Hei!
Olemme kolmikymmpinen pariskunta, naimisissa yli viisi vuotta, vakityöpaikat ja talous kunnossa. Emme "kärsi" lapsettomuudesta, koska se on meidän vapaaehtoinen valinta.
Kysymykseni kuuluukin: Onko mahdollista adoptoida lapsia ulkomailta (esim. sisarukset Venäjältä), vaikka ei ole lapsettomuuskriisiä, eikä edes yritystä saada biologinen lapsi? Haluaisimme antaa kodin ja rakkauden sellaiselle lapselle, jolla niitä ei ole.
Olemme kolmikymmpinen pariskunta, naimisissa yli viisi vuotta, vakityöpaikat ja talous kunnossa. Emme "kärsi" lapsettomuudesta, koska se on meidän vapaaehtoinen valinta.
Kysymykseni kuuluukin: Onko mahdollista adoptoida lapsia ulkomailta (esim. sisarukset Venäjältä), vaikka ei ole lapsettomuuskriisiä, eikä edes yritystä saada biologinen lapsi? Haluaisimme antaa kodin ja rakkauden sellaiselle lapselle, jolla niitä ei ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä voi adoptoida. Adoptio ei tarvitse omaa lapsettomuutta.
Mutta kaikkee muuta se sitten tarvinneekin, kyylätään nimittäin kaikki mahdollinen ja mahdoton.
taitavat jopa ilahtua tuolla adoptioneuvonnassa siitä, että olette vapaaehtoisesti valinneet adoption. Useamman kerran ainakin meiltä kysyttiin sitä, että miten paljon adoptio on meille eettinen valinta.
Yritä siinä sitten selittää, että aika itsekkäästi tässä ajatellaan kun lasta halutaan!
Juuri teidänlaisia pariskuntia "tarvittaisiin" adoptioon lisää. Adoption ei nimittäin pitäisi olla pelkästään viimeinen lapsettomuuhoitokeino.
Adoptio ei ole kuitenkaan myöskään maailman parannusta eikä lasten pelastamista. Vartalon suojeleminen raskauden haitoilta ei niinikään ole terve adoptiomotiivi. Koska teillä ei ole biolapsettomuustaustaa, niin teiltä tullaan näitä motiiveja todennäköisesti tiukkaamaan normaalia enemmän. Olette sosiaalityöntekijöille outoja lintuja, mutta lasten näkökulmasta te saatatte nimenomaan olla ihanteelliset vanhemmat.
Adoptioneuvonnassa teidän täytyy kuitenkin pohtia myös biolapsettomuutta ja suvun jatkamista. Onko adoptio lopullinen valintanne? Vai onko ajatuksena, että adoption jälkeen joskus vielä haluatte biologisiakin lapsia? Adoptiolapsille voi olla erityisen kova pala, jos perheeseen tulee myöhemmin biolapsia. Tietenkään te ette voi ennustaa elämäänne kymmeniä vuosia eteenpäin, mutta joudutte pohtimaan näitä asioita.
Venäjältä ja monista muistakin maista on tarjolla sisarusparvia. Usein sisarusparville on vaikea löytää koteja. Jostain syystä Suomen sosiaalityöntekijät (tai ainakin osa) on nihkeitä puoltamaan sisarusten adoptoimista. Sisarusadoptio voi olla etenkin alussa rankkaa, mutta kyllähän biologisista sisaruksista on toisilleen myöhemmin iloa ja yhtä lailla sisaruksellisilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus adoptioon. Kolmen ja neljän lapsen sisaruksia (jopa suurempia sisarusryhmiä) on adoptoitavana erityisen paljon, joten lapsiesityksen voi saada nopeastikin. Erityisesti Kolumbiassa on viime aikoina ollut tällaisia lapsia adoptoitavana ja sisaruksia on tullut Suomeenkin. Myös ainakin Venäjältä ja Etiopiasta on tullut sisaruksia. Intiasta on tullut ainakin yhdet sisarukset ja Filippiineiltä on mahdollista saada sisaruksia kuten myös ehkä Thaimaasta. Näistä kontakteista osa saattaa vaatia lapsettomuustodistuksen, mikä sitten varmaan karsii teidät siitä joukosta.
Kyselkääpä Verkkoklinikan keskustelusta tai Adoptioperhee ry:n kautta sisaruksia adoptoineita, niin saatatte saada hyvää vinkkiä. Samoista paikoista löydätte varmaan myös perheen/perheitä, joissa adoptio on ollut ensisijainen lastenhankintatapa.
Sitten on tietenkin myös sijaisperhetoiminta. Sijaiskotia vailla olevia sisarusryhmiä on Suomessa paljonkin ja nykyään heistä enemmän ja enemmän on monikulttuurisia. Sijaisvanhemmuus on vähän erilaista kuin adoptiovanhemmuus, mutta kannattaa tutustua siihenkin. Paljon on myös perheitä, joissa on sekä adoptiolapsia että sijoitettuja lapsia.
Minut adoptoitiin nykyiseen perheeseeni kun olin 6 vuotta. Oli se aikamoinen tunne kun tuleva perhe saapui hakemaan orpokodista Kreikasta. Tietysti tuli hiukan ikävä vanhoja kavereita mutta kyllä on ihanaa jos saa perheen vaikka luulisi että se on menetetty. Perheessä oli silloin jo 11 ja 13 vuotiaat pojat joita ei ollut adoptoitu. Nyt olen jo 14 ja vanhemmilla on ollut ajatuksissa että adoptoitaisiin vielä yksi lapsi. Minusta adoptio on hyvä asia! Vaikka aika paljon siinä on kaikenlaisia paperisotia ja sen sellaista, mutta kyllä se kannattaa sillä sen avullahan voi antaa lapselle kunnon elämän ja rakastavat vanhemmat.
niin paljon on kirjoitettu siitä kuinka paljon adoptiolapset kärsivät vieraaseen kulttuuriin joutumisesta.Sinun sanasi antavat voimia monelle adoptiota suunnittelevalle ja odottavalle.
hmmm, enpä ole koskaan kuullut, että Suomeen on tullut lapsia Kreikasta. Onko kyseessä kenties yksityinen adoptio?
Asia on ollut puheena jo niin monta vuotta, että loppujen lopuksi kukaan tuttu ei siitä edes erityisemmin hämmästynyt.
Meidän lapsemme ovat Venäjältä, eivät biologisia sisaruksia.
Harkitsimme aluksi kahden sisaruksen adoptoimista, mutta kävimme tutustumassa sisarukset adoptoineeseen perheeseen ja totesimme, että liian rankkaa.
Ongelmia sisarusadoptioihin tuo sekin, että sisarukset eivät välttämättä tunne toisiaan lainkaan. Venäjällä on erikseen lastenkodit pikkulapsille ja yli 4-vuotiaille. Samaan perheeseen adoptoitavat sisarukset ovat harvoin samasta lastenkodista eli ovat käytännössä kasvaneet erossa toisistaan.
Onnea prosessiinne!
voi. Joissain maissa edelle menevät oikeasti lapsettomat vanhemmat.