montako välivuotta teillä hyvät ihmiset on ollut ennen kuin olette päässeet opiskelemaan? kuinka kauan kannattaa yrittää? Olen tässä jo 2 välivuotta viettänyt töissä ja motivaatiota lukemiseen ei kertakaikkiaan enää ole..Kokeet on alle kk päästä ja kirjoihin en ole koskenut..Oon ihan hukassa! En enää tiedä mitä haluan ja olen turhautunut..ajatus 3:nnesta välivuodesta tuntuu ajantuhlaukselta, kun täyttää jo 21vee..Silti en ole tehnyt asian eteen mitään kun en ole lukenut..muilla masennusta samasta aiheesta?
ihan hukassa!
16
1872
Vastaukset
- lannistu!
Itse yritin neljä kertaa samalle alalle onnistumatta ja nyt tein täyskäännöksen ja vaihdoin alaa ja eikun taas pääsykoe edessä! Kyllä se rankkaa on mut kannattaa yrittää niin kauan ku jaksat..onhan kyse tulevasta ammatista mitä sitten täytyyy tehdä vuosikymmeniä.
- jepo-jep!
Joo, ja töissä ehditään käydä niin että vielä leipäännytään oikein kunnolla. :)
- niitä jotka
ovat valinneet väärän alan. Sitten 5-6 vuoden päästä, 1 tutkinto taskussa lähdetään opiskelemaan toista tutkintoa (ja opistotukikuukaudet on jo kulutettu). Sulla ei siis oo mitään hätää, mieti vaan rauhassa mikä todella kiinnostaa. Itseäni harmittaa kun "pakkohaun" kautta jouduin ammattikorkeaan alalle joka ei mitenkään suuremmin kiinnostanut. Olisi ennenmmin kannattanut pitää välivuosi/välivuosia ja miettiä mitä todella haluaa opiskella. Oon jo 26, mutta tosi tyytyväinen että lähdin vielä opiskelemaan alaa joka todella kiinnostaa.
- Vanhus
Naurattaa, anteeksi vaan :-). Vai että JO 21-vuotias...
Ehkä lohduttaa, jos kerron, että mä olen 26-vuotias ja pänttään parhaillaan pääsykokeisiin (mielessä totaalinen uranvaihdos). Joten älä sie hätäile, kyllä se sen oman juttusi vielä löydät ja koskaan ei ole liian myöhäistä! Tsemppiä! - 29v
Itse kirjoitin kymmenen vuotta sitten ja pääsin sisälle viime vuonna, tosin aloitan opinnot vasta tulevana syksynä. Kymmeneen välivuoteen on mahtunut 2 eri ammatin opiskelu, kaksi lasta ja töissäkäyntiä. Mukavaa tehdä välillä muuta niin motivaatio pysy yllä. Ensiyrittämällä pääsin sitten yliopistoon sisälle.
- n21
kaksi välivuotta mennyt, lähes tekemättä mitään.
nyt on oikiksen kirjat, olen niitä kyllä lukenut, mutta viimeiset 2 viikkoa on mennyt tekemättä lähes mitään. ei motivaatioita, vaikka tiedän, kuinka paljon sinne haluan.
tiedän, että viimeinen kuukausi, joka alkaa itseassa nyt, riittäisi, jos nyt jaksaisi "painaa".
mutta ei. vituttaa, masentaa, stressaa, turhauttaa.
jaksamisia! toivotaan, että jostain löytyisi se kaivattu motivaatio! - sitten??
Ikää on JO 35vuotta ja nyt vasta se oikea ala on löytynyt! Ammatti on hankittu,töissä olen ollut ja lapsikin tossa pyörii...
Ja niin hurja olen että jos nyt en pääse yliopistoon niin haen ens vuonna vielä uudelleen (tää on siis eka kerta kun haen yliopistoon). Teenköhän ikäennätyksen ;-) ? - siis apua!
huh huh.. olet siis jo 21-vuotias?! "siis ihan oikeesti niiku" noin V A N H A ?
Ei kannata enää pyrkiä noin vanhana kun johan sinä ensi vuonna pääset jo sitten kansaneläkkeen piiriin.
Siis KÄÄK mitä Metusalemia/Tutankahamonia täällä palstoilla pyörii.. karmeita vanhuksia. 21-vuotias, huh. - Omia kokemuksia/tuntemuksia
Kokeilin joskus nuorempana hakea yliopistoon opiskelemaan, mutta silloin oli elämä koko lailla sekaisin. Olin tuossa välissä(kin) töissä ja hain opiskelemaan useamman kerran pettyen aina, kun jäin rannalle minimaalisen pienellä marginaalilla (huonoa tuuriakin mahtui mukaan, lukemisesta ja valmistautumisesta ei jäänyt koskaan kiinni, ja mm. eräs yliopiston opetushenkilökuntaan kuuluva ihmetteli, että miten jollain voi olla noin kertakaikkisen huono tuuri). Kun sitten olin 8 vuotta töissä niin menin parin naisen vuoksi huonosti lukeneena pääsykokeisiin. Ja sen tuloksena pääsin aivan heittämällä sisään haluamaani opinahjoon. Aiemman epäonnistumisen laitan pitkälti ensimmäisen epäonnistumiseni tuoman järkytyksen aiheuttaman shokin piikkiin, vaikka se ehkä jostakusta tuntuukin älyttömältä.
Varsinkin ensimmäisen hakukerran jälkeen olin erittäin masentunut ja ilmeisesti tämän epäonnistumisen seurauksena sairastuin n. vuoden ajaksi. Elämä oli hyvin sekavaa ja tuskin muistan mitään kokonaisen vuoden tapahtumista. Tunsin samalla epäonnistuneeni ihmisenä (aivan kuten jap. Osamu Dazain teosten kirjailijaa itseään markeeraavat hahmot, mm. Yozo teoksessa "Ei enää ihminen").
Kuitenkin minussa eli jatkuvasti kova halu oppia kaikkea mahdollista. Lopulta päätin itse opiskella ihan mitä milloinkin kiinnosti opiskella. Luin pääasiassa. Piirsin ja maalasin jonkin verran, mutta ne enemmänkin järkyttivät mieltäni synkkine aiheineen kuin ilahduttivat. Aloin kirjoittaa joitakin runoja, joiden sävy vaihteli epätoivosta vitsikkääseen lentoon. Sävelsin myös tietokoneella musiikkia ja sain uutta uskoa myös omista kappaleistani. Epävarma tilanteeni ja surkea itseluottamukseni (johon ei näin jälkikäteen olisi ollut aihetta) vei kuitenkin yhä suorituskyvystäni suurimman osan ja epäonnistumiset seurasivat toistaan pääsykokeissa.
Lopulta kun löysin nykyisen tyttöystäväni rauhoittui myös jo muutenkin (muokkautunut maailmankuva ja elämänkatsomus) hieman tasoittumaan alkanut elämäni. Aluksi tosin eräs toinen nainen sekoitti pakkaa. En ehtinyt juurikaan lukea pääsykokeisiin, kun reissasin tyttöystäväni luo joka viikonloppu ja viikot tein töitä ja lueskelin kaikkea muuta kuin pääsykoekirjoja. Menin kuitenkin pääsykokeeseen päättäen että kerrankin kun olen henkisesti ehjempi (mielenterveydeltäni en kuitenkaan koskaan ole täysin romahtanut, mutta epävarmuutta ja epätoivoa, jopa suoranaista paniikkia ja hätää paikoitellen, on ollut enemmän kuin paljon, mikä on näkynyt puolittaisena suorittamisena) kirjoitan paperille kaiken mitä minulla on siihen laittaa.
Lähdin yksin koko pääsykokeet liki unohtaneena Lappiin serkkuni luo viikoksi lomallani rilluttelemaan heinäkuussa n. 1,5kk pääsykokeiden jälkeen. Veljeni soitti minulle pohjoisenreissun eräänä päivänä, kun olin mummoni luona käymässä, että sinulle tuli kirje, jossa ilmoitetaan että sinut on hyväksytty opiskelemaan yliopistossa. En saanut silloin sanottua yhtääbn mitään. Kyyneleet vaan valuivat pitkin poskiani. Mummonikin pelästyi, mutta tajusi pian ettei kukaan olekaan kuollut, vaan että onnestahan tuo poraa. Yksi elämäni suurista unelmista täyttyi aivan yllätyksenä. Kaverini ja lähimmät sukulaiseni kuulivat yksi toisensa jälkeen tapahtuneesta ja valtava tekstiviestien ja puheluiden tulva iski jo muutaman tunnin kuluessa puhelimeeni (ainakin parikymmentä eriasteista onnentoivotusta ja ihmettelyä tavoitti minut). Tunne oli vähintäänkin high! Lähdimme serkkutyttöni kanssa vielä juhlimaan ravintolaan kimalletta hiuksissa (taitaa olla ainoa kerta kun hiuksissani oli kiillettä) suurta uutistani. Pidin tapahtuneen kuitenkin melko salassa muilta kuin kavereiltani(joita minulla on aina ollut, kuin taivaan lahjana, todella paljon) ja lähisukulaisiltani, joiden keskuudessa tieto levisi hurjaa vauhtia.
Tänä päivänä olen opinnoissani vähintäänkin erittäin hyvin menestyvä (yli 70% arvosanoistani on täysiä) ja pidän elämäntilanteestani, johon kuuluu työnteko, opiskelu ja tyttöystävä. Joskus tämä kiire tuntuu raskaalta, mutta pidän aina mielessäni ne synkät ajat, joihin en koskaan tahtoisi enää palata, vaikka ne paljon minulle opettivatkin niin elämästä kuin muustakin.
Minusta Sinullakaan ei ole syytä huoleen. Olet minun katsannossani kohta VASTA 21v! Elämää on edessäsi paljon enemmän kuin käsitätkään ja elämänlaatuun, joka on tärkeintä voit myös itse vaikuttaa. Sinun täytyy uskaltaa elää omannäköistä elämääsi. Myöskään moni tuttavani ei vieläkään tiedä mitä he "isona" haluavat ja osa valmistuneistakin katsoo valmistuneensa väärään ammattiin ja ovat siksikin turhautuneita. Turhautuminen on minullekin tuttua ja en aina oikein tiedä itsekään mitä elämältäni haluan, mutta kaiken kaikkiaan nyt kuitenkin tilanteeni on aika tavalla raiteillaan. Kirjailijaksi olen usein haaveillut itseäni. Saa nähdä mihin tämä elämä lopulta minut vie, mutta ihmisen on ajateltava ja kehityttävä tajutakseen, että mitään ei tässä menetetä. Voi vain saada tai olla saamatta jotain. Hymyä huuleen ja ei oteta kaikkea liian vakavasti. Erilaisesta humanistisesta opiskelusta ja ihmisiin tutustumisista on ollut ainakin minulle suunnattomasti sekä iloa että hyötyä, vaikkakin joskus on käynyt toisinkin päin. Mutta lopuksi erästä teleoperaattorin mainosta plgioiden voisin tämän kaiken ikäänkuin kiteyttää: "Elämä on"!
Hyvää jatkoa Sinulle!- pliblööööh!
Sitä paitsi minulla on oma asunto (vielä aika paljon velaksi, mutta on kuitenkin oma) ja ok taloudellinen tilanne, kun nuoremmat opiskelijakaverini puolestaan huokailevat melkoisissa talousvaikeuksissa. Heidän elämänkokemuksensa on myöskin melko vähäinen omaani nähden (vaikka sekään ei toki kaiken kattava olekaan). Nyt minä voin ainakin pienissä asioissa auttaa ystäviänikin selviämään eteenpäin ja olen aina ollut "kaveria ei jätetä" -henkinen. Monet kaverit eivät minua jättäneet ja minä vuorostani raahaan toisia vaikka väkisin elämässään eteenpäin.
P.S. Minusta tuo "kaveria ei jätetä" -henki on niitä harvoja sodasta hyvää seuranneita asioita. Toivottavasti sen muistaisi mahdollisimman moni meistä nuoremmistakin ilman henkilökohtaista sodan kokemustakin (eräs opiskelijatoverini ja muutoinkin kaverini on ollut sodan keskellä, mutta niin vanha hänkään ei ole että olisi ollut Suomen sodissa, on itse asiassa minua (29v) reippaasti nuorempi).
- jeppuqq
Minä pidin kaksi välivuotta, mutta ihan omasta tahdostani; en silloin edes pyrkinyt mihinkään. Joten en myöskään turhautunut pääsykokeisiin, sillä pyrin vain kerran ja sitten pääsin.
Kannattaa ilman muuta yrittää tsempata täysillä niihin kokeisiin! Mutta lisäksi kannattaa kyllä miettiä myös varasuunnitelmia; kiinnostaisiko joku muu ala/koulu? Tai voisitko mahdollisen välivuoden ajan tehdä jotain työtä/opiskella jotain sellaista, joka sinua hyödyttäisi jatkossa? Ei kaikkea kannata kuitenkaan yhden kortin varaan jättää.
Monet kavereistani, jotka eivät ole ensi yrittämällä päässeet haluamaansa koulutukseen, ovat todenneet, ettei mikään kasvata motivaatiota niin hyvin kuin vuosi turhauttavissa töissä, joista ei pidä. Ehkä siinäkin on perää. - tuota..
..Että montako välivuotta?? No Onhan näitä kertynyt. Olen vm-81, eli siitäpä laskemaan.
Nyt olen yrittänyt lukea pääsykokeisiin, mutta motivaatio on %#!/&%!!".
Mieletön halu päästä kouluun, mutta en ymmärrä, miksi lukeminen on niin pirun vaikeata. Turhauttaa, Vituttaa, Stressaa.. Mistään ei saa otetta. Päivät vaan lipuu itsekseen ohitse :(
Pääsykokeet on ihan kohta, joten mitä todennäköisimmin TAAS välivuosi tulossa. PRKL. - voih ei
minulla vähän sama homma! hoen et mäkin haluan opiskelemaan! mutta en oikeintiedä että mitä! kaksi välivuotta mennyt ja nyt luen taas pääsykokeisiin. tuntuu että istun vaan näiden kirjojen parissa enkä teidä mitä teen.. viime vuonna hain eri alaa ja nyt toista. lukion jälkeen olin aupairina vain puolivuotta kun se tuntui niin älyttömän lapselliselta kun kaveri opiskeli jo kauppakorkeessa. sitä itsekin tuli äkkiä lukemaan pääsykokeisiin.. en tiedä mitä teen ensi vuonna jos en pääse sisään, kun en edes välttömättä halua lukea tätä alaa muuta kun sen hienouden vuoksi..kauppakorkeaan sitä yritetään. tuntuu vähän siltä että millään ei ole enää mitään väliä..sekin tuntuu älyttömältä että juuri nuo uudet yliooppilaat hakee ties minne opinahjoon ja pääsee ensi yrittämisellä sisään ja tunnen itseni totally luuseriksi varsinkin kun arvot on se että yliopistooon mennään.
- mutta
sekin on perseestä, että uudet ylioppilaat saavat tajuttomasti lisäpisteitä hakiessaan yliopistoihin!!
Enpä tajunnut tuota silloin kun itse kirjoitin vuonna 2000. Tai en tiedä oliko silloin tuota käytäntöä. joka tapauksessa hakijat eivät ole tasavertaisessa asemassa, ja se on tasa-arvoa edellyttävässä yhteiskunnassa suuri moka. - tasa-arvo menossa p-seelleen
mutta kirjoitti:
sekin on perseestä, että uudet ylioppilaat saavat tajuttomasti lisäpisteitä hakiessaan yliopistoihin!!
Enpä tajunnut tuota silloin kun itse kirjoitin vuonna 2000. Tai en tiedä oliko silloin tuota käytäntöä. joka tapauksessa hakijat eivät ole tasavertaisessa asemassa, ja se on tasa-arvoa edellyttävässä yhteiskunnassa suuri moka.Olen samaa mieltä. Ei minusta mitään ryhmää tulisi suosia näin epäoikeudenmukaisella tavalla muita kohtaan. Opiskelen itsekin yliopistossa, enkä ole päässyt millään säälipisteillä sisään. Tuolloin v. 2003 taisi olla vielä vanhat säännöt voimissaan ja siinä mielessä pääsykokeet oikeudenmukaisemmat. Voin vakuuttaa, että keskimäärin "suoraan sisään" -tyypit eivät pärjää itse opiskeluissa muita paremmin. Eivät toisaalta kai sen huonomminkaan, ainakaan suorittamisen osalta. Minusta paluu oikeudenmukaisempaan järjestelmään tulisi palauttaa kaikissa yliopistoissa.
Sivistys ja oikea oppiminen tahtoo jäädä suorittamisen (nopean urakehityksen nimissä -> hyöty valtiolle) jalkoihin. Siitä on "kiittäminen" päätöksentekijöitä. Minua henkilökohtaisesti risoo erittäin paljon, että se kova työ mitä teen oikeasti oppiakseni katsotaan huonompiarvoiseksi työksi kuin puhdas "nipin napin tentistä läpi" -suorittaminen, josta ei ole muuta hyötyä kuin nopea valmistuminen ja töihin. Miksi sitä sitten edes opiskellaan. Paperit kouraan vaan jokaiselle, kun ei kerran osaamista seurata. - ööööök!
tasa-arvo menossa p-seelleen kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Ei minusta mitään ryhmää tulisi suosia näin epäoikeudenmukaisella tavalla muita kohtaan. Opiskelen itsekin yliopistossa, enkä ole päässyt millään säälipisteillä sisään. Tuolloin v. 2003 taisi olla vielä vanhat säännöt voimissaan ja siinä mielessä pääsykokeet oikeudenmukaisemmat. Voin vakuuttaa, että keskimäärin "suoraan sisään" -tyypit eivät pärjää itse opiskeluissa muita paremmin. Eivät toisaalta kai sen huonomminkaan, ainakaan suorittamisen osalta. Minusta paluu oikeudenmukaisempaan järjestelmään tulisi palauttaa kaikissa yliopistoissa.
Sivistys ja oikea oppiminen tahtoo jäädä suorittamisen (nopean urakehityksen nimissä -> hyöty valtiolle) jalkoihin. Siitä on "kiittäminen" päätöksentekijöitä. Minua henkilökohtaisesti risoo erittäin paljon, että se kova työ mitä teen oikeasti oppiakseni katsotaan huonompiarvoiseksi työksi kuin puhdas "nipin napin tentistä läpi" -suorittaminen, josta ei ole muuta hyötyä kuin nopea valmistuminen ja töihin. Miksi sitä sitten edes opiskellaan. Paperit kouraan vaan jokaiselle, kun ei kerran osaamista seurata.Nyt muuten vielä SYL tulee mukaan vaikeuttamaan pääsyänne yliopistoihin, kun se vaatii HYVÄKSYTTYJEN VÄHENTÄMISTÄ, sen sijaan että keskittyisi vaatimaan lisää resursseja opiskeluun. Minusta tämä ei ole SYL:lle sopiva linja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216685Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235370- 1152545
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152010Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361742Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111975- 59941
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28849Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43843