Jos kuvaisin sinut
lempeäksi tuuleksi,
leijuisiko ympärilläni
yhden huumaavan hetken
kaukaisen kirsikkapuiston tuoksu?
Juuri ja juuri ehtisin tunnistaa
sen kirsikkapuiden
valkoisten kukkahuntujen tuoksun,
jonka laskit hunnuksi ylleni.
Sinä olet lempeä tuuli.
Jos kuvaisin sinut
yksittäiseksi kirsikkapuuksi
(lehdetön, kukaton),
(jokunen mätänevä hedelmä
jäljellä maassa juurellasi -
poimimatta jäänyt)
riisutuksi, alastomaksi
kirsikkapuuksi sinut kuvaisin -
niin kuvaisinko vain
noilla valituilla sanoilla
tarkoituksenmukaisuutta,
pakollista kiertokulkua,
elämän jatkumisen suojaamisen?
Vai kuvaisinko samalla
sanoin mitään kuvaamattomin
paljaan runkosi uumenissa virtaavan
elämännesteesi voiman?
Sinä olet kirsikkapuu.
Jos halaisin jäätävän pakkastaivaan alla
kirsikkapuun lumikiteistä
kimaltelevaa runkoa,
tuntisinko kuoren alta
poskeani, rintaani, kämmeniäni vasten
rungosta silloinkin virtaavan lämmön.
Ehtisinkö säilyttää sen itsessäni
juuri ja juuri sen ajan,
että voisin painaa sen
poskeltani, rinnaltani, kämmenistäni
sinun ihollesi merkiksi rakkaudestani.
Yhden huumaavan hetken ajan.
Sinä olet.
lempeäksi tuuleksi,
leijuisiko ympärilläni
yhden huumaavan hetken
kaukaisen kirsikkapuiston tuoksu?
Juuri ja juuri ehtisin tunnistaa
sen kirsikkapuiden
valkoisten kukkahuntujen tuoksun,
jonka laskit hunnuksi ylleni.
Sinä olet lempeä tuuli.
Jos kuvaisin sinut
yksittäiseksi kirsikkapuuksi
(lehdetön, kukaton),
(jokunen mätänevä hedelmä
jäljellä maassa juurellasi -
poimimatta jäänyt)
riisutuksi, alastomaksi
kirsikkapuuksi sinut kuvaisin -
niin kuvaisinko vain
noilla valituilla sanoilla
tarkoituksenmukaisuutta,
pakollista kiertokulkua,
elämän jatkumisen suojaamisen?
Vai kuvaisinko samalla
sanoin mitään kuvaamattomin
paljaan runkosi uumenissa virtaavan
elämännesteesi voiman?
Sinä olet kirsikkapuu.
Jos halaisin jäätävän pakkastaivaan alla
kirsikkapuun lumikiteistä
kimaltelevaa runkoa,
tuntisinko kuoren alta
poskeani, rintaani, kämmeniäni vasten
rungosta silloinkin virtaavan lämmön.
Ehtisinkö säilyttää sen itsessäni
juuri ja juuri sen ajan,
että voisin painaa sen
poskeltani, rinnaltani, kämmenistäni
sinun ihollesi merkiksi rakkaudestani.
Yhden huumaavan hetken ajan.
Sinä olet.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta liian kiemurainen ja monimutkainen minun makuuni. Ja jos haluaa rakastaan kuvailla, niin ehkä paras termi ei ole mätänevä (missään yhteydessä).
Alusta pidin:
"Jos kuvaisin sinut
lempeäksi tuuleksi,
leijuisiko ympärilläni
yhden huumaavan hetken..."
Mutta sitten alkaa monimutkaisuus ja turhat toistot:
huntujen - hunnuksi
lempeäksi tuuleksi - lempeä tuuli
kirsikkapuu - kirsikkapuu - kirsikkapuu ...
Tästä ei ottanut mitään tolkkua:
kirsikkapuuksi sinut kuvaisin -
niin kuvaisinko vain
noilla valituilla sanoilla
tarkoituksenmukaisuutta,
pakollista kiertokulkua,
elämän jatkumisen suojaamisen?
Vai kuvaisinko samalla
sanoin mitään kuvaamattomin
paljaan runkosi uumenissa virtaavan
elämännesteesi voiman?
Sinä olet kirsikkapuu.
Tämä oli hyvä:
"Jos halaisin jäätävän pakkastaivaan alla
kirsikkapuun lumikiteistä
kimaltelevaa runkoa,
tuntisinko kuoren alta
poskeani, rintaani, kämmeniäni vasten
rungosta silloinkin virtaavan lämmön."
Lisää hiomista, vähän lyhennystä, niin hyvä tulee!
asiallinen kommentti.Kiitos.
En itsekään ole mestarikirjoittaja, mutta toisten runoja lukemalla oppii paljon. Omia virheitään kun harvoin huomaa.
en oikein jaksa uskoa. Niin taitavasti olet osannut nuo kommenttisi laatia.:)
Ajoittain olen hyvä kirjoittaja, mutta se on mielialasta kiinni. Nyt en saisi runoja aikaiseksi. Väärä tajuus... :)
Ei ollut tuuli seikkailija
kulkurikaan ei ei.