Elämääsi vaikuttaneet ihmiset?

kun oli niin autoritääristä...kaikki
oliko valinnanmahdollisuutta?...kapinaa...
tms omaa ajattelua??? kysyn vaan???

ehkä aika oli kasvatuksellisesti johdon-- ja yhdenmukaisempaa

helppo oli leimauttaa itsensä milloin kehenkin ja kun sai positiivista palautetta niin
ei se ainakaan hidasteena ollut

jos uskalsi- tai ymmärsi olla eri mieltä ja auta armias !!!jos vielä ilmaisit sen
niiiiin... ;/

joiden kanssa olen tavalla tai toisella elänyt pätkän yhteistä matkaa. Olen sitä mieltä, että jopa naapurit voivat vaikuttaa elämäämme ja persoonamme muovautumiseen varsin paljon.

Onneksi kai ikäluokkamme ankaratkin kasvattajat antoivat runsain mitoin rakkautta lapsilleen ainakin heidän ensimmäisinä ikävuosinaan. Perinteinen autoritäärinen kasvatuskaan ei ollut sen päälle niin tuhoisaa kuin olisi muuten voinut olla.
Itse olin jo ennen murrosikää sitä mieltä, että vanhempani tekivät (suurella rakkaudella) kaikki mahdolliset virheet kasvatuksessaan. Erityisesti rangaistuksilla oli juuri päinvastainen vaikutus kuin vanhempani olettivat. Luulen, että saamani ankaran autoritäärisen kasvatuksen ansiosta minusta tuli parempi äiti. En halunnut toistaa vanhempieni virheitä ja ryhdyin tutkimaan ja opiskelemaan asioita omaan tarpeeseen. Luulen onnistuneeni tekemään ihan omat virheeni sillä alueella. Saamani palautteen mukaan omat virheeni eivät olleet yhtä ikäviä kuin vanhempieni virheiden korostettuna toistaminen olisi ollut. (Serkukset varmaan harvoin saavat yhtä erilaisen kasvualustan kuin meidän lapsemme ovat saaneet.)

Minusta aikuisten on ihan turhaa syyttää käyttäytymisestään vanhempiaan tai olosuhteita. Älykäs aikuinen ihminen voi halutessaan muuttaa omaa käyttäytymistään, asenteitaan ja arvojaan.

Ihanat lähimmäiset auttavat toisiakin kasvamaan. Sellaisia on onnekseni osunut tielleni useita.;)

Aivan pienenä minulla oli aivan mahdottomat naapurit. Ikävä vain, että tapasin heidät - ne negatiiviset vaikuttajat - niin pienenä, 4-vuotiaana pikkupoikana. En nyt vaivaa muita kertomalla, mitä kaikkea he tekivät, mutta minä todella vihasin ja pelkäsin heitä. Ainoa kostoni oli se, etten koskaan tervehtinyt, en puhunut heille mitään ja mulkoilin heitä aina vihaisesti. Minulle oli suuri voitto, kun huomasin heidän karttavan minua: Aikuiset ihmiset poikkesivat pois tieltä, kun minä tulin vastaan. Sitä jatkuin kahdeksan vuotta aina muuttoomme asti. - Se on ollut varmaan jonkinlainen alkusysäys pitkävihaisuudelleni. Kun välit ovat poikki, niin ne ovat poikki lopullisesti. (He itse olivat samaa tyyliä.)

Positiivisessa mielessä minuun on vaikuttanut eniten opiskelukaverini äiti. En ollut oikeastaan kovin hyvä ystävä sen opiskelukaverin kanssa, mutta ystävystyin hänen äitinsä kanssa. Hän todellakin oli vuosia paras ystäväni. Siinä suhteessa ei ollut mitään eroottista virettä, vaan oli kysymys ihan ystävästä, hyvästä kaverista.

Hänen kanssaan saattoi puhua ihan mistä tahansa. Hän oli minua n. 30 vuotta vanhempi, hyvin voimakas ja dominoiva persoona, joka teki ihan mitä vain piittaamatta pätkääkään siitä, mitä muut ajattelevat. (Minusta hän kyllä nujersi oman poikansa.) - Tältä frouvalta olen oppinut niin paljon, että on vaikea edes kuvailla. Itsetunnon vahvistaminen, rohkeus oman mielipiteen ilmaisemiseen, piittamattomuus arvosteluihin, yleinen maailmanparantaminen, esiintyminen, maltin säilyttäminen, halu oppia aina uutta. Lisäksi peloton kohtaaminen hyökkääjien kanssa. - Ilman hänen oppejaan olisin varmaan saanut sydärin, kun minut ryöstettiin ulkomailla. Hän sanoi aina, että "pitää katsoa suoraan ahdistelijan läpi". Se on auttanut minua karkoittamaan muita päällekarkaajia.

minun ukkini on ollut minulle esikuva ja ohjeiden antaja.

Kun nyt luin vastauksianne, niin olette tietenkin kaikki vastanneet, että vanhemmat ovat vaikuttaneet.

Minun olisi pitänyt lisätä, että "paitsi omat vanhemmat". Nimittäin tarkoitin oikeastaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat jotenkin avanneet silmänne peruuttamattomasti jollekin uudelle tiedolle, näkemykselle, elämäntyylille, ajattelulle tms. - kuin ahaa-elämys. Ja se on sitten vaikuttanut elämäänne ja valintoihinne voimakkaasti. Kun jälkeenpäin ajattelette miten teidän elämänne on muotoutunut, niin voitte selvästi nähdä, että tuo joku/nuo jotkut ihmiset olivat ne, jotka olivat alkusysäys sille, että elämänsuuntanne muuttui - ehkä hyvinkin radikaalisti ja erilaiseksi kuin mitä olitte itse ennen sitä ajatellut.

Itselläni on joitakin yllättäviä suunnanmuutoksia, jotka ovat avanneet aivan uusia ulottuvuuksia elämääni. Ja huvittavaa on, että ne ovat melkein kaikki olleet asennemuutoksia, joiden suhteen minulla ennen sitä tiettyä "ahaa-elämystä" on ollut hyvin jyrkästi negatiivinen ja torjuva asenne! Avautuminen on tuonut mukanaan paljon upeita kokemuksia, joita ilman olisin ollut tavattoman paljon henkisesti köyhempi! Ja ne ihmiset, jotka ovat vaikuttaneet lähtemättömästi minuun ovat olleet minulle melko tuntemattomia tai vieraita.

muillakin vanhemmat, jotka onnistuivat kohdallani kasvatuksellaan tekemään minusta huonon itsetunnon omaavan ihmisen.
Yleisesti ottaen eivät yksittäiset ihmiset myöhemmässä elämässä ole vaikuttaneet minuun.
Kaikki elämän tuoma pettymys, katkeruus, huono onni yms. on nuokannut luonnettani.
Olen työtön ,mitäänsanomaton, kouluttamaton yksinäinen akka.
Arvostan aitoa rehellistä ihmistä jonka sanaan voi luottaa. Valitettavasti vastaani ei ole tullut sellaista ihmistä.

Ensimmäisenä isä, olin ns. isän tyttö: jostain syystä olen perinyt suoraan isältäni arvoni ja asenteeni, ikäänkuin olisin saanut häneltä "menestyksen avaimet" (minusta ne arvot olivat rakkautta ja yrittelijäisyyttä, rakkautta jopa kovaan työhön)
Toisena aikuisikään tullessani rakastettuni, ne kokonaiset kaksi - elämän kauhukokemuksia, joita en tahtoisi enää koskaan joutua kokemaan... (koko ikäni mä muistan ne...varoittavina esimerkkeinä)
Kolmantena aviomieheni, joka antoi minulle kaksi tervettä poikaa ja jonka kanssa olen "turvassa elämän kauhukokemuksilta..."
Kaikessa muussa koen onnistuneeni lähinnä omin avuin, tyyliin että jokainenhan on loppujen lopuksi oman onnensa seppä.