Asia etenee...

Kirjoittelin joskus tuosta eläinten jalostuksesta, silloin pohdiskelin omaa kantaani... Noh, nyt on aikaa kulunut ja ajtuksiaan kerennyt vatvoa, on selvinnyt, että kestän elää sen kanssa, että seuraava koirani tulee olemaan sekarotuinen.

Kestän siis, että koirani ei tule kisaamaan ja harrastuksemme tulee olemaan vain harrastuspohjalta ja kestän sen, että nykyisessä tuttavapiirissäni minua tullaan katsomaan outona. Vieläkään en ole valmis niin isoon muutokseen, että lähtisin täysin sikaa säkissä ostamaan, eli en voi ottaa täysin erilaisista roduista yhdistelmää. Pysyn siis yhä vesi- kana- noutajakoira-akselilla, sillä olen todennut tämän ryhmän koirien olevan omaan elämäntapaani parhaita.

Ongelmaa nyt tuottaa, miten estän lankeamisen ansoihin koiran otossa. Sekarotuinen pentu, kuinka sellainen otetaan? Jotta tietäisin täysin koiran tulevan hyvistä oloista ja eettisesti oikein "tuotettuna" olisi varmaan paras jos kasvattaja olisi tuttu. Yllättäen tuntemani koiraihmiset eivät sekarotuisia teetä. Koiran otto ei tällä hetkellä ole ollenkaan ajankohtaista, vaan kyselen jo valmiiksi, että pystyn pohjustamaan homman hyvin ja saan ajatusprosessini etenemään.

Eräällä tuttavallani oli setterin ja noutajan sekoitus, se kuoli nuorena, kuten sen muutama sisaruskin, eli vähemmän sairaiksi en välttämättä lähtisi uskomaan monirotuisia, sillä niitäkin tulee monista eri taustoista. Tämäkin koira oli elänyt sisällä kerrostalo asunnossa koko yhdeksän viikkoisen elämänsä ennenkuin he hakivat koiran, siis ei ollut käynyt ikinä vielä ulkona. En siis halua tukea mitään tuollaista koiran kasvatusta, koiraa täytyy olla käsitelty inhimillisesti. Mutta miten teen sen, mistä saa takuun monirotuisen koiran kohdalla?

Kukaan tuttuni ei suostu tekemään sekarotuisia, vaikka minä saattaisinkin tahtoa vislan ja setterin sekoituksen, enkä muutenkaan missään nimessä voi pyytää tuntemattomiakaan teettämään tahtomaani yhdistelmiä, sillä tiedän monirotuisten koirien kodin löytämisen olevan vaikeampaa (ja toisaalta helpompaa halvemman hinnan takia, mikä ei takaa pentujen saavan hyvää kotia), eli pentueen pitäisi olla sellainen joka tapauksessa tulossa oleva, ilman minun tarvettani. Mutta miten tiedän taas miten koiria on kohdeltu, kun kasvattaja ei ole tuttuni?

Koska pysyn tiukasti tietyissä roduissa koiran suhteen, niin en kai mitenkään voi myös siitä saada varmuutta, että koirassa on vain niitä rotuja joita siinä sanotaan olevan? Olisin ihmeissäni jos noutajastani löytyisi jotain ajokoiramaisia piirteitä tai se alkaisi paimentamaan lampaita... (Kun taas ymmärrän hyvin, että minun täytyy kyetä joustamaan, sillä noutajan ja setterin sekoitus ei välttämättä tee vesitöitä ollenkaan jne. siis hyväksyn tämän ryhmän sisältä tulevat eroavaisuudet.)

Kuitenkin perusongelmani kuuluu; miten te olette tehneet sen, te muut monirotuisten omistajat? Miten olette varmistaneet, että ette tue epäeettistä toimintaa koirien tuottamisessa? Miten olette uskaltaneet ottaa rodun ulkopuolelta koiran, jonka taustasta ei ole mustaa valkoisella, miten olette siis tienneet koiran vastaavan odotuksianne?

Tuntuu, että kaadun ojasta allikkoon, sillä aiemminhan olin rotukoirien kannalla juuri siitä syystä, että monirotuisten kohdalla ei voi tietää milloin tukee epäeettistä toimintaa. Nyt kun olen valaistunut, huomaan tukeneeni koko ajan epäeettistä toimintaa eläinten jalostuksen muodossa. itsekkyyteni kuitenkin sanoo, että minusta elämä ei olisi elämisen arvoista ilman lemmikkikoiraa (harmi kun en juuri pidä kissoista, niissä harvemmin on tiukkoja rotuja, ja yleensä kissan pennut ovat tulosta "onnellisesta, vapaan" kissan elämästä, kylän kollien parissa...).