aargh

Kirjani tapahtumat sijoittuvat usean vuoden ajalle..
on äärimmäisen vaikeaa saada useamman henkilön useampi vuosi menemään niin ettei se kuulostaisi teennäiseltä, tai siltä että aika on vain täytetty turhuuksilla.. kun kirjan päätäpahtumat sijoittuvat lyhyelle ajalle kirjan lopussa, eikä noille aikaisemmille vuosille voi uhrata liikaa sivuja.. kuitenkin ne on pakko olla kirjassa. Kysymys onkin että miten niistä saadaan hyviä? Miten ylipäänsä usealle vuodelle sijoittuva kirja saadaan luontevasti kirjoitettua???
onko mitään vinkkejä?

Jälleen kerran kipakka oli napakka ja vastasi mukavasti. Täydennän joillakin rohkaisun sanoilla.


"Voiko kirjassa olla ulkopuolisen kertojan lisäksi minä kertojaa, vai pitääkö koko kirja olla sitten ulkopuolisen kertojan kulmasta kirjoitettu??"

Hyvä henkilö, nykykirjallisuushan hyväksyy käytännöllisesti katsoen kaikki kuviteltavissa olevat kerronta- ja näkökulmaratkaisut (kustannustoimittaja ei välttämättä hyväksy). Kirjoittajan pitää vain valita se, joka tukee kokonaisrakenteen ideaa parhaiten. Jos ideana on sirpaleinen romaani, niin sitten kerrontakin voi olla silkkaa srapnellia.


"onko mahdollisesti hyviä esimerkkejä kirjoista joista voisi saada hyviä vinkkejä kerrontaan liittyen?"

Onko puhe teoreettisesta kirjallisuudesta vai esimerkillisestä kaunokirjallisuudesta? Kirjastojen hakupalveluista (esim. Helmet.fi) löytyy eri hakusanoilla vaikka mitä kirjoittajan oppaita.
(Esim. ennenkin mainostamani Claes Andersonin "Luova mieli" on innostava ja helppotajuinen perusteos)

Ja vielä sana tuosta ajan tiivistämisestä.. Tietysti se on mahdollista hyvinkin suppeasti, kouluesimerkkinä joku tsehovilainen "kului kuusi vuotta". Ja sitten puhutaan vaikkapa ns. jäävuoritekniikasta, eli mahdollisimman paljon asioita jätetään kertomatta ja niihin vain viitataan.