Se tavallinen

tällä kertaa tarkoituksella valitsinkin.

Minusta on nimittäin hauskaa, kun tekstieni, en vieläkään sanoisi (niin kuin en ole aikaisemminkaan sanonut niitä runoiksi, vaan sutaisuiksi) itse teksteihin näytetään otettavan se arvioiva kanta.

On kuitenkin vielä niin, että täällä yhä oletetaan tunnettavan kirjoittajan ajatus/tunnemaailma "tällä hetkellä".

Itse asiassa tämä teksti todistettavasti on kirjoitettu jo vuonna miekka ja kivi, mutta se kuitenkin kertoo omalla tavallaan yleispätevästi siitä nykyaikaankin sopivasta, tavallisesta tarinasta, joka valitettavan usein toistuu.

No, niin kuin mainitsit, toistaminen on tehokeino.

Sitä, minkä jatkeeksi aikanaan kirjoitin tekstin (ja sivumennen sanoen, josta eräs tunnettu kirjailija kovasti pitikin, jopa taitavasti laadittuna ironisena runona) en enää muista. En ainakaan olemattoman peniksen jatkeeksi.

Mutta jokainen valitsee, mistä haluaa pitää ja mistä ei. Niin teen minäkin, mutta odotin oikein innolla, minkälaisen asiantuntevalta näyttävän vastaanoton tekstini tällä kertaa saisi.

Ja saihan se. Tekstini saa joka kerta. Jotakin niissä kuitenkin täytyy olla, että ne saavat aikaan jonkinlaisen kommentoinnin tarpeen lukijoissaan. Se nyt tuli tässäkin yhteydessä oikeaksi todistetuksi.

Olisi hauskaa saada myös tietää, minkälaisen liikkeen ne lukijoiden ajatus/tunnemaailmaan näin ollen ovat aiheuttaneet.

Myös sana Jakomäki toimii runossa tiivistettynä ilmaisukeinona ns. tavallisen elämän mitä tavanomaisempana tapahtumapaikkana. Onhan Jakomäellä kuitenkin se tietty sama sointi vielä useitten mielikuvissa aikanaan/vieläkin surullisenkuuluisana lähiöasuinalueena.