mä en tiedä milloin se tarkalleen alkoi,
muttamä ihastuin suhun. Olit jollain
erillainen kuin mun kaikki aikaisemmat
ihastukset jotka olivat vain haipuvaa
tunteiden leikkiä tai jotian vastaavaa.
Sussa oli jotain upeaa. Olit oikea unelma:
hauska,mukava ja vielä söpön näköinenkin.
Lisäksi erotuit jollain minulle tuntemat-
tomalla tavalla muiden poikien massasta.
sattui niin että aloit huomata minut. Voi
olla että ihastuin juuri tässä vaiheessa
sinuun. En tiedä piditkö minua ystävänä
vai jonain enempänä. Tunteeni antoivat
minulle uskoa että olisit kiinnostunut
minusta. Se näytti niin selvältä ja
hyvältä. en itä paitsi ole aiemmin erehtynyt
jos olen huomannut jonkun olleen kiinnostunut minusta.
En tiedä mikä meni vikaan vai menikö mikään..?
Silläen koskaan saanut tietää mitä olit minusta ajtellut. ainakin aloit osoittamaanminulle huomiota, jota en ollut aiemmin sinulta saanut
osakseni. se antoi minulle toivoa.
Kiirehdinkö liikaa ja pelästytinkö sinut?
en vain voinut enää elää epätiedossa. epävarmuuteni tilanteesta teki kaikki sitä seuraavatkin teot. Olin sinulle suuttunut, sitten itselleni ja sille tyhmyydelle minkä
olin osakseni saanut. kirosin äkkipikaisuuttani. Sen jälkeen oli vuorostaan häpeän vuoro astua kehään. en tiennyt kuinka käyttäytyä lähelläsi.
Vieläkin minua vaivaa sama vaiva vaikka tilanne
onkin jo parantunut. En edelleenkään tiedä mitä sinä ajattelet minusta vaiko mitään? Enkä miten minun pitäisi käyttäytyä lähelläsi miten sinuunsuhtautua. toivon vain ettet pidä minua aivan typeränä tai vielä pahempaa...
Hassua tästä tekee vielä sen että minulla
on edelleenkin tunteita sinua kohtaan,
mutta kaikki muistot pulpahtavat pintaan
aina kun sinut nään. joskus haluaisin vain
kertoa sinullenämä asiat mutta pelkään
etten ole koskaan merkinnyt sinulle mitään
ja siksi en siihen halua enkä uskalla ryhtyä.
Onhan tapahtumista jo aikaakin, mutta silti jotain pitää tehdä ennenkuin voimme aloittaa puhtaalta pöydältä...
kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea loppuun! :)
muttamä ihastuin suhun. Olit jollain
erillainen kuin mun kaikki aikaisemmat
ihastukset jotka olivat vain haipuvaa
tunteiden leikkiä tai jotian vastaavaa.
Sussa oli jotain upeaa. Olit oikea unelma:
hauska,mukava ja vielä söpön näköinenkin.
Lisäksi erotuit jollain minulle tuntemat-
tomalla tavalla muiden poikien massasta.
sattui niin että aloit huomata minut. Voi
olla että ihastuin juuri tässä vaiheessa
sinuun. En tiedä piditkö minua ystävänä
vai jonain enempänä. Tunteeni antoivat
minulle uskoa että olisit kiinnostunut
minusta. Se näytti niin selvältä ja
hyvältä. en itä paitsi ole aiemmin erehtynyt
jos olen huomannut jonkun olleen kiinnostunut minusta.
En tiedä mikä meni vikaan vai menikö mikään..?
Silläen koskaan saanut tietää mitä olit minusta ajtellut. ainakin aloit osoittamaanminulle huomiota, jota en ollut aiemmin sinulta saanut
osakseni. se antoi minulle toivoa.
Kiirehdinkö liikaa ja pelästytinkö sinut?
en vain voinut enää elää epätiedossa. epävarmuuteni tilanteesta teki kaikki sitä seuraavatkin teot. Olin sinulle suuttunut, sitten itselleni ja sille tyhmyydelle minkä
olin osakseni saanut. kirosin äkkipikaisuuttani. Sen jälkeen oli vuorostaan häpeän vuoro astua kehään. en tiennyt kuinka käyttäytyä lähelläsi.
Vieläkin minua vaivaa sama vaiva vaikka tilanne
onkin jo parantunut. En edelleenkään tiedä mitä sinä ajattelet minusta vaiko mitään? Enkä miten minun pitäisi käyttäytyä lähelläsi miten sinuunsuhtautua. toivon vain ettet pidä minua aivan typeränä tai vielä pahempaa...
Hassua tästä tekee vielä sen että minulla
on edelleenkin tunteita sinua kohtaan,
mutta kaikki muistot pulpahtavat pintaan
aina kun sinut nään. joskus haluaisin vain
kertoa sinullenämä asiat mutta pelkään
etten ole koskaan merkinnyt sinulle mitään
ja siksi en siihen halua enkä uskalla ryhtyä.
Onhan tapahtumista jo aikaakin, mutta silti jotain pitää tehdä ennenkuin voimme aloittaa puhtaalta pöydältä...
kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea loppuun! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
on jotenkin liikuttavaa. minä itse tunnein samoin kohteestani. olimme 3 vuotta sitten ystäviä, mutta sitten jotenkin kummasti suhteemme katkesi, kun tulin samaan kouluun kuin hän. Hän on nyt lukion 1. luokalla ja minä peruskoulun 9:nellä. tänäänkin hänet näin pyöräillessäni kotiin. ei siitä vain kuitenkaan mitään tulisi, turhaan itseäni kidutan. pitäisi vain unohtaa :(
Kaunis teksti, jotenkin. Ja tiedän tunteen. Tosin tiedän omalla kohdallani senkin, mikä meni jutussa pieleen. *hymy* Vaan onhan siitä jo aikaakin.