Fanifiktio: Erik ja Christine (Oopperan kummitus)

Halusin välttämättä kirjoittaa Oopperan kummituksen musikaaliversioon perustuvan raiskausfiktion. Lukekaa, jos kiinnostaa. Niille, jotka pitävät Gaston Leroux'n alkuperäistä kirjaa parhaana versiona: Tiedän hyvin, ettei kirjassa ole tällaista. Ideani on täysin henkilökohtainen.



Voima ja rakkaus

Christine säpsähti. Hän oli tuntenut vastanäyttelijänsä jo laulun aikana - kukaan muu kuin Erik ei olisi sillä tavoin syleillyt häntä takaapäin. Hetken hän oli jopa pelännyt näkevänsä lasson Erikin kädessä! Mutta nyt tämä lauloi hänelle samaa kuin Raoul... Voisiko hän repäistä naamion Erikin kasvoilta? Hän katsoi miestä suoraan silmiin ja hätkähti taas: noin intohimoisesti Erik ei ollut koskaan ennen katsonut häneen. Väristen hän ojensi kätensä ja paljasti Erikin kasvot. Yleisöstä kuului kauhunhuutoja. Erik puristi raivosta sähisten Christinen syliinsä ja heitti mustan kaapunsa heidän kummankin yli. Ennen kuin yleisö ja poliisit oikein ymmärsivätkään, mitä oli tekeillä, Erik ja Christine olivat kadonneet jäljettömiin.

Erik vapisi kiihtymyksestä. Koko esityksen ajan hänen mielessään oli välähdellyt kuvia Christinestä ensimmäisen ryöstön jälkeisenä yönä. "Odotahan, kun pääsemme takaisin piilopaikkaani", hän oli ajatellut. Tytön paljastettua hänen kasvonsa koko oopperaväelle hän oli kuitenkin joutunut hirvittävän raivon valtaan. Nyt hän puristi Christineä olkapäiden ympäriltä, painoi huulensa tämän kaulalle ja kuiskasi: "Otanko sinut jo täällä?"

"Päästä minut!" Christine huudahti. "Miten sinä saatoit astua Piangin paikalle? Oletko...taas käyttänyt tuota kauhistuttavaa lassoasi?"

"Olen", Erik myönsi kylmästi, "mutta nyt...Itsehän sinä tätä kerjäsit - paljastit kasvoni koko väenpaljouden edessä!" Hän työnsi Christinen käytävän seinää vasten, repäisi puvun hänen olkapäiltään ja alkoi kiihkeästi suudella niitä. Christine koetti tempautua irti hänen otteestaan, mutta Erik painautui tiukasti häntä vasten ja hyväili häntä molemmin käsin.

"Ei!" kirkaisi tyttö. "Minä en anna periksi sen jälkeen, mitä teit tuolla, ja vielä tällaisessa paikassa!"

"Minä vähät välitän, annatko sinä myöten", Erik mutisi hänen kaulaansa vasten, työnsi hänet lattialle ja riuhtoi vaatteita kummankin yltä. Christine huusi ja vastusti, mutta Erik peitti hänet vartalollaan, ja hetkeä myöhemmin tyttöön alkoi koskea hirvittävästi. Hän yritti epätoivoisesti olla itkemättä. Kuinka Erik saattoi tehdä hänelle näin?

Erik puolestaan tunsi aluksi tyydytystä, koska oli jo kauan halunnut käyttää voimaa tauvuttaakseen Christinen tahtoonsa - samasta syystä hän oli ensimmäisenä iltana labyrintissa pelotellut Christineä lassolla, vaikkei olisi voinut ikinä toteuttaa uhkaustaan. Nyt hän kuitenkin näki tyrmistyksen ja epätoivon Christinen kasvoilla, ja äkkiä hän oli onnettomampi kuin koskaan elämässään. Hän oli käynyt suloisen Christinen kimppuun, joka piti häntä musiikin enkelinä ja olisi ehkä voinut rakastaa häntä hänen kasvoistaan ja synkistä teoistaan huolimatta... Hän irrotti otteensa tytöstä, kääntyi pois ja sanoi hiljaa: "Voi Christine..."