Olen kohta 20v. ja olen kovaa vauhtia aikuistumassa, mutta kaikesta joudun selviytymään yksin. Asun vielä toistaiseksi vanhempieni luona, mutta minut on jätetty henkisesti heitteille. Kukaan ei enää meillä kotona välitä mistään mitään. Olen siis aivan yksin. Taloudellisissa asioissa ollaan minun kanssani läsnä (tuetaan ja neuvotaan), mutta muuten minun ei pitäisi sanoa yhtään mitään. Koska ketään ei kiinnosta.
Että tällaista. Olkaa kiitollisia, jos teillä on edes yksikin hyvä ystävä tällä hetkellä elämässänne. Minulla itselläni on viimeksi ollut sellainen 14-vuotiaana eli kuusi vuotta sitten.
Että tällaista. Olkaa kiitollisia, jos teillä on edes yksikin hyvä ystävä tällä hetkellä elämässänne. Minulla itselläni on viimeksi ollut sellainen 14-vuotiaana eli kuusi vuotta sitten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sen ku oot, vittuakos se meitä kiinnostaa?
Ei kukaan aikuistuessaan apua saa. Et oikeastaan itse ymmärrä, mitä sinulla on. Jo vanhempien taloudellisella avustuksella voisit oikeasti aloittaa omankin elämäsi, mutta sen sijaan vain roikut kotona ja murehdit kuinka sinusta ei välitetä. Luulenpa että vanhemmillasi on vain tuollainen tapa lähettää lapset pois pesästä, ja sitä harrastaa ikävä kyllä moni muukin. Moni joutuu täysin heitteille omasta kodistaan, eivät saa edes taloudellista tukea.
En minäkään saa mitään muuta tukea kuin talodellista vanhemmiltani, ja sekin velkaa, mutta olen erittäin onnellinen siitä että edes sen verran auttavat minua saamaan oman elämäni pystyyn!
semmu ihmeellisiä mielipiteitä=)
Tiedän ;)
Niinhän meillä kaikilla :)