Kuljemme kohti hautuumaata. Emme me
ole aiemmin tehneet näin. Halusimme vain kokea millaista on olla kahden, kun muita ei ole lähettyvillä.
Olemmeko samanlaisia vai eriämmekö toisistamme liikaa? Miltä näyttää? Tiedänhän minä, että epävarmuus on pohjimmiltaan sitä, että tietää asioiden olevan pielessä. Nyt voisi jo sanoa, että on hiukan epävarma olo tämän suhteen. Tuokaan nainen ei ole yhtenevä, mutta täytyyhän hänen kanssaan tehdä tämä odottamamme kävely, joka on sovittu tapahtuvaksi, jos vaikka saisimme kiinni 'siitä jostain'.
Olemme jo hetken kuluttua määränpäässä.
Minua vaivaa se, ettemme ole puhuneet mitään. Olisiko edes pitänyt? Toisaalta sanon itselleni, ettei puhuminen ole tärkeää. Tärkeintä on se, että me olemme. Vaikka haaveet kaatuisivat tämä kävely tulee jäämään muistoihin, kunnes peli
olisi jo menetetty.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää, että tämä kävely
on meille merkittävä. Se vie ajantajun ja peittää harsoon kaiken olevaisen. Fuck the wife and suck the life. Hän tuntee saman myös. Eikä hän ole yhtään sitä vastaan, mitä tapahtuu. Hän myös selvästi tunnustelee tilannetta, aistii ja pyrkii ymmärtämään, muttei vain pysty puhumaan. Tärkeämpää on tuuli ja se kaikki mikä meitä ympäröi, kuin se mitä me persoonina olemme. Emmehän me halua suhdetta suhteen takia, vaan jotain muuta?
Alkaa olla hämärä. Saavumme hautausmaalle.
Avaamme portin, vaikkei se olisi sallittua tähän vuorokaudenaikaan. Olemme siinä kriittisessä pisteessä, kun emme saisi tietää toisistamme mitään, mikä rikkoisi ainoan idyllin. Hän ottaa askeleen minun edelleni. Lähden seuraamaan hänen pitkää mustaa kangastakkiaan. Pysähdymme mustan puun juurelle katselemaan hautoja.
Eräällä haudalla näkyy jotain sinistä
kangastusta. Kuin ruumis liikuttaisi kättään. Multa vavahtelee, kuuluu vaimeaa murinaa. Sen täytyy olla edesmenneestä flunssasta johtuvaa oireilua, tuumin itsekseni. Silti katselen visiota epäuskoisena. Lopulta menen tuon haudan viereen ja kokeilen, tuntuuko käsissä mitään värinää. Maa on aivan tasainen, ehkä hieman lämmin oudolla tavalla.
En näe naista juuri nyt, mutta
käyn kuitenkin makaamaan haudalle, josko jotain kiintoisaa tapahtuisi. Kuulen kaukaisen auton äänen, ja säpsähdän, mutta painan pääni takaisin haudan multaan.
Maattuani pitkän tovin ihmisen varjo
lähestyy minua. Säikähdän, mutta tajuan sen olevan kumppanini.
-Taidan istua naamallesi. Nainen sanoo lupaa kysymättä.
Nainen laskee mustat farkkunsa nilkkoihin ja
istuu päälleni. Tunnen kuinka kasvoni luut
ja lihakset jännittyvät. Tunnen hänen vaginansa mahtavan hengen ylläni.
Hän istuu siinä kaikessa rauhassa tekemättä muuta. Tunnen miltei olevani suojassa. Jos joku näkisi meidät, hän ei näkisi päätäni. Sitten siniset hälytysvalot alkavatkin vilkkua hautausmaan ympärillä ja meitä osoitetaan taskulampulla. Nousemme äkkiä ylös.
-Olette täällä hautausmaalla vähissä vaatteissa tähän aikaan, tekemässä haureutta? Kyselee
poliisimies erityisesti minulta.
-Minulla oli vaatteet päällä koko ajan. Nainen istui päälleni kysymättä lupaa.
-Teidän olisi aika ymmärtää, ettei hautausmaalla saa ensinnäkään tähän aikaan liikkua. Toisekseen teidän olisi ymmärrettävä, että vainajan loukkaaminen on rikos.
-Minä ainoastaan makasin haudalla, koska havaitsin haudan alla liikettä. Halusin vain varmistaa, onko siellä liikettä makaamalla haudan päällä. Nainen istui sen jälkeen minun päälleni lupaa kysymättä, olen täysin syytön.
-No jos tuo nainen on se syyllinen, niin
menköön vaikka läpi sormien. Onhan maa naispuolinen olento ja äiti maa päättäköön itse mitä omilla raunioillaan tekee.
-Nyt minä teen hänestä orjan, nainen sanoo ja poliisit lähtevät pois.
Nainen kaivaa taskustaan käsiraudat ja
kaataa minut maahan judo-ottein. Hän lukitsee käteni selän taakse. Sitten hän ottaa minua hiuksista kiinni ja pyörittelee ympäri hautausmaata. Hän potkii minua mahaan, hän potkii minua selkään ja munille. Jossain vaiheessa menetän melkein tajuntani ja hän makaa päälläni kielisuudelmaa tehden.
Olen valittu.
ole aiemmin tehneet näin. Halusimme vain kokea millaista on olla kahden, kun muita ei ole lähettyvillä.
Olemmeko samanlaisia vai eriämmekö toisistamme liikaa? Miltä näyttää? Tiedänhän minä, että epävarmuus on pohjimmiltaan sitä, että tietää asioiden olevan pielessä. Nyt voisi jo sanoa, että on hiukan epävarma olo tämän suhteen. Tuokaan nainen ei ole yhtenevä, mutta täytyyhän hänen kanssaan tehdä tämä odottamamme kävely, joka on sovittu tapahtuvaksi, jos vaikka saisimme kiinni 'siitä jostain'.
Olemme jo hetken kuluttua määränpäässä.
Minua vaivaa se, ettemme ole puhuneet mitään. Olisiko edes pitänyt? Toisaalta sanon itselleni, ettei puhuminen ole tärkeää. Tärkeintä on se, että me olemme. Vaikka haaveet kaatuisivat tämä kävely tulee jäämään muistoihin, kunnes peli
olisi jo menetetty.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää, että tämä kävely
on meille merkittävä. Se vie ajantajun ja peittää harsoon kaiken olevaisen. Fuck the wife and suck the life. Hän tuntee saman myös. Eikä hän ole yhtään sitä vastaan, mitä tapahtuu. Hän myös selvästi tunnustelee tilannetta, aistii ja pyrkii ymmärtämään, muttei vain pysty puhumaan. Tärkeämpää on tuuli ja se kaikki mikä meitä ympäröi, kuin se mitä me persoonina olemme. Emmehän me halua suhdetta suhteen takia, vaan jotain muuta?
Alkaa olla hämärä. Saavumme hautausmaalle.
Avaamme portin, vaikkei se olisi sallittua tähän vuorokaudenaikaan. Olemme siinä kriittisessä pisteessä, kun emme saisi tietää toisistamme mitään, mikä rikkoisi ainoan idyllin. Hän ottaa askeleen minun edelleni. Lähden seuraamaan hänen pitkää mustaa kangastakkiaan. Pysähdymme mustan puun juurelle katselemaan hautoja.
Eräällä haudalla näkyy jotain sinistä
kangastusta. Kuin ruumis liikuttaisi kättään. Multa vavahtelee, kuuluu vaimeaa murinaa. Sen täytyy olla edesmenneestä flunssasta johtuvaa oireilua, tuumin itsekseni. Silti katselen visiota epäuskoisena. Lopulta menen tuon haudan viereen ja kokeilen, tuntuuko käsissä mitään värinää. Maa on aivan tasainen, ehkä hieman lämmin oudolla tavalla.
En näe naista juuri nyt, mutta
käyn kuitenkin makaamaan haudalle, josko jotain kiintoisaa tapahtuisi. Kuulen kaukaisen auton äänen, ja säpsähdän, mutta painan pääni takaisin haudan multaan.
Maattuani pitkän tovin ihmisen varjo
lähestyy minua. Säikähdän, mutta tajuan sen olevan kumppanini.
-Taidan istua naamallesi. Nainen sanoo lupaa kysymättä.
Nainen laskee mustat farkkunsa nilkkoihin ja
istuu päälleni. Tunnen kuinka kasvoni luut
ja lihakset jännittyvät. Tunnen hänen vaginansa mahtavan hengen ylläni.
Hän istuu siinä kaikessa rauhassa tekemättä muuta. Tunnen miltei olevani suojassa. Jos joku näkisi meidät, hän ei näkisi päätäni. Sitten siniset hälytysvalot alkavatkin vilkkua hautausmaan ympärillä ja meitä osoitetaan taskulampulla. Nousemme äkkiä ylös.
-Olette täällä hautausmaalla vähissä vaatteissa tähän aikaan, tekemässä haureutta? Kyselee
poliisimies erityisesti minulta.
-Minulla oli vaatteet päällä koko ajan. Nainen istui päälleni kysymättä lupaa.
-Teidän olisi aika ymmärtää, ettei hautausmaalla saa ensinnäkään tähän aikaan liikkua. Toisekseen teidän olisi ymmärrettävä, että vainajan loukkaaminen on rikos.
-Minä ainoastaan makasin haudalla, koska havaitsin haudan alla liikettä. Halusin vain varmistaa, onko siellä liikettä makaamalla haudan päällä. Nainen istui sen jälkeen minun päälleni lupaa kysymättä, olen täysin syytön.
-No jos tuo nainen on se syyllinen, niin
menköön vaikka läpi sormien. Onhan maa naispuolinen olento ja äiti maa päättäköön itse mitä omilla raunioillaan tekee.
-Nyt minä teen hänestä orjan, nainen sanoo ja poliisit lähtevät pois.
Nainen kaivaa taskustaan käsiraudat ja
kaataa minut maahan judo-ottein. Hän lukitsee käteni selän taakse. Sitten hän ottaa minua hiuksista kiinni ja pyörittelee ympäri hautausmaata. Hän potkii minua mahaan, hän potkii minua selkään ja munille. Jossain vaiheessa menetän melkein tajuntani ja hän makaa päälläni kielisuudelmaa tehden.
Olen valittu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjotteles lisää, eritoten se Leo sarja on mun mieleen, mutta just noi väkivalta jutut, hakkaamiset ym. on mun mieleen. Odotan innolla lisää!
Ei mikään mestariteos.