Kun Kuuno-Kalevia pilveä polttaa, kun Pärttyli-Sulevi skitsot ottaa, kun Urpo-Einari itseään rynnäkkökivääreillä päähän tulittaa, kun Sepeteus-Sakari perättömän rikosilmoituksen antaa.
Kuinka olenkaan minä yksin maailman huipulla ja muut minua alempana? Älköön menehtykö minun valtani alla yksikään elävä sielu. Tahdon omia maailman itselleni, tahdon hallita sitä julmuudella ja itsekeskeisyydellä, tahdon syöstä teidät tuhoon. Takaisin kohtuun, n00b.
Nyt Kuuno-Kalevi kävelee vastaan, mutta mikä onkaan kyrvänmerkki tuo? Ei kauaakaan, kun kaikki makaavat maassa verisinä, tuurta puhkottu silmiin. Minä tahdon Kazakstaniin, tahdon Uzbekistaniin. Siellä aikoinani mittailin haikealla pälylläni madonsyömiä aivoja taloni katolla. Kuinka lennättivätkään tuulet minut tänne syrjäkulmalle, joissa ei aurinko paista, ei Jumala ilmesty, ei Jeesus lohduta, ei Perkelettä, jota vastaan taistella? Taidanpa menehtyä yössä.
Mielisairautesi on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että minä puhkaisen kännikalan silmän. Haukka muistaa kuolemansa kokemuksen paeten etelän aurinkoon. Muhkea myhäile Ärpeen kasvoilla paljastaa halun menehtyä, halun tuhoutua. Mutta mikä on tuo päly? En voi surmata itseäni nyt, kun aivokalvo heijastaa vain pimeää. Olen pahuuden ruumiillistuma, Perkeleen Saatana, Beelzebub. Kellarin syvyyksissä tyly paljastus: "Isä Sepeteus on tänä yönä lähtenyt." Nauraen itsensä surmannut, mennessään arkkidonnan ryöstänyt! Jumalauta!
Kuinka olenkaan minä yksin maailman huipulla ja muut minua alempana? Älköön menehtykö minun valtani alla yksikään elävä sielu. Tahdon omia maailman itselleni, tahdon hallita sitä julmuudella ja itsekeskeisyydellä, tahdon syöstä teidät tuhoon. Takaisin kohtuun, n00b.
Nyt Kuuno-Kalevi kävelee vastaan, mutta mikä onkaan kyrvänmerkki tuo? Ei kauaakaan, kun kaikki makaavat maassa verisinä, tuurta puhkottu silmiin. Minä tahdon Kazakstaniin, tahdon Uzbekistaniin. Siellä aikoinani mittailin haikealla pälylläni madonsyömiä aivoja taloni katolla. Kuinka lennättivätkään tuulet minut tänne syrjäkulmalle, joissa ei aurinko paista, ei Jumala ilmesty, ei Jeesus lohduta, ei Perkelettä, jota vastaan taistella? Taidanpa menehtyä yössä.
Mielisairautesi on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että minä puhkaisen kännikalan silmän. Haukka muistaa kuolemansa kokemuksen paeten etelän aurinkoon. Muhkea myhäile Ärpeen kasvoilla paljastaa halun menehtyä, halun tuhoutua. Mutta mikä on tuo päly? En voi surmata itseäni nyt, kun aivokalvo heijastaa vain pimeää. Olen pahuuden ruumiillistuma, Perkeleen Saatana, Beelzebub. Kellarin syvyyksissä tyly paljastus: "Isä Sepeteus on tänä yönä lähtenyt." Nauraen itsensä surmannut, mennessään arkkidonnan ryöstänyt! Jumalauta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.