mobilet ja unikoulu

askarruttaa

olen tässä miettinyt että kun moni sanoo ihan täälläkin että vauvalla ei saa olla virikkeitä sängyssä.joku sanoi että ei saisi olla värikkäitä unipukuja... no,miksi on mobileja mitkä laitetaan sängyn päätyyn?olenkohan vähän yksinkertainen kun en ymmärrä.siinähän sitä virikettä vasta on.
toinen asia mikä askarruttaa on unikoulu.haluaisin kuulla sovellettujakin versioita siitä.annatteko tosissaan vauvanne huutaa kurkku suorana sängyssä?siis en vastusta sitä mutta ei minun pää sitä kestä.
entä kun on aikansa huutanut,nostetaanko sängystä ylös?kävelläänkö?jutellaanko?
vaiko vain nostetaan ja silitellään sängyn vieressä ja takaisin sänkyyn?entäs tutti?onko se "sallittu"?jotkut vauvathan sitten taas havahtuvat kun tutti tippuu.
mietin tätä siksi koska meillä on nukkumaanmeno ongelmia ja annan hetken huutaa mutta sitten otan syliin ja lähden tallustamaan pitkin asuntoa,suhteellisen raskasta.
annan ennen nukkumaanmenoa vielä maitoa että väsähtäisi kunnolla mutta välillä tuntuu että saisi sen puolesta kunnon piristysruiskeen.väkisin sitten pistän sänkyyn ja loppujen lopuksi ollaan molemmat ihan hermot riekaileina.iltarutiinit menettää vähän merkitystään siinä vaiheessa kun niistä on jo mennyt muutama tunti.
olipas sekava viesti mutta jos jotain kommenttia saisi niin olisin kiitollinen.

7

2288

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • MFF

      Meillä lopetettiin tutinkäyttö joitakin päiviä sitten, kun yöt oli yhtä tutin nostelu. Ikää pojalla 7,5 kk. Selkeesti ei osannut jatkaa unia kevyen unen veiheen jälkeen, kun tutti oli tippunut. Muuten ei ole ollut tutin perään päiväsaikaan, joten tutti vaan pois. Yhden vuorokauden protestoi, mutta muuten siis auttoi. heti seuraavana päivänä nukkui kolmet päiväunet todella hyvin ilman tuttia. Meillä kun piti tuttia nostaa myös päiväunille. Nukkui eka kerran todella pitkään aikaan 2 h päikkärit heräämättä kertaakaan. Yöunet ei vielä ole mitään priimaa edelleenkää, mutta meilä kyllä tutista tuli osa ongelmaa.

    • nenne

      Kuinka vanha vauvasi mahtaa olla? Meillä tyttö 7 kk on nukkunut koko ikänsä omassa huoneessaan omassa sängyssään ja teimme heti alusta periaatteellisen päätöksen, että vauvaa ei aleta nukuttamaan eikä kantelemaan ympäriinsä. Toki vauvamme on ollut kaikin puolin "helppo" tapaus, joten tämä on onnistunutkin. Tuttia tyttö ei ole suostunut syömään ollenkaan, sitä kovasti alussa yritimme, mutta ei enää kuukausiin. Meillä on mobile ja parikin kappaletta unileluja sängyssä ja melko värikkäitä pyjamia. Olen ajatellut niin, että kun tyttö hakee unta, unilelua on mukava nysvätä ja sille iltasatuja kertoa, samoin mobilea voi katsella, sehän on sen vuoksi vauvan yläpolella, jotta vauva joutuu katselemaan ylöspäin, jolloin silmät väsyvät (samaa tekniikkaahan käytetään samasta syystä joissakin hypnoosiin vaivauttamistekniikoissa). Päiväunillekin tytär käy mukisematta melkein aina, mutta saattaa heräillä kesken kaiken itkien. Alussa otin vaunuista pois, mutta kerran annoimme tytön parkua noin vartin ja sitten jatko uniaan. Näin toimin nykyään joka kerta kun herää liian aikaisin. Eilen rytmimme meni toisien päikkäreitten kanssa sekaisin, ja unet hieman myöhästyi. Vartin huutamisen jälkeen kuitenkin nukahti. En käy välillä heijaamassa, saatan antaa vaunuihin unikaverin, mutta en muuta, jos uni ei heti meinaa tulla. Ajattelisin että jos vauvasi saa itkemällä tahtonsa läpi, tämä käyttäymismalli vahvistuu. Itkuhan on vauvalle siinä mielessä positiivinen asia, että sen avulla saa tarpeensa tyydytettyä. Kestääkö kanttisi antaa vauvasi huutaa illalla kunnes nukahtaa? Siis ei tietenkään liian pitkään... tiedän sen olevan hermojaraastavaa, mutta saattaa olla palkitsevaakin muutaman illan jälkeen. Voimia ja jaksamista teille!!!

      • Mamma77

        Meillä oli todellinen ongelma varsinkin yöunille menemisen kanssa. Poika ei suostunut nukahtamaan muuta kuin syliin ja kävellä piti ympäriinsä. Sitten kun unessa laskimme sänkyyn, niin kun hän sieltä kevyen unen vaiheessa heräsi, ei hän osannut yksin taas käydä nukkumaan vaan piti käydä sylin kautta. Poika on nyt 6kk ja noin kolme viikkoa sitten aloitimme kotona unikoulun, joka auttoi heti parissa päivässä. Sovelsimme sen meille sopivaksi ja lähinnä juuri iltatoimiin ja yöunille menoon. Päiväunien ja muiden päivän rutiinien kanssa ei hirveää ongelmaa ollut koskaan. Meillä yöunille meno saattoi kestää viisikin tuntia huutoineen ja todellakin omat voimamme alkoivat olla lopussa. Varsinkin kun niinkin monta tuntia jouduimme kantamaan 7-8 kiloista järkälettä.

        Joka tapauksessa unikoulumme oli seuraavanlainen: Illalla samassa järjestyksessä rutiinit eli ensin yöpuku päälle, iltapuuro ja maito ja sen jälkeen veimme pojan sänkyyn. Laitoimme tutin suuhun, soittorasian soimaan ja toivotimme kauniita unia. Sitten poistuimme huoneesta. Huuto alkoi yleensä kun soittorasian musiikki loppui. Menimme huoneeseen ja rauhoitimme pojan ilman syliin nostamista eli silittelimme ja juttelimme kuiskaten ja tuttia suuhun. Mikäli huuto oli todella rajua, nostimme olalle pysty-asentoon kunnes itku loppui ja laskimme sitten samantien takaisin sänkyyn. Tätä jatkui aikansa, ekana iltana noin 1,5 tuntia kunnes poika väsyi niin, että nukahti itse. Annoimme me hetken aikaa itkäkin, mutta emme toki pitkää aikaa ehkä noin 5-10 min. Itku ei kuitenkaan ollut suoranaista hätäitkua vaan nimenomaan valittavaa, joka loppui samantien huoneeseen mennessä. Poika vaati itkullaan päästä syliin. Olimme kuitenkin kovia siinä, ettei turhaan syliin nosteta. Toisena iltana nukahtaminen kesti enää 15-20 min ja siitä väheni koko ajan. Tottakai vieläkin joudumme kerran käväsemään huoneessa korjaamassa asentoa ja laittamassa tuttia suuhun, mutta se on luksusta aiempaan nähden. Unikoulu vaikutti koko yöhön eli nyt poika herää kerran syömään kun taas ennen saatoimme olla tunninkin välein ylhäällä. Poika osaa itse nukahtaa yölläkin mikäli herää.

        Unikoulu on todella rankkaa vanhemmille juuri ne ensimmäiset päivät, koska on todella raastavaa kuunnella oman lapsen itkua, mutta kuten neuvolasta sanottiin se ei ole hätää vaan lapsi vain vaatii syliin. Lopulta hän luovuttaa ja hyväksyy sen, että pitää nukahtaa ilman vanhemman tuuditusta. Kyllä kannatti enkä todellakaan usko lapsemme kärsineen hetkeäkään. Huutamaan hän ei kuitenkaan joutunut juuri lainkaan.

        On tärkeää ettei sorru sitten jonain iltana nukuttamaan syliin kun omat hermot ei kestä sitä huoneessa juoksemista. Ja myös siis se ettei sorru jäämään lapsen sänkyn viereen juttelemaan ja paijaamaan lasta kunnes tämä nukahtaa. On ensisijaisen tärkeää todella poistua huoneesta ja jättää lapsi yksinään hakemaan unta. Erittäin rankka prosessi mutta todella kannattava ja palkitseva. Ei se kuitenkaan kestä kuin muutama ilta ja sitten helpottaa.

        Tsemppiä ja jaksamista!


    • unikoulusta

      Tuosta unikoulusta sen verran, että asia voidaan nähdä hyvänä tai huonona riippuen siitä kenen näkökulmasta asiaa katsoo. Vanhemmista voi tietysti olla ihanaa kun lapsi "oppii" nukahtamaan itse, mutta oletko ajatellut oikeasti mitä mahtaa pienestä ihmisestä tuntua näissä tilanteissa? Pystyykö pieni lapsi jäsentämään ja ymmärtämään asioita kuten aikuinen? Tajuaako se oikeasti, että nyt pitääkin nukkua, eikä kannata itkeä?

      Lapsi viestii hädästään itkemällä. Aikuinen voi ajatella, että ei lapsella mitään hätää ole - on syönyt, vaipat vaihdettu, on terve etc. - kunhan vaan huutaa seuraa. Niin, lapsi kaipaa seuraa ja läheisyyttä, lapsi voi siis kokea, että on hätä, ehkä pelottaa yksin, kuka tietää. JOs lapsen itkuu ei vastaa, niin milta mahtaa lapsesta tuntua. Tuntuu pahalta, mutta kukaan ei välitä, annetaan vaan itkeä. No, tämä nyt karrikoiden, mutta jos ymmärrät mitä tarkoitan, niin lapsi ei varmastikaan näe tilannetta samalla tavalla kuin aikuinen. Kyse on siitä perusturvallisuudesta. Jotkut ovat sitä mieltä, että ei unikouluista mitään haittaa lapselle ole - en tiedä mihin väite perustuu, mutta itse ainakin olen lukenut, että juuri perusturvallisuudentunteen kehittymiseen olisi negatiivista vaikutusta. Vanhemmatkin toteavat, että lapsi voi oikein hyvin vaikka vähän on joutunutkin huutamaan - voi olla aika petollista ajatella näin. Miten käyttäytyykään pieni lapsi, jonka perusturvallisuudentunne on saanut kolauksen? Onko se jotenkin selvästi havaittavissa? Ei taida olla.

      Joillakin nämä unikoulut toimivat, johtuen ehkä siitä, että ihmiset ovat temperamentiltaan erilaisia.

      Mikäli ymmärsin oikein, teillä kestää nukkumaanmeno toisinaan muutaman tunninkin. Monelta lasta yritetään laittaa nukkumaan? onko riittävän väsynyt vai kenties liian väsynyt? Kannattaa muistaa, että yhtä oikeaa nukkumaanmenoaikaa ei ole. Mielestäni kannattaa nyt keskittyä siihen, että nukkumaanmenosta tulee positiivinen tapahtuma, että se olisi jotain muuta kuin ainaista "taistelua".

      Meillä nukkumaanmeno kestää n. 5 min. Unikoulua emme ole harrastaneet, vaikka sitä meillekin on monta kertaa suositeltu. Syliin/kainaloon nukahtaa, monesti myös yöllä kun herää. Ei minua muutama minuutti rasita ja lapsestakin tuntuu mukavalta ja turvalliselta nukahtaa syliin. Meillä toimii näin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Nukkuminen on mennyt koko ajan parempaan suuntaan ja nykyään herää n. 2-4 kertaa yössä, jokunen aika sitten heräsi kymmenenkin kertaa. Mutta unikouluun en suostunut. ja nyt tuntuu siltä, että kyllä se nukkuminen paranee muillakin konsteilla. Lapsi on nyt 10kk. Tai no, riippuu kai aika pitkälle miten unikoulu määritellään. Meillä edetään hitaasti, mutta johdonmukaisesti pienin askelin. Ilman suurempia kitinöitä ja itkuja. Tämä on se toinen tapa, siis jos ei sitä huudattamista kestä.

      Olen joskus miettinyt, että miksi esim. äidille lapsen huudon kuunteleminen on niin vaikeaa? Ehkä sillä on joku tarkoitus, meinaan että ehkä se meidän luontoäiti on tarkoittanut niin, että äidin kuuluukin reagoida itkuun. Voisi ehkä sanoa, että se on ns. luonnonmukainen tapa hoitaa lasta. Joskin nykypäivänä luonnollisuus ei oikein tahdo sopia yhteiskunnan vaatimuksiin ja ihmisten elämäntapoihin. lapsen kehityksen kannalta voisi olla hyvä, mutta... kukapa tässä maailmassa lapsen todellista parasta oikeastaan enää ajattelee?

      • alkup.

        pitipä juuri laittaa tänne viestiä että miten lapsi tuntee turvalliseksi sängyssä missä on huudatettu monet kerrat.kun sanotaan että opitaan nukkumaan omaan sänkyyn,turvallinen paikka nukahtaa...
        tosin unikouluahan sovelletaan eli ei annetakaan lapsen huutaa.jos sattuu olemaan sellainen lapsi.toisin kuin meillä kun hätäännytään siellä sängyssä.
        tänään sitten koitin sitä unikoulua mutta pakkohan hänet oli ottaa pois sängystä koska ei se ollut enää seuranpuutetta.olen kyllä silti sitä mieltä että olisi opittava nukkumaan omassa pedissä.olen tehnyt sen virheen että monta kertaa vauva on nukkunut vieressäni sängyssä ja mies nukkunut sohvalla.
        saan siinä niin kivasti silitettyä ja vauva voi tovin katsella minua ja kyllä ne silmät kiinni menee.näin meillä nukutaan päivälläkin mutta tämä ei voi olla ikuista.sepäs se.
        omaan sänkyyn kun yrittää siirtää niin herätään ja ollaan kiukkuisia eikä oikein tahdo saada unen päästä uudelleen kiinni.uskon silti että ajan kanssa kaikki muuttuu.jokainen lapsi on erilainen eikä ainoata oikeata tapaa ole.
        joten ei muuta kuin kokeilemaan..... =)


      • ...........
        alkup. kirjoitti:

        pitipä juuri laittaa tänne viestiä että miten lapsi tuntee turvalliseksi sängyssä missä on huudatettu monet kerrat.kun sanotaan että opitaan nukkumaan omaan sänkyyn,turvallinen paikka nukahtaa...
        tosin unikouluahan sovelletaan eli ei annetakaan lapsen huutaa.jos sattuu olemaan sellainen lapsi.toisin kuin meillä kun hätäännytään siellä sängyssä.
        tänään sitten koitin sitä unikoulua mutta pakkohan hänet oli ottaa pois sängystä koska ei se ollut enää seuranpuutetta.olen kyllä silti sitä mieltä että olisi opittava nukkumaan omassa pedissä.olen tehnyt sen virheen että monta kertaa vauva on nukkunut vieressäni sängyssä ja mies nukkunut sohvalla.
        saan siinä niin kivasti silitettyä ja vauva voi tovin katsella minua ja kyllä ne silmät kiinni menee.näin meillä nukutaan päivälläkin mutta tämä ei voi olla ikuista.sepäs se.
        omaan sänkyyn kun yrittää siirtää niin herätään ja ollaan kiukkuisia eikä oikein tahdo saada unen päästä uudelleen kiinni.uskon silti että ajan kanssa kaikki muuttuu.jokainen lapsi on erilainen eikä ainoata oikeata tapaa ole.
        joten ei muuta kuin kokeilemaan..... =)

        Jos tuo nyt yhtään lohduttaa, niin voit olla varma, että jonain päivänä nukkuu ihan mielellään omassa sängyssä. ja ehkä siihen kannattaakin satsata, että tekee omaan sänkyyn siirtymisestä mukavan ja mielenkiintoisen asian, niin, että lapsi itse haluaa nukkua omassa sängyssä. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että lapsi on jo vähän isompi, 2-3-vuotias ymmärtää jo aika paljon. Sängystä voi tehdä kivan näköisen, niinkuin nykyään kaikissa sisustusohjelmissa :).

        Vielä siitä miten lapsi tuntee turvalliseksi sängyssä, jossa on huudatettu monet kerrat. Kestää varmaan tovin ennen kuin näin tapahtuu. Itse olen antanut lapsen olla sängyssä iltaisin hyvällä tuulella leikkien ja heti jos yhtään näyttää siltä, että alkaa itkemään, otan pois. eli tavallaan totutellaan sänkyyn. Jossain vaiheessa voi vähentää valaistusta. Pikku hiljaa. Meidän lasta ei ole koskaan, siis ihan syntymästä asti, voinut vaan laittaa hereillä sänkyyn, heti alkoi kova itku ja oli vaikea saada rauhoittumaan. Kyllä on välillä oltu ihmeissään, että mitä pitäisi tehdä. Tällä hetkellä nukahtaa siis syliin, josta siirrän omaan pinnasänkyyn. Yöllä kun herää, kuuntelen ensin hetken jatkaako unia vai ei. Jos ei, laitan tutin ja pidän ehkä kädestä kiinni ja pidän vähän kiinni, ettei pääse huitomaan. Jos ei auta, otan syliin ja hyssyttelen. Laitan uudestaan sänkyyn ja toisinaan jatkaa unia ja toisinaan ei. Jos tämäkään ei tehoa, otan viereen ja siinä yleensä nukkuu seuraavaan herätykseen ja taas koitan laittaa omaan sänkyyn. Välillä nukkuu koko yön omassa sängyssä ja välillä ei oikein millään. Mut meillä on ainakin vatsan kanssa ollut aina vähän ongelmia ja edelleen aiheuttaa yölevottomuutta. Me ollaan ihan tyytyväisiä tähän ja uskon, että kun vatsan toiminta vielä paranee, niin kyllä yötkin paranee.


    • mutta hellästi

      Meillä on ollut sekä helpon nukahtamisen jaksoja, että 2 tunnin nukutus jaksoja ensimmäisen vuoden aikana. Eli tämä voi vaihdella samankin lapsen kohdalla. Kun opettelee konttaamaan, ei millään malta rauhottua jne.. Unikoulua tein omalla kohdalla hellästi - eli koska olin jossain vaiheessa tottunut siihen että nukahtaa 5 minuutissa, en tykännyt kun ei sit yhtäkkiä nukahtanutkaan helposti. Iltarutiinit kuntoon. Huone hämäräksi ja esim television tasainen ääni taustalle hiljaa, tai hiljaista musiikkia, eli ei ihan äänettömäksi koko taloa ettei luule jääneensä kokonaan yksin. Hetken aikaa silitellään, sitten poistutaan ja tullaan takaisin muutaman minuutin päästä jos itkee. Takaisintuloaikaa pidennetään hiljalleen jos tarttee. Sängystä ei nosteta kovin helposti pois. Sitten mietitään päivällä nukkumista. Nukkuuko liian myöhään viimeisimmät päiväunet - niitä voisi rytmittää myös niin että siirtää edelliset unet eteenpäin ja ja jättää iltatorkut pois. EN nähnyt että minkäikäisestä vauvasta oli kyse, mutta en huudattaisi ollenkaan ihan pientä vauvaa. Sitten kun ruokarytmi ja muu on kohdallaan voisi toivoa unirytminkin löytyvän. Todellakin, lapset ovat erilaisia jo vauvana. se täytyy todeta näin 2 lapsen äitinä kun molemmat on ihan eriluontoisia. Niistä virikkeistä - jos susta tuntuu että ne häiritsee, niin kokeile hetkenaikaa ilman.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16720
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5387
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2548
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2019
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1751
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      978
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      944
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      850
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      848
    Aihe