En osaa puhua ihmisten kaa! :/

Hei!

Puhuminen on taitolaji siinä missä hiljaa oleminenkin. Suomalaiseen kulttuuriin ja ihmisyyteen kuuluu edelleen ns. small talkin taitamattomuus. Suomalainen on mielummin tuppisuuna ja paikallaan kuin esimerkiksi lähtisi spontaanisti keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta vaikkapa bussipysäkillä tai kaupan jonossa.

Keskustelun periaatteiden hallinta, kuuntelija-analyysi, tilannetaju ja avoin mieli ovat avaimia hyväksi keskustelijaksi oppimiseen. Puheenaiheitahan riittää, vain taivas on rajana. Keskustelukumppanin tai ryhmän kanssa voi keskustella jostain itseä mietityttävästä asiasta tai ajankohtaisista tapahtumista sinun tai keskustelutoverisi/-tovereidesi elämässä. Voit myös poimia keskustelukontekstista aineksia jutteluun. Voi myös periaatteessa höpöttää mitä mieleen juolahtaa, mutta tietyllä särmällä ja fiksuudella - ihan kaikkea päässä liikkuvaa on tarpeetonta suoltaa ilmoille.

Usein outo tilanne, missä henkilöt ovat toisilleen vieraita, synnyttää jännitteitä ja sähköä. Sitä voi purkaa keventämällä tunnelmaa hauskalla jutulla tai oman elämän kokemuksella. Hyväksi tarinaniskijäksi tullaan vain kokemuksen ja iän myötä.

Itsekin olen vasta iän kartuttua oppinut juttelun ja keskustelun jaloja taitoja. Esimerkiksi yläasteella olin varsin taitamaton puhuja. Kaikki puhumistilanteet jännittivät ja en saanut sanoja suusta kun olisi pitänyt jotain sanoa. Ja jos pari sanaa suustani päästinkin, kuulostivat ne varsin tyhmiltä ja tylsiltä, ja nolostuin usein samantien. Fyysisen ja henkisen kasvun myötä sekä lukuisien, lukuisien ihmissuhteiden, ystävien sekä tuntemattomienkin persoonien kautta kehityin varmemmaksi puhujaksi. Opiskelujen myötä yleissivistys ja maailmantaju karttuivat.

Nyt sitä opiskellaan opeksi ja vieläpä äidinkielen opeksi!

Rohkeutta ja uskallusta peliin! Toiset ovat kiinnostuneita juuri sinusta ja haluavat vaihtaa ajatuksia kanssasi. Arkielämän keskustelutilanteet kartuttavat taitojasi ja itseluottamustasi!

Hyvää kevään jatkoa sinulle!

ps. Kysymyksiä voi esittää, jos jäi jotain epäselvyyksiä.

noh.Itse ainakin en kysy heti "Mikä sun nimi on" "Missä asut" tms.Vaan kysyn jotain noh tilanteeseen sopivaa,sillä nuo tavalliset puheenaiheet ovat aika tylsiä eivätkä kiinnitä huomiota mitenkään tai sinua ei enää sen jälkeen muisteta.

Jooh,eli:

Seisot sen ihmisen lähellä jonka kanssa haluat tutustua tai jutskata.Usein lähistöllä on jotain hassua,esim.koulun ääliömäisin poika leikkii apinaa.

Voit sanoa hiljaa naurahtaen "Ihme tyyppi toikin,mitä se nyt taas tekee..."

Usein toinen ihminen sanoo "Niinpä" tms.Siitä on hankalaa jatkaa keskustelua,mutta siirry toisiin aiheisiin:

"Milläköhän luokalla toikin on,sääliksi käy niitä raukkoja jotka samalle luokalle ovat joutuneet..Mut no,voihan toi olla välillä hauskaakin..Tosin harvemmin", ja muista hymyillä ja nauraa melko usein,ei tosin turhasta.

Jos toinen ihminen ei vieläkään sano mitään merkittävää,sano vaikka "Milläs luokalla sä oot?" ja kun toinen on vastannut,kysy vaikka "Kuka teidän luokanvalvoja on?" Siitä voikin jo ruveta vääntämään vitsiä,esim "Tiiätkö,vaikuttaa niinkuin sillä olis jotain säpinää liikunnan opettajan kanssa" tai "Ughh,se on kyllä aika kamala opettaja,ootsä huomannu miten se seisoo taulun edessä.." tai "Vähän se on kiva,kuvittele,meillä taas on se kamala Lahtinen.."


Kyllä nyt tossa vaiheessa varmaan jo pääsee alkuun,eli toi on ns.smalltalkia.
Kannattaa jutellessa ajatella,ettei sulla ole mitään menetettävää.Koska eihän sulla ookkaan.Usein toinen ihminen unohtaa sanoissa sekoilut ja muut pikkujutut nopeammin kuin uskotkaan.

Ja jos mokailet,voit tietysti olla sillain "blääh vitsit mul on kyllä tosi huono päivä tänään,sanatsekaisin.com xD" tai ylireagoida.Ei kannata aina olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan,punastut vain ja menet VIELÄ helpommin sekaisin.


Eli:Hymyile,naura,nauti,heitä läppää ja pidä hauskaa! Pikkjutuista,jotka saavat sinut vaikuttamaan kiinnostavalta,voit vähitellen siirtyä asiallisempiin aiheisiin.

Ja muista: Kehu on aina paikallaan! Jossain välissä keskustelua voi olla hyvä sujauttaa "Ihana toi sun vyö,mistä ostit? tai jotain.Tai " Vähän oon kateellinen noista sun hiuksista,oon aina halunnu kiharat" tms.

Mulla on ihan sama ongelma. Olen saanut siihen jonkin verran apua miettimällä jälkikäteen, mitä olisin voinut missäkin tilanteessa sanoa. Myös siitä on ollut hyötyä, kun olen viettänyt aikaa puheliaitten porukassa ja tarkkaillut, mistä muut puhuu ja millä tavalla ne pitää keskustelun käynnissä.

Mesessä, chateissa ja irkissä voi "harjoitella" tutustumista ja muuta jutustelua, kaikkea kevyestä smalltalkista syvällisiin keskusteluihin asti. Kahteen jälkimmäiseen voi myös mennä ihan vaan seuraamaan, miten muut pitää keskustelua yllä... Havaintoja tekemällä niistä voi oppia paljon.