Rakkaus ja yhteys ja niiden säilyttäminen eivät ole itseisarvo kirkossa, Jumalan sanan totuus sen sijaan on, lukekaa mitä oppi-isämme sanoo asiasta. Luther säätiöläisten menettely on peristeltua, mutta teidän menettelynne hyvin arvelluttavaa:
Ef. 6:10- 17
”Sitä ei todellakaan ole arvosteltava niin huonoksi kuin maailma sen arvostelee, ja eräät ymmärtämättömät henget, perkeleen pettäminä, ehtoollisesta tai muista erheistä väittävät. Ei yhdestä ainoasta uskonkohdasta muka saa pitää niin suurta ääntä jne. Näin pannaan hajalle kristillinen rakkaus, ja luovutetaan sen tähden toiset perkeleen haltuun. Vaikka muka yhdessä vähä-arvoisessa kohdassa hairahdutaankin, niin täytyyhän toki, jos muissa ollaan yksimielisiä, jonkin verran mukautua ja sallia, ja kaikesta huolimatta viljellä veljellistä ja kristillistä yksimielisyyttä ja yhteyttä!
Ei, hyvä ystävä, älä tarjoskele minulle rauhaa ja yksimielisyyttä silloin, kun samalla meiltä häviää Jumalan sana, sillä siten olisi iankaikkinen elämä ja kaikki kadotettu. Ei tässä sovellu väistyminen eikä sinun tai ainoankaan ihmisen mieliksi myönnytysten tekeminen. Sanan edestä sen sijaan kaiken on väistyttävä, olkoon ystävä tai vihamies, sillä sitä ei ole annettu ulkonaisen ja maailmanmukaisen yksimielisyyden ja rauhan tähden, vaan iankaikkisen elämän tähden. Sanan ja opin on synnytettävä kristillinen yksimielisyys ja yhteys. Jos se on yhtäläinen ja sama, seuraa varmaan kaikki muukin, ellei ole, ei kuitenkaan ole tuloksena mitään yksimielisyyttä. Älä siis tule minulle puhumaan mistään rakkaudesta tai ystävyydestä, jos sanasta tai uskosta tingitään, sillä eihän rakkaus tuo iankaikkista elämää, vaan sana tuo sekä sen ja Jumalan armon ja kaikki taivaalliset aarteet.
Kyllähän me mielellämme säilytämme ulkonaisen rauhan suhteessamme heihin, niinkuin meidän täytyy tässä maailmassa se säilyttää suhteessamme kaikkiin, jopa pahimpiin vihamiehiimmekin — se olkoon sääntönä tässä elämässä ja maailmallisen järjestyksen piirissä, eikä meillä sen johdosta olekaan mitään riitelemistä —, mutta opin ja kristillisen yhteyden asiassa emme tahdo olla heidän kanssaan missään tekemisissä emmekä pitää heitä veljinä, vaan vihollisina, koska he tietoisesti pysyvät erheessään, ja me tahdomme taistella heitä vastaan hengellisellä taistelullamme. On siis vain perkeleellistä ja petollista, kavalaa juonta se esitys ja vaatimus, että on jonkin verran väistyttävä ja yksimielisyyden tähden hyväksyttävä jokin harha. Siten perkele tahtoo viekoitella meidät pois sanasta. Perkele olisi, näet, jo voittanut jalansijaa, jos me moista hyväksyisimme ja yksimielisyyteen asiassa päätyisimme; ja pian hän, sitten, vaaksan verran alaa voitettuaan, kahmaisee kyynärän verran ja sitä tietä tuossa tuokiossa, on päässyt tunkeutumaan sisälle.
Tosin ei näytä siltä, kuin tämä asia olisi niin vaarallinen ja merkitykseltään niin suuri, mutta pyhä Paavali tekee sen suureksi: ei tässä ole kysymys rahasta ja tavarasta, ei inhimillisestä rakkaudesta ja suosiosta tai maallisesta rauhasta ja mukavuudesta eikä siitä, mitä liha ja veri on ja voi tai siitä, mitä maailma voi antaa tai ottaa, vaan kysymys on Jumalan ja iankaikkisen elämän kadottamisesta. Siis jääköön tai menköön menojaan tuo kaikki, jos on jäädäkseen tai jos on mennäkseen, ei sillä kuitenkaan mitään voiteta. Jos sinä sen sijaan olet huolehtimaton, ja hän ryöstää sinulta tämän tärkeän asian, nimittäin sanan, sinä olet menettänyt kaiken ja sinä olet avuton, neuvoton. Pääasia, näet, on mennyt sen tien, eikä sen puuttuessa Jumalan edessä kelpaa eikä kestä mikään hyvä, ei elämä eikä mikään, mihin sinä kykenet. Kaikesta huolimatta perkele näin kauniilla väitteillä väijyen yrittää sen sinulta hävittää. Hänen tarkoituksensa, näet, on ottaa sinulta kaikki. Ei tässä siis käy laatuun leikinteko eikä suruttomuus.
Et sinä suinkaan olisi toimeton, jos täytyisi taistella kotisi ja kontusi, vaimosi ja lastesi ja päälliseksi oman henkesi puolesta; sinä etsisit vihollisen käsiisi, et jättäisi häntä rauhaan, et suostuisi hänen tarjoamaansa rauhaan etkä tekisi mitään myönnytyksiä, vaan miettisit, kuinka voisit ehdättää hänet ja saisit hänestä yliotteen. Mutta tässä onkin vastassasi toisia vihollisia, joilla on sinua kohtaan toiset tarkoitukset, vihollisia, jotka ovat vannoneet osaksesi iankaikkisen kuoleman, eivätkä he lakkaa, ennen kuin ovat sinut voittaneet. Kuitenkin kaikitenkin he käyvät, niinkuin yllä sanoimme, kimppuusi äärimmäisen kavalina: he muka asettuvat ystävyyssuhteisiin kanssasi —. Huomaa, juuri tämä on syynä siihen, minkä vuoksi pyhä Paavali tässä äsken niin kehoittamalla kehoitti meitä vahvistumaan Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa, toisin sanoen, olemaan antamatta taivuttaa itseämme hiuskarvan vertaa väistymään sanasta, vaan luottamuksella puolustautumaan näitä perkeleen kavalia juonia vastaan.”
Luther: Kirkkopostilla III s. 594- 596
kumman valitsette Vl:t?
34
1398
Vastaukset
yhden lauman, jossa olen saanut matkata ja josta kuuluu sen oikean paimen ääni.
Lutherin tavoin moni on meidänkin aikanamme etsinyt ja kolunnut kaikki mahdolliset hengellisyydet, tehnyt ja katunut lepoa löytämättä. Kun sellaisen harhailun jälkeen opastuu viimeiseen mahdolliseen paikkaan, jota on kaikkein mahdottomimpana karttanut, mutta löytääkin levon sielulleen. Mitä muuta silloin voi muuta, kuin ihastella ja ihmetellä: Nyt vieläkin uskossa ihmettelen, tätä autuutta ennen miks tajunnut en.
Martti Luther kuvaa Isossa Katekismuksessa pyhien yhteyttä ja tällä hän tarkoittaa oman aikansa "vl-uskovaisia" sekä myös samalla tämänkin ajan vanhoillislestadiolaisia.
" Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla".
Luther teki luterilaisen parannuksen ja oli siinä vanhoillislestadiolainen. Näin on kerrottu olevan.- Nikomedia
Mutta ethän sinä ottanut kantaa itse asiaan mitenkään, eli siis onko vanhoillisten pappien siedettävä harhaoppia kirkossa. Tuolla argumentilla pistät vain pääsi pensaaseen karun totuuden edessä ja teet siitä tekosyyn sille ettei sinun tarvitse tehdä mitään sillä aikaa kun saatana valtaa Suomen kirkkoa valheillaan. Vielä sietämättömämpää on jos vanhoilliset papit joutuvat tilanteeseen missä toimivat totuutta vastaan asettumalla vastustamaan vanhakantaisen virkakäsityksen kannattajien asemia tai Luther Säätiön työtä kirkossa.
Noin kuten asiasi esitit voin sanoa minäkin omasta seurakunnasta ja aivan samoin tunetmuksin ja kokemuksin eikä kukaan voi tehdä tyhjäksi minun tunnustustani asiasta kuten en minäkään sinun. Tuo tie tai lähestymistapa ei siis mitenkään liity itse ongelmaan. - itse.
Nikomedia kirjoitti:
Mutta ethän sinä ottanut kantaa itse asiaan mitenkään, eli siis onko vanhoillisten pappien siedettävä harhaoppia kirkossa. Tuolla argumentilla pistät vain pääsi pensaaseen karun totuuden edessä ja teet siitä tekosyyn sille ettei sinun tarvitse tehdä mitään sillä aikaa kun saatana valtaa Suomen kirkkoa valheillaan. Vielä sietämättömämpää on jos vanhoilliset papit joutuvat tilanteeseen missä toimivat totuutta vastaan asettumalla vastustamaan vanhakantaisen virkakäsityksen kannattajien asemia tai Luther Säätiön työtä kirkossa.
Noin kuten asiasi esitit voin sanoa minäkin omasta seurakunnasta ja aivan samoin tunetmuksin ja kokemuksin eikä kukaan voi tehdä tyhjäksi minun tunnustustani asiasta kuten en minäkään sinun. Tuo tie tai lähestymistapa ei siis mitenkään liity itse ongelmaan.syypäitä sotkuunne. Miksi anelette armoa vl:ltä? Anelkaa Luherilta!
Teidän uskonne on Lutherissa, ei Jeesuksessa. Ja olette niin tuomiohenkisiä ja lakihenkisiä, että oksettaa.
Koko naispappeushömpötys on turhaa pullistelua. Ja aivan turha syyttää kirkkoa. Antakaa kirkon mennä H.vettiin. Saarnakaa silti oikeata uskoanne.
Pimmeitä ootte. - herää jo!
"näin on kerrottu olevan"...
Vanhoillislestadiolaiset valehtelijapapparaiset ovat syöttäneet sinulle pajunköyttä! - Nikomedia
itse. kirjoitti:
syypäitä sotkuunne. Miksi anelette armoa vl:ltä? Anelkaa Luherilta!
Teidän uskonne on Lutherissa, ei Jeesuksessa. Ja olette niin tuomiohenkisiä ja lakihenkisiä, että oksettaa.
Koko naispappeushömpötys on turhaa pullistelua. Ja aivan turha syyttää kirkkoa. Antakaa kirkon mennä H.vettiin. Saarnakaa silti oikeata uskoanne.
Pimmeitä ootte.Säälin anelemisesta ei ole kyse vaan vastuun kantamisesta, siis muidenkin kuin itsenne. Myös te olette vastuussa suhtautumisessa Jumalan sanaan, ja muihin ihmisiin etenkin uskoviin. Rakkauden tulisi kohdistua ei vain teihin itseenne, vaan myös totuuteenmikä on ensisijassa ja kaikkiin uskoviin. Ja sitä suuremmalla syyllä olette vastuussa mitä enemmän väitätte olevanne Jumalan kansa ja omaavanne totuuden, teiltä vaaditaan enemmän kuin muilta. Sitä suurempi on häpeä jos luulee tietävänsä totuuden mutta menettelee kuitenkin väärin.
Kiemurtelu totuuden edessä ei auta, totuus kun ei pala tulessakaan, se ei muutu, ihmisen on muututtava.
Haluan ettei kenellekään teille jää epäselväksi että teidän toiminnallanne ei ole raamatun vahvistusta eikä vanhan kirkon todistusta takanaan. Nikomedia kirjoitti:
Mutta ethän sinä ottanut kantaa itse asiaan mitenkään, eli siis onko vanhoillisten pappien siedettävä harhaoppia kirkossa. Tuolla argumentilla pistät vain pääsi pensaaseen karun totuuden edessä ja teet siitä tekosyyn sille ettei sinun tarvitse tehdä mitään sillä aikaa kun saatana valtaa Suomen kirkkoa valheillaan. Vielä sietämättömämpää on jos vanhoilliset papit joutuvat tilanteeseen missä toimivat totuutta vastaan asettumalla vastustamaan vanhakantaisen virkakäsityksen kannattajien asemia tai Luther Säätiön työtä kirkossa.
Noin kuten asiasi esitit voin sanoa minäkin omasta seurakunnasta ja aivan samoin tunetmuksin ja kokemuksin eikä kukaan voi tehdä tyhjäksi minun tunnustustani asiasta kuten en minäkään sinun. Tuo tie tai lähestymistapa ei siis mitenkään liity itse ongelmaan.Meillä ei ole tilaisuuksissamme naispappeja. Jeesuskin toimi synagogassa jossa oli fariseuksia ja publikaaneja, siis epäuskoisia. Naispappeus on vain luopumuksen jatkumoa. Samoin me voimme toimia kirkossa. Näin toimivat myös apostolit synagogissa jos saivat siihen luvan. Me olemme saaneet luvan toimia Rakkaassa kansankirkossamme.
herää jo! kirjoitti:
"näin on kerrottu olevan"...
Vanhoillislestadiolaiset valehtelijapapparaiset ovat syöttäneet sinulle pajunköyttä!Yksi Lauma
JOh.10:1. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
2. Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
3. Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
V: Tämän mukaan hänen omansa ei kuule eriseurojen opetusta, koska eivät tunne sitä, vaan ihan pakenevat sitä. Eli väärässä opissa ei voi pelastua vahingossakaan.
Joh.10:16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.
- Ajattelen tämän siten, että Jumalan valtakunan raja on selvä ja esim. yhdellä paikkakunnalla, on yksi Kristuksen seurakunta, niin ei niitä ole monia. On vain yksi lauma ja ne ovat samassa mielessä ja samassa käsityksessä. Sinne hänen omansa johdetaan. Ahkeroiden tulee pitää hengen luoma yhteys. Tässä viitataan myös juutalaisiin ja pakanoihin, jotka ovat myös yksi lauma.- Nikomedia
weha kirjoitti:
Meillä ei ole tilaisuuksissamme naispappeja. Jeesuskin toimi synagogassa jossa oli fariseuksia ja publikaaneja, siis epäuskoisia. Naispappeus on vain luopumuksen jatkumoa. Samoin me voimme toimia kirkossa. Näin toimivat myös apostolit synagogissa jos saivat siihen luvan. Me olemme saaneet luvan toimia Rakkaassa kansankirkossamme.
Tiedän ja tunnen tämän näkemyksen.
Mutta karu totuus on ettei asia toimi noin kuten haluatte opettaa. Ei totuutta voi veyttää ja suhteellistaa siten että omienne parissa menettelette raamatullisesti mutta kirkossa ette. Tehän joudutte kohtaamaan ihmisiä, kaltaisianne ihmisiä siellä jotka etsivät myös totuutta ja joilla on myös omatunto ja jotka tahtovat myös pelastua ja tulla tuntemaan totuuden kaikissa asioissa. Lisäksi se mikä on väärin uskovaa kohtaan on väärin kaikkia ihmisiä kohtaan. Mutta huomaa, jos vääryys on opillista, on se monin verroin suurempi synti ketä ihmistä kohtaan tahansa.
Edelleen luterilainen regimenttioppi ei opeta sellaista kuuliaisuutta esivaltaa kohtaan että se oikeuttaisi menettelemään Jumalan sanaa tai yhtäkään käskyä vastaan. Näin ollen on vielä vähemmän perusteltua että kirkon johto, kirkolliskokous tai mikä tahansa instanssi voisi vaatia toimimaan Jumalaa sanaa vastaan. Mutta jos edelleen haluatte pitää kannastanne kiinni, tehän joudutte jakamaan ihmiset kahteen kastiin, toisia kohtaan voi menetellä väärin, mutta toisia kohtaan, jotka kuuluvat omienne joukkoon ei. Tämä taas on täysin Jumalan sanan vastaista sillä Jumala ei katso henkilöön ketä vastaan rikotaan eikä sitä kuka rikkoo. Rikkomus on aina rikkomus ja vääryys on tapahtunut tosiasia oli kohde kuka tahansa eikä Jumala sellaista salli missään muodossa milloinkaan eikä kenenkään taholta eikä ketään kohtaan, sillä Jumalan tahto on muuttumaton ja kaikkia ihmisiä ja kaikkia syntejä kohtaan sama. Lisäksi joudutte jakamaan jumalan valtakunnankin kahteen osaan, sen jossa vain teidän saarnaajanne saarnaavat ja sen jossa on myös naispappeja, jossa kuitenkin myös omanne kulkevat. Missähän siinäkin rajat kulkevat ja mitenkähän estetään etteivät myös joskus muutkin usko teidän puhtaan sanan julistuksenne tähden tietämättänne? Tämä kaikki on valheellista ja skitsofreenista eikä voi toimia vaikeissa tosi- tai ongelmatilanteissa.
Mikään mahti maailmassa ei saa eikä voi vaatia toimimaan omaatuntoa vastaan, sillä sen Herra on Jumala. Pelastukseen ja Jumalan sanaan liittyvissä asioissa tottelemattomuus väärää esivaltaa kohtaan ja kuuliaisuus Jumalan sanalle käytännössä on omantunnon tähden siis monin verroin tärkeämpi ja jopa välttämätön asia.
Ja nyt jos te haluatte olla kuuliaisia "kirkon esivallalle", te voitte joutua tulevaisuudessa tilanteeseen jossa joudutte rikkomaan muita uskovia vastaan, niitä vastaan jotka pitäytyvät raamatun oppiin. Kirkon johto voi tulla vaatimaan papin asemassa olevia antamaan ilmi naipappeuden vastustajat ja ryhtymään rangaistustoimiin jotka voivat johtaa jopa vankeuteen, ja te olette edelleen siinäkin vain kuuliaisia "esivaltaa" kohtaan.
Mutta minä kysyn vakavan kysymyksen, kuka kantaa vastuun? Onko syy näin tapahtuessa kirkon johdon ja näin te siirrätte vastuun itseltänne pois ja voitte elää puhtaalla omallatunnolla tähän omatekoiseen oppiinne vetoamalla. Vai voitteko? Valinta on tehtävä joka tapauksessa ja tätä on hyvä miettiä etukäteen ennen kuin sellainen tilanne tulee jotta tietää mikä olisi oikea menettelytapa.
Vai eikö olisi ehkä toinenkin mahdollisuus, osoittaa ehdotonta tottelemattomuutta "esivallalle", kuten tekivät apostolit, jotka sanoivat että on kuultava enemmän Jumalaa kuin ihmisiä, tai kuten tekivät kristityt aina vainon aikana kun he eivät suostuneet moraalittomiin tekoihin kun heitä esivalta sellaiseen tahtoi pakottaa?
Vai onko tämä ajatus ehkä mahdoton, koska silloin kirkon yhteys menisi rikki (joka näyttää olevan teille niin pyhä ja koskematon ja jopa opillinen normi) ja te joutuisitte silmätikuiksi ja ehkä joutuisitte itse kuritoimenpiteiden kohteeksi ja tällä tavalla kantamaan ristiä ja häpeää joka kuulu kaikille Jeesuksen seuraajille. - Kalliolla seisova
partahaiventasi myöten siinä harhaoppien suossa, jonka suonsilmäkkeet vl-saarnaajat tarjoilevat kaikille kuulijoille.
Nikomedia kirjoitti:
Tiedän ja tunnen tämän näkemyksen.
Mutta karu totuus on ettei asia toimi noin kuten haluatte opettaa. Ei totuutta voi veyttää ja suhteellistaa siten että omienne parissa menettelette raamatullisesti mutta kirkossa ette. Tehän joudutte kohtaamaan ihmisiä, kaltaisianne ihmisiä siellä jotka etsivät myös totuutta ja joilla on myös omatunto ja jotka tahtovat myös pelastua ja tulla tuntemaan totuuden kaikissa asioissa. Lisäksi se mikä on väärin uskovaa kohtaan on väärin kaikkia ihmisiä kohtaan. Mutta huomaa, jos vääryys on opillista, on se monin verroin suurempi synti ketä ihmistä kohtaan tahansa.
Edelleen luterilainen regimenttioppi ei opeta sellaista kuuliaisuutta esivaltaa kohtaan että se oikeuttaisi menettelemään Jumalan sanaa tai yhtäkään käskyä vastaan. Näin ollen on vielä vähemmän perusteltua että kirkon johto, kirkolliskokous tai mikä tahansa instanssi voisi vaatia toimimaan Jumalaa sanaa vastaan. Mutta jos edelleen haluatte pitää kannastanne kiinni, tehän joudutte jakamaan ihmiset kahteen kastiin, toisia kohtaan voi menetellä väärin, mutta toisia kohtaan, jotka kuuluvat omienne joukkoon ei. Tämä taas on täysin Jumalan sanan vastaista sillä Jumala ei katso henkilöön ketä vastaan rikotaan eikä sitä kuka rikkoo. Rikkomus on aina rikkomus ja vääryys on tapahtunut tosiasia oli kohde kuka tahansa eikä Jumala sellaista salli missään muodossa milloinkaan eikä kenenkään taholta eikä ketään kohtaan, sillä Jumalan tahto on muuttumaton ja kaikkia ihmisiä ja kaikkia syntejä kohtaan sama. Lisäksi joudutte jakamaan jumalan valtakunnankin kahteen osaan, sen jossa vain teidän saarnaajanne saarnaavat ja sen jossa on myös naispappeja, jossa kuitenkin myös omanne kulkevat. Missähän siinäkin rajat kulkevat ja mitenkähän estetään etteivät myös joskus muutkin usko teidän puhtaan sanan julistuksenne tähden tietämättänne? Tämä kaikki on valheellista ja skitsofreenista eikä voi toimia vaikeissa tosi- tai ongelmatilanteissa.
Mikään mahti maailmassa ei saa eikä voi vaatia toimimaan omaatuntoa vastaan, sillä sen Herra on Jumala. Pelastukseen ja Jumalan sanaan liittyvissä asioissa tottelemattomuus väärää esivaltaa kohtaan ja kuuliaisuus Jumalan sanalle käytännössä on omantunnon tähden siis monin verroin tärkeämpi ja jopa välttämätön asia.
Ja nyt jos te haluatte olla kuuliaisia "kirkon esivallalle", te voitte joutua tulevaisuudessa tilanteeseen jossa joudutte rikkomaan muita uskovia vastaan, niitä vastaan jotka pitäytyvät raamatun oppiin. Kirkon johto voi tulla vaatimaan papin asemassa olevia antamaan ilmi naipappeuden vastustajat ja ryhtymään rangaistustoimiin jotka voivat johtaa jopa vankeuteen, ja te olette edelleen siinäkin vain kuuliaisia "esivaltaa" kohtaan.
Mutta minä kysyn vakavan kysymyksen, kuka kantaa vastuun? Onko syy näin tapahtuessa kirkon johdon ja näin te siirrätte vastuun itseltänne pois ja voitte elää puhtaalla omallatunnolla tähän omatekoiseen oppiinne vetoamalla. Vai voitteko? Valinta on tehtävä joka tapauksessa ja tätä on hyvä miettiä etukäteen ennen kuin sellainen tilanne tulee jotta tietää mikä olisi oikea menettelytapa.
Vai eikö olisi ehkä toinenkin mahdollisuus, osoittaa ehdotonta tottelemattomuutta "esivallalle", kuten tekivät apostolit, jotka sanoivat että on kuultava enemmän Jumalaa kuin ihmisiä, tai kuten tekivät kristityt aina vainon aikana kun he eivät suostuneet moraalittomiin tekoihin kun heitä esivalta sellaiseen tahtoi pakottaa?
Vai onko tämä ajatus ehkä mahdoton, koska silloin kirkon yhteys menisi rikki (joka näyttää olevan teille niin pyhä ja koskematon ja jopa opillinen normi) ja te joutuisitte silmätikuiksi ja ehkä joutuisitte itse kuritoimenpiteiden kohteeksi ja tällä tavalla kantamaan ristiä ja häpeää joka kuulu kaikille Jeesuksen seuraajille.Miten VL:ät kokevat
Luther- säätiön uskonkäsitykset?
Kysymys tuli mieleeni, kun katsoin tv:stä ao. liikettä käsittelevän dokumentin. Luulisi, että teillä olisi paljonkin yhteistä: naispappeuden vastustamisesta lähtien.
Hawege: Mielestäni, olemme kirkko kirkon sisällä, joten meillä ei ole samoja ongelmia.
Kyseinen liike opettaa uudestisyntymistä armonvälineiden kautta, kun taas uskovaiset ovat opettaneet, että seurakunta synnyttää uudesti epäuskoisen ihmisen, eli Parannuksen ovi avataan Jumalan valtakunnasta sisältäpäin sovintosaarnassa Pyhän Hengen avaimilla. Tämä tapahtuu silloin, kun katuvalle syntiselle annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.- Dudael
>>Lutherin tavoin moni on meidänkin aikanamme etsinyt ja kolunnut kaikki mahdolliset hengellisyydet, tehnyt ja katunut lepoa löytämättä.
Kalliolla seisova kirjoitti:
partahaiventasi myöten siinä harhaoppien suossa, jonka suonsilmäkkeet vl-saarnaajat tarjoilevat kaikille kuulijoille.
"Augsburgin tunnustus, kohta VIII , Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.
Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia. "
Kirkossa saamme käyttää sen tiloja ja julistaa tehokkaammin evankeliumia sitäkautta ihmisille. Lisäksi kirkossa on paljon hyvääkin, kuten diakonia työt köyhille, mutta ennenmuuta oikea uskontunnustus, virret ja rukoukset. Kansan kirkossa on myös uskovaisia pappeja virassa ja saavat palkkaa sieltä.Dudael kirjoitti:
>>Lutherin tavoin moni on meidänkin aikanamme etsinyt ja kolunnut kaikki mahdolliset hengellisyydet, tehnyt ja katunut lepoa löytämättä.
oli Jumalan käyttämä uskonpuhdistaja. Hän kävi pitkäm taistelun elämässään.
- Dudael
weha kirjoitti:
oli Jumalan käyttämä uskonpuhdistaja. Hän kävi pitkäm taistelun elämässään.
Vastaappa sitten lukeneena miehenä, että miksi Luther kumppaneineen piti itseään uskonpuhdistajina ja miksi protestantit, veeällät mukaan lukien, pitävät häntä yhä uskonpuhdistajana? Nimittäin, vl-opin mukaanhan oikea oppi on aina kulkenut virheettömänä maan päällä ja tuon puhtaan opin Luther löysi. Miksi siis uskonpuhdistus?
- Nikomedia
weha kirjoitti:
"Augsburgin tunnustus, kohta VIII , Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.
Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia. "
Kirkossa saamme käyttää sen tiloja ja julistaa tehokkaammin evankeliumia sitäkautta ihmisille. Lisäksi kirkossa on paljon hyvääkin, kuten diakonia työt köyhille, mutta ennenmuuta oikea uskontunnustus, virret ja rukoukset. Kansan kirkossa on myös uskovaisia pappeja virassa ja saavat palkkaa sieltä.Mainitsemasi tunnustuspykälä on kirjoitettu sellaisia tilanteita silmälläpitäen jolloin ei voida olla varmoja millainen sakramenttien jakajan sieluntila on. Sellaisen henkilön kohdalla on siis kyse salaisista synneistä ei siis julkisista, tositetuista ja tunnetuista synneistä. Kyse on lankeemuksista joita ei voida todistaa koska kukaan ei ole nähnyt näiden tapahtuvan, niin kuin siinä sanotaankin että jumalattomia ja teeskentelijöitä on sekoittunut pyhien joukkoon. Teeskentelijöitä kun ei voida erottaa oikeista uskovista koska epäusko tai lankeemus on salainen ja myös harhaoppi niin kauan kun sitä ei tuoda julki. Salaisten tai epävarmojen tapahtumien varaan ei voida kirkossa mitään rakentaa. Tilanne voi olla myös sellainen että lankeemus tai harha on tullut tietoon mutta asianomainen on tehnyt parannuksen ilman että kaikki ovat siitä tietoisia. Kaikkien tämänkaltaisten sattumien varalta heikkoja omiatuntoja vahvistetaan sillä ettei jakajan pyhyydellä tai sieluntilalla ole vaikutusta itse sakramentin vaikuttavuuteen.
Tässä täytyy erottaa siis kaksi asiaa toisistaan. Ensin sakramenttien vaikuttavuus ja toiseksi se kysymys miten kirkko suhtautuu lankeaviin tai harhaoppisiin pappeihin. Sakramenttien vaikuttavuudella jumalattoman jakamana ei voida siten todistella sitä että jumalaton pappi saisi jatkaa virassaan esteettömästi ja sillä tavalla levittää harhaansa. Sotkea niitä ei saa keskenään.
Niinpä se ei anna lupaa hyväksyä, sietää tai sallia harhaoppisen pysyä virassa, eikä edes sitä että kristityt saisivat ilman muuta osallistua harhaoppisten vetämiin jumalanpalveluksiin. Ei niin, vaan tuo kohta mainitaan omantunnon suojaksi niille jotka joutuvat epäilyksiin tapauksissa joissa ei voida olla varma jakajan uskosta, pyhyydestä tai sydämen tilasta. Se on siis suoja herkille omilletunnoille eikä suinkaan harhaopettajille tai julkisesti syntiä tekeville jatkaa elämässään ja käsityskannassaan, puhumattakaan että sallittaisiin harhaopin levittämistä julkisesti, toistuvasti ja vapaasti.
Jos tuota kohtaa ymmärtää toisin, sehän toimisi suojana vääryyden harjoittamiselle seurakunnan pyhimmällä paikalla mitä se ei ensinkään voi olla. Se nyt olisikin ennenkuulumatonta että harhaa tällä tavalla suosittaisiin.
Donatolaiskiistassa Augustinus itse ryhtyi jyrkkiin toimiin harhan tukahduttamiselle, jopa väkivallalla, joten se siitä harhaoppisten suojeluperusteesta. Näissä aikaisemmissa siteerauksissa joita olen ottanut tänne sivuille Augustinus itse perää anakaria toimia harhaoppisia kohtaan (eikä vain donatolaisille vaan kaikkia raamatun vastaisia harhoja vastaan), eikä toimissa saa edes viivytellä. - Nikomrdia
Nikomedia kirjoitti:
Mainitsemasi tunnustuspykälä on kirjoitettu sellaisia tilanteita silmälläpitäen jolloin ei voida olla varmoja millainen sakramenttien jakajan sieluntila on. Sellaisen henkilön kohdalla on siis kyse salaisista synneistä ei siis julkisista, tositetuista ja tunnetuista synneistä. Kyse on lankeemuksista joita ei voida todistaa koska kukaan ei ole nähnyt näiden tapahtuvan, niin kuin siinä sanotaankin että jumalattomia ja teeskentelijöitä on sekoittunut pyhien joukkoon. Teeskentelijöitä kun ei voida erottaa oikeista uskovista koska epäusko tai lankeemus on salainen ja myös harhaoppi niin kauan kun sitä ei tuoda julki. Salaisten tai epävarmojen tapahtumien varaan ei voida kirkossa mitään rakentaa. Tilanne voi olla myös sellainen että lankeemus tai harha on tullut tietoon mutta asianomainen on tehnyt parannuksen ilman että kaikki ovat siitä tietoisia. Kaikkien tämänkaltaisten sattumien varalta heikkoja omiatuntoja vahvistetaan sillä ettei jakajan pyhyydellä tai sieluntilalla ole vaikutusta itse sakramentin vaikuttavuuteen.
Tässä täytyy erottaa siis kaksi asiaa toisistaan. Ensin sakramenttien vaikuttavuus ja toiseksi se kysymys miten kirkko suhtautuu lankeaviin tai harhaoppisiin pappeihin. Sakramenttien vaikuttavuudella jumalattoman jakamana ei voida siten todistella sitä että jumalaton pappi saisi jatkaa virassaan esteettömästi ja sillä tavalla levittää harhaansa. Sotkea niitä ei saa keskenään.
Niinpä se ei anna lupaa hyväksyä, sietää tai sallia harhaoppisen pysyä virassa, eikä edes sitä että kristityt saisivat ilman muuta osallistua harhaoppisten vetämiin jumalanpalveluksiin. Ei niin, vaan tuo kohta mainitaan omantunnon suojaksi niille jotka joutuvat epäilyksiin tapauksissa joissa ei voida olla varma jakajan uskosta, pyhyydestä tai sydämen tilasta. Se on siis suoja herkille omilletunnoille eikä suinkaan harhaopettajille tai julkisesti syntiä tekeville jatkaa elämässään ja käsityskannassaan, puhumattakaan että sallittaisiin harhaopin levittämistä julkisesti, toistuvasti ja vapaasti.
Jos tuota kohtaa ymmärtää toisin, sehän toimisi suojana vääryyden harjoittamiselle seurakunnan pyhimmällä paikalla mitä se ei ensinkään voi olla. Se nyt olisikin ennenkuulumatonta että harhaa tällä tavalla suosittaisiin.
Donatolaiskiistassa Augustinus itse ryhtyi jyrkkiin toimiin harhan tukahduttamiselle, jopa väkivallalla, joten se siitä harhaoppisten suojeluperusteesta. Näissä aikaisemmissa siteerauksissa joita olen ottanut tänne sivuille Augustinus itse perää anakaria toimia harhaoppisia kohtaan (eikä vain donatolaisille vaan kaikkia raamatun vastaisia harhoja vastaan), eikä toimissa saa edes viivytellä.Muuten donatolaisuudessa oli kyse juuri sellaisesta tapauksesta jossa eräs piispa joka oli luovuttanut hengellisiä kirjoituksia (niin väitettiin) vainon aikana viranomaisille. Tätä pitivät "tunnustajat" pahana. (tällä nimellä kutsuttiin niitä jotka kieltäytyivät luovuttamasta hengellisiä kirjoja vainon aikana, mutta jotka ihannoidessaan marttyyriyttä antoivat itsensä vapaaehtoisesti viranomaisten käsiin). Tämä piispa (muistaakseni nimeltään Caecilianus) joka vihki uuden piispan oli donatolaisten mielestä kelvoton vihkimään ketään piispan virkaan tämän lankeemuksensa mainitun tähden. Niinpä donatolaiset julistivat piispanvihkimyksen ja piispan viran arvon mitättömäksi ja syntyi nimeltämainittu kiista.
Virhe minkä donatolaiset tekivät oli se että he lähtivät olettamusten ja luulotelmien pohjalta (ehkä huhupuheet tai väärä käsitys tapahtumien kulusta). Caecilianus luovutti toisarvoisia kirjoja eikä suinkaan hengellisiä kirjoja, mutta nämä eivät välittäneet hengellisessä intomielisyydessään ja kiihkossaan perehtyä asiohin ja tutkia tarkemmin. Lankeemus joka heidän mielestään oli tapahtunut oli heidän omien arveluidensa tuotetta eikä mitenkään todellinen, puhumattakaan että siinä olisi ollut kysymys harhaopista.
Kirkon historiassa on sen sijaan paljon esimerkkejä siitä miten harhaoppisia piispoja on erotettu viroistaan kun kyseessä on ollut todistettava ja todellinen harha. - lukea?
Nikomrdia kirjoitti:
Muuten donatolaisuudessa oli kyse juuri sellaisesta tapauksesta jossa eräs piispa joka oli luovuttanut hengellisiä kirjoituksia (niin väitettiin) vainon aikana viranomaisille. Tätä pitivät "tunnustajat" pahana. (tällä nimellä kutsuttiin niitä jotka kieltäytyivät luovuttamasta hengellisiä kirjoja vainon aikana, mutta jotka ihannoidessaan marttyyriyttä antoivat itsensä vapaaehtoisesti viranomaisten käsiin). Tämä piispa (muistaakseni nimeltään Caecilianus) joka vihki uuden piispan oli donatolaisten mielestä kelvoton vihkimään ketään piispan virkaan tämän lankeemuksensa mainitun tähden. Niinpä donatolaiset julistivat piispanvihkimyksen ja piispan viran arvon mitättömäksi ja syntyi nimeltämainittu kiista.
Virhe minkä donatolaiset tekivät oli se että he lähtivät olettamusten ja luulotelmien pohjalta (ehkä huhupuheet tai väärä käsitys tapahtumien kulusta). Caecilianus luovutti toisarvoisia kirjoja eikä suinkaan hengellisiä kirjoja, mutta nämä eivät välittäneet hengellisessä intomielisyydessään ja kiihkossaan perehtyä asiohin ja tutkia tarkemmin. Lankeemus joka heidän mielestään oli tapahtunut oli heidän omien arveluidensa tuotetta eikä mitenkään todellinen, puhumattakaan että siinä olisi ollut kysymys harhaopista.
Kirkon historiassa on sen sijaan paljon esimerkkejä siitä miten harhaoppisia piispoja on erotettu viroistaan kun kyseessä on ollut todistettava ja todellinen harha....että kirkossa SAA käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia. "
- Nikomedia
lukea? kirjoitti:
...että kirkossa SAA käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia. "
Tämä ei muuta sitä toista seikkaa että harhaoppista ei tule sietää. Jumalattomalla ei tarkoiteta harhaoppista. Moraalittomuuteen langettu voi vielä sietää ja kärsiä jonkin aikaa, mutta ei opissa hairahtunutta. Erehdys opissa on lutherin mukaan saatanallista kun se elämässä on inhimillistä. Toiseksi, tuo SAA ei tarkoita TÄYTYY (käyttää, sietää).
Tunnustuskirjojen esiin tuomana aikana tilanne oli sellainen jossa oikeaan kirkkoon on sekoittuneena, mutta jos tilanne on se että väärään kirkoon on sekoittuneena tosiuskovaisia, on syytä päätyä päinvastaiseen johtopäätökseen. Tunnustuskirjat eivät nimittäin puhu Paavinkirkosta jossa luterilainen kirkko on ja jossa luterilaisten joukkoon on sekaantuneita paavilaisia teeskentelijöitä, sillä siitä joukosta oli tehty pesäero.
Jos on mahdollisuus tehdä toisin, on raamatun mukaan meneteltävä niin ettei käytä ja tämän on tapahduttava nimenomaan vähäisissä asioissa, sillä vähäinenkin hapatus pilaa KOKO taikinan.
1 Kor. 5:6-13. Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Apostolit eivät tehneet yhteistyötä ylimmäisten pappien kanssa, koska hehän vastustivat evankeliumin oppia. Samoin Luher ei suostunut loppuvaiheessa minkäänlaiseen yhteistyöhön Paavin kirkon kanssa, ei myöskään reformoitujen kanssa. - lain rima
Nikomedia kirjoitti:
Tämä ei muuta sitä toista seikkaa että harhaoppista ei tule sietää. Jumalattomalla ei tarkoiteta harhaoppista. Moraalittomuuteen langettu voi vielä sietää ja kärsiä jonkin aikaa, mutta ei opissa hairahtunutta. Erehdys opissa on lutherin mukaan saatanallista kun se elämässä on inhimillistä. Toiseksi, tuo SAA ei tarkoita TÄYTYY (käyttää, sietää).
Tunnustuskirjojen esiin tuomana aikana tilanne oli sellainen jossa oikeaan kirkkoon on sekoittuneena, mutta jos tilanne on se että väärään kirkoon on sekoittuneena tosiuskovaisia, on syytä päätyä päinvastaiseen johtopäätökseen. Tunnustuskirjat eivät nimittäin puhu Paavinkirkosta jossa luterilainen kirkko on ja jossa luterilaisten joukkoon on sekaantuneita paavilaisia teeskentelijöitä, sillä siitä joukosta oli tehty pesäero.
Jos on mahdollisuus tehdä toisin, on raamatun mukaan meneteltävä niin ettei käytä ja tämän on tapahduttava nimenomaan vähäisissä asioissa, sillä vähäinenkin hapatus pilaa KOKO taikinan.
1 Kor. 5:6-13. Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Apostolit eivät tehneet yhteistyötä ylimmäisten pappien kanssa, koska hehän vastustivat evankeliumin oppia. Samoin Luher ei suostunut loppuvaiheessa minkäänlaiseen yhteistyöhön Paavin kirkon kanssa, ei myöskään reformoitujen kanssa.on korkealla? Se johtaa luostaritunnustuksellisuuteen. Siis ei omissa tilaisuuksissamme toimi naispapit. Huolta pidämme siitä, ettei eriseurat puhu omissa tilaisuuksisamme, eli me tuomitsemme sisäpuolellamme.
Toisaalta ehtoollistilanteessa, sanotaan, "että eriseurat on oleva keskuudessanne", eli ne ulkopuoliset tuomitsee Jumala.
"Rooman oppiin tutustumassa" kirjoituksen, johon viittaan. Paavi erotti Martti Lutherin bullalla 15.6.1520 Rooman kirkosta. Luther ei siis ensin itse ollut
aktiivinen eroaja, vaan hänet erotettiin. Luther tiesi bullan sisällön jo ennen sen saamista j a odotti sitä
herkeämättä. Bulla julkaistiin Wittenbergissä 10.10.1520 ja 60 päivän määräaika opin peruuttami seksi täyttyi 10.12.1520. Luther ei perunut oppiansa, vaan poItti bullan 10.12.1520 klo 10.00 Wittenbergissä. Paavin lopullinen panna 2.1.1521 sinetöi tilanteen lopullisesti.
"Staupitz vapautti Lutherin munkkikunnalle annetusta uskollisuudenvalasta. Ehkä hän toivoi päästävänsä augustinolaiset vastuusta tai halusi kenties vapauttaa veljen kahleistaan. Mutta Luther tunsi jääneensä ornan onnensa nojaan. "Minut on kolmeen kertaan erotettu seurakunnan yhteydestä:
ensin sen teki Staupitz, toisella kertaa paavi, kolmannella keisari (Tässä seison s. 78).
Luterilaisten tilanne ornaan kirkkoon kypsyi osin kuin tilauksesta. Leisnigin (Iähempänä Leipzigidiä kuin Dresdeniä) seurakunta oli kutsunut itselleen pastorin 1522. Luther laati kirjasen
1523 seurakunnan oikeudesta kutsua itselleen pastorit, joka tuki Leisnigissä tehtyä päätöstä. Lutherin ystävä Johan Staupitz kuoli 28.12.1524. Näin kaikki ystäväsi- Leisnigissä tehtyä päätöstä. Lutherin ystävä Johan Staupitz kuoli 28.12.1524. Näin kaikki ystäväsiteetkin Roornaan oli poikki ja Lutherin alkarna uskonpuhdistus sai jatkua teologisesti ja myös toiminnallisesti itsensisesti. Ilmeisesti muuta mahdollisuutta ei ollutkaan.Kaikesta kuitenkin saatetaan huomata, ettei Luther Iähtenyt Rooman kirkosta suin päin, vaan luterilaiset hakivat kirkon sisäistä uudistusta vielä Augsburgin 1530 valtiopäivillä.
Paavi joukkoineen oli Jurnalan Sanan alle taipumaton, joten luterilaiset opillisesti ja toirninnallisesti eriytyivät paavin alaisuudesta. En ole kuitenkaan löytänyt varsinaista dokumenttia, jolla Luther
olisi irtisanoutunut paavin kirkosta, vaikka sitten viittaavia lausumia on useita. Enempi ero tuli esille laajana ja nopeana kansanliikkeenä, joka alkoi levitä teesien naulaamisen jäIkeen. Sitä vastoin on dokumentteja Lutherin erottamisesta. Taistelun vuodet olivat 1517 1521. Rooman kirkon väärä oppi sekä bullassa todettu erottaminen ja Lutherille langettamat tuorniot kypsyttivät Lutherin eroa maan paavin vallasta.Luther
osoitti opillisesti ja toiminnallisesti olevansa irti paavin pakkovallasta. Lutherin sanat Rooman kirkosta, paavista ja kardinaaleista olivat kovia ja periksi antarnattornia, sillä olihan kyse hengellisestä sodasta.
Luther ei pitänyt oikeana Böömin veIjien kevyttä ja omavaltaista eroa Rooman kirkosta. He itse erosivat, heitä ei erotettu, kuten Luther. Böömiläisten eroon ei liittynyt tarvittavaa perustuksien esiin kaivamista ja opillista taistelua Rooman kirkon kanssa. Näyttääkin siltä, että Böömin veljet eivät koskaan päässeet opilliseen selvyyteen vanhurskauttarnisesta ja monesta muustakaan oppikysymyksestä. Tämä piirre käy selvästi esille Lutherin tuotannosta, vaikka
hän antoikin myös tunnustusta Böömin veIjille molempien aineiden käytöstä ehtoollista nautittaessa. Vaikka kaikki paavista eronneet eivät taistelleet Lutherin rinnalla, niin hän toivoi heille ja lausui heille onnentoivotukset.Böömiläisistä ei tullut Lutherin uskonpuhdistuksen vankkumattomia kannattajia. Tiettäväsi böömiläisten kasteopetus (lapsen uskon kielto) on ollut arveluttava (WA15,710 711.A.
Alpo Ahola Lähde: Koetelkaa kaikki, STLK 1974 Tässä seison, SLEY 1982 - Nikomedia
lain rima kirjoitti:
on korkealla? Se johtaa luostaritunnustuksellisuuteen. Siis ei omissa tilaisuuksissamme toimi naispapit. Huolta pidämme siitä, ettei eriseurat puhu omissa tilaisuuksisamme, eli me tuomitsemme sisäpuolellamme.
Toisaalta ehtoollistilanteessa, sanotaan, "että eriseurat on oleva keskuudessanne", eli ne ulkopuoliset tuomitsee Jumala.
"Rooman oppiin tutustumassa" kirjoituksen, johon viittaan. Paavi erotti Martti Lutherin bullalla 15.6.1520 Rooman kirkosta. Luther ei siis ensin itse ollut
aktiivinen eroaja, vaan hänet erotettiin. Luther tiesi bullan sisällön jo ennen sen saamista j a odotti sitä
herkeämättä. Bulla julkaistiin Wittenbergissä 10.10.1520 ja 60 päivän määräaika opin peruuttami seksi täyttyi 10.12.1520. Luther ei perunut oppiansa, vaan poItti bullan 10.12.1520 klo 10.00 Wittenbergissä. Paavin lopullinen panna 2.1.1521 sinetöi tilanteen lopullisesti.
"Staupitz vapautti Lutherin munkkikunnalle annetusta uskollisuudenvalasta. Ehkä hän toivoi päästävänsä augustinolaiset vastuusta tai halusi kenties vapauttaa veljen kahleistaan. Mutta Luther tunsi jääneensä ornan onnensa nojaan. "Minut on kolmeen kertaan erotettu seurakunnan yhteydestä:
ensin sen teki Staupitz, toisella kertaa paavi, kolmannella keisari (Tässä seison s. 78).
Luterilaisten tilanne ornaan kirkkoon kypsyi osin kuin tilauksesta. Leisnigin (Iähempänä Leipzigidiä kuin Dresdeniä) seurakunta oli kutsunut itselleen pastorin 1522. Luther laati kirjasen
1523 seurakunnan oikeudesta kutsua itselleen pastorit, joka tuki Leisnigissä tehtyä päätöstä. Lutherin ystävä Johan Staupitz kuoli 28.12.1524. Näin kaikki ystäväsi- Leisnigissä tehtyä päätöstä. Lutherin ystävä Johan Staupitz kuoli 28.12.1524. Näin kaikki ystäväsiteetkin Roornaan oli poikki ja Lutherin alkarna uskonpuhdistus sai jatkua teologisesti ja myös toiminnallisesti itsensisesti. Ilmeisesti muuta mahdollisuutta ei ollutkaan.Kaikesta kuitenkin saatetaan huomata, ettei Luther Iähtenyt Rooman kirkosta suin päin, vaan luterilaiset hakivat kirkon sisäistä uudistusta vielä Augsburgin 1530 valtiopäivillä.
Paavi joukkoineen oli Jurnalan Sanan alle taipumaton, joten luterilaiset opillisesti ja toirninnallisesti eriytyivät paavin alaisuudesta. En ole kuitenkaan löytänyt varsinaista dokumenttia, jolla Luther
olisi irtisanoutunut paavin kirkosta, vaikka sitten viittaavia lausumia on useita. Enempi ero tuli esille laajana ja nopeana kansanliikkeenä, joka alkoi levitä teesien naulaamisen jäIkeen. Sitä vastoin on dokumentteja Lutherin erottamisesta. Taistelun vuodet olivat 1517 1521. Rooman kirkon väärä oppi sekä bullassa todettu erottaminen ja Lutherille langettamat tuorniot kypsyttivät Lutherin eroa maan paavin vallasta.Luther
osoitti opillisesti ja toiminnallisesti olevansa irti paavin pakkovallasta. Lutherin sanat Rooman kirkosta, paavista ja kardinaaleista olivat kovia ja periksi antarnattornia, sillä olihan kyse hengellisestä sodasta.
Luther ei pitänyt oikeana Böömin veIjien kevyttä ja omavaltaista eroa Rooman kirkosta. He itse erosivat, heitä ei erotettu, kuten Luther. Böömiläisten eroon ei liittynyt tarvittavaa perustuksien esiin kaivamista ja opillista taistelua Rooman kirkon kanssa. Näyttääkin siltä, että Böömin veljet eivät koskaan päässeet opilliseen selvyyteen vanhurskauttarnisesta ja monesta muustakaan oppikysymyksestä. Tämä piirre käy selvästi esille Lutherin tuotannosta, vaikka
hän antoikin myös tunnustusta Böömin veIjille molempien aineiden käytöstä ehtoollista nautittaessa. Vaikka kaikki paavista eronneet eivät taistelleet Lutherin rinnalla, niin hän toivoi heille ja lausui heille onnentoivotukset.Böömiläisistä ei tullut Lutherin uskonpuhdistuksen vankkumattomia kannattajia. Tiettäväsi böömiläisten kasteopetus (lapsen uskon kielto) on ollut arveluttava (WA15,710 711.A.
Alpo Ahola Lähde: Koetelkaa kaikki, STLK 1974 Tässä seison, SLEY 1982Ongelma vanhoillisilla on se etteivät he toteuta johdonmukaisesti kaikkialla sitä mitä he itse pitävät vakaumuksessaan oikeana. Näin jos menettely on kaksinaista, omien parissa raamatullista mutta kirkon parissa myönnytyksiä tekevää, koskaan ei synny taistelutilannetta jossa jouduttaisiin etsimään todellisia rajoja sekä opissa että seurakuntakysymyksessä.
Luther joutui kahnauksiin ja Paavin kirkon epäsuosioon juuri sen tähden että hän otti selvän opillisen kannan ja ryhtyi myös käytännön toimiin vastustamaan Rooman kirkon mielivaltaa. Hän velvoitti ei vain omiin joukkoihin liittyneitä pappeja vaan kaikkia, yhtä hyvin roomalaiskatolisia piispoja hylkäämään harhansa ja väärät menettelytapansa kuten aneiden keräämisen.
Mitenhän sitten jos kirkon "esivalta" määrää hyväksymään yhteistyön homopappien kanssa ja vihkimään homoparit. Vieläkö siinäkin vaiheessa on oltava vain kirkon uskollinen virkamies joka voi tehdä kaiken vain "esivallalle" kuuliaisena ja vyöryttää näin vastuu kaikista toimituksista ja teoista "esivallan" vastuulle? Tämäkö on uusi jesuiittaohjesääntö jossa tarkoitus pyhittää keinot ja jolla pahaakin tehdessä voidaan omatunto säilyttää puhtaana. - 65++
Voisitko kertoa, onko vl-seuroissa sanottu todella näin:
- Dudael
65++ kirjoitti:
Voisitko kertoa, onko vl-seuroissa sanottu todella näin:
Kyllä vl opettaa, että Luther teki vl tyyppisen parannuksen. Dokumenttia tämän asian puolesta ei vain löydy. Toiset väittävät rippi-isän olleen von Staupiz ja toiset tuntemattoman valdolaismunkin. Luther ei kuitenkaan kirjoittanut mitään tälläisesta armokokemuksesta. Luther kirjoitti vain, että ilman von Staupiziä (katolilainen kenraalikvikaari) hän olisi joutunu helvettiin. Tuntemattomasta munkista puolestaan kirjoittaa ranskalainen professori Merle d'Aubigne Philipp Melancthosin päiväkirjojen pohjalta. Tosin tämänkään kirjoituksen mukaan Lutherille ei saarnata synninpäästöä.
Nikomedia kirjoitti:
Ongelma vanhoillisilla on se etteivät he toteuta johdonmukaisesti kaikkialla sitä mitä he itse pitävät vakaumuksessaan oikeana. Näin jos menettely on kaksinaista, omien parissa raamatullista mutta kirkon parissa myönnytyksiä tekevää, koskaan ei synny taistelutilannetta jossa jouduttaisiin etsimään todellisia rajoja sekä opissa että seurakuntakysymyksessä.
Luther joutui kahnauksiin ja Paavin kirkon epäsuosioon juuri sen tähden että hän otti selvän opillisen kannan ja ryhtyi myös käytännön toimiin vastustamaan Rooman kirkon mielivaltaa. Hän velvoitti ei vain omiin joukkoihin liittyneitä pappeja vaan kaikkia, yhtä hyvin roomalaiskatolisia piispoja hylkäämään harhansa ja väärät menettelytapansa kuten aneiden keräämisen.
Mitenhän sitten jos kirkon "esivalta" määrää hyväksymään yhteistyön homopappien kanssa ja vihkimään homoparit. Vieläkö siinäkin vaiheessa on oltava vain kirkon uskollinen virkamies joka voi tehdä kaiken vain "esivallalle" kuuliaisena ja vyöryttää näin vastuu kaikista toimituksista ja teoista "esivallan" vastuulle? Tämäkö on uusi jesuiittaohjesääntö jossa tarkoitus pyhittää keinot ja jolla pahaakin tehdessä voidaan omatunto säilyttää puhtaana.kyllä naispapit tietävät, että ovat meille vain epäuskoisia.
Kyllä ne on hengellisesti kielletty.
Mutta katsoppas siunausta. Eilenkin meillä oli hienossa kirkossa seurat, ja sinne tulee aina ulkopuolisiakin: On se mahtavaa, että voidaan kuulua rakkaaseen kirkkoon. Eli tavaitamme sitä kautta ihmisiä, paljon enempi. Toimimme tässä Jeesuksen ja apostolien esimerkin mukaan.Dudael kirjoitti:
Vastaappa sitten lukeneena miehenä, että miksi Luther kumppaneineen piti itseään uskonpuhdistajina ja miksi protestantit, veeällät mukaan lukien, pitävät häntä yhä uskonpuhdistajana? Nimittäin, vl-opin mukaanhan oikea oppi on aina kulkenut virheettömänä maan päällä ja tuon puhtaan opin Luther löysi. Miksi siis uskonpuhdistus?
ei enään voinut toimia ja julistaa pyudasta evankeliumia Room. katollisessa kirkossa ja sai potkut.
65++ kirjoitti:
Voisitko kertoa, onko vl-seuroissa sanottu todella näin:
Lutherin uskoontulo
Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):
... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.
Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.
Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.- Dudael
weha kirjoitti:
ei enään voinut toimia ja julistaa pyudasta evankeliumia Room. katollisessa kirkossa ja sai potkut.
Mutta miksi uskonpuhdistus piti suorittaa jos puhdas oppi oli jo olemassa? Miksei Luther vain julistanut löytäneensä sen oikean opin ja alkanut levittämään sitä?
- Dudael
weha kirjoitti:
Lutherin uskoontulo
Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):
... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.
Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.
Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.Ei tuosta käy ilmi, että vanhus edusti ainoaa oikeaa joukkoa, jolla on valta antaa synnit anteeksi. Vanhus ei edes lausunut päästön sanoja.
Mielenkiintoinen kohta on tämä:
>>Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- Korkeakirkollisuus
Väärä ja suuresti pahentava on myös sellainen käytäntö, että pastori (kun viiniä jää jostakin syystä runsaasti jäljelle) juo jäljelle jääneen viinin ja humal tuu sen vaikutuksesta, millaiseen käytän-
töön on törmätty siellä täällä.
On siis vastoin Raamattua ja luterilaista oppia kieltää sanalta uudestisynnyttävä voima, kuin myös sivumennen mainittuna pitää ehtoollisen toimituksen jälkeen, pitää elementtejä sakramenttina. Tämän luterilainen tunnustus kieltää: "Sakramenttina ei ole pidettävä sellaista toimitusta mistä puuttuu sakramentin käyttö (tunnustuskirjats.528). "Näin Pyhä Paavali (1. Kor.10) kuvaa meille leivän murtamisen sekä jakamisen ja vastaan ottamisen, koko toimituksen" (s.527;katso Luterilainen n.3-4. 1999).- Nikomedia
No, tämä ei nyt käsitellyt itse asiaa, enkä sen vuoksi viitsi kommentoida.
Se sanon vain ettei asia ihan noin ole kuten esität jos tarkkoja ollaan, vaikka Tunnustuskirjoista lainaatkin. - että miksi
Nikomedia kirjoitti:
No, tämä ei nyt käsitellyt itse asiaa, enkä sen vuoksi viitsi kommentoida.
Se sanon vain ettei asia ihan noin ole kuten esität jos tarkkoja ollaan, vaikka Tunnustuskirjoista lainaatkin.Luther säätiö ei halunnut jakaa ehtoollista piispalle. Jeesuskin antoi ehtoollisen jopa juudakselle, vaikka tunsi hänen sydämensä tilan.
- Nikomedia
että miksi kirjoitti:
Luther säätiö ei halunnut jakaa ehtoollista piispalle. Jeesuskin antoi ehtoollisen jopa juudakselle, vaikka tunsi hänen sydämensä tilan.
Juudas oli juuri sellainen teeskentelijä jonka lankeemusta eivät opetuslapset tietäneet. Jeesus tiesi, mutta koska Juudas oli ujuttautunut joukkoon ja siinä pysyi ei Jeesus ryhtynyt epäämään sitä häneltä.
Mitähän mieltä opetuslapset olisivat olleet yllätyksestä jos Jeesus olisikin paljastanut Juudaksen elävän petollista elämää ja sitä olisi ruvettu ratkomaan siinä ilman toista ja kolmatta todistajaa? Sitähän tunnustuskirjoissa tarkoitetaan kun puhutaan että tosiuskovien joukkoon on sekaantuneina teeskentelijöitä. Kuka niitä kaikkia voi tuntea, kun emme ole Jumalia. Avoimesti harhaansa levittävät sen sijaan tunnetaan ja niille ei voi tukea ja hyväksymistä antaa.
Siitähän tässä on koko ajan kysymys minkä luonteinen jokin opillinen hairahdus on. Yksi vaihtoehto on se, että pappi lankeaa siihen tietämättään tai vain kertaluonteisesti tai hetken hairahduskesta. Toinen mahdollisuus on se, että se tehdään määrätietoisesti, uppiniskaisesti, toistuvasti ja pysyvästi aikomattakaan muuttaa kantaansa tai hylkäämättä käsitystään. Jälkimmäisessä tapauksessa ei ole kysymys heikkoudesta vaan tietoisesta Jumalan sanan hylkäämisestä. Näissä kahdessa mahdollisuudessahan on valtava ero.
Mainitun piispan näkemykset tunnetaan laajalti. Varhaiskirkossa ei tällaisia raamatun kohtia ole otettu esimerkeiksi vaan todistettavat lankeemukset ja opilliset harhat on tuomittu erottamalla seurakunnasta ja jopa kirkon viroista. Nikomedia kirjoitti:
Juudas oli juuri sellainen teeskentelijä jonka lankeemusta eivät opetuslapset tietäneet. Jeesus tiesi, mutta koska Juudas oli ujuttautunut joukkoon ja siinä pysyi ei Jeesus ryhtynyt epäämään sitä häneltä.
Mitähän mieltä opetuslapset olisivat olleet yllätyksestä jos Jeesus olisikin paljastanut Juudaksen elävän petollista elämää ja sitä olisi ruvettu ratkomaan siinä ilman toista ja kolmatta todistajaa? Sitähän tunnustuskirjoissa tarkoitetaan kun puhutaan että tosiuskovien joukkoon on sekaantuneina teeskentelijöitä. Kuka niitä kaikkia voi tuntea, kun emme ole Jumalia. Avoimesti harhaansa levittävät sen sijaan tunnetaan ja niille ei voi tukea ja hyväksymistä antaa.
Siitähän tässä on koko ajan kysymys minkä luonteinen jokin opillinen hairahdus on. Yksi vaihtoehto on se, että pappi lankeaa siihen tietämättään tai vain kertaluonteisesti tai hetken hairahduskesta. Toinen mahdollisuus on se, että se tehdään määrätietoisesti, uppiniskaisesti, toistuvasti ja pysyvästi aikomattakaan muuttaa kantaansa tai hylkäämättä käsitystään. Jälkimmäisessä tapauksessa ei ole kysymys heikkoudesta vaan tietoisesta Jumalan sanan hylkäämisestä. Näissä kahdessa mahdollisuudessahan on valtava ero.
Mainitun piispan näkemykset tunnetaan laajalti. Varhaiskirkossa ei tällaisia raamatun kohtia ole otettu esimerkeiksi vaan todistettavat lankeemukset ja opilliset harhat on tuomittu erottamalla seurakunnasta ja jopa kirkon viroista.puhuu ehtoollistilanteesta ja sanoo:
19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.- Nikomedia
weha kirjoitti:
puhuu ehtoollistilanteesta ja sanoo:
19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.Hataria perusteita sinulla puolustaa teidän omaa kirkon historiassa täysin omaperäistä kantaa. Niinpä, koetellut tulevat julki jotta he erottuisivat ja jotta harhaoppiset voitaisiin erottaa oikeista ja seurakunta voisi ryhtyä kuritoimenpiteisiin. Eiväthän harhaoppiset ole seurakunnassa sen tähden että niitä täytyy sietää tai että niiden on sallittava pysyä siellä aina ja vapaasti. Ei, vaan tämä tapahtuu siksi että oikeat voisivat erottaa joukostaan väärintekijät ja jos eivät ylivallan edessä voi niin vetäytyvät sellaista, kuten seuraavista raamatun kohdista selviää. 1 Johanneksen kirjeessä sanotaankin; "Mutta täytyihän käydä ilmi etteivät kaikki kuulu meihin" 1 Joh. 2:19. Lue selviä raamatun kohtia. Room. 16:17, 2 Joh:9-11, Tiit 3:10, 2 Tess. 3:6,14-15, 2 Kor. 6:14-17, 2 Tim. 3:5, Matt. 18:15.20. Nämä kohdat eivät anna selittelylle tilaa. Nämä ovat selviä, yksiselitteisiä ja luotettavia kohtia, jotka lisäksi tukevat toinen toisiaan, toisin kuin teidän selittelynne jotka ovat selvää raamatun sanaa vastaan. Nämä raamatun sanat koskevat myös teitä, sitä suuremmalla syyllä mitä enemmän te uskotte olevanne se oikea seurakunta. Onhan se kumma että te anastatte itsellenne oikeuden asettua Jumalan sanan yläpuolelle. Ojentautua teidänkin täytyy, sekin päivä vielä tulee.
On valhe että te voisitte perustella kantaanne apostolien menettelyllä. Apostolit ja Jeesus eivät tehneet yhteistyötä ylimmäisten pappien kanssa. Jeesus ja Apostolit lisäksi ilmaisivat kantansa aina kun tuli ilmi sellainen tilanne missä uskon totuuksia vastaan opetettin tai toimittiin. Sitä paitsi kristillisen kirkon toiminta synagoogissa tai jopa juutalaisten keskuudessa oli tilapäistä. Aina kun jossain päin evankeliumi torjuttiin, apostolit jättivät nämä ihmiset ja siirtyivät uuteen paikkaan. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä yllä lainatut raamatun kohdat kun kristitty kirkko eli evankelioimisvaiheessa ikään kuin yhtenä "lahkona" juutalaisten joukossa. Lopulta myös kristillinen kirkko erosi kokonaan juutalaisten seurasta ja synagoogasta. Tässäkin tuo esille ottamasi kohta on puoltamassa tätä minun ja koko kirkon käsitystä, että vaikka kaikki ei tapahdu hetkessä, tapahtuu se kuitenkin joskus kun uskon ja Jumalan sanan halveksinta on tullut kyllin selvästi osoitetuksi sekä opetuksessa että julkisessa toiminnassa. Mutta tehän ette ilmeisesti tahdo uskoa ettekä ymmärtää, koska tämä on liian selvää ymmärrettäväksi ja te joutuisitte kantamaan ristiä.
Edelleen se käsitys että voi kyllä toimia kirkon sisällä ikään kuin kuuliaisuudesta esivaltaa kohtaan kunhan oma pesä pidetään puhtaana sotii sitä opetusta vastaan mistä Jeesus sanoi; "Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee." Matt 23:3.
Esille ottamasi kohta on hyvin hämärä kohta perustelemaan sitä että Vl:ien tulisi sietää harhaoppisia kirkossa ja itse osallistua heidän joukkoonsa. Pahempaa kuin tämä on se, ettei voida sanoa enää totuutta ja nuhdella vääryyden tekijöitä kun itse on mukana. Ota esille selvemmät kohdat, ne joita ovat ottaneet kirkkoisät ja Luther.
Ei ihme että te livistätte aina vastuusta ja velvollisuuksistanne tuollaisella raamatuntulkinnalla. Mitä teille voi opettaa, mitä on tehtävissä, aina te kiemurtelette totuuden edessä verukkeilla. Vastuu on teillä suuri, oppineisuus antaa kyllä välineet kiertää hankalat ratkaisut ja totuuden. - Nikomedia
weha kirjoitti:
puhuu ehtoollistilanteesta ja sanoo:
19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.Mainitsit tuossa vielä että raamattu lainaamassasi kohdassa puhuu ehtoollistilanteesta. Mutta mitä se tähän liittyy missä kohtaa eriseurat esiintyvät? Ja onha se sitä raskauttavampaa että Paavali puuttuu juuri siihen tilanteeseen joka ilmenee ehtoollisyhteydessä eikä vain siinä mikä ilmenee vanhoillisten parissa. Kun luet toista Korinttolaiskirjettä niin epäkohdat ja eriseurat olivat jo osaltaan korjaantuneet (2 Kor 2:5-11, 7:11, 12:20), joten perustelusi ei siltäkään osin ole pitävä.
Tämä kohta että seurakunnassa voi olla riitaisuuksia ja muita hairahduksia on kirjoitettu siksi että jos joku herkkä uskova tai etsivä sielu sattuu tulemaan tai olemaan seurakunnassa juuri sellaisessa vaiheessa kun tällaista esiintyy, ettei hän pahentuisi.
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen aikana eriseurat olivat alkaneet seurakunnan sisällä. Mutta toisen Korinttolaiskirjeen aikana tilanne oli se että seurakunta oli saatu sisältä järjestykseen. Nyt oli vaarana että harhaopettajia ja eriseuran rakentajia tulee seurakunnan ulkopuolelta. Kirkossa siihen aikaan oli lähetystilanne ja valheapostolit, (juutalaisperäisiä) kulkivat seurakunnasta seurakuntaan kuten oikeat apostilitkin 2 Kor. 11:4,13, Gal. 2:4, Apt. 15:24. Joten pysyvän eriseuran oppi, jossa harhoja siedettäisiin ei saa kannatusta raamatusta. Lisäksi Paavali ei jatkossakaan aikonut suvaita seurakunnassa riitaisuutta tai harhaoppien levittäjiä olivatpa ne missä tai mistä tahansa, seurakunnassa tai seurakunnan ulkopuolelta (2 Kor. 12:20-13:2, 10:2-6.
Nämä kohdat siis sotivat vanhoillisten käsitystä vastaan. Ulkopuolella olevia tai sieltä tulevia harhaopettajiakaan ei voida sietää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216685Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235370- 1152545
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152010Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361742Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111975- 59941
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28849Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43843