Ainoa kissa?

Hei,

Mulla on hiukan sama ongelma kun otin juuri kissanpennun. Tuli mieleeni, että syksyllä kun meiltäkin kaikki ovat koulussa ja töissä, niin kisu jää yksin ja tämä kun on vielä erittäin sosiaalinen tapaus. Tosin olen sitä mieltä, että kissat kyllä keksii sitä tekemistä itselleen ja ne olisi kait sitten pitäny ottaa samasta poikueesta. Olen kuullut kavereilta, että ainakaan kollille ei oikein voi enää sitä kaveria myöhemmin ottaa kun sillä on se oma reviiri kotonaan. Muita kokemuksia?

Onko muuten tietoa, kuinka usein kissan voi pestä?

Mullakin oli alunperin vain yksi kissa ja olen opiskelija, joten sekin joutui olemaan paljon yksin.eikä munkaan asunto iso ollut ja opiskelija budjetti..Mutta mun kohdallani huomasin kissastani, että tarvitsee kaverin!oli ihan hullu, vaikka virikkeitä oli.ja erittäin huomionkipeä!aina kun tulin kotiin, se nukkui sohvalla ja katsoi mua tosi surullisesti:(ja koko ajan tarvitsi loppu illan huomiota.mielellänihän mä sitä paijailin, mutta otin pojalle tytön kaveriksi:)ja miten kävi? toin kissan uuteen kotiin, joka heti meni pojan ruokakupille!poika vain katsoi vierestä.sitten kävin kaupassa, meni n. puoli tuntia (kauppa 100m pääs), ja siellä ne nuolivat toisiaan!siitä lähtien olleet parhaat kaverit!poika on edelleen villi ja silti sylivauva, mutta paljon onnellisempi:)ja molempien pitäminen onnistuu, vaikka olen opiskelija.Halusin vain kertoa kaverusten tarinan..mutta kannattaa ottaa vastakkaista sukupuolta, tulevat paremmin toimeen (ainakin omien kokemusten pohjalta, ei koske vain tätä tapausta..)ja tutustuttaa ympäristössä, joka ei ole kummankaan reviiriä. yleensä ei noin nopeasti hyväksy eli kissani taisi todella kaivata kaveria..

Itselläni on kohta 3-v. leikattu poikakissa. Se kerjäsi huomiota, naukui ja mourusi kuin kiimassa konsanaan ja vaikutti tylsistyneeltä kun ei kuitenkaan keritty leikkimään sen kanssa niin paljon kuin pitäisi, vaikka sillä oli paljon leluja ja puita yms. Päätettiin sitten hankkia sille kaveri poikakissanpennusta, vaikka vähän epäilytti miten tulevat toimeen kun vanhempi on kuitenkin ollut sisäkissana ja ikinä ei toista kissaa ole edes nähny pentuaikojen jälkeen. Nyt uusi tulokas on ollu muutaman viikon meillä ja tulevat loistavasti toimeen, leikkivät ja isompi sallii pienen käydä omalla laatikollaan ja leikkivän leluillaan ym., ei mitään ongelmia ole ollut. Rahanmeno tuplaantuu kyllä, mutta nyt isompi on selvästi tasapainoisempi, rauhallisempikin, ja onnellisemman oloinen. Ei kaduta pätkääkään, että otettiin toinen kissa, eli voin suositella kaverin ottamista jos ei vararikkoon joudu kahden kissan pitämisestä (tosin ei kissojen pito nyt kovin kallista ole). Toisaalta jos oikeasti antaa paljon huomiota kissalleen, leikkii sen kanssa paljon ja kissa vaikuttaa tyytyväiseltä, niin hyvä juttu niinkin.

Minullakaan ei ole omaa autoa, mutta olen silti opettanut kissani matkustamaan, niitä on siis kaksi kappaletta. Juuri muulloin niiden kanssa ei tarvitse edes matkustaa. Mutta jos joudut matkustamaan junassa tai vastaavassa, niin tee kuten meillä: hanki iso yhteinen kuljetusboksi, niin ei tarvitse kantaa kahta. Ja ainakin meillä kissat on autossakin paljon rauhallisempia nyt kun saavat matkustaa yhdessä.