Liki seitsemänkymmentä vuotta sitten
minut kiedottiin kapaloihin.
En ole kasvanut metriäkään
syntymäni jälkeen.
Kolmen ylivilkkaan lapsen äitinä;
Viivin, Sakarin ja Markun,
olen joutunut kokemaan kovia.
Mutta kyllä ne lapset ovat
aina yhtä rakkaita,
tekivät ne sitten mitä tahansa,
aina olen syliini ottanut
ja luvannut kuunnella ja auttaa.
Ja onhan niillä isäkin,
ei minun ole tarvinnut olla yksin,
tehdä kaikkea yksin,
vaikka olisin halunnutkin.
minut kiedottiin kapaloihin.
En ole kasvanut metriäkään
syntymäni jälkeen.
Kolmen ylivilkkaan lapsen äitinä;
Viivin, Sakarin ja Markun,
olen joutunut kokemaan kovia.
Mutta kyllä ne lapset ovat
aina yhtä rakkaita,
tekivät ne sitten mitä tahansa,
aina olen syliini ottanut
ja luvannut kuunnella ja auttaa.
Ja onhan niillä isäkin,
ei minun ole tarvinnut olla yksin,
tehdä kaikkea yksin,
vaikka olisin halunnutkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eikä valitettavasti mummukaan.
että kommentoit runoani :)
hulluksi? Persoonasi on jakautunut liian moneen osaan ja olemuksesi on hämmästyttävän erilainen.
että runoni poikkeavat toisistaan?
Kaipa se on terveillekin sallittua? ;)