Pelkäätkö, että me nauretaan?
Pelkäätkö, että menetät meidät?
Pelkäätkö, että me puhutaan eteenpäin?
Vai miksi et voi puhua meille?
Miksi et kerro parhaimmille kavereillesi,
mikä mieltäsi painaa?
Me olemme valmiita kuuntelemaan,
jos vain haluat kertoa.
***Toinen parhaimmista kavereistani ei puhu tunteistaan, ei siitä, mikä mieltä painaa. Ollaan sit toisen parhaimman kaverini kans mietitty, et mistä se johtuu. Siitä sit tuli tää runo.. ***
Pelkäätkö, että menetät meidät?
Pelkäätkö, että me puhutaan eteenpäin?
Vai miksi et voi puhua meille?
Miksi et kerro parhaimmille kavereillesi,
mikä mieltäsi painaa?
Me olemme valmiita kuuntelemaan,
jos vain haluat kertoa.
***Toinen parhaimmista kavereistani ei puhu tunteistaan, ei siitä, mikä mieltä painaa. Ollaan sit toisen parhaimman kaverini kans mietitty, et mistä se johtuu. Siitä sit tuli tää runo.. ***
Vastaukset 6
Vanhimmat
ehkä hän pelkää, et te nauratte tai silleen..Toivotaan et kaikki selviää, älkääkö vaan missään nimessä hylätkö nyt kaverianne!!
Auttakaa häntä, ja hän kertoo kun on valmis, ok??;)Teidän pitää saada se luottamaan, mutta ette saa painostaa, kul se kertoo kun on valmis siihen!!;)*Jaksamis hali*
Kyl te pärjäätte, ja tää enkeli auttaa;)
Ei tietenkä hylätä. Ollaanhan me oltu jo muutama vuosi tosi hyviä kavereita (siitä asti, ku hän muutti tänne), ei me ton takia hylätä. :)
Hänellä vaan on sellanen luonne, et hän ei kerro mitään, "patoo" vaan kaikki sisälleen ja sit hänellä itellä on paha olla. Ja sit mullaki on paha olla, ku huomaa et kaverilla on paha olla...
Me ollaan sanottu sille monesti, et ei me voida sitä pakottaa meille kertomaan mitään mikä sen mieltä painaa, mut et ollaan valmiita kuuntelemaan jos hän haluu puhua. Aina sillon tällön on sellasia hetkiä, et hän kertoo jotain, mut sit taas muutaman minuutin päästä tuntuu siltä, et hän katuis kaikkee mitä just puhu.
Mut tarvii nyt vaan olla kaverin tukena, ehkä se joku päivä rohkasee ittensä ja puhuu meille..? :)
Tulee vaan itelle sellanen olo, et 'toi ei luota muhun/meihin, ku se ei voi ikinä mitään kertoo'... Ehkä me sit vaan ei olla näytetty sitä sille tarpeeks selvästi, et me välitetään siitä ja haluttas auttaa sitä, ku sen näkee, et hän kärsii...
ite kokemuksesta että se EI ole helppoa, itellä on vielä monta asiaa mistä en ole puhunut, enkä varmaan koskaan opi puhumaan..;(
Mut puhun itse kun haluan, mut enemmän haluan auttaa, ja ottaa sen pahan olon päälleni et muilla ois helpompaa..Olette vain tukena, kyl hän joskus kertoo..
En mäkä kavereille oo pystyny kaikesta puhumaan, enkä tuu koskaan pystymäänkä..
Tää mun kaveri kuitenki.. noh.. mitä mä sitä tänne selittään... Se on mikä on, ei sitä asiaa pysty mikskään muuttaan, vaikka mä kuin selittäisin ja valittaisin.
Tukena ollaan kuitenki. Hän kertoo sit joskus jos haluaa. Jos me painostetaan, ni se tuskin puhuu koskaan. Tarvii vaan odottaa, et jos hän joskus..
täs on mun mielipiteeni miks Hän ei kerro murheitaan, ei surujaan, ei mitään:
Se voi olla vain niin vaikeaa.
Mä en itse pysty puhumaan kellekkään mun murheista, en edes parhaalle ystävälleni.
Vaikka mä luotan, mä en pysty, se on niin vaikeaa pukea sanoiks,on niin vaikeaa kertoa. En vain tykkää puhua asioistani, ja sekös vituttaa..
..toi on ehkä yks painavimmista syistä, tiedän. Mut tähän en viitti ruveta selittään sitä kaikkee, mitä se mun kaveri on tehny... Ja kaikesta siitä huolimatta mä välitän siitä silti ihan sairaasti. Ymmärrän, et ei sillä mun kaverillaka oo ollu helppoo, ku se on joutunu muuttamaan joku parin vuoden välein. Täällä ne on nyt asunu jo vähän kauemmin eikä toivottavasti tuu koskaan muuttamaanka pois... Tarvii vaan olla sen tukena, ehkä se joskus pystyy avautuun. Tarvii ainaki toivoo sillee, ihan vaan sen omaks parhaaks.