Stressi ja katkeruus voi tappaa

No tervehdys tänne joukkoon iloiseen...
Tällainen 21v nuorimies, ja arvatkaa mitä? Eka sydänkohtaus takana.
Opiskelen AMK:ssa tekniikan alaa, ja sinne menin jo 19v ikäisenä. Olen niitä lukumiehiä ja suorittajia, jotka haluavat menestyä ja tuloksia... Useamman kokeen samalle lähiajalle ilmaantuminen teki valtavan stressin taannoin.
Eikä siinäkään vielä kaikki :)
Kaveripiirini on melko pieni, johtuen siitä etten juuri käy baareissa...aika moni tyyppi muuten nykyään sanoo samaa. Kait me ollaan se sukupolvi, joka on kääntynyt enemmän kotiinpäin biletyksen suhteen.
Epätyypilliset harrasteenikin hieman syrjäyttää mua valtavirrasta, kun en harrasta yhteisölajeja tai seurojen puitteissa olevia harrasteita.
Vanhojen rahojen ja teräaseiden keräilyä, metsästystä sekä elektroniikkaa... väsäilen sähkömoottoreita, komponentteja ja robotekniikkaa kotosalla.
Naiset taas... mitäpä siitä vois sanoa? Liian epätyypillinen olen. En ole bilettäjä ja juhlien sielu, joten epäkypsät menijävaiheen kokevat ikäiseni ja nuoremmat tytöt eivät kiinnosta. Ja ne kypsiks itseään sanovat hakevat joitain kolmekymppisiä miehiä lähes järjestään. Silloin tällöin on tullut voimakkaita katkeruuskohtauksia.
Kerranpa sitten semmoinen tuli niin voimakkaana, että silmissä musteni, putosin polvilleni ja pitelin rintaa... kuin tiilellä olis lyöty ja pahasti.
Hätänumeroon, ambulanssi, ja filmin otto... sanoivat että strssiperäinen angina pectoris.
Vaikka ihan terve mies, ei vaivoja.
Enpä olis uskonut, että yksinäinen elämäntilanne ja kiukku vois tehdä tuommoisen jekun.
No, ei huolta huomisesta, ehkä tulee vielä pahempi laaki niin pääsee lepäilemään.
Six feet under :)