Kyllä se on kuulkaas niin;että se oma rakas kannattaa pitää hyvin ja hellästi.Ei koskaan voi tietää sen "uusrakkauden"huonoja puolia ennenkuin on tarpeeksi kauan saanut läheltä seurata.Ja huomioikaa rakkaat kansalaiset,ettei kukaan meistä ole täydellinen puoliso.Ei aina kannata omaa kultaa katsoa suurennuslasilla,vaan muistaa se,ettei kaikki omatkaan tekoset kaipaa mitään isonnusta.Parasta on löytää toisen hyvät puolet ja kannustaa siinä,mikä todella toimii.Positiivisuutta parisuhteisiin kaikille!
oma armas
paras rakas
4874
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta,kun se uusrakkaus maistuu niin paljon paremmalta.Ihmiselämä on niin lyhyt,että vanhana jää harmittamaan asioita jota olis nuorempana pystynyt tekemään.Minun mielestä onnelliseen aviosuhteeseen kuuluu syrjähyppyjä.Mitä silmä ei näe,sitä sydän ei itke.Tämmösen teon jälkeen on helpotus mennä kotiin ruusukimpun kanssa,huomata miten hyvä on elämä oman aviopuolison kanssa.Päättää että tätä ei koskaan enää.Mutta,se vietti,se on kamala.Kun nuorta on tarjolla sitä ei voi vastustaa.Irtosuhde ei ole minusta väärää jos se ei johda avioliiton särkymiseen.Sehän on tietty asia että jos rakastaa toista,kaikki toimii ja on kunnossa ja on edellytyksiä onnelleseen loppuelämään,niin ei pitäis.Mutta kun se maistuu niin hyvälle.
Positivisuutta avioelämään.Hyvä,niin pitääkin.Mutta kun se vieras maistuu niin hyvälle.Meilläpäin on onneksi ns.bordelli.Venäläisiä ammattilaisia tulee linjaautolla viikon välein paikalliseen motelliin.Se on luonnollista meille ukkomiehille että käydään vaihteen vuoksi vieraisissa.Kallista lystiä.50€/t.Mutta se on rahansa väärti.Semmosesta kyydistä ei ole voinut uneksia.Otat koiran ja sanot vaimolle,käyn pitkällä iltalenkillä.Tyhjennät pussit,menet kotiin,sanot vaimolle,tehtiinpä pitkä lenkki.Seuraavana aamuna pystyt tyydyttämään vaimoa,ja kaikki ovat onnellisia.
On se niin, että parisuhteen ehdoton perusta on Luottamus. Jos se rakoilee, niin mistään ei jatkossa tule yhtään mitään. Mutta tarviiko luottamustaan menettää? Kun asiat ovat kohdallaan, niin mikä sen ihanampi, kuin oma tuttu turvallinen rakas vierellä.
Jolle antaa kaikkensa, jolta saa kaiken tarvittsemansa.
Joku hölmö puolusteli syrjähyppyjä?
Miten henkilön tunnemaailma omassa suhteessa on?
Voiko kirkkain silmin tulla kotiin toisen luota?
Mitäs sitten, kun joskus kuitenkin jää kiinni?
joo kyllähä se on vain niin että se vanha sananlasku pitää edelleen paikkansa,eli KUN LÄHTEE SUTTA PAKOON NIIN TULEE KARHU VASTAAN.....uskokaa tai äläkää...