Muistelua jälleen

Hei taas kaikille. Kaivoinpa tässä jälleen muistojeni lokeroita ja sieltä löytyikin eräs erittäin omituinen vartija. Tämä ko. vartija oli varsin kuuluisa siitä, että hän oli melkoinen yllytyshullu. Ei mikään paha ihminen mutta luvalla sanoen joka tavalla varsin vähäväkinen, eikä vähiten ajatusmaailmaltaan. No, tämä vartija löi kerran vetoa, että hän pystyy istumaan yli vuorokauden puussa. Niinhän siinä kävi, että vartija istui puussa ja kaverit päivystivät puun alla. Tempaus herätti Länsirannikon kaupungissa niin suurta juomiota, että oikein paikallinen radio tuli puussaistuvaa haastattelemaan. Työpaikalla nauroimme kohteliaasti nyrkkiimme kun vartija silmät leiskuen kertoili vedostaan Heh, heh. Myöhemmin sama vartija käveli takaperin n. 50 km:n matkan vedonlyönnin vuoksi. Taas riitti hauskaa työpaikalla, sillä vartija hehkutti näitä "voittojaan" vielä minun jäädessä eläkkeelle. Taisivat olla elämänsä mieleenpainuvimpia kokemuksia, kun aikaa oli kuitenkin kulunut jo liki 20 vuotta.

"Pöllö istui puussa, oli pöllöllä hampaita suussa".

"Mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä näin"...