Onko vuokralaisuus perinnöllistä?

Minun vanhempani asuivat useita vuosia vuokralla, eikä minulta koskaan mitään puuttunut. Nyt ostivat sitten oman talon.
Ei kai jokainen voi sentään ensiasunnokseen ostaa omaa asuntoa vaan varsinkin opiskellessa ollaan yleensä vuokralla ja kun saa työpaikan ja kerää omaisuutta niin voi sitten hommata ihan oman kämpän.

Eiköhän se köyhyys ole ihan omaa aikaansaamattomuutta.

siinä on jos vuokralla asuu?

Kun vanhemmat eivät ymmärrä omaa parastaan, eivät he pysty sitä opettamaan jälkikasvulleenkaan.

Isälläni ja äidilläni oli oma asunto. Isä kuoli jo melkein 30 vuotta sitten ja asunto jäi tietysti äidille. Kun minä menin naimisiin asuttiin vuokralla. Muutama vuosi sitten äitini kuoli ja minulla olisi ollut mahdollisuus muuttaa äidin asuntoon. Vaan en halunnut, äiti asui Itä-Suomessa, minä pääkaupunkiseudulla, joten myin äidin asunnon. Lapsia minulla on kolme, jokaisella jo oma perheensä. Jokaisella on myös oma asunto (pankin kanssa), kahdella omakotitalo ja yhdellä rivitaloasunto. Se siitä perinnöllisyydestä!

Oli kyllä niin ääliömäinen aloitus että.
Luuletko että se velkainen talo ja kituuttaminen vuodesta toiseen tekee sinusta paremman esikuvan lapsille, kuin sellaisesta joka ei ole tänne tullut keräämään maallista mammonaa ja perintöa jättämään lapsilleen. Kyllä siinä vanhemmuuden esikuvana olemisessa on pikusen eri asioista kysymys kuin siitä montako milliä jää jaettavaksi kun sinä alat maatumaan. Surullista että jotkut lapset joutuvat tuollaien esikuvien kasvattamiksi ja tiedän tarkalleen millainen on lopputulos.

Vaikka taisitkin kirjoittaa pilke silmäkulmassa, niin vastaan silti.

Vanhempani asuivat vuokralla, kun olin lapsi. Köyhäksi en itseäni koskaan tuntenut silloin, enkä ole tuntenut jälkikäteenkään. Meidän perhe nimittäin matkusteli silloin paljon, mihin ei ollut varaa yhdelläkään omistusasunnoissa asuvilla, lainojaan makselevilla kavereideni perheillä. Ja nyt puhutaan ajasta, jolloin matkustelu ei ollut ollenkaan samalla tavalla jokapojan huvia kuin nykyään.

Siltä pohjalta en siis tulisi saamaan mitään perintöjä. Sain kuitenkin jo lapsena ihan toisenlaista perintöä, tilaisuuden nähdä monenlaisia paikkoja, erilaisia kulttuureita. Koin silloin ja vielä enemmän näin jälkikäteen olevani rikkaampi kuin kaverini. Se on semmoista rikkautta, jota mitkään suhdanteet tai olosuhteet eivät voi minulta viedä.

Ai niin, se perinnöllisyysosuus. Kyllä, asuisin itse varmaankin vuokralla tällä hetkellä, jos en olisi törmännyt puolisoon, jolla jo silloin oli omistusasunto.

Toivottavasti tämä tieto ei lisää tuskaasi kovin pahasti. ;-)

Ennen oli näin. Nyt asunnonomistajat ovat vapaaehtoisesti valinneet köyhyyden. 60-vuotiset asuntolainet jätetään perinnöksi seuraavalle sukupolville. Vain korot maksetaan pankille.

Mun faija ja mutsi asuu vuokralla mut nyt me otettiin mun uuden poikafrendin kaa lainaa 200.000 egee ja hankittiin rivari Vantaalta.Tosi megacooli asunto.

ei ole kyllä ollut omien vanhempiesi sivistystaso kovinkaan korkealla, jos ovat tuollaisen moukan kasvattaneet... Raha tai asumismuoto ei ole sivistyksen mitta, mutta se, mitä suustansa/näppiksestä julki päästää, kertoo jotakuinkin kaiken ihmisen sivistyksen tasosta...

sensijaan että tuhlaat aikasi ja elämäsi vuokraslummilähiön pubissa voisit tehdä vähän töitä ja ajatella asioita pikkasen pitemmällä tähtäimellä....

Vastaus kysymykseen: varmaan tilastollisesti jotenkin todennettavissa, mutta muuten taas tyhmä yleistys - tyyliin "kaikki venäläiset on rikollisia".

Itse asun perheeni kanssa juuri valmistuneessa omakotitalossa, mutta omilta vanhemmiltani en ole perinyt oikeastaan mitään (no on sentään kesämökki ja metsäpalsta veljen kanssa puoliksi itäsuomessa).
Muutenkin olen "karrikoidusti" sitä mieltä, että jokainen sukupolvi tienatkoon itse omaisuutensa. Itsellä on kaksi pientä lasta, ja totta kai heitä autetaan ja tuetaan - kuten miestä mäessä niin sanotusti.

Itse ajattelen asuntoa vaikkapa vanhhuden turvana; eläkeiässä on oma velaton asunto, jolloin sitten muuten pärjää mukavasti pienemmilläkin tuloilla. Ja jos oikein tekisi vaimon kanssa mieli hurvitella viimeiset elinvuodet, niin talo vain rahoiksi ja kiertämään maailmaa!