Pilasin elämäni. Oon raskaana. Ja se tapahtu yhenillanjutun kanssa. Mä en selviä tästä yksin ja abortti ei oo ratkasu. Porukatkaan ei tue mua. En halua sääliä. Halusin vaan kertoa jollekkin mun ongelmasta. Mutta ei oo kavereitakaan. Mitä teen?
Voi Elämä!
Neiti86*
4526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla taas oli et luulin olevani raskaana..sillon mietin kaiken jo valmiiksi.tosin en tehny mitään testiä.ootko nyt 100% varma raskaudestasi??
mä oisin saanu kaiken tuen jätkäkamultani mut kaiken onneksi menkat palas enne kun edes kerkesin tehä mitään testiä.meinaa joskus noi apteekin testit huijaa mut jos oot jo varma raskaudestas niin sit ei kun suunnitelmia vaan tekeen.esim sun koulutus.miten aijot hoitaa sen.jos oot lukios niin kandeis vaihtaa koulutus neljään vuoteen yms..ja toiseks koita saada porukoiltas apua eihän ne sua hylätä noin vaan voi tommosen takia..niistähän tulee isovanhempia!abortti ei ole ratkaisu ellet tosiaankaan halua lasta ..?
siinä sulle muutamaks illaks pähkäilyä..tällasta on tapahtunut munkin tutuilleni ja ne on selvinnyt tosin vanhempiensa tuella..
tyhmästä päästä kärsii koko vartalo...hahah
Niinhän se on!
Mutta elämä opettaa juuri tällä lailla meitä. Jos ei kykene välittämään itsestään ja huolehtimaan itsestään, sinut laitetaan välittämään. Ehkä tämä nyt opettaa sinua vastuulliseksi.