Pyöräily

Tyttäreni oppi tuon taidon 7v ikäisenä ja poika 6-vuotiaana. En huolestuisi, apufillarit pois vasta kun lapsi itse haluaa, varmaan kun muutaman kerran koulukaverien nähden apupyörien kanssa ajaa tuleekin halu saada ne pois.
Onhan niitäkin joilla ei apupyöriä ole koskaan, ihan lapsen ehdoilla tässäkin asiassa, turha huolestua tai ainakaan pakottaa.

Meillä oli viime kesänä sama homma (tyttö myös -99) Mutta me puhuttin ja puhuttiin asiasta. Sanoin että kaatumisia tulee aina ja että ajat sitten kun haluat. Rohkase lasta kertomalla että harjottelemalla oppii. ja muistuta että kaatumiset kuuluu asiaan. Voit hommata kypärän lisäksi polvi-, kyynär- ja käsisuojat ettei kaatuminen pelota niin paljon, mutta hiljaa hyvä tulee. Vaatii paljon kärsivällisyyttä lapselta. Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee! Kun tarpeeksi psyykkaat lasta niin lyömpä vetoa että lapsesi ajaa jo syksyllä täysiä. Meillä tyttö ei ennen tätä kevättä tykännyt pyöräillä ollenkaan.

Olen ottanut molemmilta lapsilta apupyörät pois neljä vuotiaana. Muutamassa viikossa ovat oppineet ajamaan pyörällä. Harjoittelupaikaksi vain joku sopiva hiekkatie tai -kenttä. Ensimmäisenä kannattaa opettaa lapsi pysähtymään oikein. Eli laskemaan jalan maahan samalla kun pysähtyy ja kallistaa pyörää. Näin kaatumisia tulee vähemmän. Sanoisin kuitenkin että kun rauhassa harjoittelet lapsesi kanssa, rohkaiset, et kuitenkaan pakota jos ei todellakaan halua, niin syksyllä varmasti ajaa jo täyttä häkää.

lapsen ehdolla, kannattaa harjoittelu aloittaa pehmeällä alustalla kuten ruohikolla, ei turhaan jää traumoja kipeistä kaatumisista. meidän tyttö menee syksyllä kouluun, ja just alettu harjoittelu.

Nuoremmalta lapselta otettiin samaan aikaan pois ja hän osaa jo ilman pyöräillä.

Muistan itse lapsena, miten omasta pyörästäni otettiin apurattaat pois, vaikka en olisi halunnut. Ikää en muista, mutta olin kuitenkin alle kouluikäinen. Suutuin apurattaiden ottamisesta kamalasti ja "vieritin" pyörän vauhdilla seinään. Lopulta ei mennyt kauaakaan, kun opin ajamaan ilman niitä.

Omasta kokemuksesta siis sanoisin, että aikuisten on joskus tehtävä "ikävä" päätös lapsen puolesta, jos lapsi ei kerran itse sitä tee. Koululaista aletaan kyllä kiusaamaan apurattaista ellei hänellä ole siihen syynä jokin selvästi näkyvä fyysinen vamma.

Meillä 2-vuotias ajaa apurattaiden (eri korkeudella olevat) kanssa ja 4-vuotias ilman.

Kiitos kaikille jotka vastasitte!! Harjoittelu on aloitettu ja toivotaan että syksyllä saamme nakata apurattaat pois!!

Meillä lapset oppivat ajamaan 5 ja 3 vuotiaina. esikoinen sai pyörän 4 vuotiaana 16" (syksyllä ja oppi ajamaan seuraavana kesänä) ja nuorempi sai 14" pyörän 3 vuotis lahjaksi (keväällä ja oppi ajamaan 3 kk:n kuluttua).

Ilman apupyöriä ajo onnistui kummaltakin muutamassa viikossa sen jälkeen kun apupyörät poistettiin. Apupyörät poistettiin sitten kun jalat ylsivät maahan lapsen istuessa satulassa. Ajoasento ei ollut aluksi paras mahdollinen, mutta satula nostettiin oikealle korkeudelle heti kun ajo oli vakaampaa n. 2vk sen jälkeen kun oli oppinut ajamaan.

Lapsi voi laittaa jalan maahan jos pelkää menevänsä nurin ja suurin kompastuskivi on ylitetty. Alkuun voi vaikka potkia vauhtia jaloilla jos ei uskaltaudu polkemaan.

Meillä ei poika 6 v meinannut millään oppia ajamaan ilman apupyöriä, mutta sitten keksimme ottaa uudelleen käyttöön pienemmän pyörän. Oppi yhdessä illassa ajamaan tällä pikkupyörällä ja sitten omalla "oikean kokoisella" pyörällään! Hoksasi kai tuolla pikkupyörällä sen tasapainon ja muutenkin tekniikan paremmin ja siitä se lähti!

kyllä 7-vuotiaan jo pitäisi oppia ajamaan ilman apupyöriä, jos kehityksessään normaali. Apparit vaan pois ja harjoittelua. Korosta lapselle mitä kaikkea kivaa voitte tehdä (vaikka pyöräillä puistoihin ja jätskille) kun lapsi osaa kunnolla ajaa. Ja kavereitten esimerkki on yleensä hyvä. Meillä lapset 6,5, 5,5 ja kaksoset 3v. 9kk. Kaikki ajaa ilman appareita. Oppinu noin 3,5.4 vuoden iässä.

laitoitkin viestisi jo jonkin aikaa sitten. Meillä oli sama tilanne, kuin teillä, tyttäremme kanssa. Pyöräilyä ilman apupyöriä opeteltiin pitkään ja hartaasti, lapsikin häpesi osaamattomuuttaan, vaikka kuinka lohduttelimme. Kaikki keinot koitettiin ja välillä kokeiltiin pienempää pyörää, ei auttanut. Oppi sitten ekaluokan syksyllä, ja sai palkinnoksi potkulaudan. Sitten asiaan tulikin yllättävä käänne. Tyttö alkoi valittaa selkäkipuja koulupäivän jälkeen ja lääkärillä selvisi, että hänellä onkin varsin paha skolioosi selkärangassa (jota nyt yritetään hoitaa, sille vaan ei ole paljon tehtävissä...). onkos tuo nyt sitten ihmekään, että pyöräily ei ottanut sujuakseen. Eikä skolioosi näkynyt hänellä 7-vuotiaana päällepäin, emme olleet huomanneet mittän outoa. En tietenkään halua ketään pelotella tällä, kaikki lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Joskus voi kitenkin olla paikallaan miettiä, onko lapsella fyysisiä edellytyksiä oppia vielä pyöräilemään!