Lollero

Nikodeemus on kuin ortodoksipappi sirpaleisine mykkäkuvineen. Kun mielisairauttaan julistaa, ei Kuuno ole aivolle turta. Vaikka tulittaisit itseäsi rynnäkkökivääreillä päähän, Sepeteus se syöksee jäätä ja tulta vatsastaan. Jonakin päivänä sika ja Perkele sinulle tulevat. Tuhoudut, syöksyt ja tukit kaikki viemäriverkostot loeten roskan myötä mereen.

Kun aivokalvoni heijastuu merelle, ihmishahmot jäätävät pimeässä yössä jokaisen elon tieltään. Eikö todellakaan aivosi ole kuin maksaakaan? Kuuno-Kalevi metsään huokaa, sinne illalla pakenee, palaa kaksi metriä korkeana soihtuna, sinnepä menehtyy. Kun palo sammuu, mylvin nimiänne, jotka eivät välitä. Minkäs sinä lukihäiriöllesi voit, n00b!

Sinä olet yhdys sana taidoton, pelle, huoraava äpärä, voimaton ja saatanan valehteleva paski, sinä olet isänmaallinen patriootti, kommunistien propagandatorvi, isäsi hyväksikäyttämä ja äitisi syvästi halveksima valkopäämerikotka, jonka päälle räin siat ja Perkeleet. Me synnyimme, elämme ja kuolemme yössä, me järkemme hylkäämät, jotka tätä aivomökää kuulemme päivittäin. Toivottavasti me kaikki kuolemme yössä!

Näin, kuinka ihminen syöksyi pää edellä tulikuumaan liekkimereen, syttyi palamaan, kärsi helvetinmoisia tuskia ja lopulta menehtyi ja valui paskamereen, joka ei välitä. Sen ihmeen jälkeen on tiuhaan nähty aivopaisepotilaita tanssimassa soilla. Turpiin niille! Minä tiedän, että Jumala tietää minun olevan aivan mielisairas.

Kunpa kärsisit kuoleman, josta isäsi voisi olla ylpeä. Kunpa sydämesi muljahtaisi sijoiltaan, kunpa aivosi syttyisivät palamaan, kunpa menehtyisit, kunpa menehtyisin, toivottavasti meteoriitti iskeytyy maapallolle ja tappaa meidät kaikki. Minä tahdon, että sinä sytyt palamaan ja menehdyt. Tämä runo ei liene perseestä.

Kuuno-Kalevi se kävelee yksin syrjää pimeässä, minä kun luulin sen jo menehtyneen. Profeetat tappavat ja tuhoavat nimeen Jumalan, jota ei oo. Sukupuolielimesi kuin kurko, olet turta seksille. Tahdon runkata flamencon rytmiin, tahdon psykopatisoitua standardoimisoperaatioidenne myötä, tahdon Neuvostoliiton yhä kytevän, aivoni on sairaat ja kiehuu päässäni, uskon kommunismin voimaan lujaan. Meidän on löydettävä tie!

Kun kuulin sairastavani korvatulehdusta, olin vapaa tänne kulkemaan, jossa jokainen on himojensa kanssa yksinään. Kunpa edes kerran saisin syödä aivosi, tehdä perättömän rikosilmoituksen, turskastua henkisesti, sulkea suunne sirkkelille, työntää poikittaisen pyykkinarun perseisiinne. Käytsä mulle? LoL.