Kuinka moni tämän palstan ikäryhmästä hakee kesätöitä lapsuuden kotipaikkakunnalta, tai paikkakunnalta missä vanhemmat asuu? Itse en halua hakea kun haluan elää toisessa kaupungissa, missä on kaikki kaverit, harrastukset ym. Olen asunut kotoa pois jo vuosikausia. Tästä kuitenkin syntyy joka vuosi jonkilainen ongelma niin kuin taas kerran.
Eli jälleen kerran jäin lukuisten hakuyritysten jälkeen ilman kesätöitä, ja joka ikinen vuosi vanhemmat alkavat huutaa tästä, että miksi en hakenut heidän paikkakunnaltaan töitä kun olisin saanut asua kotona ym. - minun siis pitäisi asua vanhempien mielestä heidän kanssaan koko kesä . Sitten kun yritän selittää heille he ovat suutuksissaan koko loppukesän, ja kotonakäyminen on aina samaa valitusta siitä kun en ole töissä missään. Ja olen niin laiska kun en edes hakenu mihinkään lapsuuden kotipaikkakunnalle töihin.
Ja jos jonkun lyhytaikaisen työn saan omalta asuinpaikkkunnaltani sitäkin haukutaan vuosittain, kun vanhempien asuinpaikkakunnalta olisi voinut saada niin paljon paremman. Vanhemmat aina vertaavat siihen miten he itse ovat olleet samanikäisenä ahkerasti töissä. (He ovat olleet ikäisenäni valmistuneita koska ovat käyneet ammattikoulun, itse opiskelen yliopistossa). Vanhemmat eivät ymmärrä, että nykyään vaan töitä ei ole niin helppo saada ja he eivät tunnu ymmärtävän sitä, eivätkä sitä että en halua asua enää kesää kotona. Vanhempien asuinpaikkakunta on suht pieni eikä siellä ole ketään tuttuja enää, ja matka minun asuinpaikkana on suht pitkä. Oman alan työkokemusta sieltä olisi mahdotonta miltei saada. Vanhempien huutamisesta tulee aina paha mieli, ja luuserifiilis. Onko muilla samanlaisia kokemuksia vanhemmista ja töistä?
Eli jälleen kerran jäin lukuisten hakuyritysten jälkeen ilman kesätöitä, ja joka ikinen vuosi vanhemmat alkavat huutaa tästä, että miksi en hakenut heidän paikkakunnaltaan töitä kun olisin saanut asua kotona ym. - minun siis pitäisi asua vanhempien mielestä heidän kanssaan koko kesä . Sitten kun yritän selittää heille he ovat suutuksissaan koko loppukesän, ja kotonakäyminen on aina samaa valitusta siitä kun en ole töissä missään. Ja olen niin laiska kun en edes hakenu mihinkään lapsuuden kotipaikkakunnalle töihin.
Ja jos jonkun lyhytaikaisen työn saan omalta asuinpaikkkunnaltani sitäkin haukutaan vuosittain, kun vanhempien asuinpaikkakunnalta olisi voinut saada niin paljon paremman. Vanhemmat aina vertaavat siihen miten he itse ovat olleet samanikäisenä ahkerasti töissä. (He ovat olleet ikäisenäni valmistuneita koska ovat käyneet ammattikoulun, itse opiskelen yliopistossa). Vanhemmat eivät ymmärrä, että nykyään vaan töitä ei ole niin helppo saada ja he eivät tunnu ymmärtävän sitä, eivätkä sitä että en halua asua enää kesää kotona. Vanhempien asuinpaikkakunta on suht pieni eikä siellä ole ketään tuttuja enää, ja matka minun asuinpaikkana on suht pitkä. Oman alan työkokemusta sieltä olisi mahdotonta miltei saada. Vanhempien huutamisesta tulee aina paha mieli, ja luuserifiilis. Onko muilla samanlaisia kokemuksia vanhemmista ja töistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta ymmärrän helvetin hyvin.
Ei mitään mielenkiintoo "koti"paikkakunnall, tai siis mistä muutin.
Jouluna olin viikon ja kesälomast pitää uhrata viikko tai vähän toistakin.
Ei vaan kehtaa olla pois, ku morsa kuiteski odottaa.
Ei ole ku huonoja muistoi koko paikkakunnalta, no on mulla siäl pari kaverii, vähän helpottaa.
Älä suotta mieltäs pahoita tollasesta, ne vaan haluis sut lähelleen.
Tee kuitenkin miten paremmalt tuntuu.
Kyllä se siitä.