matkalla

scarabaeus

Matkalippu

Keväällä iskee levottomuus, ja kyselen itseltäni: "Minne sinä nyt haluat?" ja vastaan kuin itsestäänselvyytenä: "Haluan matkan varrella olevaan baariin, jossa on jotain sattumanvaraista."

Joten kevyt kantamus matkalle, ja Välimerelle mielellään Pariisin kautta. Edessä odottavat kaikenlaiset kommellukset ja jätän kotiin kaikki vakiintuneet traditiot. Matkan idea on ehkä se, että en pysty näkemään mitä on tulossa. Siinä tietämättömyydessä on olemassa vain suuri rauha. Voin jättää taakseni sanat pitää ja täytyy. Voin kulkea vehreissä puistoissa ja puutarhoissa. Ja näilläkin vaelluksilla yritän löytää vain itseni.

Maailma on totta, mutta aina välillä tunnen olevani kuin oudossa sirkuksessa. Eniten pidän ihmisistä, jotka ovat kuin puutarhoja, ikuisesti uudistuvia, tai kuin näytelmiä, joissa on näytöksiä ja kohtauksia. Olenko minäkin pohjimmiltani näyttelijä? Sellainen tyypillinen itsekeskeinen ja itsekäs, narsistinen. Kerran sain kuulla, että olen kuin kuningas. Vastasin salamannopeasti sille ilkeämieliselle huomauttelijalle rakentavaa kommunikointia käyttäen: "Niin, patakuningas." ja yritin vielä nokkelasti saada hänet maistamaan omaa lääkettään jatkamalla samalla äänensävyllä: "Pelaatteko vai pelkäättekö?"

Auto saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi, ja jostain kummallisesta syystä myös villiksi ja vapaaksi. Kun painan kaasua ja annan mennä, olen varma siitä, että tunne on ajoittain täsmälleen sama kuin naapurin äijällä, joka painelee kesäisen perjantai-illan ruuhkasta selvittyään tuhatta ja sataa kesämökkinsä hiekkatietä päästäkseen mitä pikimmin lämmittämään omaa savusaunaansa, ja korkkaamaan kossupullonsa.

Matkoillani voin kävellä umpimähkään kapeita kujia ja katuja. Iltaisin kadut ovat täynnä väkeä, ääniä, kasvoja. Ilmassa väreilee ja soi, kuin kuuntelisin eri radioasemia. Kuljeskelen viinitiloilla, syön yksinkertaisen hyvää ruokaa, tutustun kartanoihin, museoihin, käyn oopperassa. Näen valkoisesta marmorista rakennettujen talojen aistillisia sisustuksia. Voin kuvitella löytäväni kuvani museon risasta ruukusta, savimaljakon maalauksesta köynnösten ja rypäleterttujen ympäröimänä.

Ulkoilmakonsertissa samettisen pehmeän illan leppeydessä kuulen uusia musiikillisia juttuja, jotka ensi alkuun pysyvät korvissani monimutkaisina törähdyksinä ja äänien kakofoniana, kunnes vähitellen löydän niistä helmeilevää iloa, surua, hellyyttä. Kaikkea sitä tunteiden kirjoa, jota itseäni vastaan peilaan, riippuen mielentilastani. Tunteeni menevät ja tulevat. Olen vain siinä istumassa hiljaisena, jättänyt huoleni ja murheeni, nauttien hetkestä. Ajattelen, että nämä etelän ihmiset puhuvatkin kuin linnut, ja seilaan sieluni syvyyksissä kuin erämaassa, missä karavaanit kulkevat ja koirat haukkuvat.

Paluumatkalla istuessani lentokoneessa ihmiset puhuvat taas tutuilla äänenpainoilla. Takaisin kotiin, missä kaikki on ennallaan siinä ihanuudessaan, ja koko kauheudessaan johon se lähtiessäni jäi. Matkalippuni takaisin sinne, missä puumerkkiäni kaivataan.

5

230

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • W G

      Mä näkisin että sun viljelemä toiseusromantiikka on purrut turruttavaan hyvinvointiin tukehtunutta amerikan nuorta läskimassaa juuri oikeasta paikasta silloin, kun pappa lampun osti, eli joskus 50-luvulla, kun beatnik-runoilijat herättivät epäonnistuneeseen modernismiin kypsyneen vihaisen nuorison kaihoilemaan "jotain mikä tuntuisi joltain". Reppanat kun eivät olleet koskaan nähneet todellisuutta boksinsa ulkopuolella.

      Kirjoituksestasi:
      Kaupittelet juttujasi sellaisella otteella, että se panee toivomaan, että elettäisiin 50-luvun Amerikassa, missä 99 % porukasta todella olivat ummikkoja, mitä tulee toiseuden haltuunottamiseen ja kesyttämiseen matkailun muodossa. Ikävä kyllä, näinä aikoina tuo suhde on toisin päin ja siksi Kiplingiläinen eksotiikan kuvaus persoonaprojektion kautta pistää haukotuttamaan. Tätä nykyä kaikki tietävät, ettei se "todellinen minuus" löydy sen enempää Goan trancebileistä, Indonesian koskemattomista sademetsistä tai Pariisin dekadenteilta aluielta, joilla jazz soi ja naisilla käydään kauppaa. Ei sitten millään. Kato vaikka DiCaprion Beach leffa :(

      Mä uskallan veikata, vaikka saatan olla väärässä, että sä olet viimisen parin vuoden sisään löytänyt hakkaavan sydämesi johdattamana nukkuneen intohimon jostain auringon käristämän nahan, kylmän oluen, halvan aurinkorasvan ja ihon tuoksun seasta. Oot tuntenut itsestäänselvyyksien romahtamisen, turvallisen maailman murentumisen, kasvanut päätä pidemmäksi ja tervehtinyt humalaista auringonnousua vapaana ihmisenä ja ollut hetken aikaa niin onnellinen, että olisit ollut valmis heittämään kaiken pois.

      Kunnes palasit kotiin Finnairin siivillä ja huomasit olevasi enemmän se tyyppi, joka jäi kuin se joka lähti, vaikka jotain muuttuikin, kukaties lopullisesti.

      Turha tätä sen kummemmin romantisoida, ajatushorisontteja kannattaa avartaa, minkä kerkiää kiertämällä maailmaa takki auki ja lukemalla kirjoja (eivät tietenkään ole ristiriidassa). Itse olen päätynyt ajattelemaan, ettei toiseus ole sen romanttisempi kuin kotikaan, eikä eksotiikka ole tavoitettavissa miltään muulta kantilta kuin yksilön kokemusmaailmasta. Vihaamaani vanhaa kansaa lainatakseni: kauneus on katsojan silmässä ja ruoho vihreämpää.

      Siitä taasen sopii vetää johtopäätös, että myös puitteet kotona antaisivat helposti mahdollisuuden elää täysillä, (tekeväthän kymmenet tuhannet turistit sen Helsingissä varsin onnistuneesti), eikä tunnemaailman muukalaisena, mutta urautuneet ajatukset eivät helpolla taivu. Niitä pitääkin säälimättä kouluttaa katsomaan kaikkea turistin vinkkelistä, mikä on katsontakannoista kaikkein parhain. Luulen että tämä on yksi pitkän iän salaisuuksista, ei mitään sen vähempää. Ja koska kodin hylkääminen auttaa muistamaan miten se tehdään, ei muuta kuin ylös ja ulos.

      • scarabaeus

        mä jouduin lukemaan tekstin kahteen kertaan ja yhtäkkiä musta alkoi tuntumaan, että joku Hotakaisen teksti on hypännyt mun tietsikan mustasta aukosta.

        -
        mutta toivottavasti pisteet kuitenkin on ainakin jotkut paikoillaan mun tekstissä?
        -
        mun täytyy todella miettiä seuraavaa tekstiäni, että en ota taas jotain haahuilujuttua. tarttee siis pysyä asiassa ja tässä päivässä.

        Kiitos!


      • W G
        scarabaeus kirjoitti:

        mä jouduin lukemaan tekstin kahteen kertaan ja yhtäkkiä musta alkoi tuntumaan, että joku Hotakaisen teksti on hypännyt mun tietsikan mustasta aukosta.

        -
        mutta toivottavasti pisteet kuitenkin on ainakin jotkut paikoillaan mun tekstissä?
        -
        mun täytyy todella miettiä seuraavaa tekstiäni, että en ota taas jotain haahuilujuttua. tarttee siis pysyä asiassa ja tässä päivässä.

        Kiitos!

        Ole hyvä. Kirjoita ihmeessä haahuilujuttuja, jos se on sun juttu, mutta suuntaa viestisi mieluummin koko haahuilusukupolvelle, joka voi jakaa kaipuusi vapauteen ja sen eksistentiaalisen ahdistuksen näivettävyyden, jota elämysköyhä elämä syyhyn lailla aiheuttaa. Suuntaa tekstisi mieluummin kohtalotovereille, älä niille, jotka eivät jo ymmärrä mistä puhut ja puhu äärimmäisen subkjektiivisesti. Hyvä reissu rajojen ulkopuolelle on myös matka sisäänpäin, eikä se tarve lähteä löydy niistä maista.


    • Hessu-kissa

      Tätä lukiessa tuli tunne, että selität jotain itsellesi, tai yrität selittää. Löydät paljon, ehkä hiukan liikaakin yhdistettäväksi. En tiedä, johtuuko tuntemus vain minusta itsestäni. Kerrontatapasi on hyvin suora, mutta silti novellisi(?) rakenne on joltiseenkin harhaileva. Muutaman hauskan oivalluksen löysin tekstin seasta: "Voin kuvitella löytäväni kuvani museon risasta ruukusta, savimaljakon maalauksesta köynnösten ja rypäleterttujen ympäröimänä." Tämä on jo itsessään sellainen ajatus, että ansaitsisi oman tarinansa. Kenties voisit keskittää vähän pienemmälle alueelle? Idea sinänsä on mielestäni hyvä.

      Teknisestä puolesta voisin sanoa ainakin tämän: usean rivin mittaiset virkkeet ovat ehdottomasti arveluttavia. "Kun painan kaasua ja annan mennä, olen varma siitä, että tunne on ajoittain täsmälleen sama kuin naapurin äijällä, joka painelee kesäisen perjantai-illan ruuhkasta selvittyään tuhatta ja sataa kesämökkinsä hiekkatietä päästäkseen mitä pikimmin lämmittämään omaa savusaunaansa, ja korkkaamaan kossupullonsa." Ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan.

      • scarabaeus

        olen kirjoittanut tämän tekstini saadun otsikon Matkalippu aiheeseen. laitoin sen tänne, josko saisin palautetta. ja tulihan sitä. kiitos.
        sattumaa vai ei, mutta ottamasi esimerkki "Kun painan kaasu..."
        oli myös kurssilla kohta, joka olisi haluttu poistaa kokonaan
        - "se naapurinäijäjuttu on tässä liikaa"
        -
        minun mielestäni se on pituudessaan rytmiltään just se oikea, joka antaa vaikutelman että kiire on sinne savusaunaan ja korkkaukseen...
        -
        ja olet kyllä oikeassa, että selitän tässä kovasti itselleni tai lukijalle. olen kyllä kova selittelemään asiasta kuin asiasta jos niikseen tulee, eli näitä asiasta kolmanteen tyyppejä, useimmiten.
        karsia pitäisi. ja rajusti.
        tiedän. ja yritän.
        opettelen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      263
      16894
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5434
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2573
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2051
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1758
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      992
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      952
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      31
      872
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      869
    Aihe