Kaikilla lienee stereotypinen käsitys siitä mitä karmasta vapautuminen merkitsee, kuten itsellänikin. Oma käsitykseni on että valaistuminen ja karmasta vapautuminen ei ole sama asia vaikka näin moni haluaa sen määritellä. Toki nämäkään käsitteet eivät ole toisiaan pois sulkevia. Tietoinen (ja myös ei tietoinen) ihminen voi valita vapautua menneestä karmasta mutta toisin kuin monessa idän uskossa se ei silti tarkoita totaalista vapautumista (miljoonille tarkoittaa toki). Kuinka ihminen joka olisi vapautunut karmasta toimisi tänä päivänä? Niinkö ettei loisi uutta karmaa? Niinkö ettei uuden karman muodostuminen olisi mahdollista? Olisiko eri tunteiden ymmärtäminen turhauttavaa ihmis värähtelyssä? Olisiko koko ymmärtäminen harhaa? :-)
Vapautuminen re-visited
WideBelief
21
885
Vastaukset
- Qadesha
>valaistuminen ja karmasta vapautuminen ei ole sama asia vaikka näin moni haluaa sen määritellä
Se voi olla hyvinkin noin. Nimittäin valaistuminen voisi olla sellainen lopullinen oivallus, jossa täydellisesti mieltää vaikkapa olevansa henki, eikä mainen keho persoonansa tai egonsa, tai mitä siinä kehossa nyt onkaan mukana kaikenlaista ei-säilyvää. Jos valaistuminen sisältää nimenomaan jonkinlaisen valoilmiön, niin ehkäpä voinee mennä jo (taas kerran) kvanttitasolle. Arvuutellen, että muuntuuko ihminen atomiolentona joksikin ihan muuksi tuollaisessa valaistumiskokemuksessa.
Moni ajattelee valaistumisen ennenkaikkea henkisenä kokemuksena, mutta fyysistäkin puolta voisi tutkiskella. (Harmi vaan että tutkimuskohde meiltä puuttuu, kun ei taida noita viimeaikoina valaistuneita järin Maassa hilluskella.)
Karman näen taas lähinnä kaikkien erilaisten kokemusten kartoituksena, niin että lopulta on kokenut kaikki mahdolliset roolit ja vinkkelit mitä suinkin on tarpeen voidakseen sanoa että minä olen valmistunut tästä IHMISENÄ olemisen koulusta.
Mutta valaistuminen, se olisi siis oman todellisen luontonsa tunnistamista, ja hieman eri juttu kuin karma. Valaistumisessa ihmisenä olemisesta luovutaan???- WideBelief
Itsekin uskon että "lopullinen valaistuminen" voisi olla tosiaan se ultimate piste jossa sielullisuuden värähtelyt kohtaa fyysisyyden värähtelyt sellaisenaan ilman dualististen tunteiden "häirintää". Silti koen sen "tietoisuuden" jopa niin suurena ja upeana että karmisen kierron lopettaminen ja uudelleen aloittaminen ei ole mahdotonta. Sen luominen omassa todellisuudessa tavallaan on osa mahdollisuuksien verkkoa. Ja tarkoitan nimenomaan egon merkityksen oivaltamista, hajoittamista ja uudelleen luomista saman inkarnaation aikana. En tiedä paljonko tässä on järkeä, mutta uskoisin että ymmärrät kuten moni muukin :-) Kukapa tietää, jokainen luo omaa todellisuuttaan hetki hetkeltä ajassa joka on vain yksi nykyisyys :-)
- WideBelief
Tuohon en vastannut koska hätiköin nappuloiden kanssa. Valaistuminen olisi sitä että totaalisesti tiedostaa että ei ole ihminen...Hmmm. Itse näen asian päinvastoin, totaalisesti valaistuneena kai ymmärtää ihmisyytensä perimmäisen luonteen osana sielullista kiertoaan tässä inkarnaatiossa. Jotenkin näin sen näen. Ihminen on ihminen mitä suuremmissa määrin. Taidamme silti puhua samasta asiasta eri näkökulmasta vain :-)
- -Q-
WideBelief kirjoitti:
Itsekin uskon että "lopullinen valaistuminen" voisi olla tosiaan se ultimate piste jossa sielullisuuden värähtelyt kohtaa fyysisyyden värähtelyt sellaisenaan ilman dualististen tunteiden "häirintää". Silti koen sen "tietoisuuden" jopa niin suurena ja upeana että karmisen kierron lopettaminen ja uudelleen aloittaminen ei ole mahdotonta. Sen luominen omassa todellisuudessa tavallaan on osa mahdollisuuksien verkkoa. Ja tarkoitan nimenomaan egon merkityksen oivaltamista, hajoittamista ja uudelleen luomista saman inkarnaation aikana. En tiedä paljonko tässä on järkeä, mutta uskoisin että ymmärrät kuten moni muukin :-) Kukapa tietää, jokainen luo omaa todellisuuttaan hetki hetkeltä ajassa joka on vain yksi nykyisyys :-)
Mutta oikeastaan aika virkistävä näkemys, koska olen vähän väsähtänyt viime aikoina niihin jotka toitottavat kuinka kamalan tärkeää on koko ajan vaan ponnistella siihen loppuhuipennukseen ynnä "päästä täältä pois".
Viime vuosina olen alkanut sommitella jonkinlaista näkemystä jonka mukaan koska NYT on ainoa millä on merkitystä, niin sillä ei oikeastaan ole väliä onko elämäketjunsa alussa, keskellä vai lopussa. Jos ei TÄSSÄ JA NYT pysty tiedostamaan omaa jumalaista olemustaan (jota nimitän Hengeksi), tai jos ei edes pysty kokemaan olemassaoloa välillä ekstaattisena ilona ja nautintona, niin miten voisi olla niin varma siitä että se Ilon Päivä koittaa "sitten joskus"? Jotkut ihmiset tuntuvat vasiten kiusaavan itseään korostamalla sitä että nyt on kyllä ikävää, mutta sitten joskus...
Sitten joskus ei kyllä koskaan koita. Nythän ei ole "sitten joskus" vaan NYT. :P
Miksei valaistumisensa hetkellä voisi katsoa että sekä maailmassa oleminen että maailmassa olemattomuus ovat täydellisen yhtä sopivia vaihtoehtoja, ja mikä siinä sitten olisi niin "pahaa" että päättääkin heittää vielä uudemman rundin tai muuten vaan jäädä lorvimaan maalliselle tasolle... Ilman sen kummempaa syytä kuin että tämä on pirun kiehtovaa tämä olemassaolo.
Nyt varmaan aika moni siellä repii hiuksia päästään että ei helvetissä saa olla noin pinnallinen ja maallinen... xD - -Q-
WideBelief kirjoitti:
Tuohon en vastannut koska hätiköin nappuloiden kanssa. Valaistuminen olisi sitä että totaalisesti tiedostaa että ei ole ihminen...Hmmm. Itse näen asian päinvastoin, totaalisesti valaistuneena kai ymmärtää ihmisyytensä perimmäisen luonteen osana sielullista kiertoaan tässä inkarnaatiossa. Jotenkin näin sen näen. Ihminen on ihminen mitä suuremmissa määrin. Taidamme silti puhua samasta asiasta eri näkökulmasta vain :-)
Pitkälle puhuminen jo sinänsä on vain sanoilla kikkailua, eikä se täysin kuvasta sitä millaisia vibratsuuneja tuolla pääkyssä pyörii...
Tietyt tahot katsovat että tavallaan koko olemassaolo on "ihmisen" muotoinen, että ihmishahmo on se mitä kohti koko luomakunta pyrkii. Itse kai panteistina olen välillä vähän kyllästynyt tähän ihmiskeskeisyyteen, ja minua kiinnostavat jotkin ihan ei-ihmismäiset jutut. (Kun on tullut sitä Carlos Castanedaakin luettua.) - novis.
-Q- kirjoitti:
Pitkälle puhuminen jo sinänsä on vain sanoilla kikkailua, eikä se täysin kuvasta sitä millaisia vibratsuuneja tuolla pääkyssä pyörii...
Tietyt tahot katsovat että tavallaan koko olemassaolo on "ihmisen" muotoinen, että ihmishahmo on se mitä kohti koko luomakunta pyrkii. Itse kai panteistina olen välillä vähän kyllästynyt tähän ihmiskeskeisyyteen, ja minua kiinnostavat jotkin ihan ei-ihmismäiset jutut. (Kun on tullut sitä Carlos Castanedaakin luettua.)Anteeksi kun sotkeennun tähän keskusteluunne olemuksen teoriasta. Kysyn tässä eurovision Armenian kappaleen esityksen aikana että oletteko tavanneet valaistunutta tai sitä lähellä olevaa.
On aivan eri asia puhua oletuksista ja teorioista kuin asioista jotka ovat omia tai tutun todellisuuksia.
Meillä on vääjäämättömästi elettävä elämäämme, mutta voimme vaikuttaa siihen yllättävillä tavoilla. - Ganda
-Q- kirjoitti:
Mutta oikeastaan aika virkistävä näkemys, koska olen vähän väsähtänyt viime aikoina niihin jotka toitottavat kuinka kamalan tärkeää on koko ajan vaan ponnistella siihen loppuhuipennukseen ynnä "päästä täältä pois".
Viime vuosina olen alkanut sommitella jonkinlaista näkemystä jonka mukaan koska NYT on ainoa millä on merkitystä, niin sillä ei oikeastaan ole väliä onko elämäketjunsa alussa, keskellä vai lopussa. Jos ei TÄSSÄ JA NYT pysty tiedostamaan omaa jumalaista olemustaan (jota nimitän Hengeksi), tai jos ei edes pysty kokemaan olemassaoloa välillä ekstaattisena ilona ja nautintona, niin miten voisi olla niin varma siitä että se Ilon Päivä koittaa "sitten joskus"? Jotkut ihmiset tuntuvat vasiten kiusaavan itseään korostamalla sitä että nyt on kyllä ikävää, mutta sitten joskus...
Sitten joskus ei kyllä koskaan koita. Nythän ei ole "sitten joskus" vaan NYT. :P
Miksei valaistumisensa hetkellä voisi katsoa että sekä maailmassa oleminen että maailmassa olemattomuus ovat täydellisen yhtä sopivia vaihtoehtoja, ja mikä siinä sitten olisi niin "pahaa" että päättääkin heittää vielä uudemman rundin tai muuten vaan jäädä lorvimaan maalliselle tasolle... Ilman sen kummempaa syytä kuin että tämä on pirun kiehtovaa tämä olemassaolo.
Nyt varmaan aika moni siellä repii hiuksia päästään että ei helvetissä saa olla noin pinnallinen ja maallinen... xD>>Viime vuosina olen alkanut sommitella jonkinlaista näkemystä jonka mukaan koska NYT on ainoa millä on merkitystä, niin sillä ei oikeastaan ole väliä onko elämäketjunsa alussa, keskellä vai lopussa. Jos ei TÄSSÄ JA NYT pysty tiedostamaan omaa jumalaista olemustaan (jota nimitän Hengeksi), tai jos ei edes pysty kokemaan olemassaoloa välillä ekstaattisena ilona ja nautintona, niin miten voisi olla niin varma siitä että se Ilon Päivä koittaa "sitten joskus"? Jotkut ihmiset tuntuvat vasiten kiusaavan itseään korostamalla sitä että nyt on kyllä ikävää, mutta sitten joskus...
- -Q-
novis. kirjoitti:
Anteeksi kun sotkeennun tähän keskusteluunne olemuksen teoriasta. Kysyn tässä eurovision Armenian kappaleen esityksen aikana että oletteko tavanneet valaistunutta tai sitä lähellä olevaa.
On aivan eri asia puhua oletuksista ja teorioista kuin asioista jotka ovat omia tai tutun todellisuuksia.
Meillä on vääjäämättömästi elettävä elämäämme, mutta voimme vaikuttaa siihen yllättävillä tavoilla.Emme me kovaäänisimmät tätä foorumia omista, vaan tämä on kaikille yhteinen, joten mistään "sotkeentumisesta" ei voi puhua!
Kovin harva kun vain tuntuu näistä asioista edes viitsivän kirjoitella, tietysti välillä pääsee unohtumaan että muitakin saattaa langoilla liikkua ja juttu menee kovin sisäsiittoiseksi.
En tunne valaistuneita, enkä oleta että TIEDÄN omakohtaisesti mitä se on, joten esittämäni ajatukset ovat ideoita ja teoriaa. Olen pari kertaa kokenut itse kultaisen sisäisen valon, mutta tätä en pidä THE Valaistumisena jonka jälkeen on mahdollista vaikkapa lopettaa inkarnoituminen jos tykkää.
Vääjäämättömästi elämme toki elämäämme, sitä en oikein ymmärrä että jotkut huolehtivat ja murehtivat niin kauheasti paljon puhuvien ihmisten puolesta että elävätköhän nuo nyt varmasti elämänsä. Minä ainakin elän, vaikkei se olekaan sellaista torvet soivat -elämää, niin että minulla olisi esittää valtavia julkisia saavutuksia muille. Olen ihan tavallinen ihminen omalla tavallani, ja elämääni kuuluu näistäkin asioista puhuminen, mitä täällä on puhuttu. - WideBelief
-Q- kirjoitti:
Mutta oikeastaan aika virkistävä näkemys, koska olen vähän väsähtänyt viime aikoina niihin jotka toitottavat kuinka kamalan tärkeää on koko ajan vaan ponnistella siihen loppuhuipennukseen ynnä "päästä täältä pois".
Viime vuosina olen alkanut sommitella jonkinlaista näkemystä jonka mukaan koska NYT on ainoa millä on merkitystä, niin sillä ei oikeastaan ole väliä onko elämäketjunsa alussa, keskellä vai lopussa. Jos ei TÄSSÄ JA NYT pysty tiedostamaan omaa jumalaista olemustaan (jota nimitän Hengeksi), tai jos ei edes pysty kokemaan olemassaoloa välillä ekstaattisena ilona ja nautintona, niin miten voisi olla niin varma siitä että se Ilon Päivä koittaa "sitten joskus"? Jotkut ihmiset tuntuvat vasiten kiusaavan itseään korostamalla sitä että nyt on kyllä ikävää, mutta sitten joskus...
Sitten joskus ei kyllä koskaan koita. Nythän ei ole "sitten joskus" vaan NYT. :P
Miksei valaistumisensa hetkellä voisi katsoa että sekä maailmassa oleminen että maailmassa olemattomuus ovat täydellisen yhtä sopivia vaihtoehtoja, ja mikä siinä sitten olisi niin "pahaa" että päättääkin heittää vielä uudemman rundin tai muuten vaan jäädä lorvimaan maalliselle tasolle... Ilman sen kummempaa syytä kuin että tämä on pirun kiehtovaa tämä olemassaolo.
Nyt varmaan aika moni siellä repii hiuksia päästään että ei helvetissä saa olla noin pinnallinen ja maallinen... xDSinäpä sen sanoit. Mikä oikeasti on merkitys sillä missä tämän yhteiskunnan (tai minkään) terminologialla menee henkisellä/hengellisellä puolella? Itseäni on myös mietityttänyt nykyinen aikakäsitys karmalliselta kannalta suhteessa nykyiseen inkarnaatioon. Toisinaan olen miettinyt että olisiko tämä koulutuksellinen/yhteiskunnallinen/kasvatuksellinen ehdollistaminen niin syvällä egossa että yhden hetken aikakäsitykseen sitoutuminen olisi liian vaikeaa? Toisaalta ehdollistuneista aikakäsityksistä tulee hyvin nopeasti mieleen rajat itselleni. Rajat jotka estävät monella eri elämän osa-alueella olemasta sitä mitä voi olla/on.
Se että institutionaalisissa uskonnoissa sanellaan "rajoja" joiden mukaan elää "oikein" on ymmärrettävää. Toisaalta myös vapaasti hengittävien/new-agereiden piirissä kollektiivinen "nyökyttely oikeasta" on jo kauan saanut institutionaalisia piirteitä. Tee näin tai niin valaistut, tee näin tai niin vapaudut karmasta. Entä jos etsii vastauksen aktiivisesti "sisältään" ja on vain se ihminen joka on tässä ihmisvärähtelyssä. Itse uskon että ihmisessä on mieli ja ruumis fyysisellä tasolla, sielu on se osa jossa fyysisyys elää ja jolla on myös oma persoonallinen vivahde, karmallinen "tuoksu" joka vaihtaa "mieltä ja ruumista" inkarnaatioiden kautta. Mielestäni sielulla ei ole mitään opittavaa, se on jo osa kaikkeutta nyt. Sielu on se osa joka ajaa meitä elämään esim. ihmisinä fyysisyydessä (mikäpä estäisi ettei minä olentona vain,missä vain) Ja uskoisinpa että sielullisessa mielessä sielun inkarnoituminen tänne "kärsimykseen" on mitä suurin onni äärettömässä "universumissa" :-)
Herkästi tulee mieleen että onko millään mitään väliä jos näin ajattelee (monelle vapaasta vallattomuudesta tulee) :-) No on. Sillä on merkitys siinä kuinka hyvin "muistaa" kuka on ja minne on menossa ja mitä haluaa luoda.
Q taidat käytellä termistön määritelmiä eritavoin. Minun määritelmä sielusta lienee lähellä sinun määritelmää hengestä jonka itse tulkkaan omassa terminologiassani mieleksi :-)
Ohhoh tulipa avauduttua :-) Moni luokittelee mielettömäksi, mutta ehkä mielettömyys on tie rauhaan linjalla sielu, mieli, ruumis ;-) Meditaatio on mieletön tila :-) - WideBelief
novis. kirjoitti:
Anteeksi kun sotkeennun tähän keskusteluunne olemuksen teoriasta. Kysyn tässä eurovision Armenian kappaleen esityksen aikana että oletteko tavanneet valaistunutta tai sitä lähellä olevaa.
On aivan eri asia puhua oletuksista ja teorioista kuin asioista jotka ovat omia tai tutun todellisuuksia.
Meillä on vääjäämättömästi elettävä elämäämme, mutta voimme vaikuttaa siihen yllättävillä tavoilla.Kaikilla sanan vapaus, ja mielipiteet toivottavia. En ole tavannut ketään jonka olisin kokenut valaistuneeksi tai karmasta vapautuneeksi, mutta pari tapaamani lienee kovasti lähellä jompaakumpaa tai sitten ei.
- -Q-
WideBelief kirjoitti:
Sinäpä sen sanoit. Mikä oikeasti on merkitys sillä missä tämän yhteiskunnan (tai minkään) terminologialla menee henkisellä/hengellisellä puolella? Itseäni on myös mietityttänyt nykyinen aikakäsitys karmalliselta kannalta suhteessa nykyiseen inkarnaatioon. Toisinaan olen miettinyt että olisiko tämä koulutuksellinen/yhteiskunnallinen/kasvatuksellinen ehdollistaminen niin syvällä egossa että yhden hetken aikakäsitykseen sitoutuminen olisi liian vaikeaa? Toisaalta ehdollistuneista aikakäsityksistä tulee hyvin nopeasti mieleen rajat itselleni. Rajat jotka estävät monella eri elämän osa-alueella olemasta sitä mitä voi olla/on.
Se että institutionaalisissa uskonnoissa sanellaan "rajoja" joiden mukaan elää "oikein" on ymmärrettävää. Toisaalta myös vapaasti hengittävien/new-agereiden piirissä kollektiivinen "nyökyttely oikeasta" on jo kauan saanut institutionaalisia piirteitä. Tee näin tai niin valaistut, tee näin tai niin vapaudut karmasta. Entä jos etsii vastauksen aktiivisesti "sisältään" ja on vain se ihminen joka on tässä ihmisvärähtelyssä. Itse uskon että ihmisessä on mieli ja ruumis fyysisellä tasolla, sielu on se osa jossa fyysisyys elää ja jolla on myös oma persoonallinen vivahde, karmallinen "tuoksu" joka vaihtaa "mieltä ja ruumista" inkarnaatioiden kautta. Mielestäni sielulla ei ole mitään opittavaa, se on jo osa kaikkeutta nyt. Sielu on se osa joka ajaa meitä elämään esim. ihmisinä fyysisyydessä (mikäpä estäisi ettei minä olentona vain,missä vain) Ja uskoisinpa että sielullisessa mielessä sielun inkarnoituminen tänne "kärsimykseen" on mitä suurin onni äärettömässä "universumissa" :-)
Herkästi tulee mieleen että onko millään mitään väliä jos näin ajattelee (monelle vapaasta vallattomuudesta tulee) :-) No on. Sillä on merkitys siinä kuinka hyvin "muistaa" kuka on ja minne on menossa ja mitä haluaa luoda.
Q taidat käytellä termistön määritelmiä eritavoin. Minun määritelmä sielusta lienee lähellä sinun määritelmää hengestä jonka itse tulkkaan omassa terminologiassani mieleksi :-)
Ohhoh tulipa avauduttua :-) Moni luokittelee mielettömäksi, mutta ehkä mielettömyys on tie rauhaan linjalla sielu, mieli, ruumis ;-) Meditaatio on mieletön tila :-)Ideat ovat tärkeämpiä. Sanojen käyttö on semmoinen makuasia, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Lukemattomia ovat ne riidat mihin ihmiset päätyvät kun antavat sanojen hämätä itseään. Jos he olisivat telepaattisesti toisiinsa yhteydessä ja operoisivat ilman sanoja, saattaisivat havaita että puhuvatkin ihan samasta asiasta.
- WideBelief
-Q- kirjoitti:
Ideat ovat tärkeämpiä. Sanojen käyttö on semmoinen makuasia, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Lukemattomia ovat ne riidat mihin ihmiset päätyvät kun antavat sanojen hämätä itseään. Jos he olisivat telepaattisesti toisiinsa yhteydessä ja operoisivat ilman sanoja, saattaisivat havaita että puhuvatkin ihan samasta asiasta.
Suotta sitä semantiikan suohon hukkuisi :-) Olet sinä kyllä kiltti ihminen kun ajatuksesi vertailevasti keskität tapaan jolla asia kerrotaan sen sijaan että ottaisit kantaa itse asiaan (sorrun tähän itsekin ajoittain). Toki esitystapa on osa asiaa :-) Toisaalta se on vain osoitus ihmisyydestä henkisyyden keskellä/sisällä.
- -Q-
WideBelief kirjoitti:
Suotta sitä semantiikan suohon hukkuisi :-) Olet sinä kyllä kiltti ihminen kun ajatuksesi vertailevasti keskität tapaan jolla asia kerrotaan sen sijaan että ottaisit kantaa itse asiaan (sorrun tähän itsekin ajoittain). Toki esitystapa on osa asiaa :-) Toisaalta se on vain osoitus ihmisyydestä henkisyyden keskellä/sisällä.
Kiltti ja kiltti... Monta kertaa olen rähjännyt jollekin ihmiselle, kun en ole millään ymmärtänyt mitä hän tarkoittaa... Mutta oppia ikä kaikki - toivottavasti.
- WideBelief
-Q- kirjoitti:
Kiltti ja kiltti... Monta kertaa olen rähjännyt jollekin ihmiselle, kun en ole millään ymmärtänyt mitä hän tarkoittaa... Mutta oppia ikä kaikki - toivottavasti.
Niinhän se monesti (itse uskon että lähes aina) tuntuu menevän että rähjäämisen aloitus on oman ymmärryksen puute :-) Toisaalta rähjääminen itsessään ei ole "väärää", vain ehkä tie kiltteyteen :-) Rähjäilemisiin.
- WideBelief
-Q- kirjoitti:
Ideat ovat tärkeämpiä. Sanojen käyttö on semmoinen makuasia, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Lukemattomia ovat ne riidat mihin ihmiset päätyvät kun antavat sanojen hämätä itseään. Jos he olisivat telepaattisesti toisiinsa yhteydessä ja operoisivat ilman sanoja, saattaisivat havaita että puhuvatkin ihan samasta asiasta.
Vaikka otsikko sanookin vastakkaisuuksista niin se ei ole se kuinka itse asian määrittelen. En itseasiassa osaa määritellä "järkevästi".
Intuitiivisesti koen omassa totuudessani telepatian (yleisestä määrittelystä huolimatta) olevan osa intuition ominaisuutta jota jokainen käyttää kokoajan sekä valvetilassa että etenkin nukkuessaan. Tietoisuus on se joka "määrittelee" intuition ymmärryksen jokapäiväisessä elämässä.
Intuitio lienee kai se osa mielen ja sielun välistä dialogia jonka voi tietoisuuden kautta tuoda jokapäiväiseen elämään. Kukapa tietää.
Opettelen vielä "puhumaan" huomaan :-) - -Q-
WideBelief kirjoitti:
Vaikka otsikko sanookin vastakkaisuuksista niin se ei ole se kuinka itse asian määrittelen. En itseasiassa osaa määritellä "järkevästi".
Intuitiivisesti koen omassa totuudessani telepatian (yleisestä määrittelystä huolimatta) olevan osa intuition ominaisuutta jota jokainen käyttää kokoajan sekä valvetilassa että etenkin nukkuessaan. Tietoisuus on se joka "määrittelee" intuition ymmärryksen jokapäiväisessä elämässä.
Intuitio lienee kai se osa mielen ja sielun välistä dialogia jonka voi tietoisuuden kautta tuoda jokapäiväiseen elämään. Kukapa tietää.
Opettelen vielä "puhumaan" huomaan :-)Ehkäpä "intuitio" on sielun kieli joka ei kuulu kun verbaalisen mielen kieli on niin kovaääninen. Jos sana-ajatukset katoavat päästä, voi tilalle tulla kuvakieli.
Sen voi kokea meditatiivisessa tilassa, ja muutamaan kertaan olen kokenutkin. Kovin kummoisia nekään viestit eivät välttämättä ole, jos ei osaa tulkita kuvan sanomaa. Harmi... - -Q-
WideBelief kirjoitti:
Vaikka otsikko sanookin vastakkaisuuksista niin se ei ole se kuinka itse asian määrittelen. En itseasiassa osaa määritellä "järkevästi".
Intuitiivisesti koen omassa totuudessani telepatian (yleisestä määrittelystä huolimatta) olevan osa intuition ominaisuutta jota jokainen käyttää kokoajan sekä valvetilassa että etenkin nukkuessaan. Tietoisuus on se joka "määrittelee" intuition ymmärryksen jokapäiväisessä elämässä.
Intuitio lienee kai se osa mielen ja sielun välistä dialogia jonka voi tietoisuuden kautta tuoda jokapäiväiseen elämään. Kukapa tietää.
Opettelen vielä "puhumaan" huomaan :-)Eihän se intuitio tietenkään aina mitään kuvia ole. Se voi olla äkillinen oivallus, varmuus.
Tai miten nyt sitten määritellään vaikkapa tällainen tilanne jonka koin nuorena: olin sunnuntaina menossa postilaatikkomme ohitse ja ajattelin että pitäisi kurkata laatikkoon. (Meille ei tullut sunnuntaisin mitään lehteä.) En sitten meinannutkaan kurkata, mutta "jokin" mielessäni suorastaan karjaisi että KATSO SINNE. Laatikossa oli joku mainos tai mikä lie lappu. En muista että yhtenäkään toisena sunnuntaina koko 10 v aikana olisi ollut. Jokin minussa siis tiesi että siellä jotain on. - WideBelief
-Q- kirjoitti:
Eihän se intuitio tietenkään aina mitään kuvia ole. Se voi olla äkillinen oivallus, varmuus.
Tai miten nyt sitten määritellään vaikkapa tällainen tilanne jonka koin nuorena: olin sunnuntaina menossa postilaatikkomme ohitse ja ajattelin että pitäisi kurkata laatikkoon. (Meille ei tullut sunnuntaisin mitään lehteä.) En sitten meinannutkaan kurkata, mutta "jokin" mielessäni suorastaan karjaisi että KATSO SINNE. Laatikossa oli joku mainos tai mikä lie lappu. En muista että yhtenäkään toisena sunnuntaina koko 10 v aikana olisi ollut. Jokin minussa siis tiesi että siellä jotain on.Niin, voihan intuitio välähtää voimakkaammin toisinaan, mutta itselleni se on enimmäkseen jatkuva olotila, osa sitä kuinka hahmotan maailmaani ihmisvärähtelyssä. Hiton rasittavaa sinällään ajoittain :-) Onneksi olen opetellut sulkemaan sen pois (maadoittamaan) jotta normielämäkin onnistuisi ja saisi elettyä aivan "ihmismäisen" elämän :-)
Näennäisen merkityksettömien postilaatikoiden avaaminen on monesti kaukana merkityksettömästä. - Medi-Hellu
novis. kirjoitti:
Anteeksi kun sotkeennun tähän keskusteluunne olemuksen teoriasta. Kysyn tässä eurovision Armenian kappaleen esityksen aikana että oletteko tavanneet valaistunutta tai sitä lähellä olevaa.
On aivan eri asia puhua oletuksista ja teorioista kuin asioista jotka ovat omia tai tutun todellisuuksia.
Meillä on vääjäämättömästi elettävä elämäämme, mutta voimme vaikuttaa siihen yllättävillä tavoilla."On aivan eri asia puhua oletuksista ja teorioista kuin asioista jotka ovat omia tai tutun todellisuuksia."
Asiaa. Varttuneemmat teoriageneraattorit tietävät tämän ja hyödyntävät retoriikassaan. Yritä nähdä viisastelevien auktoriteettien läpi. Jos joku sanoo tärisevänsä tällä kertaa ihmisenä, kannattaa jättää hänen valoisat energiahöpinänsä omaan arvoonsa.
Ei hölmöt asennot ja vakava mutta arvoituksellinen puhe tee kenestäkään viisasta. Opilliset rakenteet ja kehitelmät eivät kestä lähempää tarkastelua näissä karma-asioissa.
"Meillä on vääjäämättömästi elettävä elämäämme, mutta voimme vaikuttaa siihen yllättävillä tavoilla." Tuo edustaa vilpittömän mielen viisautta.
Tutki taloa ulkoa ja sisältä, älä mene hämärään huoneeseen lattialle istumaan silmät kiinni. - Hm...
Medi-Hellu kirjoitti:
"On aivan eri asia puhua oletuksista ja teorioista kuin asioista jotka ovat omia tai tutun todellisuuksia."
Asiaa. Varttuneemmat teoriageneraattorit tietävät tämän ja hyödyntävät retoriikassaan. Yritä nähdä viisastelevien auktoriteettien läpi. Jos joku sanoo tärisevänsä tällä kertaa ihmisenä, kannattaa jättää hänen valoisat energiahöpinänsä omaan arvoonsa.
Ei hölmöt asennot ja vakava mutta arvoituksellinen puhe tee kenestäkään viisasta. Opilliset rakenteet ja kehitelmät eivät kestä lähempää tarkastelua näissä karma-asioissa.
"Meillä on vääjäämättömästi elettävä elämäämme, mutta voimme vaikuttaa siihen yllättävillä tavoilla." Tuo edustaa vilpittömän mielen viisautta.
Tutki taloa ulkoa ja sisältä, älä mene hämärään huoneeseen lattialle istumaan silmät kiinni.Oletko se tosiaan sinä?
- Anonyymi
Hm... kirjoitti:
Oletko se tosiaan sinä?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18034056/aikamme-ihmisen-on-mahdotonta-ymmartaa-vaikeita-vedalaisia-teksteja-ilman-asianmukaista-opastusta
Aikamme ihmisen on mahdotonta ymmärtää vaikeita Vedalaisia tekstejä ilman asianmukaista opastusta
Kysymys:
Mielenkiinnon vuoksi avasin Vedanta Sutran - niissä on paljon Brahmanista, mutta Krishnaa ei mainita suoraan juuri missään, kaikki viittaukset ovat perinteisesti hyväksyttyyn auktoriteettiin Brahma-saṁhitāan.
Prabhu vastaa kysymykseen (lyhyt katkelma vastauksesta):
Ihmiset luulevat, että ongelma on Shastroissa, mutta ongelma on ihmisten ajattelussa. Tässä esitetyllä kysymyksellä on erityinen alku: makasin sohvalla ja avasin uteliaisuuttani
Vedanta-Sutran.
Anteeksi nyt, mutta kuka sanoi teille, että olette pätevä ymmärtämään Vedana-sutraa?
Oletteko jo tutkinut kaikki Upanishadit? Vedanta - lyhyitä johtopäätöksiä, aforismeja, sutroja. Sutrat, johtopäätökset kaikista Upanishadeista.
Korkein kaikista ... Upanishadit, jotka ovat saavutettavissa vain sannyaseille, ihmisille, jotka ovat jo luopuneet kaikesta aineellisista. Jos ette ole opiskelleet jo Samhitoja... Aranyakeja, Upanishadeja ... jne. jne., miten luulette voivanne ymmärtää Vedantaa? Tietoisuuden on oltava valmistautunut ymmärtämään Vedantaa…
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2956707Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652059- 1751797
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151267- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691170Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71146RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j531047Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411031Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288972