Kosiminen

Mun kihttu kosi minua pälkäneellä tähtitornissa,mies kosi.Me hankittiin seuraavana päivänä.Ja miehen rahoilla.

Mies kosi kotona, kun asiasta oli keskusteltu joskus aiemmin. Tällöin oltiin seurusteltu n. 6kk. Silloin kyllä sanoi, että rikottais perinteitä ja saisin naisena kosia, mutta kosipa kuitenkin. Sit seuraavana päivänä sormusostoksille ja viikonlopun aikana näytille mun vanhempien ja isovanhempien luo. Seuraavalla viiklla samat lenkit miehen vanhempien ja isovanhempien luona. Tässä tämä kaikessa koruttomuudessaan. Ja nyttemmin häät mielessä ja toivottavasti kaunis talvinen sää silloin.

Huhuh, mun miehellä on sen verran iso palkka, että sormus ois kyllä todella kallis. Ei tulis mieleenkään niin kallista sormusta (sormuksia) hankkia. Ja mitä jos se hukkuisikin? Ja keksin sille rahalle kyllä parempaakin käyttöä. Mun mielestä hintaa tärkeämpää on se, että sormus on ulkonäöltään mieleinen.

Kokemuksia ei vielä ole, kun mies ei ole ihan vielä kosinut. Mutta olen kyllä vihjannut, että miehen "pitää" kosia. Että minä en naisena kosi.

Minua kosittiin kaksi kertaa tosi oudoissa tilanteissa ja sen verran kysäisten, että luulin niitä lähinnä vitseiksi. Suhdekin on niin tuore, että kieltäytyin molempina kertoina. Sanoin myös että kihlaus kanssani tarkoittaa päätöstä mennä naimisiin vuoden sisällä, eikä mitään vuosikausien ihmettelyjä.

Sateisena iltapäivänä 3.6. rakkaani pyysi kaupungille pariin kultaliikkeeseen sovittelemaan kihlasormuksen kokoa ja katselemaan hieman malleja. Mielestäni keltakultainen sileä sormus kuvasi parhaiten tunteitani, kuin päättymätön auringonpaiste rinnassa.

En tiennyt minne olimme menossa ja sanoin että kävely kesäisessä vesisateessa hänen kanssaan tuntui kauhean romanttiselta. Aavistamatta mitään seisoin yhtäkkiä kirkon ovella sateen suojassa ja rakkaani sanoi, että odota hetki. Arvelin hänen etsivän kännykkää taskusta, että menemme kaverille kylään. Hän kaivoikin esiin rasian ja kosi polvillaan. Sydän pompotti riemusta ja vastasin myöntävästi.

Kaupungilla en ollut huomannut että Rakkaani oli hommannut sormukset kaiverruksineen. Joku levyliike taisi viedä hetkisen huomiotani, ilmeisen sopivasti :)

Pari päivää ennen kosintaa olimme olleet kolarissa ja hän oli päättänyt silloin, että jos selviämme hengissä niin varmana kosii minua vielä kerran.
Pikkuhiljaa on sukulaiset ja tuttavat huomanneet sormukset ja onnitelleet kovasti. Avioliiton esteet on tutkittu, eikä tässä muuta kun: Ihanaa, me mennään naimisiin...

Saan kuulemma valita vihkipäivän, paikan ja kaiken. Hänen kukkaron onneksi en haaveile mistään prinsessahörhelöhäistä. Pieni tilaisuus muutaman tärkeän ihmisen läsnäollessa.