Aurinko paistoi sisään tuomari Parson huoneeseen. Paikalla joukko ihmisiä, jotka olivat tulleet Andy Torellin testamentin lukemiseen. Heidän joukossaan yksityisetsivä Jeremias Dixon, joka tunnettiin Andy Torellin hyvänä ystävänä.
Luettuaan testamentin, niin huoneessa syntyi kuhina. Dixon huomasi huoneessa kolme hänelle vierasta henkilöä. Testamentissa nämä salaperäiset miehet saivat osuutensa. Perikunta oli kuitenkin raivoissaan.
-Mitä tämä merkitsee? Keitä nämä kolme miestä ovat? He havittevat isäni perintöä, John sanoi.
John oli Andyn vanhin lapsi, jonka lisäksi tällä oli kaksi sisarta Melissa Ja Vivian. He istuivat rauhallisina ja odottivat, mitä tuomari Parson sanoi.
-Niin tässä testamentissa sanotaan.
Jeremias Dixon tiesi testamentin väärennetyksi, koska hän oli itse paikalla Andy Torellin laatiessa testamenttia. Alkuperäisessä testamentissa ei mainittu näiden kolme miehen nimeä.
Eikö sitä saisi mitenkään mitätöidyksi? John kysyi.
-Teidän on riitautettava testamentti. Tämä testamentti on virallinen.
-Pitääkö meidän antaa koko kartano maineen noille lurjuksille?
-Palataan asiaan kahden viikon kuluttua. Olen hoitanut tehtäväni täällä.
-Älkää menkö?
-Teillä on numeroni. Soittakaa siihen ja varatkaa sihteeriltäni aika.
-Haluan selvittää tämän asian heti.
-Minun on lähdettävä.
Parson puki takin päällensä ja poistui paikalta. John meni raivoissaan yläkertaan. Kun kaikki olivat poistuneet, niin Vivian ja Dixon jäivät kahdestaan. Jeremias Dixon oli aina ihaillut Viviania ja tämän ruskeita silmiä.
-Sinun on tehtävä jotain tai meille jää pelkkä luu isämme perinnöstä.
-Haluan selvittää tämän jutun, Jeremias Dixon sanoi.
Vivian Torelli nojasi Jeremias Dixonin kainaloon. Voimakas hajuvesi tuoksui Dixonin sieraimiin.
-Ethän tykkää paahaa? Vivian sanoi. Anteeksi, että minä näin…Tässä tuntuu turvalliselta juuri nyt.
-Ei se mitään. Ymmärrän hyvin. Olette menettäneet rakkaan isänne. Elän mukana surussanne.
-Tässä on muutakin?
-Mitä tarkoitat?
-Minä pidän sinusta. Tätä ei olisi pitänyt sanoa, mutta en voi valehdella itselleni.
Melissa katseli kiukkuisena portaiden puolivälissä, miten Vivian kiermurteli Dixonin kainalossa. Melissa ei koskaan kertonut tunteistaan Jeremias Dixonille. Hän rakasti salaa Dixonia, mutta nyt Vivian oli vienyt Melissan unelmien miehen. Melissa meni raivoissaan huoneeseensa.
Melissa kuuli, miten ovi suljettiin ja auton moottori käynnistettiin. Melissa makasi sohvaa vasten. Hän ei välittänyt, vaikka maailma kaatuisikin hänen päällensä. Hänen sinisistä silmistääm valui kyyneleitä, jotka kastelivat tyynyä. Noissa kyyneleissä oli yhtä paljon surua hänen isänsä poismenon vuoksi, kun surua rakkaudesta Dixoniin.
----
Vivian istui Dixonin punaisessa urheiluautossa ja katseli Dixonia. Kantri tulvi ulos auton kaijuttimista.
-Miksi et enää soita? Vivian kysyi.
-Sinä muistat vielä. Me kiersimme maata ristiin rastiin bändin kanssa. Joskus se oli melko väsyttävää.
-Miksi lopetit? Mitä tapahtui?
-Rumpalimme kuoli, eikä jatkaminen tuntunut enää mielekkäältä. Päätimme yhdessä lyödä hanskat tiskiin.
-Ehditte sentään tehdä yhden levyn.
-Kantrin maisemissa. En ole kuunnellut tuota levyä sen rumpalimme kuoleman jälkeen.
-Minulla on tuo levy.
-Mistä olet saanut sen? Tuo levy on keräilyharvinaisuus.
-Löysin sen isäni tavaroista, Vivian sanoi. Hän on säilytellyt kaikenlaista tavaraa.
-Hän oli hieno mies.
-Missä kitarasi nyt on? Se on vintillä muiden rojujen seassa.
-Kaiva se esiin. Haluan kuulla soittoasi jälleen.
-Soittelimme joskus kavereiden kanssa vapaa-aikoina Danel -järven rannalla.
-Se on sama järvi, josta pelastiti minut, kun olin hukkua. Muistan vielä lämpimän vartalosi. Pidit minua sylissäsi. Miten vahva olitkaan?
Vivian Torelli teki nopean ratkaisun suutelemalla Dixonia, joka yllättyi suudelmasta. Dixon sai vaivoin sanoja suustaan. Tuossa suudelmassa oli jotain sellaista, jota hän ei ollut ennen kokenut. Jeremias Dixonilla oli ollut muitakin naisia, mutta tuossa suudelmassa oli jotain aitoa.
-Mitä tuo oli?
-Anteeksi. Minun ei ollut tarkoitus…En voinut mitään…
-Se tuntui hyvältä.
-Mitä ajattelit tehdä testamentin suhteen?
-Menemme ensimmäiseksi tapaamaan tuomari Personia. Hän on avain henkilö tässä jutussa.
-Luulteko saavasi uutta tietoa?
-Epäilen, että tuomari salailee tietoja. Olen varma, että hän on sotkeutunut tähän juttuun jotenkin.
Andy Torellin testamentti
5
373
Vastaukset
- amatööri -1408
Jeremia astui Tuomari Parsonin toimistoon. Yksin, sillä hän oli Viviania pyytänyt jäämään autoon.
Sihteeri tuijotti Dixonia Parsonin huoneeseen johtavan oven viereisestä pöydästä.
-Onko teillä varattu aika?
-Ei ole
Dixon paineli sisään viehkeän sihteerin vastusteluista huolimatta. Oven takana tuomari Parson seisoi pöytänsä ääressä, toisessa kädessä puolityhjä viskilasi.
-En ota ketään vastaan. Voitteko poistua?
Mies oli nähtävästi ottanut usean huikan ennen Dixonin tuloa.
-En ennen kuin ole saanut vastauksia. Asiani koskee Andy Torellin testamenttia.
-Testamentti on virallinen. En mahda sille mitään. Menkää muualle valittamaan.
Parson oli selvästi hermostunut.
-Missä testamenttia pidettiin?
-Mitä?
-Missä se oli Andyn kuoltua ja sen esittämisen välisenä aikana?
-Torellin asianajajilla. Mitä te vihjaatte? Että minä olisin ottanut se? Miksi?
Dixon lähestyi tuomaria. Pöydällä lepäsi lentolippu.
-Menossa jonnekin?
Parson huomasi esillä olevan lipun ja yritti peitellä sitä nostamalla vierestä puolet arkistopinkasta tämän päälle.
-Olen nyt hyvin kiireinen. Voitteko poistua?
Dixon ehti kuitenkin lukea tiketin: menolippu Havajille
-Ainostaan te pääsitte Torellin testamenttiin ja käsittääkseni kaikessa rauhassa valvovilta silmiltä. Sitä aamuna kun testamentti nostettiin asianajajatoimiston kassakaapista teidän käsiinne te vaihdoitte sen väärennökseen.
-Teillä ei ole minkäänlaisia toditeita. Ja motiivi. Miksi minä vaarantaisin urani väärennetyllä testamentilla, kun en hyödy siitä itse mitenkään?
Parson hikoili ja puhkui naamapunaisena.
-Teitä kiristetään
-Mitä?
-Tehän hikoilette kuin sika! Sitä paitsi, matkalippunne. Eikö teistä ole epäilyttävää, jos luettuaan kummallisen testamentin tuomari katoaa ulkomaille? Väitätte testamenttia viralliseksi ilman minkäänlaisia toditeita tai lisäselvityksiä sen aitoudesta ja kiistätte niiden tarpeellisuuden varsinkin tässä tapauksessa. Ne miehet sillä testamentin julkistustilaisuudessa. He kiritivät ja ilmeisesti lahjoivat, koska teillä on varaa paeta niinkin ylelliseen paikkaan kuin tropiikkiin. Ette nähtävästi luota heihin, sillä lähette karkumatkalle jo näin pian muiden epäillyksistä huolimatta. Tunnustakaan tuomari Parson! Testamentti oli väärennös!
Tuomari oli hämmentynyt. Hän tuijotti yksityisetsivää syvälle silmiin ja sanoi vakavissaan:
-Älkää tunkeko nenäänne joka paikkaan, Herra Dixon. Ette tiedä mihin olet sotkeutumassa.
-Te voitte vielä selvitä tästä sotkusta. Keitä ne miehet ovat? Miksi ne havittelevat kartanoa?
Parson pohti kuumeisesti, mitä tehdä.
-Tulkaa illalla käymään kodissani. Yksin, kukaan ei saa tietää tästä. Lähden seuraavana aamuna ensimmäisenä lennolla. Varoitan! Ette saa minua jäämään tänne mistään hinnasta. Teidän olisi parasta häipyä täältä etteivät he pääse teidän jäljille.
Dixon seisoi Tuomarin kotiovella. Vivianille hän ei kertonut mitään ennen kuin oli saanut jotain tietoa testamentista tai niistä miehistä. Täältä hän luultavasti saisi sitä.
Hän oli koputtamassa oveen, mutta se ei ollukkaan lukossa. Avauduttuaan hieman enemmän sisään Dixon huomasi että sisään oli murtauduttu. Hän ryntäsi nopeasti sisään.
Muutaman metrin päässä eteisestä tuomari Parson makasi lattialla. Häntä oli ammuttu selkään.
Mystinen kolmen miehen kopla oli ehtinyt hänen edelleen.
--
Joku muu saa jatkaa.
Onko Jeremias Dixon jostain kirjasta peräisin? Nimi kuulostaa tutulle.- Kari Laaksonen
Jeremias Dixon on minun itseni keksimä nimi. Kirjoitin sitä, mitä aivojeni tietokone antoi ulos.
- Kari Laaksonen
Kari Laaksonen kirjoitti:
Jeremias Dixon on minun itseni keksimä nimi. Kirjoitin sitä, mitä aivojeni tietokone antoi ulos.
He aikoivat poistua asunnosta ja soittaa paikalle poliisit, mutta joku oli ehtinyt heitä ennen. Virkapukuinen poliisi seisoi heitä vastassa. Paljon ei selitettävää jäänyt, kun poliisi näki tuomari Parsonin ruumiin.
Dixon ja Vivian yrittivät selittää, että he olivat tulleet tapaamaan tuomaria ja löytäneet tämän kuolleena asunnostaan.
Selityset eivät auttaneet poliisi hälytti apua paikalle ja pidätti heidät epäiltynä murhasta.
-Mitään todisteita meitä vastaan ei ole? Dixon sanoi.
-Tarkemmat tutkimukset todistavat syyttömyytenne. poliisi sanoi. - Kari Laaksonen
Kari Laaksonen kirjoitti:
He aikoivat poistua asunnosta ja soittaa paikalle poliisit, mutta joku oli ehtinyt heitä ennen. Virkapukuinen poliisi seisoi heitä vastassa. Paljon ei selitettävää jäänyt, kun poliisi näki tuomari Parsonin ruumiin.
Dixon ja Vivian yrittivät selittää, että he olivat tulleet tapaamaan tuomaria ja löytäneet tämän kuolleena asunnostaan.
Selityset eivät auttaneet poliisi hälytti apua paikalle ja pidätti heidät epäiltynä murhasta.
-Mitään todisteita meitä vastaan ei ole? Dixon sanoi.
-Tarkemmat tutkimukset todistavat syyttömyytenne. poliisi sanoi.Vivian Torelli ja Jeremias Dixon vietiin käsiraudoissa poliisiasemalle. Luultavasti tuo virkaintoinen poliisi luuli saavansa ylennyksen heidän pidättämisestään. Poliisi kuulusteli heitä pitkään. Yhdessä sekä erikseen. Palkkioksi he saivat viettää yönsä kylmässä putkassa.
Sen kolkot betoniseinät pitivät sisällä heidän lisäkseen vain paria kärpästä, jotka sirisivät inhottavasti Dixonin yrittäessä nukkua. Seuraavana aamuna Dixon herätettii kylmästi kuulusteluihin. Häntä harmitti, ettei tiennyt mitään Vivianin kohtalosta. Ehkä hänet oli viety toiseen paikkaa.
Kuulustelujen jälkeen Dixon päästettiin vapaaksi. Mitään pitävää näyttöä häntä vastaan ei ollut. Häntä vaivasi tuomari Parsonin kohtalo. Kuka hänet murhasi? Poliisiaseman ulkopuolella hän havahtui ajatuksistaan Vivianin raikkaaseen ääneen.
-Vihdoin vapaa, Vivian sanoi. Olen odottanut tässä yli tunnin.
-Ne ovat kovakalloista porukkaa. Niihin ei tahtonut saada millään istutettua totuuden siemeniä.
-Totta. Yö putkassa ei juurikaan houkutellut. Jäsenet ovat vieläkin jäykkinä.
-Tarvitsemme kumpikin ruokaa ja lämpimän suihkun.
-Haluan pestä poliisiaseman pölyt itsestäni, Vivian sanoi. - Kari Laaksonen
Kari Laaksonen kirjoitti:
Vivian Torelli ja Jeremias Dixon vietiin käsiraudoissa poliisiasemalle. Luultavasti tuo virkaintoinen poliisi luuli saavansa ylennyksen heidän pidättämisestään. Poliisi kuulusteli heitä pitkään. Yhdessä sekä erikseen. Palkkioksi he saivat viettää yönsä kylmässä putkassa.
Sen kolkot betoniseinät pitivät sisällä heidän lisäkseen vain paria kärpästä, jotka sirisivät inhottavasti Dixonin yrittäessä nukkua. Seuraavana aamuna Dixon herätettii kylmästi kuulusteluihin. Häntä harmitti, ettei tiennyt mitään Vivianin kohtalosta. Ehkä hänet oli viety toiseen paikkaa.
Kuulustelujen jälkeen Dixon päästettiin vapaaksi. Mitään pitävää näyttöä häntä vastaan ei ollut. Häntä vaivasi tuomari Parsonin kohtalo. Kuka hänet murhasi? Poliisiaseman ulkopuolella hän havahtui ajatuksistaan Vivianin raikkaaseen ääneen.
-Vihdoin vapaa, Vivian sanoi. Olen odottanut tässä yli tunnin.
-Ne ovat kovakalloista porukkaa. Niihin ei tahtonut saada millään istutettua totuuden siemeniä.
-Totta. Yö putkassa ei juurikaan houkutellut. Jäsenet ovat vieläkin jäykkinä.
-Tarvitsemme kumpikin ruokaa ja lämpimän suihkun.
-Haluan pestä poliisiaseman pölyt itsestäni, Vivian sanoi.Jeremias Dixonin auton renkaat pureutuivat kuumaan asfalttiin. Auto kiisi kuumuutta hehkuvalla tiellä. Vivian vaati päästä Dixonin mukaan. Mutkitteleva autotie kiermurteli maisemassa kuin käärme. Välillä se sukelteli metsikköön , mutta palasi takaisi merenrantatielle.
Tie vaikutti vilkkaasti liikennöidyltä. Ehkä siksi he eivät huomanneet vihreää autoa, joka seurasi heitä. Aluksi näytti siltä kuin auto seurasi heitä sattumalta. Dixonin kiihdyttäessä autonsa vauhtia , vastustaja teki samoin. Se ajoi autonsa yhä lähemmäs heidän autoaan ja yritti kilkata heidät tieltä.
Jeremias Dixonin teki mieli muumioida vastustajansa, kun ensimmäinen peltipusku osui Dixonin autoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo198466657-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2742750- 1341707
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671401Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2031357J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641124By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei741077- 591057
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761051