Se alkoi sittenkin eilen. Tajusin etten ole tehnyt elämässäni mitään, ollut missään, saanut mitään aikaisekis - ja millään tähan astisella ei ole mitään merkitystä.. synttäreihin kuukausi. help - anyone?
30-kriiisi!!
Krisse-29
161263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
millään muulla ei ole mitään merkitystä kun sillä asialla että oot terve ja normaali kuntoinen ihminen kaikki muu on merkityksetöntä ja sen kun ymmärrät maailma on rajattomien mahdollisuuksien paikka..siinä ei ikä paljo paina kun alkaa elää ja tekeen asioita.kaikki on itsestä kiinni..mä en pysty elämään niin vaikka kuinka haluaisin kun oon niin liikunta rajoitteinen,olkaa onnellisia kun ootte terveitä ja alkakaa hyvät ihmiset elää!jokaisen pitäis sairastua kerran elämässään vakavasti niin ymmärtäis sitten kuinka hienosti voi kaikki sujua kun ei kipeetä päivää ole.jos sul on katto pään päällä ruokaa kaapis ja vaatteet päällä niin hyvinkin pienestä saat olla kiitollinen,se et jos täytät 30 ei meinaa muuta kun et tuut vanhemmaks ja viissaammaks ei siks pitäis mitää kriisiä kokea.aurinkoista päivänjatkoa.
Niin... aina jollain on asiat huonommin, kuin toisella. Voisihan sullekkin sanoa joku pahemmin liikuntarajoitteinen samat sävelet.
Meillä kaikilla on murheemme.
kehitysmaassa nähdään nälkää ja se on niille ongelma. Meille se ei ole ongelma. Meillä on ruokaa.
Sulle kaikki muu on merkityksetöntä paitsi terveys, kun olet liikuntarajoitteinen. Se on sulle ongelma.
toinen taas itkee menetettyä rakkauttaan ja pahimmassa tapauksessa tekee itsarin. oho. se olikin sille merkityksellinen asia vaikka ei uskoisi, kun sillä jalatkin toimi.
joops.
Mutta liikuntarajoitteisuus ja vammaisuuskaan ei ole sairaus. Meitä on paljon, jotka on tehny ja kierrelly ja saanu jos jotakin aikaiseksi. Koskaan ei ole myöhäistä etsiä uusia suuntia ja haistella tuulia. Fyysiset rajoitteet on lopulta aika pieni paha. Tärkeintä on oma asenne, jokaisella. Ei-vammaisilla ja vammaisilla.
30-vuotias on vielä nuori. Ajattele, että sinulla on parhaassa tapauksessa vielä 60-vuotta elettävänä. Kylliksi aikaa saada jotakin aikaiseksi.
...tee jotain hullua. Aloita alusta. Ala tekemään jotakin, jota olet aina halunnut, se on mahdollista. Kokemusta on...se kannattaa...
Toisaalta luulen, että nelikymppisenä olet jo tyytynyt osaasi, joten toinen vaihtoehto on jatkaa juuri niin kuin tähänkin asti. Että ei hätää meni miten meni...
Ps. Niistä synttäreistä.. tee itelles palvelus, äläkä laula karaokessa Reetun "Oon kolmekymppinen"
Just samat ajatukset oli sun ikäisenä.
Nyt olen kolmekutonen enkä "alentaisi" ikääni vaikka hyvä haltija antaisi mahdollisuuden.
Tulet huomaamaan että kun olet täyttänyt 30, sinut otetaan vakavammin esim. työpaikalla/haastattelussa!
Ethän ole enää mikään parikymppinen pentu, vaan kolmekymppinen, jolla on jo elämänkatsomusta ja kokemusta.
Todellisuudessahan sä olet se sama Krisse!
Ei muuta kuin onnea etukäteen ja muista juhlia, siihen on aihetta!!!
no tottakai se on niin että tajuaa että perusasiat on kunnossa, ja on niitä ystäviäkin - ja töissä saa käydä - mutta uusi luku jollakin tavalla oikeesti konkretisoi sen että elämässä on menty eteenpäin, ja on pakko miettiä mihin suuntaan.. itse vain luulin ettei mulle mitään kriisiä tule kun on tullut nähtyä ja tehtyä aina välillä edes jotain mutta tässäpä sitä ollaan peruskysymysten äärellä. Kiitos hurjasti kaikille jotka viitsitte vastata! Spesiaalisti sulle Saija, oli ihana tajuta että yksi ilon aihe on, etten tämän ikäisenä ole sinä!
IDIOOTTI!
...idiootti näkee vain toisten tekemät virheet, etsii ja mönkii negaatioiden suossa. Idiootilta puuttuu kyky rakentavaan keskusteluun, hän mieluumin provosoi ja kanavoi omat agressionsa muihin saaden siitä näennäisen tyydytyksen. Mielipiteensä voi kertoa agressiivisellakin tavalla, mutta jos sen kohdistaa henkilöön, mennään metsään.
Eli valitse näistä kahdesta sinua enemmän miellyttävä vaihtoehto : Painu itse vittuun kusipää idiootti, tai Hyvää jatkoa sinulle kaikesta huolimatta. Itse olen jälkimmäisen kannalla...
..LEHMÄ NIMELTÄ SAIJA...
kun ne 24 eivät ole vielä kokeneet kolmenkympin kriisiä, eivätkä osaa sanoa asiaan juuta eikä jaata.
Näin on näkkileipä.
Olen 7-kymppinen mies ja vietän vieläkin iloista elämää. Olen paljon kokenut ja mielestäni aika viisaskin. Kriisejä ei ole ollut, toki joskus pahojakin päiviä. Se mihin ikään haluaisin palata, olisi 45-50. Näyttää vain olevan, että vuodet kulkevat eteenpäin. Kuitenkin, elämä on elämistä eikä pelkäämistä varten....
Mikä siinä 45-50 vuoden iässä niin mukavaa oli? Ois kiva kuulla. Itse haluisin olla vanha, viisas, rauhallinen ja iloinen mummo. Vielä en ole saavuttanut niistä mitään joten tavoitteita riittää. Hyvä niinkin
Tällaisessa nettikirjoittelussa ei ikinä voi olla varma, onko kirjoittaja sitä mitä kertoo olevansa, mutta hyvin kirjoitat joka tapauksessa. Mukava kun joku sanoo positiivisesti ikääntymisestä. Itse olen 42-v. nyt ja taaksepäin katsoen elämä on ollut, jos ei aina mukavaa, niin ainakin mielenkiintoista.
Ikäkö sen tekee, mutta katson tulevaisuuteen valoisin mielin; tiedän elämästä jo jotain ja varsinkin sen, että koko ajan tulee uutta kokemusta ja oppia. En sunnittele kovin pitkälle käytännön asioita, mutta suurien linjojen pohtiminen ja valitseminen tuottaa tyydytystä. On hienoa tuntea, että minä pystyn ja uskallan vaikuttaa omaan elämääni. Toivon ja uskon, että saan elää vielä useita mielenkiintoisia vuosikymmeniä. Odotan niitä innolla ja samalla toivon, että aika kuluisi hitaasti, että ehtisin seurata elämää ympärilläni ja nauttia siitä.
olen täysin samassa jamassa...kuukausi mullakin aikaa olla alle kolmekymppinen. se on kumma juttu, kun miehillä katu-uskottavuus vaan lisääntyy iän myötä, mutta me naiset vaan vanhenemme ja rupsahdamme. ei tähän apua ole olemassakaan -täytyy vain kestää...
Hengitä syvään.
Totuus on että kun juuri on selvinnyt kolmenkympin kriisistä, alkaa neljänkympin kriisi. Mutta niistä selviää kun muistaa pysähtyä katselemaan nuorempien kämmäämistä.
En missään tapauksessa haluaisi olla alle kolmekymppinen.