Jo kuudes päivä että vain makaan sohvalla jaksamatta tehdä mitään. Aloitin gradun teon "täysipäiväisesti" helmikuun puolessa välissä ja paahdoin hankalan datan kanssa joskus 70 tuntisiakin viikkoja eikä tuntunut edes kovin raskaalta.
Mutta nyt: homma on edelleen levällään aika täydellisesti. Iso osa jo tehty mutta nyt tuntuu että olen ihan lukossa: tunnen suunnatonta vastenmielisyyttä koko saa...n paskatekelettä kohtaan. Tämä on ensimmäinen kerta kun avasin koneen noin viikkoon kun tuntuu että olen allerginen jo pelkälle tietokoneelle kun se liittyy niin tiiviisti graduntekoon.
Ahdistus alkaa olla jo aika korkeissa lukemissa kun innostus ei ala palailemaan. Parin takaiskun muisteleminen lyttää itsetunnon entisestään. Voi vee...kellään muulla ei varmaan ole tällaista..;((
Mutta nyt: homma on edelleen levällään aika täydellisesti. Iso osa jo tehty mutta nyt tuntuu että olen ihan lukossa: tunnen suunnatonta vastenmielisyyttä koko saa...n paskatekelettä kohtaan. Tämä on ensimmäinen kerta kun avasin koneen noin viikkoon kun tuntuu että olen allerginen jo pelkälle tietokoneelle kun se liittyy niin tiiviisti graduntekoon.
Ahdistus alkaa olla jo aika korkeissa lukemissa kun innostus ei ala palailemaan. Parin takaiskun muisteleminen lyttää itsetunnon entisestään. Voi vee...kellään muulla ei varmaan ole tällaista..;((
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kävi vähän vastaavalla tavalla. Vuoden alusta helmikuun loppuun värkkäilin suuren innostuksen vallassa aineiston ja sen analyysin kanssa melkein yötä päivää. Sitten äkkiä tuli stoppi. Ei tiennyt miten jatkaa, mitä sitten, eikä kiinnostanutkaan edes. Auttoi, kun kävin ohjaajan kanssa puhumassa. Mietin myös, mikä onkaan analyysini tärkein löydös ja sen mukaan aloin suunnitella teoriataustaa ja tulkinnan teoriakehystä. Analyysissä tulee paljon asiaa ilmi, mutta kaikkea ei tarvi tunkea graduun pääasiaksi. Kyllä se siitä taas lähtee. Ehkä ei tuo mahdoton työtuntimäärä aina ole niin hyvä asia - mulla ainakin meni jo "maitohapoille".