Masentava/piristävä kevät?

Mä jotenkin piristyn aina kamalasti syksyllä. kaikki syksyn tunteet ja tuoksut saa minut muisteloimaan ja uhkumaan energiaa. Kevät taasen tuntuu ihan tuiki tavalliselta, en saa minkäänlaisia piristyskohtauksia, päin vastoin. Kesällä tekis mieli aina tehdä kaikkea, mutta totuus on aina se, etten millään kerkiä, se masentaa. Joskus aika paljonkin. Mää vaan teen töitä, kesällä kaikki työt on. Sille ei voi mitään. Sitä paitsi kesällä on niin kuumakin ettei jaksa tehdä mitään.

Minulle kevät on se masentava vuodenaika. Erityisesti alkukevät.

Keväässä jotenkin ahdistaa sekin, että jo maaliskuussa aletaan puhua vuodenajasta kevät-nimellä, kun silloin on ihan selvästi talvi. Ja sitten muka pitäisi iloita siitä kyseenalaisesta omituisesta kevääntulosta. Minun pitäisi saada nukkua talviunta toukokuulle asti, kun "oikea" kevät on tullut: puihin lehdet ja maahan kukat.

Syksyllä pää on täynnä ideoita ja ruumis täynnä kesän aikana kerättyä aurinkoenergiaa :)

Minä rakastan kevättä, herään silloin aina eloon. Rakastan auringon ja sulavan lumen tuoksua, huikaisevan kirkkaita keväthankia ja hiihtämistä järven jäällä....Rakastan kevätpuroja, ensimmäistä peipon laulua, ruskeasta maasta esiin pistäviä leskenlehtiä, lumikelloja, krookuksia ja hennon vihreitä uusia pieniä hiirenkorvia- sydämeni suorastaan pakahtuu kevään valoa, kauneuttä, ääniä... Rakastan kesää, syksyä, talvea ja jopa takatalvea. Tahtoo sanoa, että vuodenajat eivät masennukseen anna aihetta. Luonto on niin tärkeä minulle, että nautin siitä ihan millä herkuilla tahansa :).

Unohdinpa sanoa, että jos mieli on maassa (on varmaankin eri asia kuin olla masentunut), minä annan mieleni olla maassa. Kokemuksesta tiedän, että se menee ohi. Ei kannata hätääntyä. Joskus väsyttää, kaikki tuntuu menevän päin mäntyä, ihmiset pettää ja kaikki jättää eikä mikään tunnnu miltään. Mutta kyllä sitä vaan on aina noustu noista syövereistä ja noustaan edelleen. Taipuu taipuu vaan ei taitu.

mä olen ollut elämässäni useita vuosia yhtäjaksoisesti masentunut.
keväällä se helpottaa, kun puihin tulee lehdet, kesän se on siedettävää ja talvea vasten, lehtien tiputtua, pahenee exponentiaalisesti.

musta kevät on ihanaa aikaa, suomalaisista tulee kesää vasten niin eri kansa. ja voi maata korva maata vasten ja kuunnella, miten kaikki kasvaa.
asiat alkaa tuoksua. talvella ei tuoksu mitään. kyllä kevät on poikaa! :-) eiku tyttöä.

Olen syysihminen. Syksyllä kun on vielä lämmintä, muttei kuuma. On kaunista jne. Kuitenkin minä masennun selkeästi enemmän syksyllä. Siis heti kun ne ihanat, juuri minulle sopivat ilmat on jo ohi ja on vaan pimeää, loskaa, kuraa...

Nyt ainakin on huomannut miten keväällä piristyy. Ei väsytä enää.