Välikatossani majailee ihka oikea pohjanlepakko! Hauska veitikka :)
Lepakkoluola
Ihan Kipee
113140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mielummin kattoni alle majailemaan,enkä välikatolle,ihka oikean lepakon.
Saa olla pohjan,etelän,idän taikka vaikka lännenlepakko.
Mielellään just semmonen hauska veitikka,eikä semmonen joka puree:) ja ei pelottava.
Juu mutta mieluummin ehkä kuitenkin ripsisiippa kuin viiksisiippa?
Oman kattoni alla elää ehta vampyyrilepakko vaikka itse taidan olla puhdasverinen hedelmäsellainen, varsinainen lentävä koira, jos kuonon pituudella on merkitystä.
Ainakaan suomalaiset lepakot eivät ole kovin pelottavia. Ei se nahkasiipinen laji, joiden edustajista jaksan iloita joka kesä maalla (voi, ne pikkuruiset koirannaamat!)eikä se kaksijalkainenkaan, jonka voi nähdä kiertelevän löyhästi parvissa Kaisaniemenpuiston kulmilla tiettyinä kesäöinä.
onkin paljon villimpiä kuin kaupunkihupak...ups...siis lepakot:)
Maalaislepakko liitelee kyllä röyhkeesti päälle,ja useeseen otteeseen ennenkuin ymmärtää kadota paikalta.Toisin on citylepakoitten,mistähän lienee varovaisuutensa oppineet?Jaa no on niiden elinympäristö kyllä vaarallisempi ja epävarmempikin tulevaisuus,vähemmän saalistako?
Mulla on kesätakki mistä lepakot erityisesti pitävät,se on tiukka kirkkaan valkoinen.En uskalla pitää sitä maalla öiseen aikaan,pelkään rintavarustukseni puolesta:) Lepakot harvemmin hyökkää takaapäin,näin ainakin meillä,miksköhän?
Lepakot on ihan södejä,kaukaa katsottuna:P
Etelän lepakko, hyvää kantaa, ei pure ihan ens hätään, toisinaan hauskakin. Välikatot ei in. That's me.
... tässä asunto myynnin takia alta, niin voidaanko me kultsin kanssa tulla sinne sun välikatolle myös asumaan ?? Sehän olisi sitten monikertainen lepakkoluola =)
Mökillä välikatossa eleli yhtenä kesänä jokusen aikaa pikkuruinen ujo ressuli. Se erehtyi kerran päivällä ulos, kun saavuin maalle, jessus kun se jäi vapisevana kurkisteleman verannan kurkihirren päältä minua hirmuista petoa, välillä lähes täyspiiloon vetäytyen. Aika suloset silmät ja arkailevasti hapuilevat kätöset. Pakko oli häippästä sitä pelottelemasta, eikä se enää näyttäytynyt kuin vilaukselta. Meitä oli silloin siellä yks lepakko ja kaks lesboa ;). Minen ikinä suostu olemaan lepakko, lesbo sen sijaan on kiehtova sana, tuulahdus antiikin ajoilta, hieman salaperäinen, jännittävä.
linjalla kun minäkin(hih).Minäkään en halua olla lepakko,vaan mieluusti lesbo.Lepakot on mun mielestä ällöttäviä,rumia ja pelottavia!
Sitä paitsi minä rakastan auringon paistetta ja inhoan pimeyttä.;D
Suloista että yhden pikkuruisen lepakon suloiset silmät ja arkailevasti hapuilevat kätöset,sai kaksi lesboa häippäsemään...=D
pääsisi katsomaan profiilisi? Jos pyydän nätisti?
.. nättiin pyyntöön sulaisi jo rautakin, mutta kun siellä profiilissa ei ole mitään. Täytin vain ne pakolliset kentät aikoinaan, kun rekkaus tuli mahdolliseksi. Pitäisi varmaan käydä lisäämässä edes sähköpostiosoite, etteivät mahdolliset kommentit jäisi ilman kaikua. Palsta oli hiljaisempi tuolloin.
Ajoittain törmää moniselitteiseen ristiriitaan: oma käsitys itsestä vs. muiden käsitykset. Kuilu voi olla hätkähdyttävä. Suurehkoilla työpaikoilla harrastetaan säännöllisiä työilmapiirikartoituksia ja esimiesarviointeja, joskus työkaveriarviointejakin. Terveellisiä, yllättävät aluksi, se tuo realismin rokkaa pataan. Ilmapiirin muodostavia säikeitä voi korjailla vähittäisillä ja verrattain pienillä toimintatapamuutoksilla sitä mukaa, kun katsoo olevansa niihin kypsä, persoonallisuusmuutosta tai muuta mahtavaa ei tarvita, aika utopistisia ne olisivatkin.
Mutta kyllä se omakuvakäsityskin on tärkeä, se ohjaa meitä pitkälti käytännössä. Omakuvaa VOI muuttaa haluamaansa suuntaan, paino sanalla halu. Haluaako ja mitä haluaa.
Meni vähän ohi taas ja teorian puolelle. Minä: sosiaaliselta vaikuttava simpukka, mielipiteitä joka lähtöön, sisimmät pelot, ilot ja historia eivät irtoa tosta noin vaan, paitsi lähellä kulkevalle luotetulle.
sähköpostiasi. Koska joskus harvoin, minäkin löydän odottamisen arvoista.
Meidän saunan pesuhuoneessa oli kerran pikkuinen lepakko talviunilla. Söpö ja liikuttava pikku eläin...
Mökillä kesäöisin seurailen usein laiturilla lepakoiden lentelyä. Vaikka kuinka tarkkana olisin, aina ne ilmestyvät yllättävistä suunnista.