Niin itseäni mietityttää valtavasti, että olenko liian nuori menemään naimisiin kun olen 21 vuotta? en haluaisi että sitä katsotaan minään trendinä tai muodin oikkuna, meillä kuitenkin jo 6 vuoden taival takana.
Onko oikeaa ikää?
25
1999
Vastaukset
- nuori vieläkin...?
Eiköhän se ole lähinnä parista itsestään kiinni... Jos tuntuu, että siinä on se puolisko, jonka kanssa taivaltaa läpi elämän, niin 21 on ihan hyvä ikä. Joku katsoo pahasti aina, mutta teidän elämästähän se on kyse...
Itse olin 19 mennessäni naimisiin... ja olen naimisissa vielä 8 vuoden jälkeenkin... Eikä tule erottua pienien kivikkojen takia. - tyttönen vain
eihän tuo toki minusta ole liian nuori ikä. itsekin menin 21 vuotiaana naimisiin! aika lailla samanlainen taival on meilläki takana, kohta puol vuotta naimisissa oltu. nyt minulla ikää 22. monet kyllä luulivat että ootetaan vauvaa ku mentiin naimisiin, mutta oltiinhan sitä jo kihloissa oltu enemmän ku tarpeeks kauan! eli ei me vauvaa ooteta..:)
että parahinta onnea vaan teille jos päätätte mennä naimisiin, ja mukavaa tulevaisuutta! - Charles
"Niin itseäni mietityttää valtavasti, että olenko liian nuori menemään naimisiin kun olen 21 vuotta?"
Selvästikään ei ole vielä valmis kihloihin. Iällä ei siinä kuitenkaan mitään merkitystä. Merkittävämpää on se, sinun pitää kysyä muilta, oletko oikean ikäinen menemään kihloihin. Kun olet valmis kihlautumaan, sinun ei tarvitse kysellä sitä muilta. - on suunnilleen
Oikea ikä alkaa n. 20-vuotiaana ja se säilyy hieman alle 100-vuotiaaksi asti. Ainakin mun mielestä!
- ...
olettehan sentään jo 6v ollut yhdessä, et ole mielestäni liian nuori. charles on katkera paska-!! hähähäähähä. pitää aina pilata toisten onni. mutta onnea sulle kuitenkin!
- Pampa
Hyvin vaikea kysymys meille jotka emme tunne sinua! Laki on asettanut ikärajaksi 18 eli siltä kannalta katseltuna et ole liian nuori. Mutta ihmiset ovat kovin erilaisia tuossa iässä. Jotkut ovat valmiita jopa lapsen vanhemmiksi. Toiset taas ovat vielä ihan "teinejä".
Naimisiin menossa tärkein seikka ei suinkaan ole ikä. (tietysti jos on kyse kovin nuoresta niin iällä on suurempi merkitys). En voisi sanoa kaikille tietyn ikäisille, että olet valmis naimisiin! Ei Sitä pelkästään iän perusteella tiedä.
Onko suhteenne vakaalla pohjalla, tunnetko että olet löytänyt ihmisen jonka kanssa haluat viettää lopun elämääsi? Ja tunnet hänet tarpeeksi hyvin ja olet valmis? Teidän syynne mennä naimisiin ja tuntemuksenne on tärkeintä. Ei mitä muut ajattelee. Aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä.
Toivottavasti päädytte oikeaan ratkaisuun! (ja voitte varmaan vielä hyvin odottaa, esim. vuoden tai kaksi jos ette ole vielä varmoja)- mitä kliseitä
"Onko suhteenne vakaalla pohjalla, tunnetko että olet löytänyt ihmisen jonka kanssa haluat viettää lopun elämääsi?"
Mikä on vakaa pohja? Mitä kriteerejä suhteen pitää täyttää, että se on vakaa?
"Toivottavasti päädytte oikeaan ratkaisuun! (ja voitte varmaan vielä hyvin odottaa, esim. vuoden tai kaksi jos ette ole vielä varmoja)"
Onko olemassa oikeita tai vääriä ratkaisuja tämänkään asian suhteen? Voiko koskaan olla varma ratkaisusta, joka ei perustu mihinkään seikkaan, jota ei voi esim. matemaattisesti todistaa oikeaksi? Millä mittaat tunteisiin perustuvat valinnat?
Ihminen muuttuu vuosien saatossa. Parikymmpisenä tehdyt valinnat eivät välttämättä tunnu oikeilta 15-20 vuotta myöhemmin. Mitäs sitten tehdään? - hei...
Pampa hyvä. Olen lueskellut kirjoituksiasi täällä, ja kaikella hyvällä, löysää hieman pipoasi.
Eikös kihlautuminen (sormuksilla tai ilman) ja naimisiin meno ole elämän onnellisimpia asioita? Ei noiden asioiden kanssa pidä olla liian tiukkapipoinen, jokainen tyylillään.
Hyvää kevättä! - ihmissuhde sääntökirja
hei... kirjoitti:
Pampa hyvä. Olen lueskellut kirjoituksiasi täällä, ja kaikella hyvällä, löysää hieman pipoasi.
Eikös kihlautuminen (sormuksilla tai ilman) ja naimisiin meno ole elämän onnellisimpia asioita? Ei noiden asioiden kanssa pidä olla liian tiukkapipoinen, jokainen tyylillään.
Hyvää kevättä!Olen samaa mieltä - mitä iloisuutta on miettiä, ja käydä läpi niin trendikästä ihmisuhdehöppää suhteen vakaasta pohjasta (?)sitoutumiseen.
Hitto - jos ei onnistu, niin sitten voi erota, eikä sekään kenenkään tai koko maailmaa kaada.
Ei ole olemassa oikeaa ikää, ei määritelmääsiitä, kuinka kauan pitää seurustella ennen kihlautumista.
Ystäväni muutti kaverinsa kanssa asumaan kahden viikon tuttavuuden jälkeen, kuukaudessa he olivat kihloissa, ja puolen vuoden päästä naimisissa. He ovat hyvin onnellisia ja liitto on onnistunut ilman vuosien pohdintoja ja tiukkapipo ohjeita. - vaimo -05
ihmissuhde sääntökirja kirjoitti:
Olen samaa mieltä - mitä iloisuutta on miettiä, ja käydä läpi niin trendikästä ihmisuhdehöppää suhteen vakaasta pohjasta (?)sitoutumiseen.
Hitto - jos ei onnistu, niin sitten voi erota, eikä sekään kenenkään tai koko maailmaa kaada.
Ei ole olemassa oikeaa ikää, ei määritelmääsiitä, kuinka kauan pitää seurustella ennen kihlautumista.
Ystäväni muutti kaverinsa kanssa asumaan kahden viikon tuttavuuden jälkeen, kuukaudessa he olivat kihloissa, ja puolen vuoden päästä naimisissa. He ovat hyvin onnellisia ja liitto on onnistunut ilman vuosien pohdintoja ja tiukkapipo ohjeita.Avioliitto on iso juttu, ainakin pitäisi olla. Kyllä sitä hieman kannattaa pothia. Mitä järkeä koko avioliitolla kohta on, jos asenne on "mennään ja erotaan, jos siltä tuntuu". Jo nyt noin puolet liitoista päättyy eroon. Ei se ole mitään koti-leikkiä, joka lopetetaan kun kyllästytään.
Ei voi määrittää mitään oikeaa ikää avioitua, mutta totta hitossa sen pulison pitäisi tuntua sellaiselta, jota voi kuvitella rakastavansa vielä vuosienkin päästä, jonka kanssa voisi kuvitella viettävänsä eläkepäiviä aikanaa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta kyllä avioliiton lähtökohta pitäsi olla se mitä pappikin kysyy: "Tahdotko ottaa puolisoksi... ja rakastaa ja olla uskollinen kuoleman asti." - mie olen sitä mieltä
vaimo -05 kirjoitti:
Avioliitto on iso juttu, ainakin pitäisi olla. Kyllä sitä hieman kannattaa pothia. Mitä järkeä koko avioliitolla kohta on, jos asenne on "mennään ja erotaan, jos siltä tuntuu". Jo nyt noin puolet liitoista päättyy eroon. Ei se ole mitään koti-leikkiä, joka lopetetaan kun kyllästytään.
Ei voi määrittää mitään oikeaa ikää avioitua, mutta totta hitossa sen pulison pitäisi tuntua sellaiselta, jota voi kuvitella rakastavansa vielä vuosienkin päästä, jonka kanssa voisi kuvitella viettävänsä eläkepäiviä aikanaa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta kyllä avioliiton lähtökohta pitäsi olla se mitä pappikin kysyy: "Tahdotko ottaa puolisoksi... ja rakastaa ja olla uskollinen kuoleman asti."Ei se nyt niin iso asia ole, että maailma loppuu, jos tulee ero.
Toki voi pohtia - mutta kun asiat pitkittyvät, niin ne myös mutkittuvat. - vaimo -05
mie olen sitä mieltä kirjoitti:
Ei se nyt niin iso asia ole, että maailma loppuu, jos tulee ero.
Toki voi pohtia - mutta kun asiat pitkittyvät, niin ne myös mutkittuvat.Ei se ero tietenkään maailman loppua tarkoita. Pointti olikin se, että avioliitosta tehdään kertakäyttökamaa. Jos ei ole sitä tahtoa myötä- ja vastoinkäymisissä elää yhdessä ja tehdä kompromisseja, niin on parempi olla solmimatta avioliittoa. Avioliiton tarkoitus on olla lopun elämää kestävä liitto. Siihen pitäisi suhtautua kunnioituksella eikä hälläväliä- asenteella.
Miksi asiat mutkistuisivat, jos avioliiton solmimista pohtii ja antaa aikaa itselleen ja kumppanilleen oppia tuntemaan toisensa ennen avioliiton solmimista? Jos joutuu toteamaan, että toinen ei olekaan loppujen lopuksi sellainen kumppani jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa, niin on paljon yksinkertaisempaa lähteä avoliitosta kuin purkaa avioliitto. - avioliittoon
vaimo -05 kirjoitti:
Avioliitto on iso juttu, ainakin pitäisi olla. Kyllä sitä hieman kannattaa pothia. Mitä järkeä koko avioliitolla kohta on, jos asenne on "mennään ja erotaan, jos siltä tuntuu". Jo nyt noin puolet liitoista päättyy eroon. Ei se ole mitään koti-leikkiä, joka lopetetaan kun kyllästytään.
Ei voi määrittää mitään oikeaa ikää avioitua, mutta totta hitossa sen pulison pitäisi tuntua sellaiselta, jota voi kuvitella rakastavansa vielä vuosienkin päästä, jonka kanssa voisi kuvitella viettävänsä eläkepäiviä aikanaa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta kyllä avioliiton lähtökohta pitäsi olla se mitä pappikin kysyy: "Tahdotko ottaa puolisoksi... ja rakastaa ja olla uskollinen kuoleman asti."Ilmeisesti siksi ihmiset eroaakin niin helposti, kun ei kihlausta eikä edes avioliittoa oteta vakavasti. Mäkin taidan kuulua niihin "tiukkapipoisiin", kun pidän avioliittoa "pyhänä" (en ole uskovainen). Ja pyrin parhaani mukaan siihen, että se kestäisi. Ja olen hyvin iloinen, että en ole teini-iässä ollut usean ihmisen kanssa kihloissa. Niin kuin jotkut. Kerran kihloihin ja naimisiin!
Avioliitto ei ole mulle arpapeliä, että katotaan miten käy... Täysin varma ei koskaan voi olla. Mutta harkintaa kuitenkin! - kirjanoppinut
vaimo -05 kirjoitti:
Ei se ero tietenkään maailman loppua tarkoita. Pointti olikin se, että avioliitosta tehdään kertakäyttökamaa. Jos ei ole sitä tahtoa myötä- ja vastoinkäymisissä elää yhdessä ja tehdä kompromisseja, niin on parempi olla solmimatta avioliittoa. Avioliiton tarkoitus on olla lopun elämää kestävä liitto. Siihen pitäisi suhtautua kunnioituksella eikä hälläväliä- asenteella.
Miksi asiat mutkistuisivat, jos avioliiton solmimista pohtii ja antaa aikaa itselleen ja kumppanilleen oppia tuntemaan toisensa ennen avioliiton solmimista? Jos joutuu toteamaan, että toinen ei olekaan loppujen lopuksi sellainen kumppani jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa, niin on paljon yksinkertaisempaa lähteä avoliitosta kuin purkaa avioliitto.Mitäs touhua ja ajattelua se sitten on, että avoliitosta on helpompi lähteä kuin avioliitosta?
Tarkoitatko, että avoliitossa voi olla vaikkapa kymmenen kanssa ennen näitä "pyhiä" ja "harkittuja" kihloja ja avioliittoa? Onko se sitten kunnioitusta pyhää avioliittoa kohtaan?
Ja pah - sinkin taidat olla vain näitä naistenlehtien fraasien kirjoittajia. Päässä ei liiku yhtään omaa ajatusta, mutta on turvallista paasata jonkun fariseuksen kirjottamia tekstejä!
Ei avioero ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin avoerokaan. Molemmat ovat hyvinkin helppoja toetuttaa, henkinen puoli avoerossa on aivan yhtä raskas. - Charles
kirjanoppinut kirjoitti:
Mitäs touhua ja ajattelua se sitten on, että avoliitosta on helpompi lähteä kuin avioliitosta?
Tarkoitatko, että avoliitossa voi olla vaikkapa kymmenen kanssa ennen näitä "pyhiä" ja "harkittuja" kihloja ja avioliittoa? Onko se sitten kunnioitusta pyhää avioliittoa kohtaan?
Ja pah - sinkin taidat olla vain näitä naistenlehtien fraasien kirjoittajia. Päässä ei liiku yhtään omaa ajatusta, mutta on turvallista paasata jonkun fariseuksen kirjottamia tekstejä!
Ei avioero ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin avoerokaan. Molemmat ovat hyvinkin helppoja toetuttaa, henkinen puoli avoerossa on aivan yhtä raskas."Ei avioero ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin avoerokaan."
Aijaa, onko avoerossakin vähintään puolen vuoden pakollinen harkinta-aika ennen kuin se astuu voimaan? Pitääkö avoeroa hakea käräjäoikeudelta kahteen kertaan ennen kuin se astuu voimaan? Pitääkö avoeron yhteydessä tehdä virallinen omaisuudenjako, jos haluaa varmistua siitä, etteivät velkojat myöhemmin tule vaatimaan omaa osuuttaan jaetusta omaisuudesta?
Kyllä se avioero vähän monimutkaisempi on - varsinkin, jos omaisuutta on tullut hankittua. - kirjanoppinut
Charles kirjoitti:
"Ei avioero ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin avoerokaan."
Aijaa, onko avoerossakin vähintään puolen vuoden pakollinen harkinta-aika ennen kuin se astuu voimaan? Pitääkö avoeroa hakea käräjäoikeudelta kahteen kertaan ennen kuin se astuu voimaan? Pitääkö avoeron yhteydessä tehdä virallinen omaisuudenjako, jos haluaa varmistua siitä, etteivät velkojat myöhemmin tule vaatimaan omaa osuuttaan jaetusta omaisuudesta?
Kyllä se avioero vähän monimutkaisempi on - varsinkin, jos omaisuutta on tullut hankittua.Periaatteessa ei ole - avioerossa ei vain pääse niin pian eroon exästä kuin avoerossa.
Nyt kyse olikin pikemminkin avioliiton ja kihlauksen pyhyydestä ja siitä, että pitää harkita ja pohtia ennen sitä. Haluan avastuksen siihen, että avoliittoonko mennään kepein perustein, kunhan vain sopiva petikaveri löytyy? Voiko niitä suhteita olal vaikka kuinka paljon, ennekuin purjehtii avioliiton satamaan ja ankkuroi itsensä sinne? Eikö avoero ole sitten vaikea ja tuskallinen?
Minulla on avioero takanani, joten tiedän hyvin, mitä sinä aikana tapahtuu. Halaunkin korostaa, että kyse oli siitä, onko jompikumpi ero sitten henkisesti toista helpompi.
Uskoisin, että ei avoero henkisellä tasolla poikkea avioerosta. - vaimo -05
kirjanoppinut kirjoitti:
Mitäs touhua ja ajattelua se sitten on, että avoliitosta on helpompi lähteä kuin avioliitosta?
Tarkoitatko, että avoliitossa voi olla vaikkapa kymmenen kanssa ennen näitä "pyhiä" ja "harkittuja" kihloja ja avioliittoa? Onko se sitten kunnioitusta pyhää avioliittoa kohtaan?
Ja pah - sinkin taidat olla vain näitä naistenlehtien fraasien kirjoittajia. Päässä ei liiku yhtään omaa ajatusta, mutta on turvallista paasata jonkun fariseuksen kirjottamia tekstejä!
Ei avioero ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin avoerokaan. Molemmat ovat hyvinkin helppoja toetuttaa, henkinen puoli avoerossa on aivan yhtä raskas.Sanoin että avoliitosta on YKSINKERTAISEMPI lähteä kuin avioliitosta, tarkoitin juuri näitä juridisia juttuja. En ole missään vaiheessa väittänyt, että avoliitosta olisi helppo lähteä. Tuskin ero koskaan on helppo tai kivuton. Olen itsekin kipeän avoeron joskus kokenut. Onneksi en naimisissa silloin ollut. Nyt osaa suhtautua asioihin hieman eri tavalla.
Ja millähän perusteella väität että "taidat olla vain näitä naistenlehtien fraasien kirjoittajia. Päässä ei liiku yhtään omaa ajatusta..." Kaikki mitä olen kirjoittanut ovat tasan tarkkaan OMIA ajatuksiani, miksi muuten edes vaivautuisin keskustelemaan?! Miksi olet noin ilkeämielinen?
Olen vain niitä ihmisiä, jotka vielä arvostavat tässä elämässä tiettyjä perinteitä. Liian paljon hyviä asioita on pilattu pinnallisella ja itsekkäällä asenteella. Avioliitton on eräs niistä arvoista, joita haluan kunnioittaa. Minulle todella merkitsee paljon se, että olemme mieheni kanssa alttarilla olleet osoittamassa tahtoamme sitoutua avioliittoon ja toisiimme. Enkä tekisi sitä hetken mielijohteesta. Tämä ei toki tarkoita sitä, että pitäisi vuosikausia harkita ja miettiä. Olisi kuitenkin hyvä tutustua kumppaniinsa niin hyvin ,että on sellainen turvallinen tunne, että hänen kanssaan on valmis jakamaan elämänsä avioliitossa.
Luonnollista on, että ei se ensimmäinen seurustelukumppani läheskään aina ole se tuleva aviopuoliso. Aika monilla on varmasti ollut useampi seurustelukumppani ennen avioitumista, ehkä myös avopuoliso(ita). Jos jokaisen kanssa olisi ollut naimisissa, niin heppoinen olisi avioliiton arvo siinä kohtaa. Onhan näitä nykäsiä ja palmuja, jenkkistarojen avioliitto-kulttuurista puhumattakaan. Mutta se onkin juuri sitä, mitä minä en arvosta. - hyvä ja pyhä asia?
vaimo -05 kirjoitti:
Sanoin että avoliitosta on YKSINKERTAISEMPI lähteä kuin avioliitosta, tarkoitin juuri näitä juridisia juttuja. En ole missään vaiheessa väittänyt, että avoliitosta olisi helppo lähteä. Tuskin ero koskaan on helppo tai kivuton. Olen itsekin kipeän avoeron joskus kokenut. Onneksi en naimisissa silloin ollut. Nyt osaa suhtautua asioihin hieman eri tavalla.
Ja millähän perusteella väität että "taidat olla vain näitä naistenlehtien fraasien kirjoittajia. Päässä ei liiku yhtään omaa ajatusta..." Kaikki mitä olen kirjoittanut ovat tasan tarkkaan OMIA ajatuksiani, miksi muuten edes vaivautuisin keskustelemaan?! Miksi olet noin ilkeämielinen?
Olen vain niitä ihmisiä, jotka vielä arvostavat tässä elämässä tiettyjä perinteitä. Liian paljon hyviä asioita on pilattu pinnallisella ja itsekkäällä asenteella. Avioliitton on eräs niistä arvoista, joita haluan kunnioittaa. Minulle todella merkitsee paljon se, että olemme mieheni kanssa alttarilla olleet osoittamassa tahtoamme sitoutua avioliittoon ja toisiimme. Enkä tekisi sitä hetken mielijohteesta. Tämä ei toki tarkoita sitä, että pitäisi vuosikausia harkita ja miettiä. Olisi kuitenkin hyvä tutustua kumppaniinsa niin hyvin ,että on sellainen turvallinen tunne, että hänen kanssaan on valmis jakamaan elämänsä avioliitossa.
Luonnollista on, että ei se ensimmäinen seurustelukumppani läheskään aina ole se tuleva aviopuoliso. Aika monilla on varmasti ollut useampi seurustelukumppani ennen avioitumista, ehkä myös avopuoliso(ita). Jos jokaisen kanssa olisi ollut naimisissa, niin heppoinen olisi avioliiton arvo siinä kohtaa. Onhan näitä nykäsiä ja palmuja, jenkkistarojen avioliitto-kulttuurista puhumattakaan. Mutta se onkin juuri sitä, mitä minä en arvosta.Summasummarum...jokaiseen suhteeseen pitää mennä harkiten ja kunnioittaa kumppaniaan, oli sitten kyse kihlauksesta, avo- tai avioliitosta.
Hyvin moni on avoliitossa, eikä heidän tarkoituksensa ole ikinä mennä kihloihin tai naimisiin, ei edes lasten takia.
Jotenkin sain kirjoituksestasi aluksi vaikutelman, että vain kihloihin tai avioliittoon menoa pitää harkita. - Ei -kirjanoppinut
kirjanoppinut kirjoitti:
Mitäs touhua ja ajattelua se sitten on, että avoliitosta on helpompi lähteä kuin avioliitosta?
Tarkoitatko, että avoliitossa voi olla vaikkapa kymmenen kanssa ennen näitä "pyhiä" ja "harkittuja" kihloja ja avioliittoa? Onko se sitten kunnioitusta pyhää avioliittoa kohtaan?
Ja pah - sinkin taidat olla vain näitä naistenlehtien fraasien kirjoittajia. Päässä ei liiku yhtään omaa ajatusta, mutta on turvallista paasata jonkun fariseuksen kirjottamia tekstejä!
Ei avioero ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin avoerokaan. Molemmat ovat hyvinkin helppoja toetuttaa, henkinen puoli avoerossa on aivan yhtä raskas.Jostakin syystä ihmiset näyttää useimmiten kuitenkin menevän avoliittoon ja eroavan siitä helpommin kuin avioliitosta. Avioeron jälkeen siviilisäätykin on "eronnut" toisin kuin avoliitosta eronneella. Ehkei teille, mutta kyllä se vaan monelle ottaa luonnolle enemmän, jos on ollut esim. 5 kertaa naimisissa kuin, että olisi ollut viisi kertaa avoliitossa. Tai jos avioliitto kesti vain vuoden tai avoliitto kesti vuoden. Eikä ole nais- tai miesmarkkinoillakaan useita kertoja naimisissa olleet niin suosittuja. Tässä yksi päivä työkaverini ihmettelivät 22-vuotiasta neitokaista joka on menossa jo toisen kerran naimisiin. Jos olisi avoliitto kyseessä niin kukaan ei varmaan ihmettelisi!
Mä en ole ollut kuin kerran avoliitossa, mutta useat ystävät ja tuttavat yms. 2-5 kertaa. Avioliittoja ei ole niin paljoa.
Tietenkin ero varmasti on henkisesti rankkaa, jos on oltu kauan avoliitossa. Ei siitä noin vain lähdetä ja hypätä taas iloisena uuteen suhteeseen.
Mutta mitä iloa on mennä edes enää naimisiin, jos sillä ei ole mitään väliä ja erotaan ”kun ei tää oikein nyt toimi ja kyllästyttää”? Tai jäähän aina juridiset syyt! - Ei -kirjanoppinut
hyvä ja pyhä asia? kirjoitti:
Summasummarum...jokaiseen suhteeseen pitää mennä harkiten ja kunnioittaa kumppaniaan, oli sitten kyse kihlauksesta, avo- tai avioliitosta.
Hyvin moni on avoliitossa, eikä heidän tarkoituksensa ole ikinä mennä kihloihin tai naimisiin, ei edes lasten takia.
Jotenkin sain kirjoituksestasi aluksi vaikutelman, että vain kihloihin tai avioliittoon menoa pitää harkita.Mun mielestä ainakin avoliittoa myös pitäisi harkita. Mutta omien havaintojeni mukaan (ei siis tieto) monet eivät harkitse sitä kovin paljoa. Yhteen muutetaan, kun säästää vuokramenoissa tms. Ei tietenkään pelkästään sen takia. Joillakin ei ole edes aikomusta mennä koskaan naimisiin, kuten mainitsit. Mutta suuri osa menee ja avoliitto on eräänlainen koeaika. Joka puoltaa sitä, että avioliittoa arvostetaan enemmän.
Ja varsinkin tuntuu miehet usein pelkäävän avioliittoa paljon enemmän kuin avoliittoa!
Avioliiton ja avoliiton ero tulee mielestäni selkeämmin esiin alkuvaiheessa. Siiten kun ollaan asuttu yhdessä kauan ei ole enää niin paljon eroa. Ja jos ei aio koskaan mennä naimisiin. - Pampa
mitä kliseitä kirjoitti:
"Onko suhteenne vakaalla pohjalla, tunnetko että olet löytänyt ihmisen jonka kanssa haluat viettää lopun elämääsi?"
Mikä on vakaa pohja? Mitä kriteerejä suhteen pitää täyttää, että se on vakaa?
"Toivottavasti päädytte oikeaan ratkaisuun! (ja voitte varmaan vielä hyvin odottaa, esim. vuoden tai kaksi jos ette ole vielä varmoja)"
Onko olemassa oikeita tai vääriä ratkaisuja tämänkään asian suhteen? Voiko koskaan olla varma ratkaisusta, joka ei perustu mihinkään seikkaan, jota ei voi esim. matemaattisesti todistaa oikeaksi? Millä mittaat tunteisiin perustuvat valinnat?
Ihminen muuttuu vuosien saatossa. Parikymmpisenä tehdyt valinnat eivät välttämättä tunnu oikeilta 15-20 vuotta myöhemmin. Mitäs sitten tehdään?Tiukkapipo Pampa vastaa!
Voi olla kliseitä, mutta kliseet usein pitävät paikkaansa.
Ja hyvän tai vakaan parisuhteen kriteerit ei kai voi olla kaikille samat? Kysyjä tietänee itse mitä hän suhteelta ja avioliitolta odottaa jne. En voi hänelle ladella jotain kriteerejä! Mutta ei pelkkä ikä ainakaan voi olla mikään kriteeri?
Ja ei kai kukaan voi olla täysin varma! Sitä en tarkoittanut vaan, että asia olisi mahdollisimman tarkkaan harkittu, eikä ehkä kannata kiirehtiä, jos ei ole vielä ”varma” jne. Ja usein kun on "varma" ei tarvitse muilta kysellä olenko sopivan ikäinen tai ei kai kukaan vaan pidä tätä muodin oikkuna… Ja voihan kysyjä ollakin sopivassa iässä, mutta yleisohjetta sopivasta iästä ei voi antaa. Mä en olisi ollut tuossa iässä valmis avioitumaan, mutta olin ehkä eri tilanteessa.
Eli mitään ei kannata harkita, jos ei kumminkaan voi koskaan olla varma? Kai voi olla muitakin vaihtoehtoja kun syöksyä suinpäin johonkin tai tehdä vain niitä asioita mitkä voi matemaattisesti todistaa oikeaksi tai mitata jollain…?
Pitäisikö tässä vain vastata, että tehkää mitä lystäätte, koskaan ei kuitenkaan voi olla varma mistään. Miten vaan voi käydä. Tietysti kaikki tekee omat päätöksensä, mutta jos kysyy muilta jotain niin siihen kai saa vastata mielipiteensä.
Ja mikä teidän vastauksenne kysyjälle olikaan…?
Alkuperäinen kysyjä kirjoittikin jo, että ”päätös on nyt tehty ja hyvillä mielin häitä odotan”. Ja en toivota kuin onnea! Vilpittömästi. - Pampa
hei... kirjoitti:
Pampa hyvä. Olen lueskellut kirjoituksiasi täällä, ja kaikella hyvällä, löysää hieman pipoasi.
Eikös kihlautuminen (sormuksilla tai ilman) ja naimisiin meno ole elämän onnellisimpia asioita? Ei noiden asioiden kanssa pidä olla liian tiukkapipoinen, jokainen tyylillään.
Hyvää kevättä!Jos tässä tarkoitettiin mun kihlauskirjoituksia (että mikä on kihlaus) niin kukin saa puolestani tehdä tyylillään ja kutsua pelkkää sormuksen laittamista sormeen kihlaukseksi tai naimisiin menoksi, jos haluavat. Tai väittää, ettei ole kihloissa vaikka on sopinut naimisiin menosta. Se ei mun pipon löysäämisestä muuksi muutu, eikä vaikka olisin mitä mieltä. Kun ei se ole musta kiinni. En ole kihlausta keksinyt, enkä avioliiton määritettä tms. Teitä ei ehkä häiritse, jos joku sanoo kihlaustaan avoliitoksi tai jopa avioliitoksi. Mutta mua vaan häiritsee sen verran, että haluan asian oikaista. Ja jotkut varta vasten kysyvät, että mikä ihme on kihlaus. Ja jos siihen joku vastaa, että se on sama kuin avoliitto niin tiukkana väitän vastaan… Ja kyllä taitaa vaan joidenkin omaa pipoa kiristää mun ajatukseni!
Pysyn kuitenkin mielestäni aina asialinjalla ja en lähde ketään nimittelemään tms. vaikka vastaan vänkäänkin :-)
Mutat ehkä nyt löysään pipoani vähän ja pidän taukoa missiostani.
- Daruma
Niin siis voin vielä tarkentaa, että olemme olleet kihloissa jo kolme vuotta ja päätös on nyt tehty ja hyvillä mielin häitä odotan=)
- 'suå
Kaverini kihlaus päättyi ollessaan 20.
-Pettävän tyttöystävän vuoksi.
tuolla mittapuulla olet jo wanha,eli kiireellä
erohloihin ..siis kihloihin vain..- tytsy
Tiiätkö jos joskus pari vuosikymmentä sitte oisit kysyny että ootko liian NUORI menemään naimisiin, niin sua ois pidetty kait vähä hassuna:P
Nykyään sitä vaan miettii, että mitä ne muut aattelee ku jo nyt avioidun jne...mikä on aika hassua mun mielestä...
Ite täytyän tänä vuonna 20, eli oon mkeenpä sun ikäluokkaa, ja meen naimisiin rakkaani kans 3 viikon päästä!:)
Ja tää on ihan selvä ratkaisu meille, on ihanaa kun tietää että toinen on varma musta ja päinvastoin:)
Myönnetään, itekkin kun kerroin kavereille (eivät edes seurustele tällä hetkellä) että oon menossa naimisiin vuoden päästä, niin kyllä sitä mietti että mitähän ne aattelee, mut täs ajan kanssa oon tajunnu, että hyvänen aika, itehän mä elän omaa elämääni, niin miks ihmeessä antaisin muitten vaikuttaa ajatuksiini naimisiinmenosta jne.
Mä oon tajunnu, että elän tosi onnellista aikaa, on ihana alkaa perustamaan omaa kotia ja sitten joskus perhettä. Ja on ihanaa ja silleen haasteki oppia koko ajan uutta miehen ja naisen välisestä suhteesta ja omasta miehestä;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26416953Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235458- 1152581
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152058Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361762Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111996- 59952
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32880Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?44880