastukseksi.

        Säätiöiminen estäisi tilaa joutumasta sukumme ulkopuoliseen omistukseen, sekä estäisi sen pilkkomisen. Mutta toimisi silti kuin tavallinen maatila, eli yhtälailla viljeltäisiin ja tehtäisiin metsäkauppoja, mutta rahaa ulos maksettaisiin apurahoina. Säätiötä tietenkin hallinnoisin ensin minä, ja jälkeeni valitsemani lapseni. Ja perustamiskirjaan kirjattaisiin tietenkin myös ehdot joilla säätiön voi purkaa. Ja tästä asiasta tosiaankin lasten sekä perheeni lakimiehen kanssa paljon keskusteltiin.

        Minä olin 23v kun ensimmäinen poikani syntyi(olen juuri täyttänyt 52) ja vaimoni oli juuri täyttänyt 19. Isäni oli myöskin 23v kun minä synnyin ja äitini oli 18v.
        Isoäitini taas oli 20v kun isäni on syntynyt ja isoisäni oli tuolloin 21v. Joten en ymmärrä alkuunkaan mitä tarkoitat. Perinteisesti lapset on hankittu nuorina, joten minkätakia nykyään lapset pitäisi hankkia vasta kun alkaa parta harmaantua? Poikani oli 21v saadessaan ensimmäisen poikansa, eli siis täysi-ikäinen jo aikaisempien lakienkin mukaan.

        4. Jos poikani kuolee, niin täysi-ikäisyyden saavutettuaan hänen vanhin poikansa saa tilan omistukseensa. Häntä on kokoikänsä jo nytkin kasvatettu isännäksi ja vastuu kasvattaa.
        Ja ei hän jäisi yksin vastuunsa kanssa. Tässä lähellä sijaitsee serkkuni kartano, ja sukumme on aina pitänyt toisistaan huolta.
        Hän tulee todennäköisesti kouluttautumaan joko agrologiksi tai agronoomiksi kuten isänsä ja isoisänsä. Eikä kouluttautuminen mielestäni estä viljelijänä toimimista ainakaan viljely kiireiden vuoksi. Meillä on yksi vakituinen työntekijä, joka pääasiassa tekee metsätöitä ja keväällä on kylvötöissä parin kesäapulaisen kanssa auttamassa. Ja tottakai hän käy myös armeijan. Elämänhän pitää perustua kolmeen asiaan - koti, uskonto ja isänmaa.

        En oiekein ole koskaan ymmärtänyt tuota maailman näkemisen tarvetta. Minulla ei ainakaan koskaan ole ollut minkäänlaista halua lähteä kotoa pois. Ulkomailla olen käynyt vain töitten pakottamana. Jos minä saisin päättää, niin Suomi eroaisi EU:sta ja laitettaisiin rajat kiinni. Kyllä tuo maailman näkemisen tarve on mielestäni ainoastaan ihmisillä joilla ei ole rakkautta pyhää isänmaata kohtaan.

        Mielestäni yhteiskuntaluokalla ei ole merkitystä nykyisin. Minulta löytyy hyviä ystäviä erityisen varakkaista sekä vähemmän elämässään onnistuneista ihmisistä, enkä tosiaan millääntavoin lokeroi heitä. Ja sama sukunimi on tällähetkellä kahdellakymmenlläkolmella muulla ihmisellä itseni lisäksi, ja sukunimeämme ei tarvitse suojata, koska tällaisia liitteellisiä nimiä ei enää kellekään anneta.

        Muutoshan se pilaa paljon asioita. Kaihoten vain haaveilen niistä ajoista mistä isoisäni ja isoäitini kertoivat. He itse eivät koko elämänsä aikana tehneet muuta työtä kuin omistivat tilan. Varsinaiset työt tekivät rengit, piiat ja torpparit.
        Vielä isänikin isännyyden aikana renkejä ja piikoja oli muutamia siten että viimeiset lähtivät 1963.

        Mutta erityisesti tuota ihmettele, kun sanot että lapsi kunnioitti vanhempiaan liikaa. Vanhempiaan ei voi ikinä kunnioittaa liikaa. Esimerkiksi pieniä ollessamme emme koskaan saaneet leikkiä isovanhempiemme lähellä, emmekä saaneet puhua heidän aikanaan jos he eivät jotain kysyneet. Ja sama koski puheen suhteen omaa isääni aikuisikääni asti.
        Ja mielestäni olen saanut sivistyneen ja kurinalaisen kasvatuksen. Myöskin omat lapseni olen kasvattanut sivistyneiksi ja kurinalaisiksi. Tätä kasvatusta nykyvanhemmat eivät enää näytä osaavan ollenkaan, vaan jopa sellaisetkin äidit jotka ovat päivisin kotona vievät lapsiaan hoitoon. Käsittämätöntä!
        Hyvin pitkälti juuri kasvatus on se joka määrittelee ihmisen ja hänen menestyksensä.

        Tavallisissa suvuissahan näyttää olevan se menttaliteetti, että jälkeläiset huutelevat mitä sattuu ja välit ovat tulehtuneet ja monesti jopa poikki - eikä sukua arvosteta ollenkaan.
        Kun taas meidänlaisien ihmisten suvuissa suku ja perhe ja kaikkien välinen kunnioitus on kaikkein tärkein asia maailmassa, kaikki muu on vähemmän merkityksellistä.

        Työ huoneeni seinällä on Mannerheimin kuva suojeluskunta univormussa, joten varmaan arvaatkin asian siitä.

        Mitä taas uskontoon tulee, niin se on perinteisesti tärkeä osa elämäämme.

        Käsittääkseni täällä pohjolassa ei ennen kristuksen syntymää olevia tiloja ole jäljellä, eikä niitä ilmeisesti silloinkaan ole suuremmassa määrin ollut ylipäätänsäkään;)

        Siis voiko tällaisia ahdasmielisiä ihmisiä olla olemassakaan!!! Siinä asiassa olemme samaa mieltä, että perinteet kunniaan, mutta persiistähän ne on jos ne velvoittaa noin raskaasti kuin teillä!

        Onko muuten naisen tehtävä siellä kotona jotenkin vähäarvoisempi kuin sen miehen? Miehet ei monestikaan ymmärrä että kotiäidin työ on työtä, ei pelkästään äitiysLOMALLA olemista.

        Minä olen varmaan melko radikaali siinä, että kotitöiden lisäksi navetoin mieheni kanssa joka aamu ja ilta.

        No entä jos se nuorempikaan poika ei olis saanut lapsia, eikä tytärkään, niin kuka teidän suvusta silloin ottaisi tilan?

        Oletko muuten ihan varma, että lapsesi ja heidän puolisonsa todella arvostavat kaikkia näitä sinun vanhakantaisia ajatuksia? eihän tuollaiselle jäärälle uskalla arempi ihminen edes puhua, kun heti jyrätään!

        Kyllä minä sen tiedän, että ennen on menty nuorena naimisiin ja tehty lapset. Ja olisihan se tänäkin päivänä ihan suotavaa, ettei ensisynnyttäjien keski-ikä nousisi (nytkin jo 29), mutta eipä niitä kouluja taidettu ennen niin montaa vuotta käydä kun nykyään (lukio 3v, armeijassahan porvarit on täyden vuoden, ylempi tutkinto 4-5 v). Kerro miten koulun käynti ja tilan täysipäiväinen hoito lapsen kasvattaminen tapahtuu vaikkapa 400 km päästä? Paitsi että teillä ei taidakaan olla karjaa? Sehän kyllä selittää paljon.

        Vai ei ole rakkautta pyhää isänmaata kohtaan!! Kyllä siellä sillipurkissa eläessä varmasti tuollaisia ajatuksia syntyykin kuin sinulla! Ja ei muuten ole pakko lähteä ihan maailmanympärysmatkalle, tarkoitin vain, että ehkäpä olisi hyvä asua jonkin aikaa pois kotoa, vaikka ihan Pyhässä Isänmaassa ja nähdä millaista on tulla toimeen ilman perämetsiä ja satojen hehtaarien viljavainioita.

        "Muutoshan pilaa paljon asioita" Kuule, jos ei kehitystä tapahtuis, niin sinäkin loikkisit puusta toiseen ja nyppisit kirppuja emännästäsi!! (paitsi jos olet syvästi uskovainen ja uskot ennemmin luomistyöhön)

        Tiedän kyllä miten ennen on lapset kasvatettu, enkä itsekään ole mikään vapaan kasvatuksen kannattaja, tulokset on nähtävissä. Mutta miksi tämänpäivän nuorilla, TÄYSI-IKÄISILLÄ, ei olisi oikeutta puolustaa VAIMOAAN isäänsä vastaan? Kuten tiedät, niin mieshän naimisiin mennessään liittyy vaimoonsa ja eroaa vanhemmistaan.

        Meillä on ihan tavallinen suku ja niin on miehellänikin, mutta kyllä me silti toistemme kunnioituksessa keskenämme kilpailemme. Nämä huutelijat on niitä vapaan kasvatuksen tuloksia. Siis ihan taviksetkin ja ei von sukuiset osaavat myös kasvattaa lapsia.

        Niin ja siitä EU:sta, sinä olet juuri niitä ruikuttajia, jotka haaskaavat aikansa valittamiseen ja vanhojen muistelemiseen. Todelliset yrittäjät pyrkivät sopeutumaan tilanteeseen ja kehittämään tilaansa niin, että pystyisivät vastaamaan myös tulevaisuuden haasteisiin.


      • "piikki p****ssä"
        yllättävää kiinnostusta kirjoitti:

        Ehkäpä tosiaan olen vähän vanhoollinen näiden asioiden suhteen, mutta näin minut on aikoinaan kasvatettu, ja samaan ajattelu tapaan olen myös lapseni kasvattanut. Lapsia minulla on kolme, mainittu 28v poika, 26v poika, sekä 24v tytär.

        1. Mielestäni nainen ja mies eivät ikinä voi olla tasa-arvoisia. Miehen tehtävä on turvata talous, sekä suojella ja huolehtia vaimosta. Vaimon tehtävä taas on hoitaa kotia sekä kasvattaa lapset perinteitä kunnioittaen.

        Olisi äärimmäisen vaikeaa antaa tila tyttärelle, todennäköisesti ennemmin muodostaisin edellämainitun säätiön. Mutta onneksi tätä asiaa ei ole sen kummemmin tarvinnut ajatella.

        Aikoinaanhan jos omia poikia ei yrityksistä huolimatta syntynyt, niin tilahan annettiin usein jollekin muulle miespuoliselle sukulaiselle.

        Tyttäreni on kasvatettu siihen, että maa on isänmaata - eli maa kuuluu aina miehelle niin kuin nainenkin. Entisinä aikoina kun tämäkin tila oli sääntöperintötila, niin silloin ainoastaan vanhinpoika peri tilan ja jos muita poikia oli, niin he saivat yleensä rahaa sekä jotain muuta omaisuutta jonkun sivutila tai ehkä residenssin kaupungista. Tyttäret eivät perineet mitään muuta kuin syntyperänsä ja kunniallisuutensa, jotka olivat vanhoina hyvinä aikoina hyvän avioliiton edellytyksiä. Ja jos tytär ei naimisiin mennyt/päässyt, niin sai hän elinikäisen asumis oikeuden, sekä vuosittaisen määrärahan - näistä eduista oli tilan perineen pojan huolehdittava, joka joskus oli taloudellisesti erittäinkin raskasta. Tämän vuoksihan entisaikoina avioliittojen järjestämiseksi tehtiin välillä kovaakin työtä.

        Mutta mitä tulee tyttäreni suhtautumiseen asiaan, niin hän sen hyväksyy koska on siihen kasvatettu, sekä ymmärtää kuinka tärkeää se on perinteitten jatkumiselle.

        2. Kyllä lapsen joka perii pitää olla omaa verta, eli siis adoptiota en hyväksy, mutta kasvattilapsen kylläkin. Isovanhemmillani oli sota aikana otettu orvoksi jääneet sisarukset kasvattilapsina. Näistä kasvateistahan pidetään huolta kuin omista, mutta perintöoikeutta heillä ei ole, eikä se mielestäni heille kuulukaan.

        Jos poikani olisi päätynyt adoptioon niin sehän tietenkin olisi ollut hänen asiansa, mutta silloin tila kyllä menisi nuoremmalle pojalleni.

        Ja kyllä varmastikin vaimo menisi vaihtoon. Ihmiselämän perimmäinen tarkoitushan on suvunlisäys, siis nimenomaan oman suvun lisäys. Jos pariskunta ei saa lapsia, niin kyllä se on luonnon tapa ilmoittaa että heidän perimänsä ei sovi yhteen. Esimerkkejä löytyy useampia sekä tuttavien että sukulaisten piiristä. Pariskunnat ovat eronneet kun lapsia ei ole tullut, mutta kuitenkin uudenpuolison kanssa molemmat ovat lapsia saaneet. Kyllä jo senkin pitäisi jotain kertoa.

        3. Emme ole tehneet sukupolvenvaihdosta vielä. Olen 52v ja aion jatkaa vielä viitisen vuotta.

        Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vaihdamme vanhimman poikani kanssa asuinpaikkaa - hän muuttaa perheineen päärakennukseen ja minä vaimoni kanssa muutan pehtoorin taloon noin kolmensadan metrinpäähän päärakennuksesta.
        Nuorempi poikani asuu perheineen vanhassa pakarissa joka sijaitsee päärakennusta vastapäätä tilan toisellapuolella.

        Tavallaan syytinki tulee syntymään koska pehtoorin talo kuuluu tilaan ja näin ollen poikani omistukseen. Ja koska talo kuuluu poikani omistukseen, näin ollen kuuluu kaikki siitä aiheutuvat kulutkin. Näin meidän suvussa on aina menetelty ja näin menetellään vastakin. Minulla ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia. Talokin on riittävän kaukana päärakennuksesta eikä näköyhteyttä ole. Käyttö oikeus yhteen rantasaunaan tulee jäämään, mutta hallinta oikeuksia ei mihinkään jää. Metsässäkin saan olla tulevaisuudessakin töissä ihan tarpeeksi, sillä olen ennakoinut tätä sukupolvenvaihdosta jo jonkin aikaa, ja olen ostanut tuolta vähän pohjoisempaa muutamansadan hehtaarin metsäpalstan eläkepäivien harrastukseksi.

        Säätiöiminen estäisi tilaa joutumasta sukumme ulkopuoliseen omistukseen, sekä estäisi sen pilkkomisen. Mutta toimisi silti kuin tavallinen maatila, eli yhtälailla viljeltäisiin ja tehtäisiin metsäkauppoja, mutta rahaa ulos maksettaisiin apurahoina. Säätiötä tietenkin hallinnoisin ensin minä, ja jälkeeni valitsemani lapseni. Ja perustamiskirjaan kirjattaisiin tietenkin myös ehdot joilla säätiön voi purkaa. Ja tästä asiasta tosiaankin lasten sekä perheeni lakimiehen kanssa paljon keskusteltiin.

        Minä olin 23v kun ensimmäinen poikani syntyi(olen juuri täyttänyt 52) ja vaimoni oli juuri täyttänyt 19. Isäni oli myöskin 23v kun minä synnyin ja äitini oli 18v.
        Isoäitini taas oli 20v kun isäni on syntynyt ja isoisäni oli tuolloin 21v. Joten en ymmärrä alkuunkaan mitä tarkoitat. Perinteisesti lapset on hankittu nuorina, joten minkätakia nykyään lapset pitäisi hankkia vasta kun alkaa parta harmaantua? Poikani oli 21v saadessaan ensimmäisen poikansa, eli siis täysi-ikäinen jo aikaisempien lakienkin mukaan.

        4. Jos poikani kuolee, niin täysi-ikäisyyden saavutettuaan hänen vanhin poikansa saa tilan omistukseensa. Häntä on kokoikänsä jo nytkin kasvatettu isännäksi ja vastuu kasvattaa.
        Ja ei hän jäisi yksin vastuunsa kanssa. Tässä lähellä sijaitsee serkkuni kartano, ja sukumme on aina pitänyt toisistaan huolta.
        Hän tulee todennäköisesti kouluttautumaan joko agrologiksi tai agronoomiksi kuten isänsä ja isoisänsä. Eikä kouluttautuminen mielestäni estä viljelijänä toimimista ainakaan viljely kiireiden vuoksi. Meillä on yksi vakituinen työntekijä, joka pääasiassa tekee metsätöitä ja keväällä on kylvötöissä parin kesäapulaisen kanssa auttamassa. Ja tottakai hän käy myös armeijan. Elämänhän pitää perustua kolmeen asiaan - koti, uskonto ja isänmaa.

        En oiekein ole koskaan ymmärtänyt tuota maailman näkemisen tarvetta. Minulla ei ainakaan koskaan ole ollut minkäänlaista halua lähteä kotoa pois. Ulkomailla olen käynyt vain töitten pakottamana. Jos minä saisin päättää, niin Suomi eroaisi EU:sta ja laitettaisiin rajat kiinni. Kyllä tuo maailman näkemisen tarve on mielestäni ainoastaan ihmisillä joilla ei ole rakkautta pyhää isänmaata kohtaan.

        Mielestäni yhteiskuntaluokalla ei ole merkitystä nykyisin. Minulta löytyy hyviä ystäviä erityisen varakkaista sekä vähemmän elämässään onnistuneista ihmisistä, enkä tosiaan millääntavoin lokeroi heitä. Ja sama sukunimi on tällähetkellä kahdellakymmenlläkolmella muulla ihmisellä itseni lisäksi, ja sukunimeämme ei tarvitse suojata, koska tällaisia liitteellisiä nimiä ei enää kellekään anneta.

        Muutoshan se pilaa paljon asioita. Kaihoten vain haaveilen niistä ajoista mistä isoisäni ja isoäitini kertoivat. He itse eivät koko elämänsä aikana tehneet muuta työtä kuin omistivat tilan. Varsinaiset työt tekivät rengit, piiat ja torpparit.
        Vielä isänikin isännyyden aikana renkejä ja piikoja oli muutamia siten että viimeiset lähtivät 1963.

        Mutta erityisesti tuota ihmettele, kun sanot että lapsi kunnioitti vanhempiaan liikaa. Vanhempiaan ei voi ikinä kunnioittaa liikaa. Esimerkiksi pieniä ollessamme emme koskaan saaneet leikkiä isovanhempiemme lähellä, emmekä saaneet puhua heidän aikanaan jos he eivät jotain kysyneet. Ja sama koski puheen suhteen omaa isääni aikuisikääni asti.
        Ja mielestäni olen saanut sivistyneen ja kurinalaisen kasvatuksen. Myöskin omat lapseni olen kasvattanut sivistyneiksi ja kurinalaisiksi. Tätä kasvatusta nykyvanhemmat eivät enää näytä osaavan ollenkaan, vaan jopa sellaisetkin äidit jotka ovat päivisin kotona vievät lapsiaan hoitoon. Käsittämätöntä!
        Hyvin pitkälti juuri kasvatus on se joka määrittelee ihmisen ja hänen menestyksensä.

        Tavallisissa suvuissahan näyttää olevan se menttaliteetti, että jälkeläiset huutelevat mitä sattuu ja välit ovat tulehtuneet ja monesti jopa poikki - eikä sukua arvosteta ollenkaan.
        Kun taas meidänlaisien ihmisten suvuissa suku ja perhe ja kaikkien välinen kunnioitus on kaikkein tärkein asia maailmassa, kaikki muu on vähemmän merkityksellistä.

        Työ huoneeni seinällä on Mannerheimin kuva suojeluskunta univormussa, joten varmaan arvaatkin asian siitä.

        Mitä taas uskontoon tulee, niin se on perinteisesti tärkeä osa elämäämme.

        Käsittääkseni täällä pohjolassa ei ennen kristuksen syntymää olevia tiloja ole jäljellä, eikä niitä ilmeisesti silloinkaan ole suuremmassa määrin ollut ylipäätänsäkään;)

        Unohtu vielä tuosta aiemmasta, että miten noin vanhoillinen mies voi hyväksyä avioeron? Eihän tosiuskovaisetkaan eroa, jos eivät saa yhteisiä lapsia. Mikäs raamatunluku se antaa luvan sellaiseen? Vai onko teillä suvussa joku sääntöpykälä siitä?


      • Maanilveilijä
        yllättävää kiinnostusta kirjoitti:

        Ehkäpä tosiaan olen vähän vanhoollinen näiden asioiden suhteen, mutta näin minut on aikoinaan kasvatettu, ja samaan ajattelu tapaan olen myös lapseni kasvattanut. Lapsia minulla on kolme, mainittu 28v poika, 26v poika, sekä 24v tytär.

        1. Mielestäni nainen ja mies eivät ikinä voi olla tasa-arvoisia. Miehen tehtävä on turvata talous, sekä suojella ja huolehtia vaimosta. Vaimon tehtävä taas on hoitaa kotia sekä kasvattaa lapset perinteitä kunnioittaen.

        Olisi äärimmäisen vaikeaa antaa tila tyttärelle, todennäköisesti ennemmin muodostaisin edellämainitun säätiön. Mutta onneksi tätä asiaa ei ole sen kummemmin tarvinnut ajatella.

        Aikoinaanhan jos omia poikia ei yrityksistä huolimatta syntynyt, niin tilahan annettiin usein jollekin muulle miespuoliselle sukulaiselle.

        Tyttäreni on kasvatettu siihen, että maa on isänmaata - eli maa kuuluu aina miehelle niin kuin nainenkin. Entisinä aikoina kun tämäkin tila oli sääntöperintötila, niin silloin ainoastaan vanhinpoika peri tilan ja jos muita poikia oli, niin he saivat yleensä rahaa sekä jotain muuta omaisuutta jonkun sivutila tai ehkä residenssin kaupungista. Tyttäret eivät perineet mitään muuta kuin syntyperänsä ja kunniallisuutensa, jotka olivat vanhoina hyvinä aikoina hyvän avioliiton edellytyksiä. Ja jos tytär ei naimisiin mennyt/päässyt, niin sai hän elinikäisen asumis oikeuden, sekä vuosittaisen määrärahan - näistä eduista oli tilan perineen pojan huolehdittava, joka joskus oli taloudellisesti erittäinkin raskasta. Tämän vuoksihan entisaikoina avioliittojen järjestämiseksi tehtiin välillä kovaakin työtä.

        Mutta mitä tulee tyttäreni suhtautumiseen asiaan, niin hän sen hyväksyy koska on siihen kasvatettu, sekä ymmärtää kuinka tärkeää se on perinteitten jatkumiselle.

        2. Kyllä lapsen joka perii pitää olla omaa verta, eli siis adoptiota en hyväksy, mutta kasvattilapsen kylläkin. Isovanhemmillani oli sota aikana otettu orvoksi jääneet sisarukset kasvattilapsina. Näistä kasvateistahan pidetään huolta kuin omista, mutta perintöoikeutta heillä ei ole, eikä se mielestäni heille kuulukaan.

        Jos poikani olisi päätynyt adoptioon niin sehän tietenkin olisi ollut hänen asiansa, mutta silloin tila kyllä menisi nuoremmalle pojalleni.

        Ja kyllä varmastikin vaimo menisi vaihtoon. Ihmiselämän perimmäinen tarkoitushan on suvunlisäys, siis nimenomaan oman suvun lisäys. Jos pariskunta ei saa lapsia, niin kyllä se on luonnon tapa ilmoittaa että heidän perimänsä ei sovi yhteen. Esimerkkejä löytyy useampia sekä tuttavien että sukulaisten piiristä. Pariskunnat ovat eronneet kun lapsia ei ole tullut, mutta kuitenkin uudenpuolison kanssa molemmat ovat lapsia saaneet. Kyllä jo senkin pitäisi jotain kertoa.

        3. Emme ole tehneet sukupolvenvaihdosta vielä. Olen 52v ja aion jatkaa vielä viitisen vuotta.

        Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vaihdamme vanhimman poikani kanssa asuinpaikkaa - hän muuttaa perheineen päärakennukseen ja minä vaimoni kanssa muutan pehtoorin taloon noin kolmensadan metrinpäähän päärakennuksesta.
        Nuorempi poikani asuu perheineen vanhassa pakarissa joka sijaitsee päärakennusta vastapäätä tilan toisellapuolella.

        Tavallaan syytinki tulee syntymään koska pehtoorin talo kuuluu tilaan ja näin ollen poikani omistukseen. Ja koska talo kuuluu poikani omistukseen, näin ollen kuuluu kaikki siitä aiheutuvat kulutkin. Näin meidän suvussa on aina menetelty ja näin menetellään vastakin. Minulla ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia. Talokin on riittävän kaukana päärakennuksesta eikä näköyhteyttä ole. Käyttö oikeus yhteen rantasaunaan tulee jäämään, mutta hallinta oikeuksia ei mihinkään jää. Metsässäkin saan olla tulevaisuudessakin töissä ihan tarpeeksi, sillä olen ennakoinut tätä sukupolvenvaihdosta jo jonkin aikaa, ja olen ostanut tuolta vähän pohjoisempaa muutamansadan hehtaarin metsäpalstan eläkepäivien harrastukseksi.

        Säätiöiminen estäisi tilaa joutumasta sukumme ulkopuoliseen omistukseen, sekä estäisi sen pilkkomisen. Mutta toimisi silti kuin tavallinen maatila, eli yhtälailla viljeltäisiin ja tehtäisiin metsäkauppoja, mutta rahaa ulos maksettaisiin apurahoina. Säätiötä tietenkin hallinnoisin ensin minä, ja jälkeeni valitsemani lapseni. Ja perustamiskirjaan kirjattaisiin tietenkin myös ehdot joilla säätiön voi purkaa. Ja tästä asiasta tosiaankin lasten sekä perheeni lakimiehen kanssa paljon keskusteltiin.

        Minä olin 23v kun ensimmäinen poikani syntyi(olen juuri täyttänyt 52) ja vaimoni oli juuri täyttänyt 19. Isäni oli myöskin 23v kun minä synnyin ja äitini oli 18v.
        Isoäitini taas oli 20v kun isäni on syntynyt ja isoisäni oli tuolloin 21v. Joten en ymmärrä alkuunkaan mitä tarkoitat. Perinteisesti lapset on hankittu nuorina, joten minkätakia nykyään lapset pitäisi hankkia vasta kun alkaa parta harmaantua? Poikani oli 21v saadessaan ensimmäisen poikansa, eli siis täysi-ikäinen jo aikaisempien lakienkin mukaan.

        4. Jos poikani kuolee, niin täysi-ikäisyyden saavutettuaan hänen vanhin poikansa saa tilan omistukseensa. Häntä on kokoikänsä jo nytkin kasvatettu isännäksi ja vastuu kasvattaa.
        Ja ei hän jäisi yksin vastuunsa kanssa. Tässä lähellä sijaitsee serkkuni kartano, ja sukumme on aina pitänyt toisistaan huolta.
        Hän tulee todennäköisesti kouluttautumaan joko agrologiksi tai agronoomiksi kuten isänsä ja isoisänsä. Eikä kouluttautuminen mielestäni estä viljelijänä toimimista ainakaan viljely kiireiden vuoksi. Meillä on yksi vakituinen työntekijä, joka pääasiassa tekee metsätöitä ja keväällä on kylvötöissä parin kesäapulaisen kanssa auttamassa. Ja tottakai hän käy myös armeijan. Elämänhän pitää perustua kolmeen asiaan - koti, uskonto ja isänmaa.

        En oiekein ole koskaan ymmärtänyt tuota maailman näkemisen tarvetta. Minulla ei ainakaan koskaan ole ollut minkäänlaista halua lähteä kotoa pois. Ulkomailla olen käynyt vain töitten pakottamana. Jos minä saisin päättää, niin Suomi eroaisi EU:sta ja laitettaisiin rajat kiinni. Kyllä tuo maailman näkemisen tarve on mielestäni ainoastaan ihmisillä joilla ei ole rakkautta pyhää isänmaata kohtaan.

        Mielestäni yhteiskuntaluokalla ei ole merkitystä nykyisin. Minulta löytyy hyviä ystäviä erityisen varakkaista sekä vähemmän elämässään onnistuneista ihmisistä, enkä tosiaan millääntavoin lokeroi heitä. Ja sama sukunimi on tällähetkellä kahdellakymmenlläkolmella muulla ihmisellä itseni lisäksi, ja sukunimeämme ei tarvitse suojata, koska tällaisia liitteellisiä nimiä ei enää kellekään anneta.

        Muutoshan se pilaa paljon asioita. Kaihoten vain haaveilen niistä ajoista mistä isoisäni ja isoäitini kertoivat. He itse eivät koko elämänsä aikana tehneet muuta työtä kuin omistivat tilan. Varsinaiset työt tekivät rengit, piiat ja torpparit.
        Vielä isänikin isännyyden aikana renkejä ja piikoja oli muutamia siten että viimeiset lähtivät 1963.

        Mutta erityisesti tuota ihmettele, kun sanot että lapsi kunnioitti vanhempiaan liikaa. Vanhempiaan ei voi ikinä kunnioittaa liikaa. Esimerkiksi pieniä ollessamme emme koskaan saaneet leikkiä isovanhempiemme lähellä, emmekä saaneet puhua heidän aikanaan jos he eivät jotain kysyneet. Ja sama koski puheen suhteen omaa isääni aikuisikääni asti.
        Ja mielestäni olen saanut sivistyneen ja kurinalaisen kasvatuksen. Myöskin omat lapseni olen kasvattanut sivistyneiksi ja kurinalaisiksi. Tätä kasvatusta nykyvanhemmat eivät enää näytä osaavan ollenkaan, vaan jopa sellaisetkin äidit jotka ovat päivisin kotona vievät lapsiaan hoitoon. Käsittämätöntä!
        Hyvin pitkälti juuri kasvatus on se joka määrittelee ihmisen ja hänen menestyksensä.

        Tavallisissa suvuissahan näyttää olevan se menttaliteetti, että jälkeläiset huutelevat mitä sattuu ja välit ovat tulehtuneet ja monesti jopa poikki - eikä sukua arvosteta ollenkaan.
        Kun taas meidänlaisien ihmisten suvuissa suku ja perhe ja kaikkien välinen kunnioitus on kaikkein tärkein asia maailmassa, kaikki muu on vähemmän merkityksellistä.

        Työ huoneeni seinällä on Mannerheimin kuva suojeluskunta univormussa, joten varmaan arvaatkin asian siitä.

        Mitä taas uskontoon tulee, niin se on perinteisesti tärkeä osa elämäämme.

        Käsittääkseni täällä pohjolassa ei ennen kristuksen syntymää olevia tiloja ole jäljellä, eikä niitä ilmeisesti silloinkaan ole suuremmassa määrin ollut ylipäätänsäkään;)

        Olipas jäsennelty sepustus. Toisinsanoen sulle on ollut käsikirjoitus jo valmiina kun olet vielä heilunut isäsi housunlahkeessa. Samoin sinä olet siirtänyt oman käsikirjoituksesi vaikka se ei ole edes ollut vielä "se iloinen pilke silmäkulmassasi".
        Aika pitkälle on teidän suvussa mennyt 4:nen käskyn toteutus kun pitää palvoa vanhempiaan ja isovanhempiaan kun pyydetään vain kunnioittamaan. Ollahan muuten samanikäisiä,syksyllä tulee 52 täyteen.Muistan armeija aikana olleen näitä kaltaisiasi "aatelisia" useampia omassakin palveluspaikassa,jotka poikkeuksetta tulivat RUK:n
        kautta siviiliin. Olet sellaisessa urassa jossa itse olin ennenkuin kyseenalaistin touhun. Kyllä meikäläisestä kasvatettiin isän työn jatkajaa oikein tosissaan,olen ainut poika mulla 4 siskoa.
        Sen näki sivullisetkin että tuosta se tulee isäntä sukutilalle, sitä ei mikään mahti maailmassa miksikään muuta.Ennemmin maapallokin lakkaisi pyörimästä kuin että siskoistani tulisi jatkaja tilalle.Kyllä siinä meikäläisellä pidettiin yllä "preussilaista kuria" ihan joka lailla. Jos siinä yritti pullikoida vastaan niin kohta muistutettiin
        ,että mitäs se 4. käsky sanookaan. Ja se meni läpi vielä 20:kin, kunnes lopuksi sanoin isälle, että joo tiedetään mutta ei se kyllä palvomaaan pyydä. Siihen se sitten loppui ja aloin kyseenalaistaa yhtä sun toista. Muunmuassa senkin että olenko vain olemassa vain tilaa varten, vai onko tila minua varten. Eihän tuossa mitään, jokainenhan saa
        elää elämänsä sellaisessa umpiossa kuin haluaa.Mutta minua alkoi tympiä se kun huomasin suunnillensa joka asiassa aina faijan sormet pelissä,ja olin menossa samoja jalanjälkiä.Eihän tässä elämässä ole luovuudelle ja elämiselle mitään tilaa jos hiihdät samoja latuja mitä suku on aina "turvallisesti" mennyt. Ei se ole elämää, että sulle on tehty käsikirjoitus jossa sinä näyttelet sen roolisi siinä suvun "ketjussa" samalla lailla kuin se ensimmäinenkin suvun mies ja siirrät taas sen roolin seuraavalle. Sellainen elämä voi olla turvallista mutta myös ilotonta, olen kokenut itse sen.Ja kuitenkaan et voi varmistaa elämääsi 100%:sti,aina löytyy kuitenkin se pieni riski että epäonnistut ja munaat koko suvun maineen.Mulla on neljä poikaa,eli niitä isännän kokelaita on vaikka muille jakaa, mutta yhtäkään en ole painostanut jäämään isännäksi (se ei ole edes vapaaehtoinen pakkokaan)sukutilalle.Olen vain sanonut että lukekaa pojat kyllä tämä "mesta" täällä pysyy ja tehkää se lenkki maailmalla,mitä itse en saanut tehdä.Kyllä tilanpidon täytyy perustua vapaaehtoiseen haluun jatkaa eikä jonkinmoiseen suvun painostamaan velvollisuuteen. Tottakai minäkin ensin omille pojille tätä tarjoan ja sitten siskojen tai serkun lapsille ennenkö vapaaseen kauppaan laitan. Voin sanoa omasta kokemuksesta että tyhjää ja onttoa oli elämä kun yritin toteuttaa edellisten sukupolvien toiveita ja pitää suvun vaakunaa (sellainenkin on) korkealla.Kaiken lisäksi olin sellaista kotona
        viihtyvää lajia, kunnes silmät aukenivat että elämä on tässä ja nyt.Nykyään kiertelen ja kattelen maailmaa, 2 viikon päästä olen menossa porukan kanssa Islannin matkalle.


      • erno reino
        yllättävää kiinnostusta kirjoitti:

        Ehkäpä tosiaan olen vähän vanhoollinen näiden asioiden suhteen, mutta näin minut on aikoinaan kasvatettu, ja samaan ajattelu tapaan olen myös lapseni kasvattanut. Lapsia minulla on kolme, mainittu 28v poika, 26v poika, sekä 24v tytär.

        1. Mielestäni nainen ja mies eivät ikinä voi olla tasa-arvoisia. Miehen tehtävä on turvata talous, sekä suojella ja huolehtia vaimosta. Vaimon tehtävä taas on hoitaa kotia sekä kasvattaa lapset perinteitä kunnioittaen.

        Olisi äärimmäisen vaikeaa antaa tila tyttärelle, todennäköisesti ennemmin muodostaisin edellämainitun säätiön. Mutta onneksi tätä asiaa ei ole sen kummemmin tarvinnut ajatella.

        Aikoinaanhan jos omia poikia ei yrityksistä huolimatta syntynyt, niin tilahan annettiin usein jollekin muulle miespuoliselle sukulaiselle.

        Tyttäreni on kasvatettu siihen, että maa on isänmaata - eli maa kuuluu aina miehelle niin kuin nainenkin. Entisinä aikoina kun tämäkin tila oli sääntöperintötila, niin silloin ainoastaan vanhinpoika peri tilan ja jos muita poikia oli, niin he saivat yleensä rahaa sekä jotain muuta omaisuutta jonkun sivutila tai ehkä residenssin kaupungista. Tyttäret eivät perineet mitään muuta kuin syntyperänsä ja kunniallisuutensa, jotka olivat vanhoina hyvinä aikoina hyvän avioliiton edellytyksiä. Ja jos tytär ei naimisiin mennyt/päässyt, niin sai hän elinikäisen asumis oikeuden, sekä vuosittaisen määrärahan - näistä eduista oli tilan perineen pojan huolehdittava, joka joskus oli taloudellisesti erittäinkin raskasta. Tämän vuoksihan entisaikoina avioliittojen järjestämiseksi tehtiin välillä kovaakin työtä.

        Mutta mitä tulee tyttäreni suhtautumiseen asiaan, niin hän sen hyväksyy koska on siihen kasvatettu, sekä ymmärtää kuinka tärkeää se on perinteitten jatkumiselle.

        2. Kyllä lapsen joka perii pitää olla omaa verta, eli siis adoptiota en hyväksy, mutta kasvattilapsen kylläkin. Isovanhemmillani oli sota aikana otettu orvoksi jääneet sisarukset kasvattilapsina. Näistä kasvateistahan pidetään huolta kuin omista, mutta perintöoikeutta heillä ei ole, eikä se mielestäni heille kuulukaan.

        Jos poikani olisi päätynyt adoptioon niin sehän tietenkin olisi ollut hänen asiansa, mutta silloin tila kyllä menisi nuoremmalle pojalleni.

        Ja kyllä varmastikin vaimo menisi vaihtoon. Ihmiselämän perimmäinen tarkoitushan on suvunlisäys, siis nimenomaan oman suvun lisäys. Jos pariskunta ei saa lapsia, niin kyllä se on luonnon tapa ilmoittaa että heidän perimänsä ei sovi yhteen. Esimerkkejä löytyy useampia sekä tuttavien että sukulaisten piiristä. Pariskunnat ovat eronneet kun lapsia ei ole tullut, mutta kuitenkin uudenpuolison kanssa molemmat ovat lapsia saaneet. Kyllä jo senkin pitäisi jotain kertoa.

        3. Emme ole tehneet sukupolvenvaihdosta vielä. Olen 52v ja aion jatkaa vielä viitisen vuotta.

        Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vaihdamme vanhimman poikani kanssa asuinpaikkaa - hän muuttaa perheineen päärakennukseen ja minä vaimoni kanssa muutan pehtoorin taloon noin kolmensadan metrinpäähän päärakennuksesta.
        Nuorempi poikani asuu perheineen vanhassa pakarissa joka sijaitsee päärakennusta vastapäätä tilan toisellapuolella.

        Tavallaan syytinki tulee syntymään koska pehtoorin talo kuuluu tilaan ja näin ollen poikani omistukseen. Ja koska talo kuuluu poikani omistukseen, näin ollen kuuluu kaikki siitä aiheutuvat kulutkin. Näin meidän suvussa on aina menetelty ja näin menetellään vastakin. Minulla ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia. Talokin on riittävän kaukana päärakennuksesta eikä näköyhteyttä ole. Käyttö oikeus yhteen rantasaunaan tulee jäämään, mutta hallinta oikeuksia ei mihinkään jää. Metsässäkin saan olla tulevaisuudessakin töissä ihan tarpeeksi, sillä olen ennakoinut tätä sukupolvenvaihdosta jo jonkin aikaa, ja olen ostanut tuolta vähän pohjoisempaa muutamansadan hehtaarin metsäpalstan eläkepäivien harrastukseksi.

        Säätiöiminen estäisi tilaa joutumasta sukumme ulkopuoliseen omistukseen, sekä estäisi sen pilkkomisen. Mutta toimisi silti kuin tavallinen maatila, eli yhtälailla viljeltäisiin ja tehtäisiin metsäkauppoja, mutta rahaa ulos maksettaisiin apurahoina. Säätiötä tietenkin hallinnoisin ensin minä, ja jälkeeni valitsemani lapseni. Ja perustamiskirjaan kirjattaisiin tietenkin myös ehdot joilla säätiön voi purkaa. Ja tästä asiasta tosiaankin lasten sekä perheeni lakimiehen kanssa paljon keskusteltiin.

        Minä olin 23v kun ensimmäinen poikani syntyi(olen juuri täyttänyt 52) ja vaimoni oli juuri täyttänyt 19. Isäni oli myöskin 23v kun minä synnyin ja äitini oli 18v.
        Isoäitini taas oli 20v kun isäni on syntynyt ja isoisäni oli tuolloin 21v. Joten en ymmärrä alkuunkaan mitä tarkoitat. Perinteisesti lapset on hankittu nuorina, joten minkätakia nykyään lapset pitäisi hankkia vasta kun alkaa parta harmaantua? Poikani oli 21v saadessaan ensimmäisen poikansa, eli siis täysi-ikäinen jo aikaisempien lakienkin mukaan.

        4. Jos poikani kuolee, niin täysi-ikäisyyden saavutettuaan hänen vanhin poikansa saa tilan omistukseensa. Häntä on kokoikänsä jo nytkin kasvatettu isännäksi ja vastuu kasvattaa.
        Ja ei hän jäisi yksin vastuunsa kanssa. Tässä lähellä sijaitsee serkkuni kartano, ja sukumme on aina pitänyt toisistaan huolta.
        Hän tulee todennäköisesti kouluttautumaan joko agrologiksi tai agronoomiksi kuten isänsä ja isoisänsä. Eikä kouluttautuminen mielestäni estä viljelijänä toimimista ainakaan viljely kiireiden vuoksi. Meillä on yksi vakituinen työntekijä, joka pääasiassa tekee metsätöitä ja keväällä on kylvötöissä parin kesäapulaisen kanssa auttamassa. Ja tottakai hän käy myös armeijan. Elämänhän pitää perustua kolmeen asiaan - koti, uskonto ja isänmaa.

        En oiekein ole koskaan ymmärtänyt tuota maailman näkemisen tarvetta. Minulla ei ainakaan koskaan ole ollut minkäänlaista halua lähteä kotoa pois. Ulkomailla olen käynyt vain töitten pakottamana. Jos minä saisin päättää, niin Suomi eroaisi EU:sta ja laitettaisiin rajat kiinni. Kyllä tuo maailman näkemisen tarve on mielestäni ainoastaan ihmisillä joilla ei ole rakkautta pyhää isänmaata kohtaan.

        Mielestäni yhteiskuntaluokalla ei ole merkitystä nykyisin. Minulta löytyy hyviä ystäviä erityisen varakkaista sekä vähemmän elämässään onnistuneista ihmisistä, enkä tosiaan millääntavoin lokeroi heitä. Ja sama sukunimi on tällähetkellä kahdellakymmenlläkolmella muulla ihmisellä itseni lisäksi, ja sukunimeämme ei tarvitse suojata, koska tällaisia liitteellisiä nimiä ei enää kellekään anneta.

        Muutoshan se pilaa paljon asioita. Kaihoten vain haaveilen niistä ajoista mistä isoisäni ja isoäitini kertoivat. He itse eivät koko elämänsä aikana tehneet muuta työtä kuin omistivat tilan. Varsinaiset työt tekivät rengit, piiat ja torpparit.
        Vielä isänikin isännyyden aikana renkejä ja piikoja oli muutamia siten että viimeiset lähtivät 1963.

        Mutta erityisesti tuota ihmettele, kun sanot että lapsi kunnioitti vanhempiaan liikaa. Vanhempiaan ei voi ikinä kunnioittaa liikaa. Esimerkiksi pieniä ollessamme emme koskaan saaneet leikkiä isovanhempiemme lähellä, emmekä saaneet puhua heidän aikanaan jos he eivät jotain kysyneet. Ja sama koski puheen suhteen omaa isääni aikuisikääni asti.
        Ja mielestäni olen saanut sivistyneen ja kurinalaisen kasvatuksen. Myöskin omat lapseni olen kasvattanut sivistyneiksi ja kurinalaisiksi. Tätä kasvatusta nykyvanhemmat eivät enää näytä osaavan ollenkaan, vaan jopa sellaisetkin äidit jotka ovat päivisin kotona vievät lapsiaan hoitoon. Käsittämätöntä!
        Hyvin pitkälti juuri kasvatus on se joka määrittelee ihmisen ja hänen menestyksensä.

        Tavallisissa suvuissahan näyttää olevan se menttaliteetti, että jälkeläiset huutelevat mitä sattuu ja välit ovat tulehtuneet ja monesti jopa poikki - eikä sukua arvosteta ollenkaan.
        Kun taas meidänlaisien ihmisten suvuissa suku ja perhe ja kaikkien välinen kunnioitus on kaikkein tärkein asia maailmassa, kaikki muu on vähemmän merkityksellistä.

        Työ huoneeni seinällä on Mannerheimin kuva suojeluskunta univormussa, joten varmaan arvaatkin asian siitä.

        Mitä taas uskontoon tulee, niin se on perinteisesti tärkeä osa elämäämme.

        Käsittääkseni täällä pohjolassa ei ennen kristuksen syntymää olevia tiloja ole jäljellä, eikä niitä ilmeisesti silloinkaan ole suuremmassa määrin ollut ylipäätänsäkään;)

        Periaatteessa olen samaa mieltä, suvun ensisijainen tehtävä on jatkuminen.

        Eli tila kuuluu omille pojille, niille joilla on samat geenit kuin vanhemmilla.

        Tytölläkin on samat geenit, ennenvanhaan myös vävypojat ottivat talon sukunimen omaksi sukunimekseen kun jäivät taloa isännöimään.

        Jos on poika niin talo myös kuuluu pojalle, muuten poikaa syrjitään ja se kantaa katkeruutta tästä vääryydestä loppuikänsä.
        Koska perinteiden mukaan talo kuuluu pojalle ...

        Joku sanoo tietenkin että ajat muuttuu, mutta täytyy muistaa kumminkin myös se, että isäntähän on itse saanut talon nimenomaan sen takia koska on vanhin poika.
        Millä oikeudella se jakaa taloa muille kun se kerran kuuluu vanhimmalle pojalle perinteiden mukaan.


      • kirjoitusten
        erno reino kirjoitti:

        Periaatteessa olen samaa mieltä, suvun ensisijainen tehtävä on jatkuminen.

        Eli tila kuuluu omille pojille, niille joilla on samat geenit kuin vanhemmilla.

        Tytölläkin on samat geenit, ennenvanhaan myös vävypojat ottivat talon sukunimen omaksi sukunimekseen kun jäivät taloa isännöimään.

        Jos on poika niin talo myös kuuluu pojalle, muuten poikaa syrjitään ja se kantaa katkeruutta tästä vääryydestä loppuikänsä.
        Koska perinteiden mukaan talo kuuluu pojalle ...

        Joku sanoo tietenkin että ajat muuttuu, mutta täytyy muistaa kumminkin myös se, että isäntähän on itse saanut talon nimenomaan sen takia koska on vanhin poika.
        Millä oikeudella se jakaa taloa muille kun se kerran kuuluu vanhimmalle pojalle perinteiden mukaan.

        jälkeen piti oikein miettiä elämmekö internetin aikakaudella vai opetteleeko suomen kansa vielä kirjoituksen alkeita...

        tärkeintä on varmasti että tila jatkuu mutta mitalilla on toinen puoli jos siitä ajatuksesta tulee rasite, kuten joku jo sanoikin valmis elämänkaari tiedossa. Jossain vaiheessa voi tulla mieleen hetki jolloin haluaa poiketa tältä valmiiksi suunnitellulta tieltä.

        Mitä mieltä jos vaikka sisaruksia monta ja joku muu haluaisikin tilan itselleen kuin se vanhin ja poika nimenomaan. historiasta voimme lukea että näin on käynyt ja kaavasta on paljon poikettu.
        Hienoa että niin monet antavat lasten kasvaa ja elää kuin haluavat ja toivovat, sanoen täältä tämä paikka löytyy.. Niin myös omat vanhempani ovat sanoneet ja sellainen lämmittää edelleen mieltäni.
        Maailma on juuri sellainen kuin luomme sen mielissämme.


      • väärä sukupuoli
        Isäntä kirjoitti:

        Sun tarttis saada jotain jos sun vanhempasi myyvät omaa omaisuuttaan veljellesi?

        Olisit itse alkanut viljelijäksi etkä nalkuttajaksi niin asiat olisi toisin.

        Vanhemapani tai isäni lahjoitti maatilayrityksen siis...Äitini vastaikään sanoi, ettei hän edes ole nähnyt spv papereita kun puhui , että isä alkaa kohta myymään puita metsästä, kun jäänyt myyntioikeus.Korjasin, että tiettyyn summaan saakka.Jatkaja asuu muutaman sadan km päässä ja hänellä on päätoiminen ammatti.Eikä siinä mitään jos jatkossa syytinkiläiset hoitaisivat asiansa ja vaatimuksensa hänen kanssaan eivätkä vaatisi niitä, jotka eivät enään kuulu tilaan mitenkään.


    • oppia ikä kaikki

      Se on nyt opittu kantapään kautta. Meillä kun isäni ehti kuolla ennen tilan síirtymistä minulle. Se vasta oli soppa, kun alettiin tehdä siinä sitten sukupolvenvaihdosta perinnönjaon yhteydessä. Asiantuntijatkaan kun ei osannut neuvoa mitä tehdään ja miten, mikä on hyvä vaihtoehto ja mikä ei. Siinä oli kyllä hermot kovilla. Loppuen lopuksi asia hoidettiin niin, että minä sain osan tilasta perintönä, sisarukset sai muuta omaisuutta ja minä vielä maksoin heille puhdasta rahaa, sekä maksan äidilleni 10 vuoden aikana hänen osuutensa. Helpommin olisi kaikki käynyt kun olisi isäkin ollut hengissä. Enää en samanlaiseen ryhtyisi, kun tiedän, millainen sekasotku se on.

      • Konsta Kuttaperka

        Tuo pitää paikkansa,on sitä mötinää kuultu sittenkin
        vielä tarpeeksi vaikka molemmat vanhemmat olivat/ovat elossa kun kauppakirja tehtiin. Ei ehkä niinkään siinä alkumetreillä mutta kun muille sisaruksille tuli ikää lisää ,niin kyllä sitä huomaa rivien välistä. Joten ottakaa ,keskustelkaa ja pankaa toimeksi kun talon vanhapari on vielä muonavahvuudessa. On esimerkki siitäkin kun yksi sisaruksista halusi enemmän (perheen äiti kuoli,isä elää),eikä sopuun päästy,niin talo on jäänyt heittelle ja on rapistunut ja ennenkaikkea
        myymättä vieläkin.No,talon arvo siinä on laskenut.
        Kenen onni se sitten on, ostajanko?


      • nuorena

        Äkilliset sairas/kuolemantapaukset kinkkisiä juttuja sitten tulevaisuudessa kun tilalla ei ole voitu tehdä s.polvenvaihdosta niinkuin on ajateltu menevän normaalioloissa. Ja neuvot on olleet sitten mitä on.
        sitä duunaa hommaa niin ettei tule ajatelleeksi mitään tilakauppoja, saappaat kun on saatu saveen yhtkertaa..

        Siinäpä sitten vanhempana ja "viisaampana" kun vaihdos ajankohtainen huomaakin monta yllätystä.


    • tapahtui näin

      Veli osti halvalla suuren maatilan; täytyi muka saada halvalla kun piti investoida uudistettavaan navettaan jota ei sitten edes aloittanut vaan hävitti karjan kun oli ensin saanut tilan omakseen. Maksoi vanhemmilleen pilkkahinnan, alle verotusarvon ja maksoi siten mieluummin valtiolla lahjaveroa kuin esim sisaruksille mitään, niin, sisaret jätettiin ilman lantin lanttia. Sisaret ovat tahoillansa olleet naimisissa pankin kanssa kauan ja hartaasti kun ovat omia talojansa maksaneet, veli se vaan teki valtaviin matsiinsä isoja aukkoja joista kerralla lähti satoja tuhansia, varmasti lähemmäs miljoona mummoa, oli siinä helppo sitten elellä laveasti vailla huolta. Jos yritettiin tuhota tällä tempulla sisarten ja veljen välit, niin onnea vaan, onnistuttiin hyvin. On käsittämätön asia miten eriarvoisia voivat tytöt ja pojat nykyajan suomessa olla!!! Ei tarvitse Intiaan ja Kiinaan mennä asiaa ihmettelemään! Eikä veljen saamaa huimaa etua edes lasketa ennakkoperinnöksi..eli huijaus senkuin jatkuu...

      • *tyhjän.

        tuo kuulostaa jo valmiiks niin tutulta,että pahasti tuntuu että meillä on käymässä sama homma. Olen niin sata varma että ( veli pistää lehmät samantie pois ku nimet on paperissa.. vaikka sano että alkaa lehmiä pitämää,mut en oo nähnny navetassa harjottelevan minkää vertaa. huh huh..


      • kuulostaa

        mitenkäs vanhemmat asustelevat, Syytinki? oma asunto kirkonmäellä?


      • vastailen
        kuulostaa kirjoitti:

        mitenkäs vanhemmat asustelevat, Syytinki? oma asunto kirkonmäellä?

        No vanhemmat asuvat omassa talossaan vähän matkan päässä. Ei siis edes syytinkiä. Sellasta se on kun on katraan ainoa poika, pitäähän sen saada tila kävi miten kävi. Tytär olisi tarjonnut tilasta enemmän, olisivat muutkin jotain saaneet, mutta kun ei oo munia ni ei oo.


      • vielä,
        vastailen kirjoitti:

        No vanhemmat asuvat omassa talossaan vähän matkan päässä. Ei siis edes syytinkiä. Sellasta se on kun on katraan ainoa poika, pitäähän sen saada tila kävi miten kävi. Tytär olisi tarjonnut tilasta enemmän, olisivat muutkin jotain saaneet, mutta kun ei oo munia ni ei oo.

        No se on sitten vanhempiesi valinta

        usko pois kyllä sitä mietitään heidän mielissään nyt ja tulevaisuudessa olivatko ne munat sitten(kään) tärkein valintakriteeri. Toisinaan äärivanhakantaisuus on vallalla maaseudulla vieläkin ja mielipiteitään ja -ajatuksiaan niin hankala muuttaa.


      • jonne
        vielä, kirjoitti:

        No se on sitten vanhempiesi valinta

        usko pois kyllä sitä mietitään heidän mielissään nyt ja tulevaisuudessa olivatko ne munat sitten(kään) tärkein valintakriteeri. Toisinaan äärivanhakantaisuus on vallalla maaseudulla vieläkin ja mielipiteitään ja -ajatuksiaan niin hankala muuttaa.

        No siten kun ne vanhemmat käy vanhoiksi niin voit sanoa että soittelevat velipojalle sitten kun vaipat pitää vaihtaa ja huusholli imuroida. Olen siitä samaa mieltä ettei perinteitä tarvitse muuttaa ja ennen sisarukset maksettiinkin ulos tilasta, vaan miksi se perinne on pitänyt muuttaa. Jos hommat hoidettaisiin niinkuin ennenkin tila pojalle ja sisaruksille osuudet niin ei kai kukaan mitään valittaisikaan. Itse olen sitä mieltä että pilkkahinnalla tilan ostaneet ja sisarukset ilman jättäneet kunnon verolle, samalla tavalla kuin duunarin lapsetkin jos työmies niille jotain yrittää antaa PRKLE.Perinteistä vielä sen verran ettei ne paljon paina kun päällä on kaksi metriä turvetta. Eniten vituttaa halvalla tilan ostaneet sivutoimiviljelijät jotka aina rutisevat tukien pienuutta vaikka rahaa tulee molemmista luukuista. Itsekkin olen valmis lomani uhraamaan 5vk vuodessa jos saan siitä 20k€ talon maksuun. On muuten viljelijöillä tässä maassa ollut pirunmoiset säästöt kun useat tututkin ovat jo kymmenisen vuotta viljelleet tappiolla.


      • Kullervo Kovakanki
        vastailen kirjoitti:

        No vanhemmat asuvat omassa talossaan vähän matkan päässä. Ei siis edes syytinkiä. Sellasta se on kun on katraan ainoa poika, pitäähän sen saada tila kävi miten kävi. Tytär olisi tarjonnut tilasta enemmän, olisivat muutkin jotain saaneet, mutta kun ei oo munia ni ei oo.

        On sulla munat, ne on vain sarjassa ja miehellä rinnan.Siinä se on miehen ja naisen ero.


      • Maanilveilijä
        vastailen kirjoitti:

        No vanhemmat asuvat omassa talossaan vähän matkan päässä. Ei siis edes syytinkiä. Sellasta se on kun on katraan ainoa poika, pitäähän sen saada tila kävi miten kävi. Tytär olisi tarjonnut tilasta enemmän, olisivat muutkin jotain saaneet, mutta kun ei oo munia ni ei oo.

        Kuuntelin joskus siskon ja miehensä ininää siitä kun sain halvalla??? tilan itselleni. Sanoin,että vaihdetaanko osia,haluaako hän tosiaan 7-päiväistä työviikkoa eläinten kanssa ja 24 vrk:n vuosilomaa. Samaan syssyyn muistin siskon miehen isällä olevan pienen maatilan Liedossa ja sanoin että pidä puolesi ja nappaa se muiden nenän edestä itsellesi.Siihen se ininä sitten pikkuhiljaa loppui,eikä nykyään enää jutella niistä asioista. Helekkari, kun sitä puhutaan paljon ja kaikenlaista ja kun esittää vaihtoehdon niin puhe loppuu kuin veteen.Elikkä puhutaan vain paljon ja todellisuudessa ei ollakkaan luopumassa nykyisestä asumis mukavuudesta.Kuten tuossa edellisissä olen kertonut omasta elämästä,niin olen vaikka hetikin valmis vaihtamaan siskojen kanssa. Nuorimmalle siskolle sanoin kun alkoivat suunnitella uutta taloa,että tässäkin olisi vaihtoehto. Mutta ei se nyt sitten kuitenkaan kiinnostanut. Eli vedin sen johtopäätöksen kuten tällä palstalla olevien kommenteista muutenkin että rahallinen arvo ja raha tällaisessa tilassa eniten kiinnostaa kuin se työmäärä jota tilan eteen joutuu tekemään.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16685
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5370
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2545
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2010
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1742
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      975
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      941
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      849
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      843
    Aihe